Olen hieman pettynyt omiin sisaruksiini

["vieras"]

Ja tosiaan juttelen mielelläni edelleen ystäväni kanssa monistakin asioista, mutta ei mua kyllä oikeasti joku raskausblogi jaksaisi kiinnostaa. Tiedän että aihe on hänelle tärkeä ja kuuntelen niitä juttuja, mutta käsi sydämellä, kuunteletko mielelläsi sellaista radiokanavaa mikä ei kiinnosta vai vaihdatko mieluummin kanavaa?

Fiksu raskaana oleva ymmärtää että tilanne ei ole muille yhtä tärkeä kuin hänelle itselleen.

Minusta tässä tuo blogin pitäjä on se kenen pitäisi katsoa peiliin, jos tarpeeksi lukijoita ei ole. Toisilla on omakin elämänsä. Vai oletko sinä kysynyt äidiltäsi milloin viimeksi mitä hänelle kuuluu? Mitä kirjoja äiti on lukenut jne?

Miksi raskaana olevan pitäisi saada jotain erityishuomiota juuri raskauden takia?

 

["Lapseton"]

[QUOTE="vieras";23573017]En kyllä ymmärrä miksi pitäisi käydä kohteliaisuudessa blogissa jonka aihe ei kiinnosta? Vaikka olisi miten hyvä kaveri? Miksi pitäisi laittaa kalenterimerkintä että muistaa parin viikon välein käydä toivottamassa onnea jos aihe ei tosiaan KIINNOSTA.

Jos aihe kiinnostaa, lukijoita löytyy esim. toisista foorumeista jne.

Pidän lapsista, mutta en ymmärrä noin suurta hehkutusta raskausajasta. Raskaus on sinulle ainutkertainen, mutta muille se on vain yksi raskaus muiden joukossa. Parhaan vertaistuen saat kannssaodottajilta (ainakin minä olen saanut), eikö kannattaisi kertoa blogista sellaisessa ketjussa?[/QUOTE]

Juu ei, ei tarvitse. Kun kyseessä on itselle tärkeä ihminen, ei tarvitse laittaa merkintöjä. Mikä ihmisessä sitten KIINNOSTAA jos ei se, mitä ihmiselle kuuluu. Jos ei KIINNOSTA niin ei, sille ei voi mitään, mutta ihminen voisi läheiselleen olla mukavampi kui mitä anna tuossa ymmärtää.

Ihmeellisiä wät-evö ihmisiä täällä on.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23573031]


Minusta tässä tuo blogin pitäjä on se kenen pitäisi katsoa peiliin, jos tarpeeksi lukijoita ei ole. Toisilla on omakin elämänsä. Vai oletko sinä kysynyt äidiltäsi milloin viimeksi mitä hänelle kuuluu? Mitä kirjoja äiti on lukenut jne?

Miksi raskaana olevan pitäisi saada jotain erityishuomiota juuri raskauden takia?[/QUOTE]

Minusta tämän viestin kirjoittaja ei osaa lukea. Tai sitten hän ei joko ymmärrä tai muista luettua tekstiä.

 

["vieras"]

Voi luoja teitä? Tekeekö tosiaan täällä kaikki vaan asioita, mitkä itseä kiinnostaa ja puhuvat muiden kanssa vain asioista, mitkä itseä kiinnostaa? Onpas itsekeskeistä porukkaa kerrassaan!

Toihan on siis ihan suoraan non-verbaalina ilmaisuna päin naamaa EI KIINNOSTA. Sangen asiatonta ja huonokäytöksistä touhua.

Onko parempikäytöksistä pakottaa toiset lukemaan blogia jota tosiaan ei muiden kiinnosta lukea? Olisiko sinusta parempi jos läheisesi kävisivät siellä "kohteliaisuudesta"? En ihan totta tajua...

Minusta kohteliaisuuden takia voisi ehkä käydä kerran kurkkaamassa, mutta jos aihe ei enempää kiinnosta niin ei siellä tartte sen useammin käydä. En itse kävisi.

Ja jos odotat että sisaresi kävisivät, niin miten paljon olisit valmis tekemään vain siksi että heille tulisi hyvä mieli? Eikö ole toisaalta aika tekopyhää jos tuosta järjestettäisiin joku näytelmä, jossa toiset käyvät blogissa toivottamassa onnea ja ihastelevat asioita joista oikeasti eivät ole kiinnostuneita? Kuka on tämän näytelmän yleisö? Sinäkö?

Netissä voi oikeasti tapahtua että eletään jotain rinnakkaistodellisuutta joka ei ole totta.

Mulla on yhdet kaverit jotka suunnilleen kesälomansa käyttävät erilaisten elämysten valokuvaamiseen. Kun kuvat on kustakin kohteesta saatu otettua, voidaan jatkaa matkaa. Näitä sitten näytetään perhealbumista kaikille jotka sattuu kylään tulemaan. Ketä varten ne kuvat ovat???? Blogeissa on sama asia. Ketä varten blogi on olemassa? Jos sukulaisesi eivät käyttäydy niinkuin haluaisit, ei syy aina ole niissä sukulaisissakaan, vaan saatat toivoa epärealistisia asioita.

 

["vieras"]

[QUOTE="Lapseton";23573038]Juu ei, ei tarvitse. Kun kyseessä on itselle tärkeä ihminen, ei tarvitse laittaa merkintöjä. Mikä ihmisessä sitten KIINNOSTAA jos ei se, mitä ihmiselle kuuluu. Jos ei KIINNOSTA niin ei, sille ei voi mitään, mutta ihminen voisi läheiselleen olla mukavampi kui mitä anna tuossa ymmärtää.

Ihmeellisiä wät-evö ihmisiä täällä on.[/QUOTE]

Kyllä mua kiinnostaa edelleen raskaanakin olevien kohdalla se mitä heille kuuluu. Mutta oikeastaan ei kamalasti jaksa kiinnostaa sykkeet, verenpaineet, pissitulokset, jne jne raskauteen liittyvät asiat. Tiedän että tuossa elämäntilanteessa se on sille raskaana olevalle maailman tärkeintä, mutta kun se ei siellä kuplan ulkopuolella oleville ole.

Haluaisitko että toiset kävisivät siellä blogissasi vain siksi että sinulla olisi niin mukavampaa? Eikö se ole itsekästä jos mikä?

 

["Hellu"]

[QUOTE="vieras";23573031]Minusta tässä tuo blogin pitäjä on se kenen pitäisi katsoa peiliin, jos tarpeeksi lukijoita ei ole. Toisilla on omakin elämänsä. Vai oletko sinä kysynyt äidiltäsi milloin viimeksi mitä hänelle kuuluu? Mitä kirjoja äiti on lukenut jne?

Miksi raskaana olevan pitäisi saada jotain erityishuomiota juuri raskauden takia?[/QUOTE]

Voi perkele. Kuka tässä ny erityishuomiota kerjäsi? Tyyppi perusti blogin, koska oletti, että kaukana oleva perhe ilahtuisi siitä, olihan heillä ollu läheiset välit aikaisemminkin. Mä ymmärsin sen ainaki niin että taustalla oli kaunis ajatus että perhe sais elää mukana raskautta ja kokis yhteisöllisyyttä. Mä en nähny yhessäkään ap:n kommentissa mitään negatiivista, ihan tosi. Mutta jotkut vissiin lukee viestit niinku piru raamattua.

Sitäpaitsi blogi on paljon kivempi viestintäkanava ku esim facebook (jossa kaikki ei edes ole) jotkut boxia kuormittavat sähköpostit. Blogissa on kaikki tavara yhdessä paikassa ja sieltä saa käydä tsekkailemassa - helppoa ja yksinkertaista!

 

["Sisko"]

[QUOTE="vieras";23573084]Kyllä mua kiinnostaa edelleen raskaanakin olevien kohdalla se mitä heille kuuluu. Mutta oikeastaan ei kamalasti jaksa kiinnostaa sykkeet, verenpaineet, pissitulokset, jne jne raskauteen liittyvät asiat. Tiedän että tuossa elämäntilanteessa se on sille raskaana olevalle maailman tärkeintä, mutta kun se ei siellä kuplan ulkopuolella oleville ole.

Haluaisitko että toiset kävisivät siellä blogissasi vain siksi että sinulla olisi niin mukavampaa? Eikö se ole itsekästä jos mikä?[/QUOTE]

Enpä malttanu pysyy poissa. Jessus, kyllä sitä pystytään kaikki asiat ymmärtämään väärin jos oikein yritetään. Mä en ole missään vaiheessa antanut ymmärtää että kirjoittaisin sykkeet, paineet jne koska en sitä tee.

Ja blogia ryhdyin pitämään siksi, että HALUSIN TEHDÄ JOTAIN JOKA ILAHDUTTAA MYÖS KAUKANA ASUVAA PERHETTÄ sillä kieltämättä on joskus vähän morkkis etten näe heitä useammin. Halusin, että he tietävät, että haluan pitää heidät edes jollakin tasolla lähellä jakamalla odotukseen liittyviä asioita, mutta ei edelleenkään sykkeitä, pahoinvointeja, pissakokeita, nukkumisvaikeuksia, närästyksiä, lihomisia jne.

Tottakai olen pettynyt jos näin vaivan turhaan eikä kukaan olekaan kiinnostunut. Come on, kuka ei olisi. Olis varmaan pitäny kysyä etukäteen että olisko tällaiselle tilausta, koska en tee sitä pelkästään itseäni varten, mutta enpä tullut kysyneeksi. Perustin vain ja lähetin maililla linkin + salasanan.

Mutta kuten ketjua lukeneet tietävät, ei tämä liity pelkästään blogiin vaan yleiseen yhteydenpidon vähenemiseen.

Ymmärsikö kaikki nyt vai haenko ratakiskoa?

Kiitos.

 

[ääärrrr]

En edes jaksa vääntää vastauksia noihin pariin viestiin. Kuka on pakottanut. Hyvät tavat ja kohteliaisuus ei synny pakottamalla. Ja kuka on ehdottanut mitään valehtelemaan. On se taas niin jumalattoman vaikeeta olla ihminen toiselle.

 

["Sisko"]

En edes jaksa vääntää vastauksia noihin pariin viestiin. Kuka on pakottanut. Hyvät tavat ja kohteliaisuus ei synny pakottamalla. Ja kuka on ehdottanut mitään valehtelemaan. On se taas niin jumalattoman vaikeeta olla ihminen toiselle.

Amen. Pakottamisesta en ole puhunut. Pointti on se, että tarkoitin luoda yhteistä hyvää, mutta se ei näytä ottavan tuulta alleen. Olen siitä surullinen.

 

["juu"]

Voisko olla niin, että tällä vanhemmalla (?) siskolla saattais sittenkin olla yritystä ollut takana. Tai sitten ehkä menee huonosti parisuhteessa, tai jos hän vaikka haluais lapsia mutta mies ei vielä. Eli lapsettomuutta muodossa tai toisessa. Tai sitten lapset eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Jos ei omia raskauksia ole takana, niin ei sitä oikeestaan hirveesti ymmärrä mistä on kyse. Ite oon ollut erittäin kiinnostunut aina ystävieni raskauksista, mutta mua päin ei olla kyllä juuri esitetty kiinnostusta enkä ole juuri aiheesta keskustellut.

Ehkä ei kannata hirveesti tuputtaa, puhuu muusta ja kyselee kuulumisia. Onhan se kummallista jos ei kiinnosta, mutta jos heit äei ole ennenkään sun asiat kiinnostaneet niin ei ne nytkään kiinnosta. Sen käsityksen sitten sain vähän tuosta, että kun toinen puhuu vain omista asiosita ja toinen lähinnä haluaa olla keskipiste. Jaa raskausasiat muiden kanssa, niiden kanssa joita kiinnostaa keskustella. Jos ketään ei löydy, niin päästä pahimmat höyryt tuolla raskausajan keskustelupuolella.

Tietysti jos sun oma perhe, äiti jne, eivät ole yhtään kiinnostuneet niin kyllähän se ihmetyttää. Ehkä he eivät vielä osanneet odottaa..täytyy muistaa, että mummoutuminen ja muu ei ole ihan helppoa kaikille. Toiset saattaa pelätä, että tarvitsee auttaa joko hoitoapuna tai rahallisesti, mikä on tietysti vähän hassua. Mutta meitä ihmisiä on moneen lähtöön.

Kyllä mullakin on anoppi kiinnostunu vauvasta jne, mutta ei sitä kiinnosta hyvä kun pitää sylissä. Sen verran, että valokuva otetaan. Muuten ennemmin ihastelee, kun on muiden sylissä. Ehkä hän hieman pelkää vauvoja. Oon ajatellut, että ei näistä asioista voi ottaa nokkiinsa. Toiselle voi olla luontevampaa seurustella viakka taaperoikäisen kanssa sitten vaikka vähän pidemmän hetken kuin valokuvauksen ajan Sitä sais aika moneen asiaan pettyä, joten ei kannata alottaa sitä vielä raskausaikana! =)

 

["kahden äiti"]

[QUOTE="Sisko";23573135]Enpä malttanu pysyy poissa. Jessus, kyllä sitä pystytään kaikki asiat ymmärtämään väärin jos oikein yritetään. Mä en ole missään vaiheessa antanut ymmärtää että kirjoittaisin sykkeet, paineet jne koska en sitä tee.

Ja blogia ryhdyin pitämään siksi, että HALUSIN TEHDÄ JOTAIN JOKA ILAHDUTTAA MYÖS KAUKANA ASUVAA PERHETTÄ sillä kieltämättä on joskus vähän morkkis etten näe heitä useammin. Halusin, että he tietävät, että haluan pitää heidät edes jollakin tasolla lähellä jakamalla odotukseen liittyviä asioita, mutta ei edelleenkään sykkeitä, pahoinvointeja, pissakokeita, nukkumisvaikeuksia, närästyksiä, lihomisia jne.

Tottakai olen pettynyt jos näin vaivan turhaan eikä kukaan olekaan kiinnostunut. Come on, kuka ei olisi. Olis varmaan pitäny kysyä etukäteen että olisko tällaiselle tilausta, koska en tee sitä pelkästään itseäni varten, mutta enpä tullut kysyneeksi. Perustin vain ja lähetin maililla linkin + salasanan.

Mutta kuten ketjua lukeneet tietävät, ei tämä liity pelkästään blogiin vaan yleiseen yhteydenpidon vähenemiseen.

Ymmärsikö kaikki nyt vai haenko ratakiskoa?

Kiitos.[/QUOTE]

Jos ei ilahduttanut, niin nyt sitten vaan täytyy elää sen asian kanssa. Minusta tuossa kukaan ei ole nyt tehnyt mitenkään erityisen väärin sinua kohtaan. Ikävää että eivät ole kiinnostuneita, mutta jos eivät ole niin eivät ole. En kyllä tiedä mitä materiaalia sulla siellä blogissa sitten olisi jos ei neuvolatietoja, valokuvia vaatteista ja ultrasta jne.

Vauva on erityisen kiinnostuksen kohde vain omille vanhemmilleen ja mahdollisesti näiden vanhemmille, jotka näkevät uudessa tulokkaassa ehkä pienen vilauksen omaa lastaan pienenä.

Vauvat ovat kyllä ihania mutta raskausaika minusta melko mielenkiinnotonta näin sivullisen näkökulmasta katsottuna.

 

["pirkko"]

En edes jaksa vääntää vastauksia noihin pariin viestiin. Kuka on pakottanut. Hyvät tavat ja kohteliaisuus ei synny pakottamalla. Ja kuka on ehdottanut mitään valehtelemaan. On se taas niin jumalattoman vaikeeta olla ihminen toiselle.

Niin näyttää sinulla olevan, jos läheisesi ovat rehellisesti sitä mitä ovat, eivätkä teeskentele kiinnostuneita jos eivät ole oikeasti kiinnostuneita. Minusta sinun kannattaa jatkaa yhteydenpitoa heihin, ja jutella niitä muita asioita, mistä olette aikaisemminkin jutelleet. Raskausaikasi on sinulle tärkeää, mutta toiset elävät sitä samaa elämää kuin ennenkin. Heidän elämässään mikään ei ole kovin dramaattisesti muuttunut, vaikka sinä tulitkin raskaaksi.

 

["Sisko"]

[QUOTE="juu";23573187]Ehkä ei kannata hirveesti tuputtaa, puhuu muusta ja kyselee kuulumisia. Onhan se kummallista jos ei kiinnosta, mutta jos heit äei ole ennenkään sun asiat kiinnostaneet niin ei ne nytkään kiinnosta. Sen käsityksen sitten sain vähän tuosta, että kun toinen puhuu vain omista asiosita ja toinen lähinnä haluaa olla keskipiste. Jaa raskausasiat muiden kanssa, niiden kanssa joita kiinnostaa keskustella. Jos ketään ei löydy, niin päästä pahimmat höyryt tuolla raskausajan keskustelupuolella.

Tietysti jos sun oma perhe, äiti jne, eivät ole yhtään kiinnostuneet niin kyllähän se ihmetyttää. Ehkä he eivät vielä osanneet odottaa..täytyy muistaa, että mummoutuminen ja muu ei ole ihan helppoa kaikille. Toiset saattaa pelätä, että tarvitsee auttaa joko hoitoapuna tai rahallisesti, mikä on tietysti vähän hassua. Mutta meitä ihmisiä on moneen lähtöön. [/QUOTE]

Kiitos asiallisesta kommentista. En mä aio tuputtaa mitään enkä pitää blogistani sen kummemmin melua enää. Jatkan sen kirjoittelua kuten tähänkin asti ja lukee ken lukee. En mä sitä blogia päällimmäisenä sure, vaan yleistä viileyttä siltä saralta, tää keskustelu vaan jotenkin lipsui sen blogin puimiseen.

Mun äiti on kuollut. Isä on iloinen vauvasta, mutta ei ymmärrä sosiaalisen median päälle. Se on ihan okei. Kyllä se varmaan blogia tulee lukemaan, muttei syty sen kummemmin keskustelemaan. Se voi olla sille hyväkin tapa elää mukana, jos se ei osaa oikein raskaudesta keskustella.

Siskot ne mua eniten sapettaa, mutta heidänpä annan nyt olla. Kunhan turhautumistani purin. Ei niillä mitään lapsettomuusongelmia ole ollut, tiedän sen, sillä (hivenen katkerana) sillä ennen raskautumistani toimin varsinaisena leelian lepotuolina ainakin vanhemmalle. Nuoremmallakaan ei ole yritys päällä, koska kertoi, että alkavat yrittää ehkä syksyllä.

 

["tipi"]

Että miksi ihmeessä jos on morkkis siitä ettei näe kaukana asuvia sukulaisia tehdään blogi omasta raskaudesta. Me myself and I. Jos vaikka soittaisit ja kyselisit kuulumisia?

 

["Sisko"]

[QUOTE="kahden äiti";23573211]Jos ei ilahduttanut, niin nyt sitten vaan täytyy elää sen asian kanssa. Minusta tuossa kukaan ei ole nyt tehnyt mitenkään erityisen väärin sinua kohtaan. Ikävää että eivät ole kiinnostuneita, mutta jos eivät ole niin eivät ole. En kyllä tiedä mitä materiaalia sulla siellä blogissa sitten olisi jos ei neuvolatietoja, valokuvia vaatteista ja ultrasta jne.

Vauva on erityisen kiinnostuksen kohde vain omille vanhemmilleen ja mahdollisesti näiden vanhemmille, jotka näkevät uudessa tulokkaassa ehkä pienen vilauksen omaa lastaan pienenä.

Vauvat ovat kyllä ihania mutta raskausaika minusta melko mielenkiinnotonta näin sivullisen näkökulmasta katsottuna.[/QUOTE]

Mutta muako ei sais se harmittaa? Siis siitähän tää koko ketju lähti että mua harmittaa, ettei heitä kiinnosta. Eikö tällä palstalla koskaan purnata mistään aiheista? Eikö kukaan ole ennen tilittänyt vain siksi että tekee mieli purkaa turhautumistaan?

 

["tipi"]

Tunnen silti kovasti myötätuntoa sua kohtaan. Raskaus on haastavaa aikaa ja silloin tarvitsee mahdollisimman paljon tukea. Kurjaa että sulla on sellainen olo ettet ole tukea tarpeeksi saanut

 

[sisko myös]

Siskosi eivät varmaan osaa kysyä/kommentoida raskausjuttujasi, koska elämäntilanteenne ovat täysin erilaiset.

Kun oma siskoni tuli äidiksi (olin tuolloin 15v), ehdin jo ajatella, että muukalaiset olivat siepanneet ennen niin järkevän siskoni ja vaihtaneet ällöttäviä kakkajuttuja kertovan olennon tilalle. Luultavasti olin niin hölmistynyt kaikesta (mitä en halunnut tietää) ja vaikutin siksi tylyltä.

Vertaistuki on äärettömän tärkeää jokaisessa elämäntilanteessa - toivottavasti löydät samalla aaltopituudella olevaa juttuseuraa!

 

[äiti ja sisko]

Taidat olla aika nuori, koska murehdit niin paljon siitä miten muut huomioivat elämäntilanteesi. Tuntuu varmaan ikävältä, jos oma lapsuuden perhe ei iloitse tarvitsemallasi tavalla sinun elämäsi suurista asioista. Onko sellainen tapana perheessäsi? Oletteko aina pitäneet tiiviisti yhteyttä keskenänne? Jos jollakin teistä menee huonosti, antavatko kaikki automaattisesti henkistä ja taloudellista tuke tälle perheenjäsenelle? Kun jotakin potkaisee onni, saako hän aina muilta perheenjäseniltä varauksettomat onnentoivotukset?

Pitää myös muistaa, että kaikille samat asiat eivät ole samaan aikaan ajankohtaisia. Omilta vanhemmilta voisi kyllä olettaa isovanhemmuuden odotuksen iloa. Käytännössä suurimman ilon isovanhemmille tuottaa kyllä se ihkaensimmäinen lapsenlapsi.

Eivätkä kaikki vain ole sen tyyppisiä ihmisiä, että haluaisivat seurata jonkun läheisenkään ihmisen blogia tai soitella toisen kuulumisia jatkuvasti. Iloitse siitä, että anoppisi on kiinnostunut lapsesta. Ja kyllä se odotus ja lapsensaaminen ovat loppujen lopuksi hyvin yksityinen asia. Siis sinun ja lapsen isän yhteinen juttu. Nauti siitä.

 

["viima"]

en jaksanut lukea kaikkea mutta vastaan mitä mieltä itse olen.

ensimmäiseksi takana on vasta ensimmäinen kolmas joka on kuitenkin riskiaika. itse kerroin perheelle vasta viikolla 14. ehkä he eivät vielä ajattele asiaa niin selvänä. kaikkea voi tapahtua. toiseks, ei munkaan siskot mulle rasukausaikana soitelleet. enkä mä sitä pitänyt mitenkään omituisena. itse soitin muutaman kerran kun kysyin jotain vaivaa, heillä kummallakin siis lapsia. kavereiden kanssa enemmän raskautta kävin läpi kunovat lähellä. kaukana asuvan siskon raskaus voi tuntua aika absurdilta. en minäkään ole kertaakaan heidän vointiaan kysellyt kun ovat odottaneet. kun nähdään kasvokkain niin silloin kerrataan miltä tuntuu yms. ja voin sanoa myös et jos ei ole itse raskautta kokenut niin ei sitä osaa kysellä edes, kun ne jutut on aika tylsiä-samoin kun vauvan kakka jutut kunnes itse ensimmäisen saatuani tajusin et sen vauvan hyvinvoini oikeasti pyörii sen kakan ympärillä.

nyt kun poika kohta 5kk ei siskoni edelleenkään soittele sen kummemmin. kaikilla omat elämät ja menot. enkä siitä suutu. toinen on pojan kummi mutta häneltäkään en vaadi kiinnostusta elämäämme. itse laitan välillä viestiä et mitä kuuluu ja hän vastaa.

anna perheellesi aikaa. kun vatsa kasvaa yms raskaus tulee todellisemmaksi niin kiinnostuskin voi kasvaa. kolmessa ekassa kuukaudessa raskaudessa ei paljon tapahdu. ekat neuvolat ja ehkä se ultra kuva.

 

["Sisko"]

[QUOTE="tipi";23573275]Että miksi ihmeessä jos on morkkis siitä ettei näe kaukana asuvia sukulaisia tehdään blogi omasta raskaudesta. Me myself and I. Jos vaikka soittaisit ja kyselisit kuulumisia?[/QUOTE]

Soittelemme kyllä, mutta ajattelin että blogi on mukava lisä, johon voi laittaa vaikka kuvia kätsymmin ku sähköpostiin ja tärkeitä päivämääriä. Esim. Facebook ei todellakaan ollut vaihtoehto.

Tällä hetkellä blogissa on sellaisia keveitä pieniä juttuja esim. omituisista mieliteoista (kuva sämpylästä, jonka päällä oli banaania, basilikaa ja yrttisuolaa), saamistani vauvalehdistä (päivittelin esimerkiksi kärryistä kertovaa juttua, siis sitä, kuinka hiivatin monenlaisia niitä nykyään on) ja lisäksi siellä on uunituore ultrakuva. Ei siis mitään kitinää omasta voinnista vaan sellaisia arkisia havaintoja, joista ei tule puhuneeksi puhelimessa.

Kiitos virtuaalihalauksesta

 

[rtee]

Jotenkin oudolta kuulostaa, että ensin sanoit, että ennen raskautta suhde siskoihin oli hyvä ja sitten sanoit, että he ovat vain käyttäneet sinua omien murheiden kuuntelijana. Jotenkin tuo kuulostaa siltä, että siskoja ei ole koskaan kiinnostanut sinun kuulumisesi ja oletat, että kuin taikaiskusta raskauden myötä he ovat kiinnostuneita kuulumisistasi. Tuo blogi nyt on ihan ok, mutta turha olettaa, että kaikki sitä lukee. Sanot, että teit blogin sen takia, että voitte olla yhteyksissä kaukana asuvien sukulaisten kanssa, mutta kummasti se blogikin tuli tehtyä raskauden aikana ja se kertoo raskaudesta.

Toinen asia on se, että ei lapsettomat oikeasti usein osaa suhtautua toisten raskauksiin tai lapsiin. Minulla ei ole lapsia ja vasta yhdellä ystävälläni on lapsi. En minä osannut häneltä raskausaikana oikein muuta kysyä, kuin "onko kaikki mennyt hyvin?" Lapsi on nyt alle vuoden ja mielellään näen häntäkin ja pidän sylissä ja leikitän, mutta kun olemme puhelimiste yhteyksissä niin en minä osaa lapsesta muuta kysyä kuin "onko ollut terveenä?"

 

["Sisko"]

Taidat olla aika nuori, koska murehdit niin paljon siitä miten muut huomioivat elämäntilanteesi. Tuntuu varmaan ikävältä, jos oma lapsuuden perhe ei iloitse tarvitsemallasi tavalla sinun elämäsi suurista asioista. Onko sellainen tapana perheessäsi? Oletteko aina pitäneet tiiviisti yhteyttä keskenänne? Jos jollakin teistä menee huonosti, antavatko kaikki automaattisesti henkistä ja taloudellista tuke tälle perheenjäsenelle? Kun jotakin potkaisee onni, saako hän aina muilta perheenjäseniltä varauksettomat onnentoivotukset?

Olen 28. Meillä on tosiaan aina ollut tapana elää vahvasti mukana muiden perheenjäsenten jutuissa, vaikka yleensä, kuten aiemmin olen kirjoittanutkin, olen itse ollut enemmän kuuntelevammalla puolella koska oma elämäni on ollut aika tasaista viime vuodet. Olen pahoilla mielin, koska koen, että minua ei kuunnella, kun olisi kerrankin asiaa.

Mutta ehkä aika auttaa.

 

["Sisko"]

Jotenkin oudolta kuulostaa, että ensin sanoit, että ennen raskautta suhde siskoihin oli hyvä ja sitten sanoit, että he ovat vain käyttäneet sinua omien murheiden kuuntelijana. Jotenkin tuo kuulostaa siltä, että siskoja ei ole koskaan kiinnostanut sinun kuulumisesi ja oletat, että kuin taikaiskusta raskauden myötä he ovat kiinnostuneita kuulumisistasi. Tuo blogi nyt on ihan ok, mutta turha olettaa, että kaikki sitä lukee. Sanot, että teit blogin sen takia, että voitte olla yhteyksissä kaukana asuvien sukulaisten kanssa, mutta kummasti se blogikin tuli tehtyä raskauden aikana ja se kertoo raskaudesta.

Niin siis olen aina ajatellut että välimme ovat hyvät, koska olemme puhuneet paljon, toki enemmän heidän asioistaan koska heillä on ollut enempi puitavia juttuja kuin minulla. Oletin ilman muuta, että tässä toimii jonkinlainen vastavuoroisuus.

Blogi tuli tehtyä samasta syystä, aiemmin ei ole ollut juurikaan kerrottavaa, mutta nyt olis, ja uskoin vilpittömästi että se ilahduttaisi perhettäni.

 

[rtee]

[QUOTE="Sisko";23573388]Niin siis olen aina ajatellut että välimme ovat hyvät, koska olemme puhuneet paljon, toki enemmän heidän asioistaan koska heillä on ollut enempi puitavia juttuja kuin minulla. Oletin ilman muuta, että tässä toimii jonkinlainen vastavuoroisuus.

Blogi tuli tehtyä samasta syystä, aiemmin ei ole ollut juurikaan kerrottavaa, mutta nyt olis, ja uskoin vilpittömästi että se ilahduttaisi perhettäni.[/QUOTE]

No kai sinun elämässäsi on ennenkin jotain tapahtunut. Olet kai päässyt opiskelemaan, saanut töitä, aloittanut parisuhteen, muuttanut... Luulisi että 28 vuodessa on oppinut tuntemaan perheensä. Ehkä perheesi ei tiedä miten suhtautua, jos et ole ikinä ennen heille kertonut mitään elämästäsi ja yhtäkkiä kerrot ja oletat heidän olevan innoissaan puolestasi.

 

["Niisku"]

Blogista on myöhemmässä vaihessa iloa ainakin itsellesi. Kun lapsesi on syntynyt ja asiat painuu unholaan, sieltä voit ainakin fiilistellä millaista oli olla raskaana . Kun itse muutama vuosi sitten odotin esikoistani, ainoastaan raskaana olevat ystäväni olivat kiinnostuneita voinnistani. Vanhempani tuskin kertaakaan kysyivät vointiani, veljeltäni sen jotenkuten ymmärsinkin, koska lapsettomia miehiä asia ei ehkä niin läheltä liippaa. Anoppi tiedusteli vointia joskus, kälyni (lapseton, mahdollisesti tahtomattaan) ei kertaakaan. Lapsenlapsi on isovanhemmille ainoa ja tätä nykyä -heti syntymästä asti- ehkä tärkeintä maailmassa. Olin kuitenkin raskausaikana hieman pettynyt, kuinka vähän mielenkiintoa vointini herätti. Myöskään paras ystäväni (silloin lapseton) ei varmaan kertaakaan kysynyt mitään raskauteen liittyvää. Pyysin hänet kuitenkin kummiksi ja kun hän itse myöhemmin tuli raskaaksi oikein pinnistelin että muistaisin aina huomioida hänen vointinsa. Odotan nyt toista - sukulaiset eivät vielä tiedä - ja tämä paras ystäväni kysyy päivittäin vointiani. Ehkä kyse oikeasti on siitä, etteivät lapsettomat oikeasti osaa asettua raskaana olevan asemaan. Ja jos siskosi, se parisuhteessa oleva, on sinua vanhempi tai kauemmin seurustellut, niin uskon aiemmin heitettyyn teoriaan kateudesta. Ei me 30+ kuitenkaan niin nuoria olla.
Sympatiani ovat kuitenkin puolellasi. Ajatus on kaunis, mutta parasta palautetta blogiisi saisit varmasti muilta tulevilta mammoilta =). Onnea odotukseen!