Raskaus on kaikkien elämänmuutosten äiti

Tuohon luomu-synnytykseen vain lisään oman näkökulmani, repikää irti mitä tarvitsette ja päästäkää loput toiseta korvasta ulos mitä ette tarvii...

Itse olin luomusynnyttäjä siihen asti kun se synnytys tuli. Kyseessä oli raju käynnistys aikaisilla viikoilla, kohdunkaulaa jäljellä 2 cm ja kiinni. Kipu oli niin yli ymmärryksen etten pystynyt edes puhumaan. En pystynyt pytämän mutta sain epiduraalin. Silti aivan liian kauan antoivat kärsiä kun synnyttämättömien osastolla hoitaja oli tosi välinpitämätön eikä viitsinyt tarkistaa kuinka avauduin. Kun kätiö vaihtui oli hänkin vähän kiukkuinen tuolle kollegalleen. Siitä jäi pikkuisen huono maku, mutta pääasia että tyttö pääsi terveenä maailmaan. Nyt toista synnyttämään mennessä en suunnittele mitään. Vielä on lapsen usko tallella luonnollisesti käynistetyn synnytyksen sattuessa, luomuna synnytän ja hengittelyyn uskon jos se on mahdollista mutta en ehdointahdoin halua #&%?$!*ä kokea jos se siksi muttuu. Ja jos taas käynistetään varmistan ensin että anestesialääkäri on saatuvilla ennenkuin tipan saa laittaa.

Ystäväni, kolmen ihanan tytön ja yhden enkelipojan äiti on kertonut lastensa syntymistä. Kolme ensimmäistä menivät ilman mitään ja olivat aivan taivaallisia kokemuksia. Hän pystyi hengittämällä kontrolloimaan kipua jne. Näitä ohjeita hän tietenkin ahkerana jakeli tuleville synnyttäjille, olivathan ne toimineet. Neljännen synnyttyä olikin eri ääni kellossa, kivut olivat olleet täysi #&%?$!*, sietämättömät mutta synytys oli niin nopea ettei mitään kivun lievitystä ehditty. Sen jälken hän nauroi isoon ääneen että on pitänyt suunsa visusti kiinni kivun hallitseisemisesta ja hengittelyistä. Synnytykset voivat olla niin erilaisia samallakin ihmisellä riippumatta siitä monesko lapsi on kyseessä.

Kannustan ja hattua nostan kyllä luomuilijoille mutten itse jääräpäisesti pidä siitä kiinni. Yritetään kylläkin, mutta katsotaan millaisen opetuksen elämä on tällä kertaa minua varten varannut. Akupunktio ja homeopatia ovat ekoja keinoja jos jotakin tarvitaan ja uskon niillä normaalitilaneessa pärjättävän aika pitkälle.

 

huomenta! lueskelin tätä ketjua hieman ristiriitaisin mielin, jokaisellahan on yksinoikeus ajatella tulevaisuus niinkun sen itse haluaa, mutta lähinnä itse mietin muutosta omassa elämässäni ja halusinkin kirjotella ehkä omaa oloani purkaakseni..henkilökohtaisesti oma elämäni ainakin muuttui samantien tehdessäni positiivisen testin, samalla sekunnilla tuvi mieleen kysymyksiä joita ennen ei edes osannut ajatella, minusta on tulossa äiti, ja nyt minun on ensisijaisesti jo huolehdittava kohdussa olevasta vuokralaisesta, esim.niinkin pieni juttu kun aamupala,ennen riitti pelkkä kahvi, mutta tänäänkin taistelin sämpylän alas, en itseni takia vaan kohdussa olevan asukkini . joka päivä ja lähes joka hetki tämä tila kulkee mukanani, vaikka elänkin normaalia elämää edelleen.eniten muutoksia kumminkin tulee eteen juuri siellä tulevaisuudessa, uusi isompi koti, isompi auto, töihin ei kukaan halua, kun raskaana oleva nainen ikävä kyllä ei tänäpäivänä ole se halutuin työntekijä sairasloma riskeineen ym..ja en voi sanoa olevani sama ihminen kuin 3kk:TTA sitten, nyt väsymys ja huonovointisuus pakottaa himmaamaan vaikka kuinka haluisi tehdä kotihommia ja tavata ystäviä.myös erilainen onnellisuus on muuttanut mua ihmisenä, ja ajatus siitä kuinka saan oman pienen nyytin rakastaakseni ja huolehtiakseni hänestä äitinä 24h/7 jos tilanne näin vaatii..toki meillä se isikin on, joka kantaa saman vastuun kanssani,mutta meillä molemmat elää tiedostaen lapsen edun mukaan juurikin 24h/7, ja kaikki muu tulee sen jälkeen..tottakai omaakin aikaa varmasti tarvitsee mutta kyllä pienen lapsen tarve menee omien tarpeiden edelle automaattisesti.musta on hienoo emilyn että sinulla on perusasiat kaikinpuolin kohdallaan, ja päättäväisyyttä tulevan suhteen,en haluakkaan sua moittia mitenkään ajatuksistasi, ja siitä että haluat myös ajtella itseäsi ja sinusta tulee ihan varmasti hyvä äiti lapsellesi,koska jos vkossa käytät omiin menoihisi sen 2-3h jää sinulle aikaa olla täyspäiväinen kotiäiti kummiskin, ja tiedän että myös lapsen etu menee omiesi edelle tarpeen niin vaatiessa..=) jokainen elää elämänsä niin kuin parhaalta tuntuu, ei meistä kukaan voi sanoo onko hyvä vai huono äiti vain sen perusteella jos toinen käy kuntosalilla tai haluaa uskoa ettei eläkmä tule lapsen myötä muuttumaan mitenkään, sillä mistäs me tiedämme tosiaan millainen kenenkin elämä on, ja mitä sen varrella on tapahtunut.loppupelissä pysymme aikalailla samoina ihmisinä myös äiteinä, tottakai kasvamme lapsen mukana,se vaan on luoonollista,ja ehkä sitä jotkut ei pidä muutoksena elämässään..kolikossa on aina 2 puolta, joku kokee muutoksia kaikenaikaa, joku vähemmän, ja joku taas kokee muutoksen lisänä elämässään..tsemppii kaikille ja antaa kaikkien kukkien kukkia vaan..
:flower:

 

pakko vielä kommentoida että eikö se nyt oo ihan jokaisen valinta käyttääkö kivunlievitystä vai ei, sen perusteella ihan turha taas alkaa arvostelemaan ketään, en tajua että' joka asiasta tässä ketjussa hirvee haloo ja ruvetaan arvostelemaan jokaisesta valinnasta emilyniä..jokaisella oikeus tehdä omat valinnat jotka oikeiksi näkee ja kokee, eikä sen perusteella mitä joku muu sanoo..toki on arvokasta kertoa kokemuksistaan ja suositella mutta jos ihminen haluaa jotain ei sitä tosiaankaan voi leimata omien päätöstensä takia..kai minäkin nyt saan sontaa niskaan, mutta tämäö OLI MUN MIELIPIDE ja pahaa tekee lukee kun emilyniä morkataan joka sanasta täällä, ja kyse on vain tosiaan emilynin näkemyksistä sekä valinnoista OMASSA ELÄMÄSSÄÄN!!! peace.. B)

 

\

pakko vielä kommentoida että eikö se nyt oo ihan jokaisen valinta käyttääkö kivunlievitystä vai ei, sen perusteella ihan turha taas alkaa arvostelemaan ketään, en tajua että' joka asiasta tässä ketjussa hirvee haloo ja ruvetaan arvostelemaan jokaisesta valinnasta emilyniä..jokaisella oikeus tehdä omat valinnat jotka oikeiksi näkee ja kokee, eikä sen perusteella mitä joku muu sanoo..toki on arvokasta kertoa kokemuksistaan ja suositella mutta jos ihminen haluaa jotain ei sitä tosiaankaan voi leimata omien päätöstensä takia..kai minäkin nyt saan sontaa niskaan, mutta tämäö OLI MUN MIELIPIDE ja pahaa tekee lukee kun emilyniä morkataan joka sanasta täällä, ja kyse on vain tosiaan emilynin näkemyksistä sekä valinnoista OMASSA ELÄMÄSSÄÄN!!! peace.. B)

Juuh, se nyt on ihan sama, vaikka synnyttäisi ilman kivunlievitystä. Kysehän nyt oli vain tyttörukan ASENTEESTA, kypsymättömyydestä KASVAA ÄIDIKSI, epänormaalista halusta säilyä MUUTTUMATTOMANA. Muut on ihan veen maku. Jos luit koko ketjun, tiedät kyllä mistä puhuttiin. Ellet siis ole kanssa 22-vuotias angry young mother-to-be...

 

tuo 29 nimeni perässä ei toki tarkoita painoani eli en oo 22vee ja tosiaankin en halunnu luokata,arvostella ym ketään, vain ihmetyttää että ei ole olemassa yhtä tai kahta mielipidettä ja vastausta kysymyksiin..jos emilynistä tuntuu että hänen elämänsä ei muutu ja hän pärjää loistavasti niin miksemme anna hänen elää siinä uskossa ja toivossa, jos se hänet tekee onnelliseksi tällähetkellä..minä en kenenkään puolella ole ja aikuisena ihmisenä en ees jaksaisi terottaa tyttörukkien päähän asioita mistä minulla vain oma näkemykseni..minä olen kokenut muutoksen ja sata muuta täällä,emily ei, mutta ei hän milestäni huono äiti sen takia ole..halooo..arvasinhan että sontaa saan niskaani..itse tiedän mitä on kun on huonot,välnpitämättömät vanhemmat sillä minulla oli sellaiset itselläni siksi kuntosali tai hieman omaa aikaa ei ole vielä kriteeri huonoksi vanhemmaksi..mutta jokainen tyylillään=)

 

Ei häntä täällä huonoksi äipäksi sanottu vaan LUULTAVASTI tulevaksi,epäkypsäksi,lapselliseksi,omaa etuaan ajattelevaksi äipäksi...ja nuokin arvelut johtuivat kyseisen neiti kaikkitietäväisen ASENTEESTA,HAISTATTELUSTA,UHOAMISESTA ja JOKA KERTAISESTA SKITSAHTAMISESTA kun jotakin sanoi,neuvoi tai kysyi!!! Että silleen...

 

\

Ei häntä täällä huonoksi äipäksi sanottu vaan LUULTAVASTI tulevaksi,epäkypsäksi,lapselliseksi,omaa etuaan ajattelevaksi äipäksi...ja nuokin arvelut johtuivat kyseisen neiti kaikkitietäväisen ASENTEESTA,HAISTATTELUSTA,UHOAMISESTA ja JOKA KERTAISESTA SKITSAHTAMISESTA kun jotakin sanoi,neuvoi tai kysyi!!! Että silleen...

Peesi!!! :wave:

 

Menkääs katsomaan hänen vastaustaan tuonne pinoon "mies menee liikaa" (tai sinnepäin).
Sielä hän kertoo miehensä tekevän reissuhommia ja olevan useasti pois kotoa vuodenaikana,5-7pvää yhteen menoon.
Ja hän väittää että voi esim. harrastaa vauvan tultua kuin ennenkin ja mies hoitaa vauvaa ym. Joo-o, silloin kun hän on kotona

Siinäkin ketjussa oli kyse että ärsyttää kun mies menee liikaa niin Emilyn tuttuun tapaansa ilmoitti että ei häntä vaan ärsytä ollenkaan

 

Olipa metkaa luettavaa!! Tsih...,että onnea vaan tulevalle äitykälle! On se tosiaan hyvä,että hänellä on NIIN ihana ja tunnollisesti lapsen hoidossa mukana oleva mies! Nooh...onhan se mukava varmaan elellä satumaailmoissa... Apua,mä en yleensä ole kovin vahingoniloinen mutta joku pikku piru tällä kertaa kyllä nostaa vähän päätään...

 

Emilyn, olet kyllä positiivisin ihminen, jonka olen "tavannut" . Mies reissaa n. 100 pvää vuodessa plus kolme iltaa viikossa poissa muutaman tunnin harrastamassa ja sinä siis pääset harrastamaan vauvan synnyttyä ihan kuin ennenkin. Se jos joku on optimistista.
Sitä en ymmärrä miksi sinulta on kysytty kuin pärjäät ja jaksat kun mies paljon poissa. mikä ongelma siinä on kun olet yksin??? Vielä!
Olen minäkin ollut välillä lasten kanssa pidempään (vaan n. 2 vrk) yksinään, mutta varsinkin vauva-aikaan se oli aika rankkaa. Minulla esikko kyllä oli helppo vauva, mutta kyllä sitäkin sai iltaisin muutaman tunnin kantaa sylissä KÄVELLEN, joten kun mies 23.00 tuli kotiin, niin kyllä aika innolla lähdin kotoa koiraa ulkoiluttaan .

No, ihmiset jaksaa eri tavalla. Ystäväni on 2 lapsen arki yh ollut aina ja selvinnyt hengissä . Mutta ei sano että helppoa on....

Mutta hyvä Emilyn et olet noin reipas ja positiivinen!

 

\

Menkääs katsomaan hänen vastaustaan tuonne pinoon "mies menee liikaa" (tai sinnepäin).
Sielä hän kertoo miehensä tekevän reissuhommia ja olevan useasti pois kotoa vuodenaikana,5-7pvää yhteen menoon.
Ja hän väittää että voi esim. harrastaa vauvan tultua kuin ennenkin ja mies hoitaa vauvaa ym. Joo-o, silloin kun hän on kotona

Siinäkin ketjussa oli kyse että ärsyttää kun mies menee liikaa niin Emilyn tuttuun tapaansa ilmoitti että ei häntä vaan ärsytä ollenkaan

Reissuleski kyseli kokemuksia, enkö olisi saanut kertoa omaani?

Mistä sinä edes tiedät, miten usein ja mitä minä harrastan?? Eli miten voit väittää, että mun harrastustahtini muuttuu sen myötä, kun olen kotona vauvan kanssa ja jonain viikkona en välttämättä pääse salille kun mies on poissa. Olenko sanonut jossain kohtaa käyväni edes joka viikko siellä salilla? Vauva ei tosiaan muuta mitenkään harrastustahtiani, siis etkö ymmärrä, ettet sinä edes tiedä minun harrastustahdistani mitään, miten ihmeessä voit puhua siitä, osaatko selittää tämän mielenkiintoisen seikan?

Ja miksi väität, että minun mies on useasti pois kotoa, kun nimenomaan itse sanoin, ettei minusta tunnu siltä että hän on usein poissa. Ai niin, koska sinähän tiedät paremmin miltä minusta tuntuu..

 

Voi muuten tuntua paljolta poissaololta yksi kauppareissukin kun on se vauva
Mutta tosissaan haloo kaikki!! Kyllähän me naiset pärjätään, ainakin suurin osa. Ihminen sopeutuu mihin vaan kun on kerran pakko. Ja kun on lapsi niin saa ihania asioita mutta myös jokusen asian joihin on vaan PAKKO tottua. Vai mitä! Ihan esimerkkinä vaikka oma migreeni. Se saa minut aina todella sairaaksi ja etukäteen jännitin miten saan lapseni hoidettua kun migreeni iskee. Mutta hoidettava oli kun oli pakko . Ei ollut ihanaa mutta selvisin. Ja ne univelat... Mutta selvittiin.

Ja totta Emilyn, et ole sanonut miten usein urheilet, mutta sen kuvan on saanut että jonkun kerran viikossa. taisit sanoa jossain et n. 3 h viikossa mikä ei ole paljon eikä kukaan voi väittää et äiti ei saa kotoaan poistua. Saa ja pitääkin!!!!!!!!!!! Äiti saa voimia harrastuksistaan ja tuskin kukaan harrastaa 7 krt viikossa 5 h kerrallaan tai jotain.....

Mutta jos mies jatkaa treeniä entiseen malliin ja on usein reissussa niin et välttämättä enää niinkään harvoin pääse. Ja välillä pääset.

Mutta joo, positiivinen olet Ihmiset tosiaan kokee asita eri lailla.

 

\

Emilyn, olet kyllä positiivisin ihminen, jonka olen "tavannut" . Mies reissaa n. 100 pvää vuodessa plus kolme iltaa viikossa poissa muutaman tunnin harrastamassa ja sinä siis pääset harrastamaan vauvan synnyttyä ihan kuin ennenkin. Se jos joku on optimistista.
Sitä en ymmärrä miksi sinulta on kysytty kuin pärjäät ja jaksat kun mies paljon poissa. mikä ongelma siinä on kun olet yksin??? Vielä!
Olen minäkin ollut välillä lasten kanssa pidempään (vaan n. 2 vrk) yksinään, mutta varsinkin vauva-aikaan se oli aika rankkaa. Minulla esikko kyllä oli helppo vauva, mutta kyllä sitäkin sai iltaisin muutaman tunnin kantaa sylissä KÄVELLEN, joten kun mies 23.00 tuli kotiin, niin kyllä aika innolla lähdin kotoa koiraa ulkoiluttaan .

No, ihmiset jaksaa eri tavalla. Ystäväni on 2 lapsen arki yh ollut aina ja selvinnyt hengissä . Mutta ei sano että helppoa on....

Mutta hyvä Emilyn et olet noin reipas ja positiivinen!

Eipäs nyt kuitenkaan liioitella, se oli 50-100 päivää, riippuu ajanjaksoista Ei siihen oikein positiivisuus ja optimistisuuskaan vaikuta - jotkut naisethan kokevat itsensä jo raskausaikana yksinäisiksi, kun mies menee baariin. Ja kyse on yhdestä illasta. Okei, ei siinä mitään, kyllä minä sen ymmärrän, koska ihmiset tuntevat asiat yksilöllisesti. Mutta kuten siinä reissuleskelle totesinkin, en itse ole ikinä kokenut että mieheni olisi paljon poissa. Vasta kun luin reissulesken ajatuksia, tajusin, että monen mielestä hän on varmaan ihan hirveän paljon poissa kotoa. Ja hänen alallaan on myös paljon vapaapäiviä, yhtenäkin viikkona oli vain kahtena päivänä töissä. Tilanne olisi varmasti ihan eri jos olisi "arki-yh" joka viikko ma-pe, en itsekään sellaista jaksaisi. Mutta en koe sitä kovin paljona, jos hän on kuukaudessa poissa n. 5vrk. Siitähän jää 25vrk jäljelle! Ja jos joskus joku reissu kestää pitempään, niin pari päivää sinne tai tänne. Silti hän ehtii olla paljon kotona. Ehkä kun hän on reissannut alusta asti kun ollaan tavattu, niin en osaa kaivatakaan noita päiviä - eli kun ei-reissumiesten vaimoilla on kuukaudessa yhteisiä päiviä ollut aina se 30, niin meillä se on keskimäärin 20-25 (ja loppuvuotena hänellä on reissupäiviä arviolta 20, mikä ei mielestäni kuulosta edes PALJOLTA verrattuna johonkin aiempaan vuoteen ). Ja tuossa sen harrastuksessa sillä taitaa mennä nykyään pari tuntia, aiemmin kun asuttiin muualla oli pitempi ajomatka harrastuspaikalle, nyt se on tuossa melkein vieressä. Minä vaan en ehdi huomatakaan tuollaista parin tunnin kulkua Kun hän tulee kotiin yleensä klo 15-17 välillä, niin illasta pari tuntia siihen, että hän käy harrastamassa, niin en sitä koe mitenkään pitkänä aikana. Vauva-aikakin on niin lyhyt ja suurimman osan ajasta tuo mies on siitäkin kotona.

Ja kuten tuohon äsken kirjoittamaani totesinkin, kukaan ei täällä edes tiedä mitä harrastan ja miten usein, niin silti minulle on jo sanottu etten ehdi enää harrastusteni pariin jatkossa kuten ennen. Ulos mun on kuitenkin pakko päästä sillonkin kun mies on poissa - meilläkin on koira joka vaatii ulkoilutusta. Sillon vauva pukataan vaunuihin tai kantoliinaan, eipä siinä paljon vaihtoehtoja ole ja käsittääkseni tuo vauvan kanssa ulkoilu on ihan tavallista.

Niin tosiaan, voin vaan kuvitella, miten ihmiset miettivät pärjäämistäni sitten kun vauva on syntynyt =) Mutta kuten sanoinkin, itse en koe mieheni olevan paljon reissussa.

 

pakko sanoa teille tulevat äidit että kyllä te osaatte,oikein joukolla yhden päälle käydä,ja oikein käydän lulemassa aiempia emilynin juttuja ja tullaan sitten tänne nauramaan ja kommentoimaan..nyt ymmärrän mistä näitä koulukiusaajia tulee, kun valmiit roolimallit ovat selvästi havaittavissa, ja ne harvat jotka emilyniä edes jotenkin ymmärtävät,ja uskaltavat sanoa sen tässä raadollisten hyeena-äitien keskellä,saavat hekin osansa tästä shitistä, vaikka kukaan ei ees tiiä kenestäkään yhtään mitään..kyllä herranen aika se yh-äippäkin kerkee salille, niin miksei emilyn..jaksatte jokaista emilynin pilkkua viilata, ja eihän hän tunnu olevan missää oikeassa kun ei noudata teidän äiti-käsikirjaanne, millainen on hyvä äiti!!en vielä oo kohdannu että emilyn esim.lähtisi teidän vatsan nipistelyja,ja ongelmianne ruotimaan tätä kautta..se että huolehtii itsestään tarkoittaa myös että pystyy huolehtimaan muista..ja tänne maailmaan mahtuu niin pajlon ääntä ja mielipiteitä, että kirjottakaapas äidit oikein se hyvä äiti-käsikirja kun noin on arvot kohallaan..mulle tulee teistä mieleen lauma koulukiusaajia jotka joukolla ryntäävät toista vastaan kun toisella sattuu olemaan eri näkemys äitiydestä kun teillä,kai emilylläkin on oikeu itse elää elämäänsä ja olla sellainen äiti kun itse parhaaksi ja hyväksi näkee..tsemppiä emilyn, saan varmasti osan ryöpytyksestä niskaani minäkin, mutta maailma tosiaan on jonkun silmissä mustavalkoinen :'(

 

Kiitokset nimetön. Kävi tässä yhtenä päivänä mielessä itselläänkin tuo koulukiusaaja-vertaus. Mutta eipä tuo minun elämään vaikuta vaikka joku täällä haluaa arvostella, saavat siitä tosiaan näköjään muutkin osaansa. Tiedän kuitenkin itse parhaiten miten elämäni ja mitä tunnen

 

Pointti täs onkin se,että tollanen nenille hyppivä ja mukamas kaikki asiat paremmin tietävä SIETÄÄKIN saada vähän ryöpytystä niskoilleen!! Tässä elämässä ei nimittäin kovin pitkälle pötki tollasella kakaramaisella käytöksellä ja ainakin minulla tuo kyseinen haistattelija nosti niin karvat pystyyn,että avot! Odotin ja odotin aikani,että mamman tyyli ja asenne keskusteluun olisi muuttunut asiallisempaan sävyyn mutta kun ei niin ei!! Joten SITÄ SAA MITÄ TILAA...ja tänne keskusteluun ei kukaan alunperin pyytänyt tollasta vinkuvaa "minä tiedän kaikki paremmin kuin te muut"-vänkääjää!! Täällä on monilla ihmisillä tietoa ja kokemusta sekä elämän kokemusta asioista ja ainaskin minä saattaisin tollasta näsäviisastelija-kersaa tirvasta lättyyn jos tollasen joskus silmätysten tapaisin!!

 

\

Pointti täs onkin se,että tollanen nenille hyppivä ja mukamas kaikki asiat paremmin tietävä SIETÄÄKIN saada vähän ryöpytystä niskoilleen!! Tässä elämässä ei nimittäin kovin pitkälle pötki tollasella kakaramaisella käytöksellä ja ainakin minulla tuo kyseinen haistattelija nosti niin karvat pystyyn,että avot! Odotin ja odotin aikani,että mamman tyyli ja asenne keskusteluun olisi muuttunut asiallisempaan sävyyn mutta kun ei niin ei!! Joten SITÄ SAA MITÄ TILAA...ja tänne keskusteluun ei kukaan alunperin pyytänyt tollasta vinkuvaa "minä tiedän kaikki paremmin kuin te muut"-vänkääjää!! Täällä on monilla ihmisillä tietoa ja kokemusta sekä elämän kokemusta asioista ja ainaskin minä saattaisin tollasta näsäviisastelija-kersaa tirvasta lättyyn jos tollasen joskus silmätysten tapaisin!!

Oletko tosiaan noin sokea? Sinä ja kumppanisihan tässä olette olleet koko ajan tuolla "minä tiedän kaiken paremmin kuin sinä" - linjalla. Ja kun kyse on kuitenkin minun elämästäni, niin kumpikohan siitä tietää paremmin - minä vai joku täysin tuntematon ihminen? Minä en ole missään vaiheessa kommentoinut muitten elämää, väittäen tietäväni sieltä jotain - koska se ei ole mahdollista, että joku toinen tietää toisen elämästä asiat paremmin kuin asianomainen itse. Tämähän teillä vauhkomammoilla on ollut ongelmana. Ja sitten mulla on muka asenneongelma sen takia, kun en usko että te tiedätte paremmin minun asiani. Äskenkin oli taas niin huvittavia nuo kommentit minun miehestä, että se on niin paljon poissa eikä sen takia ehdi hoitaa kotitöitä ja osallistua arkeen jne. Ehkä jonkun arki murenee sen takia, että mies on muutamia päiviä sillon tällön reissussa, mutta ehkäpä kaikilla ei.

Mutta onhan se tässä ketjussa nähty, miten joillekin ei mahdu päähän mitään muuta kuin se OMA näkemys asiasta, että kun "minun elämässä on näin ja minä tunnen näin niin näin se on sinunkin kohdallasi".

No mut hyvä sinä olet noin aikuinen, että olet valmis tirvaisemaan lättyyn ihmisiä, jotka elävät eri tavalla kuin sinä! Voi että minua harmittaa, kun en ole yhtä aikuismainen jotta haluaisin vetää muita turpaan vaan sen takia, että kokevat asiat eri tavalla kuin minä itse. Ja sitten vielä tosiaan pidät itseäsi fiksumpana..! Aplodeja!<br><br>

 

Mahtuuko muka sinun päähäsi sitten jotain muuta kuin sinun OMA näkemyksesi ja kanta asioihin???

 

Ja kyse ei ole siitä,että näet asiat eri tavalla kanssani vaan kyse on siitä,että sä VÄNKÄÄT,UHOAT,LÄSSYTÄT ja HAISTATTELET koko ajan ja melkein jokaiseen kommenttiin! Ja sellaset neitokaiset täälläpäin viedään "saunan taakse"... Katsos,muruseni...JOKAINEN VASTAA HUUDOISTAAN!!

 

\

Mahtuuko muka sinun päähäsi sitten jotain muuta kuin sinun OMA näkemyksesi ja kanta asioihin???

Mahtuu oikein hyvin - en ole muitten elämään puuttunut, miksi sinä puutut minun?

Saunan taakse.. juntit kunniaan! Tuossahan se vastauskin tuli, että miksi pitää puuttua muitten elämään, juntithan niin tekee

 

Pakko oli minunkin lusikkani soppaan pistää..
Toisaalta täytyy myöntää, että elämä on muuttunut paljon ja toisaalta taas ei mitään. Olen pitänyt harrastuksistani kiinni. Käyn urheilemassa 4-10 h/vkossa, vaihtelevasti, mutta niin se oli ennenkin. Nyt tehdään paljon samoja asioita mitä ennenkin, mutta yhdessä isommalla ryhmällä. Lapseni ovat "helppoja", joten sekin auttaa asiaa. He leikkivät paljon keskenään ja saan siivottua talon silloin kun haluan ym.
Mutta henkisesti muutos on ollut valtava. Sitä kun aina ajattelee lapsiaan ensin ja välillä harrastuksissa tulee huono äiti olo.
Ulkomailla asuttuani olen huomannut, että Suomessa syylistetään äitejä aivan liikaa. Jos et imetä, harrastat ym. Ulkomailla oli mottona, että jokaisen oma asia, mutta vanhempien pitää vähintään kerran viikossa päästä ulos kahdestaan tuulettumaan

 

Edelleenkin mä haluan nähdä, tuleeko Emilynin elämään muutosta. Vauva karjuu ilmavaivojaan, sen jälkeen väsymystä, koira pitäisi viedä ulos, vauva karjuu yhä. Emilyn syöttää, vauva itkee. Miettii, mikä sitä vaivaa. Koira pyytää ulos. Tiskitkin on ollut jo aamusta tiskaamatta, koska vauva on vain itkenyt koko ajan. Äitirukka ei ole päässyt rauhassa edes vessaan, koska sylistä laskiessa vauva karjuu entistä enemmän. Kantoliinassa ei vauva viihdy, eikä kyllä vaunuissakaan. Molemmissa huudetaan hyeenan lailla. Siinä pystykahvia särpiessään Emilyn manaa reissuhommissa olevan iskän ja hautaa haaveet rauhallisesta punttisalikäynnistä...

Ei muutakuin tsemppiä vauva-arkeen! Toivottavasti teille tulee tyytyväinen, rauhallinen vauva, joka sopeutuu täydellisesti teidän aikuisten arkeen! Edellinen oli esimerkkiä meidän elämästä vielä kuukauden takaa. Takana on 3,5 kk kestänyt JÄRKYTTÄVÄ vauva-arjen aloitus, josta pikkuhiljaa alamme toipumaan. Ja ei, en ollut edes ensimmäistä kertaa asialla, eikä mulla SILTIKÄÄN ollut aavistusta, mitä koliikki "parhaimmillaan" voi olla.

 

Ihmiset on erilaisia. Vaikka joku ihminen kokeekin vauva-arjen raskaana, ei se tarkoita että kaikki niin tekee. Joku pyörittää virkeenä viiden lapsen ja viiden koira taloutta ja joku väsyy jo yhdestä vauvasta. Ei silti tee tästä yhden vauvan äiditä yhtään huonompaa. Ihmiset on erilaisia. Ja joukkolynkkaaminen ei ole kaikista aikuismaisinta käytöstä.

 

täällä on näköjään jo ihan päätetty että emilynin vauva on huutava koliikkivauva ja vaikka mitä kamalaa..ja luin tosiaan ketjun läpi, niin ette te emilynin vastustajat itsekkään sanojanne säästele, ja karvat pystyssä mesoatte emilynin sanoista,lukekaapa omanne..mieheni kanssa tämän johdosta keskusteltiin asiasta, ja todettiin että on juu elämä jo muuttunut ja tulee muuttumaan, mutta silti meilläkin perusasiat kuten harrastukset ym.säilyy perheessä vauvan myötä, sillä jostain sitä jaksamista on ammennettava itselleenkin että jaksaa olla äiti ja isä lapselle,,samoin kun totesimme tarvitsevamme kahdenkeskeisiäkin hetkiä, ja emme koe olevamme itsekkäitä ja huonoja vanhempia lapsillemme, ymmärrämme myös hoitaa itseämme että jaksaiseimme täysipainoisesti hoitaa jälkikasvuamme..toki voisinhan kuvitella olevani super-äiti ja olla poistumatta lapseni läheltä sekunniksikaan, mutta olisinko sitten kumminkaan hyvä äiti?? perusasiat kummiskin pysyvät suht muuttumattomina,kotiaskareet on hoidettava,huuti se lapsi tai ei, jo puhdas ympäritö lapselle on yksi perushoidosta, kaupassakin on käytävä, oli vauvalla koliikki tai ei,kun ilman ruokaa ei voi elämä jatkua,.töihinkin on jossainvaiheessa palattava,kun ilman rahaa ei pärjää, silloin on lapsikin uskallettava luottaa vieraan hoitoon,..mitä jos äitinä sairastumme? kuka tätä koliikkivauvaa sitten hoitaa, no tietty isi, jos isin työ sen luontoinen ettei onnistu, on meillä onneksi viimekädessä ulkopuolinen apu turvanamme..ei me voida äiteinä elää vain lapsen kautta, on muistettava että meillä on oma keho, josta huolehtia,omat tarpeet joilla jaksaa henkistä minää kasvattaa ja pitää yllä, ja tukiverkko joka on lähellä tukemassa jos meille esim.sattuu jotain..vauva on maailman ihanin rikkaus jota naiselle voi suoda, mutta hyvät ihmiset, ei ole yhtä ainoaa muottia millainen ÄITI on, siksi mielestäni jokaisella äidillä on oikeus tehdä elämästään lapsen kanssa sellainen missä kaikki ovat onnellisia, eikä perustaa sellaiselle mitä jota toinen neuvoo..hanakasti tullaan juurikin sanomaan sitä mistä emilyn alussa mainitsi, että sitten sitä, sitten sitä ja ootas kun sitten tapahtuukin sitä ja tätä..itse näin punaista jo kun parisuhteestani nämä viisaat tututtulivat tuolla tyylillä kertomaanmillainen on minun parisuhteeni tulevaisuus, sanoinkin että elän ja teemme yhdessä mieheni kanssa onnellisen parisuhteen emmekä elä niillä kaavoilla mitä tutut kertoivat millon mitäkin ja missä vaiheessa parisuhdetta tulee tapahtumaan..ja näin ollaan elettykin..meillä ei ole mikään vähentynyt ajan myötä,päinvastoin vaikka nyt jo pitäisi olla se ja tämä vaihe menossa..samaa koitettiin lapsen kohdalla toitottaa, sanoin samaa, meillä eletään omaa arkea, ja ei tarvita tulevaisuutta tutuilta, en ole silmänaluset mustana vieläkään, tukka takussa haamuilemassa kotona, vaikka se olisikin jo kuulunut tähän vaiheeseen joidenkin viisaiden mukaan..eli eletäänpä omaa elämää, ja ihan itse,eikä ennusteta omien kokemuksien kautta mitä toisen elämä tulee olemaan..itse lopetan tältä osin kommentoinnin sillä en jaksa pilata päiviäni lukemalla täydellisten äitien kirjoituksia siitä kuinka kamalaa joidenkin elämä tulee olemaan vauvan myötä kun joku uskaltautuu ajattelemaan toisin kun nämä tusinaäidit, ja pitävät kiinni sanoistaan..kun äiti voi hyvin, on lapsellakin hyvä olla!!ja jokainen äiti päättäkööt millä tavoin hyvinvoipaksi tulee,,esim.käymällä salilla =)

 

Sanonpa minäkin sitten tätä keskustelua seuranneena sanaseni. Toivottavasti saan sanani aseteltua niin kuin ne tarkoitan, lempeästi, diplomaattisesti ja ketään syyttelemättä...

Tämä juttu tuntuu kyllä paisuneen lähes huvittaviin mittasuhteisiin. Joukkolynkkaus, hmm... siltähän tämä osittain vaikuttaa, mutta toisaalta, näen kyllä hiukkasen syytä Emilynissäkin. Todennäköisesti sitä tarkoittamattaan hän näyttäisi olevan varsin kärkäs ja suostumaton oikeasti ymmärtämään muiden mielipiteitä. Kuten joku muukin tuolla aiemmin sanoi, myös minulla tulee Emilynistä mieleen pikkusiskoni, joka lähes poikkeuksetta ottaa hyökkäävän kannan, kun huomaa jonkun olevan kanssaan eri mieltä tai edes luulee jonkun kritisoivan itseään. Ehkä tämä on siis vain luonnekysymys, kenties yhdistettynä vielä hieman naiviin elämänkatsomukseen ja nuoreen ikään? Ei millään pahalla Emilyn - yritän todella vain ymmärtää sinua ja tunnen, että voisit ehkäpä olla aika samanlainen rakkaan siskoni kanssa! Paljon tätä juttua on varmasti sotkenut myös väärinymmärrykset, joita niin helposti netissä sattuu. Silti, minusta on turha täysin hiiltyä ja uhkailla täällä ketään... sanojahan nämä loppujen lopuksi vain ovat. Jotkut teistä ovat menneet jo todella mauttomuuksiin ja se on harmi.

En siis sano, kuka on oikeassa tai kuka väärässä, enkä sitä tietysti tiedäkään. Kaikilla on ilman muuta oikeus omiin tuntoihinsa ja mielipiteisiinsä ja myös oikeus ilmaista ne!

Omalta osaltani koen, että nyt tämän ensimmäisen raskauteni puolivälissä olen jo muuttunut paljon, niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja myös ihan tietoisesti muuttanut joitakin toimitatapojani siten, että takaisin vauvallemme parhaat mahdolliset olot kasvaa tuolla masussa. Tiedän, että lisää muutoksia - isoja ja järisyttäviäkin - on tulossa, enkä voi niiden vaikutuksista minuun, mieheeni, parisuhteeseemme, talouteemme, arkeemme tietää. Tottakai voin etukäteen yrittää kerätä mahdollisimman paljon tietoa asioista ja valmistautua vauvan tuloon niitä tarpeellisia tavaroita hankkimalla ja juttelemalla mieltäni vaivaavista asioista neuvolan, puolison, ystävien jne kanssa. En silti edes yritä arvailla, mitä on tulossa, koska - kuten moneen kertaan tässäkin ketjussa on todettu - mitä vain voi sattua ja suunnitelmat mennä aivan täysin uusiksi. Elämä vain on kertakaikkiaan arvaamatonta! Mutta sehän tästä elosta tekeekin niin mielenkiintoista ja haastavaa

Olisikohan jo aika päättää tämä keskustelu ja siirtyä johonkin uuteen? Ihanaa kesän jatkoa kaikille!