Raskaus on kaikkien elämänmuutosten äiti

juu, onhan tuo elämä muuttunut... Mutta koskahan se olisi pysynyt samanlaisena? mielestäni elämämme on koko ajan jonkinlaisten muutosten alla. Meillä on harrastukset sun muut pysyneet melki samanlaisina. Kaikki vaan vaatii etukäteen suunnittelua. Oma mieleni on ehkä kokenut isoimman muutoksen: ennen oli sellainen rempseä poikatyttö, nyt vollotan kun katon luontodokumentteja ja olen jopa alkanut käyttämään naisellisempia vaatteitakin

 

KYLLÄ NÄIN ON!! Muuttuuhan tää elo ja elämä lasten myötä pakostikkin johonkin suuntaan! Toisilla täysin,toisilla joiltain osin ja toisilla vähemmän...mutta muuttuu se...sitä ei voi varmaan kait kukaan kieltää! Silloin kun naisesta tulee äiti niin se tosiaan on jotain niin pyhää ettei koskaan toinen voi tietää mitä sellaiselle "uskaltaa" sanoa (varsinkaan kun ei tunne)! Olen tässä nyt muutaman vuoden seurannut itseäni ja muita äitejä ja huomannut,että silloin liikutaan niin räjähdys-alttiilla maaperällä... Toivottavasti nyt tulevaisuudessa nää puheenaiheet tällä palstalla pysyvät kohtuuden rajoissa eikä KUKAAN ala kiukutella vaikka joskus ei samaa mieltä asioista oltaiskaan! Jookosta joo... =)

 

\

Suvaitsevainen kyllä olen, mutta marttyyriäidillä tarkoitin sellaista tapausta joita varmasti on enemmänkin kuin mm. eräs henkilö lähipiirissäni, jonka mielestä lapsi rajoittaa niiiiin hirveästi menoja mutta samaan hengenvetoon hän toteaa, ettei vaan tule lähdettyä minnekään. Hivenen ristiriitaista?

Ja eihän tuohon äitiyden tuomiin muutoksiin tarvitse minun edes sitä äitiyttä kokea, kuten sanoitkin, johan nämä monet julkkiksetkin ovat sen sanoneet, ettei elämä ole muuttunut ja monet myös näillä palstoilla, ihmettelen vaan miksi jotkut sitten vänkäävät vastaan että kyllä se sun elämäsi on nyt muuttunut sillä ja tällä tavalla.

Ja tosiaan tässä oli alunperin kyse niistä raskauden tuomista muutoksista, niin sain jo ennen raskauttakin kuulla että sitten kun olet raskaana niin sitä ja tätä.. sitten kun ei ole näitä "sitäjatätä" tapahtunut niin koko ajan on joku valistanut, että no kunhan olet pidemmällä raskaudessa niin sitten viimeistään sitäjatätä.. täytyy sit varmaan synnärillä kysyä, että no millos nyt sitäjatätä tapahtuu

Sorry, mutta yleistäminen ja tuputtaminen vaan ärsyttää etenkin kun sitä tehdään oikeassa elämässäkin omalle kohdalle.

ensinnäkin elämä muuttuu vauvan myötä myös silleen ,että se vauva todella tulee maailmaan, sun elämään sisältyy imettäminen,pulloruokinta,vaippojenvaihto, yöitkut,kylvetys,sylissäpito,huolenpito ym. ja henkisesti äiti muuttuu vielä rajummin.

nämä siis ovat asioita jotka muuttavat elämää ihan jokaisella äidillä!!!
ellet sitten tietenkin aio luopua äitiydestä tai sysätä lapsi suoraan kohdusta mummolle tai jotain.

ei ole mitenkään edes mahdollista ,että elämä ei muka muuttuisi vauvan myötä.

 

Muistatteko tämän?

Tää oli mun suosikkiketjuni. Olisi kiva kuulla Emilyn aatokset kuukausien jälkeen! Mites punttisalitreenit etenee, miten isipappa hoitaa vaavia ja kiiltääkö huusholli?

 

\

Muistatteko tämän?

Tää oli mun suosikkiketjuni. Olisi kiva kuulla Emilyn aatokset kuukausien jälkeen! Mites punttisalitreenit etenee, miten isipappa hoitaa vaavia ja kiiltääkö huusholli?

Eikös joku täällä vannonut, ettei usko kun tulen myöhemmin vastaamaan

Salille liityin jäseneksi helmikuussa ja käyn harrastamassa 3-5 krt viikossa. Kun mies tulee töistä, pääsen oikein hyvin salille. 9kk lapsella syöttövälitkin on jo niin pitkät (olivat jo siinä 6kk iässä ja aiemminkin pidentyneet) että ei tartte edes maitoja enää pumppailla sille ajalle, kun käy salilla.

En edelleenkään ymmärrä, miksei äitikin ehtisi harrastaa

Huusholli kiiltää yhtä vähän tai paljon (minkä verran se nyt lemmikkiperheessä voi kiiltää) kuin ennenkin. Meillä on edelleenkin pakko siivota/imuroida päivittäin kun on koira, jolla karvanlähtö aika tai kuratassut sadekeleillä. Siistiä on aina (tosin koiran karvat saa näyttämään kämpän sotkuiselta jo päivässä), tavarat voi olla välillä epäjärjestyksessä kuten ennen lastakin.

Mies hoitaa lastaan kuten isän kuuluukin eikä siinä ole ollut ikinä mitään ongelmaa, ettenkö pääsisi tarvittaessa omiin menoihin. Ja vaikka olisin ihan kotona, niin osaa mies lapsen syöttääkin, tehdä iltapesut jne.

Eikö olekin ihan kamalaa, kun on mennyt kuten odotinkin, huolimatta siitä että vauva kärsi vatsavaivoista ne ensimmäiset kuukaudet, pakko sitä ruokaakin oli sillon laittaa sellaisessa välissä kun kerkesi tai vauva kainalossa, 3kk syömättä olisi ollut aika mahdottomuus

Liputan yhä sen oman asenteen puolesta B)

 

Mainittakoon kuitenkin, ettei meillä ole ollut mitään superhelppoa kuten jotkut kuvittelee. Mutta kuten ketjussakin sanoin, minulla oli realistiset odotukset vauva-arjesta. Ei minua yllättänyt se, että vauva nukkui välillä kuukausia vain 15min päiväunia, en odottanutkaan että vauva nukkuisi tiettyyn kellon aikaan tietyn verran jne. Haastavaa homma oli sen ekat 6kk, mutta ihan hyvin selvittävissä vaikka on paljon väsyttänytkin mutta kyllähän väsymyksenkin tiesi etukäteen. Isäkin kun on perheessä, sain ekoina kuukausinakin tarvittaessa käydä nukkumaan vaikka jo klo 20 niin, että isä valvoi vauvan kanssa vauvan nukkumaanmenoaikaan asti joka vielä pitkään oli klo 0.00 (alussa aamuyöhön, mutta alussa tarmoa hommaan olikin ihan erilailla)

6kk iässä tuli helpotus, kun tyttö alkoi ryömiä vauhdikkaasti ja viihtyä lattialla hyvin omien touhujensa kanssa.

Nyt pitääkin lähteä leipomaan ja tyrkätä nassu hetkeksi syöttötuoliin, kun se ei enää pysy paikoillaan :wave: