Raskaus ja parisuhde

[harmaatakin harmaampi]

Raskaus puolivälissä, mutta hyvästä parisuhteesta huolimatta tuntuu etten jaksa miestä. Haluan olla yksin, ilman miestä ja omissa oloissani. Ärsyttää sen koko oleminen ja riitaa tulee pienistäkin asioista. Ei huvita tehdä mitään ja mikään ei kiinnosta. Mies hermostuu eikä ymmärrä edes raskauden tuomaa väsymystä, kun haluaa vapaa-aikana nukkua vain. Silti olen miehestä mustasukkainen mitä en normaalisti ole.. kehittelen päässäni kaikenlaisia salakavalia juttuja minkä mukaan mies pettää minua koska en ole tarpeeksi.
Onko muilla ollut tälläistä raskauden aikana? Eroon tämä suhde päättyy jos ei muutu... Tai minä en muutu. Kun en jaksa enää itseänikään. Ja koko muutos tullut puoliväliin raskautta lähestyttyä..

 

[Maira]

Jep, sietokyky on ihan nollassa...Onneks isäntä ajaa rekkaa ja käy lähinnä kotona vaan nukkumassa niin ei turhaan tule noita yhteentörmäyksiä..
Mies ei pysty tilannetta käsittämään, joten pakko se on melkein sun yritettävä nieleskellä ketutusta...

 

[ap]

Tuntuu, että kohta joku lentää ulos tästä huushollista jollei raskaus pian lopu... kun mikään ei ole hyvä.. mutta helpotus kai tietää, että muitakin jotka näin tuntee. Vaikeinta on, kun en voi elää itseni kanssa enää.

 

[v]

Täällä kohtalotoveri. Ja oikeastaan joka sanan, minkä kirjoitit, voin allekirjoittaa. Nyt tilanne vähän helpompi, kun sain miehelle puhuttua ajatuksiani. Mulla ongelma ei tosin ole niinkään yhdessä tekeminen, vaan läheisyys. En jotenkin jaksa ja halua ketään lähelleni nyt, saati että jaksaisin itse olla hellimässä toista. Mulla myös hajuherkkyys asettaa omat ongelmansa, kun pitää olla miettimässä, että mitä saippua käyttää tai onko juuri juonut kahvia jos tulee lähelle. Raivostuttavia asioita, jotka on mulle tällä hetkellä hankalia ja erittäin todellisia, mutta joita miehen on vaikea ymmärtää. Tai kyllä sanoo ymmärtävänsä, mutta ei se varmasti kiva ole kuulla.

Jaksamista meille ja toivotaan, että tilanne vähän helpottaa, kun vauvat syntyvät!