Mä voisin omalta osaltani sanoa, etten ennen lapsia varsinkaan alkuraskaudessa osannut oikein sanoa mitään asiaan. Onnittelut tietysti j nyt kun itse olen äiti ja kokenut raskausajan, voin vertailla ja vaihtaa kokemuksia ja ymmärrän paremmin mistä toinen puhuu. Mutta kun en ollut itse asiaa vielä kokenut ja joku kertoi, että on ollut pahoinvointia, tuntui tosi typerältä vastata jotain "no voi harmi, toivottavasti se menee ohi" Ehkä juuri siksi anoppisi on helpompi lähestyä sua tässä asiassa, kun hän on kokenut raskauden ja pystyy paremmin myötäelämään kanssasi. ja tottakai yleensä kai lapsenlapsi on suurempi asia ihmiselle varmasti kun tätiys, eli siskojen lapset.
mulla on läheinen sisko, joista minä olin se eka joka lapsen sai. Ei hän silloin 19 vuotiaana nuorena tyttönä osannut oikeen asiasta keskustella

Muistan että minustakin tuntui kun välit olisi etääntymässä, mutta ei se niin mennyt. lasten synnyttyä yhteydet on ollut ihan ennallaan. raskausaikana tunsin vaan olevani yksin, kun olin se ensimmäinen joka siihen hommaan ryhtyi lähipiriistä vuosikausiin.
ja jos muistelen sitä aikaa kun olin itse vielä lapseton nuori tyttö 18v, koulukaverini alkoi odottamaan lasta. Musta tuntui tosi vaikealta olla hänen lähellä kun en tiennyt mistä tämän kanssa enää voisi puhua. Tiedän, ajatus oli todella typerä, tottakai olisin voinut jutella ihan samoja juttuja kuin ennenkin, mutta oletin jotenkin, että häntä ei enää kiinnosta ne jutut, vaan pitäisi osata puhua raskaudesta. Sitten kun itse tulin raskaaksi myöhemmin, ymmärsin miten kurjalta hänestä on varmaan tuntunut, koska koin tuon saman läheisiltäni. Siinä vaiheessa ymmärsin oman käytökseni olleen ajattelematonta.
kannattaisikohan sun ottaa mieluummin puheeksi tuo ja kysyä mistä moinen johtuu, hehän ovat sun siskojasi.Tuollaisen kommentin saattaisin ajattelemattomuuttani heittää "miten sä jaksat sen mahan kantaa kun olet noin pieni" mutta oletettavasti odottaisin, että ihminen ymmärtää jos on ennenkin samanmoista huumoria ymmärtänyt. tai sitten syynä voi olla tosiaan ihmetys lapsettomalta, joka ei asioista tiedä, että miten tuo on mahdollista. Ei minusta kuulosta kuitenkaan hyvältä ruveta noin vain eväämään jo kummiajatuksia takaisinpäin. Asiat yleensä selviää keskustelemalla ja tarttumalla ongelmaan

Jos luovutat nyt ja jätät heidät taka-alalle vain siksi koska he toimivat noin, saatat katua joskus jälkeenpäin.