Raskaudesta kertomisen vaikeus

[Kardemumma]

Mulla on ongelmana se, miten kertoa raskaudesta veljen vaimolle ja toki veljelleni. He ovat yrittäneet lasta lähes vuoden ja erityisesti vaimolle se on todella kova paikka. Minä ymmärrän häntä ja osaan eläytyä tilanteeseen, koska itse yritin esikoistani vuoden. Mutta sen jälkeen raskautuminen onkin ollut helppoa. Toka ja nyt kolmas alkoivat kolmannesta kierrosta.
Alun perin minua jopa hirvitti yrittää raskautta juuri sen takia ettei heillä ollut vielä tärpännyt. Mutta otin järjen käteen. He ovat 23 v ja minä jo 36 eli ei aikaa liikaa jäljellä näitä hedelmällisiä vuosia.
Hirvitti hiukan että edes ajattelin lykätä. Muistan aikanaan kuinka loukkaannuin siitä kun paras ystäväni kertoi että he siirsivät raskausyritystään siihen asti että minulla esikoinen tärppäsi. Minusta oli kamalaa, että minä olin niin pahaksi esteeksi koettu... Ja nyt sitten itse meinasin ajatella toista yhtä särkyvänä.

Onko teillä vinkkejä miten toimia? Itse muistan kuinka raskausuutiset aina masensivat vrk:ksi, vaikka olinkin iloinen muiden puolesta. Kertoako viestillä vai nenätysten? Ja joo, en aio heille marista raskaudesta enkä muutenkaan liikoja jutella aiheesta elleivät he halua.
Itseä surettaa se, että olen onnellinen raskaudestani, mutta suren liikaa toisten puolesta ja tunnen lähes huonoa omatuntoa onnestani.

Tsemppiä teidän kaikkien yrityksiin!

jk.lähipiirissäni on harvoja joilla on tärpännyt heti ja useita jotka ekaa tekee 1-1,5 v ja seuraavat tulee vaan...

 

[ma-mi harmaana]

Onnea raskaudesta!

Itse olemme yrittäneet jo pitkään ja olleet hoidoissa. Esikoisemme, joka menehtyi heti syntymän jälkeen, syntyi kaksi viikkoa veljeni toisen lapsen jälkeen viime syksynä. Nyt pelkään aina heidät nähdessäni, että ilmoittavat kolmannesta.

Itselleni tekstiviesi on ollut helpoin tapa ottaa vastaan toisten raskausuutiset. Silloin saan reagoida aidosti oikean tunteeni mukaan. Ei ole tarvinnut esittää onnellista toisen puolesta jos sitä ei oikeasti ole. Ja voithan viestissä kertoa miksi haluat kertoa uutisen viestinä. Usein ensireaktio viestin saatuani on "EI HEL....I!" Mutta kun asiaa mietin päivä pari, olenkin jo ihan onnellinen toisten puolesta ja tajuan kaikkia realiteetit esim. sinun tapauksessasi ikäsi.

Kuinka pitkällä raskautesi on? Voithan odottaa sen aikaa, että raskaus alkaa näkyä ja näin antaa toisille aikaa "aavistaa" että olet raskaana. Kyllä me naiset sen usein toisistamme vaistoamme.

Onnellista odotusta!

 

[mimosa]

Hei1

Tiedän miltä tuntuu, kuin ihmiset ilmoittavat raskauksistaa. Tosin minusta kertoja ja hänen tyylilläänkin on vaikutusta asiaan.
Me ollaan käyty kolme ja puoli viúotta hoidoissa ennen, kuin tärppäsi.
Talvella isosiskoni ja paras ystäväni olivat aivan varmoja, että hoidot olivat onnistuneet viimein. En halunnut kertoa heille, ja toiseksi olin itse niin pettynyt negaan vastaukseen, joten halusin unohtaa asiamme.
Myöhemmin kerroin että tulos oli nega. Siihen siskoni vain totesi että on surullinen puolestamme. Hän oli kuitenkinitse tosi pettynyt, surullinen ja katkera asiasta aluksi. Hän oli siinä luulossa, et me onnistuttiin.

viimein,kun keväällä onnistuttiin, niin siskoni heti sai kuulla asiasta, oli vilpittömästi onnellinen puolestamme. jollei heille suoda omia lapsia, niin hän on onnellinen meistä. Paras ystväni on ajat sitten lopettanut hoidot tuloksetta. Hänelle oli todella vaikea kertoa asiasta, koska en tiennyt milloin pitää sanoa ja miten. Tosin hän itse oli miehensä kanssa arvannut tilanteeni. Hän halasi ja oli onnellinen. En tiedä satutinko tällä asialla häntä. Hetken luulin satuttavani, koska en kuullut hänestä aikoihin. Nyt kaikki ok. Ihmiset ovat hyväksyneet raskauden. tosin en vieläkään intoile liikaa lapsettomille ystävilleni asiasta. tiedän kuinka vaikea asia on heille, kuten meillekkin kolmen ja puolen vuoden aikana.
Rehellisyys kuitenkin on järkevintä

 

[Kiin]

Miulle kaverit on kertonu heti alussa, kasvotusten. Kyllä se hetken pistää sydämeen, mutta kipu muuttuu nopeasti iloksi toisen onnesta :heart: Heikkoina hetkinä (lue: täti tulee kylään) sitä saattaa yksin miettiä, että miksi se eikä minä.

Viimeksi raivostutti hirveästi, kun kaveri oli ottanut jälkiehkäisypillerit, kun ehkäisy oli pettänyt ja silti tuli raskaaksi. Mietin, että muut ne vaan tulee raskaaksi väkisin ja mie en ikinä :'( Nyt olen pitänyt tuota ihanaa vahinkoa sylissä ja kyllä siinä sulaa, kun toinen on kuin hangon keksi ja hymyilee iloisena takaisin :heart:

Molemmilla veljillä ja pikkusiskollakin on jo lapsia ja näistä pikkuisista olen vain ikionnellinen :heart:

 

[pietu-]

Entä jos kerrot veljellesi ja hän sitten vaimolleen..

 

[Salamanteri]

Ehkä se tekstiviesti tosiaan on ihan hyvä tapa, jos tiedät, että se on heille arka aihe. On sinulla silti kaikki oikeus iloita omasta onnestanne, mutta on ihanaa, jos sinulla riittää ymmärrystä sille, että heidän saattaa olla vaikeata iloita asiasta juuri sillä hetkellä.

 

[minttu]

Tekstiviesti on mielestäni paras, silloin saa aikaa sulatella asiaa ihan itsekseen, eikä tarvitse murehtia, jos ei heti pysty näyttämään mitenkään päin onnelliselta. Minusta on ollut myös ihanaa jos kertoja sanoo jotenkin rehellisesti, että ymmärtää jos minusta tuntuu pahalta. Rehellisyys on tärkeintä, ja pahimmalta tuntuu, jos kaikki muut tietävät ensin. Silloin tulee sellainen olo, että minulle ei ole kerrottu, kun ajatellaan, etten kestä sitä.

 

[Kardemumma]

Kiitos fiksuista ja ymmärtävistä vastauksista.
Olen vasta tosiaan ihan alussa raskaana, enkä suvulle ole sitä vielä kailottamassa. Lykkään niin kauan kuin voin ja toivon että veljen vaimo ehtii myös raskautumaan.
Varmaan laitan tekstarin veljelle. Ehkä fiksuin vaihtoehto. Naisille nää jutut on aina vaikeampia. uskon!
Yritän nauttia kaikesta enkä liikaa surra muita. Se on nimittäin yllättävän rankkaa. JA samalla kuitenkin uskon että useimmat saavat lapsia jollain keinolla ennemmin tai myöhemmin.

Teille toivon paljon onnea yrityksiin!

 

[mimosa]

Heips!"

Monien pettymysten ja hoitojen jälkeen. Olemme edelleen varovaisia raskaudestani. Elämme vain päivän kerrallaan. Me ei olla kerrottu, kuin vanhemmille, ja tietysti siskolleni ja parhaalle ystävälleni, koska he arvasivat asian. Vaikea oli joka tapauksessa puhua asiasta. kolmen ja puolen vuoden hoitojen ja pettymysten jälkeen. Olen varovainen kohtalotovereideni seurassa. Koska tiedän miltä heistä todella tuntuu

 

[taustalla]

Tässä hyvä esimerkki, miten ei tule kertoa raskaudestaan lapsettomuudesta kärsivälle ystävälle:

Kesken isomman ystäväporukan illanvieton keittiössä. Tosin muita ei ollut kuulolla, mutta ei ollut mitään mahdollisuutta poistua paikalta tai kätkeä pahaa oloa. Paha olo ei liity mitenkään henkilökohtaisesti raskaana olevaan, vaan ainoastaan omaan tilanteeseen ja siihen, että aihe nostaa tunteet pintaan. Siinä meni koko ilta piloiksi, onneksi sentään olivat aurinkolasit olemassa peittämässä surkeimmat hetket, ja tuskin kukaan aavistikaan mitään.

Tilannetta pahensi se, että ystäväni puhui oireistaan ja pahoinvoinnistaan ja mainitsi myös, että lasta ei oltu varsinaisesti yritetty, vaan raskaus tuli yllättäen, iloinen yllätys toki.

Vaikka kuinka yrittäisi valmistautua tällaisten uutisten vastaanottamiseen, ovat ne silti kuin isku vasten naamaa. Tätä ei selvästikään voi kukaan muu kuin lapsettomuudesta kärsivä ymmärtää, sillä ystäväni hyvin tietää tilanteeni ja kuinka siitä kärsin.

Toki olen iloinen, koska tiedän, että toinen lapsi oli toivottu, mutta se tapa ja tilanne... Mielestäni minulla on oikeus olla surullinen ja tämä tapa ei mitenkään mahdollista sitä, että voisin rehellisesti onnitella ystävääni, kunhan olen päässyt yli omasta tilanteestani, siis hetkeksi yksin suremaan ja pohtimaan.

Siksi tekstiviesti tai sähköposti on ehdottomasti paras ratkaisu, ja ehkä oikein hyvien ystävien kesken kahdenkesken kertominen.

 

[mimosa]

Samanlaisia kokemuksia on. Eli pahalta tuntui kun pariskunta ilmoitti kahden kuukauden seukkauksen jälkeen saavansa lapse, kesken bileiden. minusta se oli kamalaa. Tosin en pidä salailusta, enkä tekstaristakaan. Kerran ystävälleni sanoin hänen odottavantoista lastaan. Hän sanoi vain olevan läskivatsa, minua se satutti, ja inhotti todella paljon, koska kaikki muut ihmiset tiesivät hänen raskaudestaan.
Haluan rehellisen ja suoran vastauksen tähän asiaan. Salailu on pahinta tai töksäytys asiasta.