Raskauden jälkeinen masennus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kolmen lapsen äippä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kolmen lapsen äippä

Vieras
Itsellä nuorin lapsi 5kk ja en ole ollut oma itseni vauvan syntymän jälkeen. Parin viime kuukauden aikana ei ole enään mikään huvittanut ja on joka asia itkettänyt. En ole saanut moneen kuukauteen nukuttua vaikka lapset antaisivat ja ruokahalu kadonnut kokonaan. Olo ollut kamala. Olen rampannut lääkäreissä ja ketään ei tunnu kiinostavan. Mieheni ollut ihana ja jaksanut kotia onneksi pyörittää...
Varasin sitten omalle lääkärilleni ajan ja pyysin suoraan jotain masennuslääkettä, mitä sainkin. Siitä vain kamalat sivuoireet, hirveän hermostunut olo yms. sain myös unilääkkeitä ja lähetteen perheneuvolaan missä voi käydä keskustelemassa asioistani. Oli tosi iso kynnys myöntää itselle tilanne ja käydä lääkärissä. Masennuslääkkeet vaan tuntuvat tekevän olosta vain tukalamman, niitä olen nyt 20 päivää syönyt ja epätoivo iskeenyt. Mutta olen valmis tekemään ihan mitä vain perheeni vuoksi ja että saan itseni kuntoon.
Olen jo 5 vuotta kotona ollut lasten kanssa ja kaikki vaan tuntuu kaatuvan päälle kun nyt vielä muutimme ja ketään ei tunne. Kotoa ei tule mihinkään lähdettyä.... Onko jollain vastaavaa ollut? :'(
 
Sopivan lääkkeen löytäminen on hyvin yksilöllistä. Vaikuttamaanhan ne alkaa viiveellä, joten heti alussa ei voi sanoa mikä käy ja mikä ei. Minulle tuo Cipramil ei vaikuttanut mitenkään vaan tarvittiin lisäksi toinen lääke.
 
mulla myös kolme lasta, vanhin juuri täyttänyt 3v, keskimmäinen 1v6kk nuorin vajaa 2kk!
elämä pyörii kodin ja lasten ympärillä, mieheni ei juurikaan osallistu lasten hoitoon ja on paljon harrastuksissaan, joita tuntuu tulevan koko ajan lisää!
kavereita ei mulla juurikaan ole, muutama sellainen joita näkee vilaukselta silloin tällöin!
en sellaista päivää näe etteikö itku tulisi tämän sekasorron keskellä!
mihinkään en osaa enää kotoa lähteä, vaikka joku joskus suostuisi hetken lapsia katsomaan!
haluaisin vaan nukkua, ettei tarvitsisi kohdata tätä sekasortoa!eikö kukaan näe et mulla on paha olla!
voimia kaikille syksyn pimeyteen!
 
voimia sinulle arjen pyörittämiseen!!!\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.09.2005 klo 15:50 manhattan kirjoitti:
mulla myös kolme lasta, vanhin juuri täyttänyt 3v, keskimmäinen 1v6kk nuorin vajaa 2kk!
elämä pyörii kodin ja lasten ympärillä, mieheni ei juurikaan osallistu lasten hoitoon ja on paljon harrastuksissaan, joita tuntuu tulevan koko ajan lisää!
kavereita ei mulla juurikaan ole, muutama sellainen joita näkee vilaukselta silloin tällöin!
en sellaista päivää näe etteikö itku tulisi tämän sekasorron keskellä!
mihinkään en osaa enää kotoa lähteä, vaikka joku joskus suostuisi hetken lapsia katsomaan!
haluaisin vaan nukkua, ettei tarvitsisi kohdata tätä sekasortoa!eikö kukaan näe et mulla on paha olla!
voimia kaikille syksyn pimeyteen!
 
Kolme lasta on minullakin ja välillä tuntuu, ettei tätä touhua jaksa. Mutta kuitenkin lapset kasvaa koko ajan ja kohta on luultavasti helpompaa. Me käydään kerhossa viikoittain koko porukka siis lapset ja minä, kun mies on töissä. Itse yritän käydä harrastamassa liikuntaa kerran tai kaksi viikossa niin se piristää ihmeesti. Kun äiti voi hyvin niin lapsetkin voi, sen olen huomannut. Mll:N hoitajia saa ainakin meillä päin tarpeeseen, jos kaipaa omaa aikaa hetkeksi. :)
 
Mä söin seronilia puoli vuotta ja elämä alkoi hymyilemään. lisäksi kävin Baby Blues terapiassa. Nyt kun kolmas lapsi syntyi, niin oonmukana perhekahvilajutuissa ja käyn perhekerhossa. Tokan lapsen jälkeen kun sairastuin, niin mun masis ilmeni raivareina ja itkuisuutena. En minäkään saanut nukkua. Kerran vaihdoin lääkkeet, ku ekaks määrättiin unettavat, ku en enää öisin saanu unta vaik kukaan ei valvottanutkaan. Ne unilääkkeet vaan nukutti 24 h, eli en voinut autollakaan ajaa...

Tosi paljon voimia! Mä voisin olla tukenasi ekaks vaik tän palstan kautta. Mun lapset on 5v, 3v ja 2kk. Kaikki poikia!!!vilkkaita.

Mä todella haluan olla ystäväsi, kerro aika ajoin kuulumisiasi
 
Minulla pojat 6-v ja 4-v ja kolmas syntyy 2-4 viikon päästä. Tiedän mitä on masennus, joten toivon onnea ja voimia. Se, mitä itse huomasin (ja edelleen) on toisen ihmisen tuki ja ymmärrys eli käytännössä puolison. Meillä puolisoni ei välillä ymmärtänyt lainkaan ja päästi suustaan sitten vielä kaupan päälle jotain tosi loukkaavaa. Elämänhalu on pois kokonaan, makasin sohvalla, en tehnyt kotitöitä, söin vain (joten lihoin 10 kiloa 2 vuoden aikana). Sairastuin masennukseen toisen pojan jälkeen. Menin töihin ja kerkesin olla töissä 3 vuotta yhteenputkeen. Nyt kotona ja yritän vain levätä ja kerätä voimia. Masennus on helpottunut, mutta raskaus ei ole ollut kovin helppo, joten toivon, että synnytyksen jälkeen menee hyvin. Kävin vuosi sitten (vasta) lääkärissä, sain masennuslääkkeitä, joista ei kyllä ollut apua. sitten yritin ottaa vain itseäni niskasta kiinni ja rupesin tekemään kotitöitä normaalisti ja olemaan ulkona.

Voimia kaikille! Masennusta ei ymmärrä ennen kuin itse on sen kokenut, joten toisten tuki, jotka ovat kokeneet samaa, on parasta. Yksin ei pidä jäädä. :hug:
 
mulla oli syvämasennus. oli unilääkkeet (tenox ja myöh. imovane) ja masennuslääkkeenä efexor depot, ei vaan voi syödä jos imettää...mutta mulla ei sillon imetys ollut niin tärkeää kuin saada itsesä kuntoon...
 
samassa veneessä olen. Esikoinen puoltoista vuotta ja vauva vajaan 3kk. Lievää masennusta ollut jo esikoisen syntymästä asti, mutta nyt kun uusi vauva täytti 2vkoa, niin tärähti kunnolla. Nyt vasta otin yhteyttä neuvolaan ja ehdottivat depressiokoulua. Varmasti siitä on apua, mut en tiedä pääsenkö täältä ylös pelkällä keskutelulla. Keskustellut olen miehen kanssa, paljon.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.09.2005 klo 18:20 äiti 74 kirjoitti:
Minulla pojat 6-v ja 4-v ja kolmas syntyy 2-4 viikon päästä. Tiedän mitä on masennus, joten toivon onnea ja voimia. Se, mitä itse huomasin (ja edelleen) on toisen ihmisen tuki ja ymmärrys eli käytännössä puolison. Meillä puolisoni ei välillä ymmärtänyt lainkaan ja päästi suustaan sitten vielä kaupan päälle jotain tosi loukkaavaa. Elämänhalu on pois kokonaan, makasin sohvalla, en tehnyt kotitöitä, söin vain (joten lihoin 10 kiloa 2 vuoden aikana). Sairastuin masennukseen toisen pojan jälkeen. Menin töihin ja kerkesin olla töissä 3 vuotta yhteenputkeen. Nyt kotona ja yritän vain levätä ja kerätä voimia. Masennus on helpottunut, mutta raskaus ei ole ollut kovin helppo, joten toivon, että synnytyksen jälkeen menee hyvin. Kävin vuosi sitten (vasta) lääkärissä, sain masennuslääkkeitä, joista ei kyllä ollut apua. sitten yritin ottaa vain itseäni niskasta kiinni ja rupesin tekemään kotitöitä normaalisti ja olemaan ulkona.

Voimia kaikille! Masennusta ei ymmärrä ennen kuin itse on sen kokenut, joten toisten tuki, jotka ovat kokeneet samaa, on parasta. Yksin ei pidä jäädä. :hug:
voimis sinulle .todellakaan masennusta ei ymmärrä jos ei ole itse kokenut hali
 
Käykää Äimän sivuilla, sen kautta löytyy myös linkki jäsenien ylläpitämästä keskustelupalstasta. Se on ollut aivan älyttömän tärkeää minulle, että voi keskustella samassa tilanteessa olevien kanssa.
Isot halit ja voimia!!
 

Yhteistyössä