E
en tiedä
Vieras
Tätä on nyt takana puoli vuotta. En jaksa innostua mistään ja normaali arki pyörii niin että pakotan itseni siihen. Kaikki mistä olen ennen pitänyt, tuntuu tervanjuonnilta ja itseään täytyy pakottaa että saan lähdettyä lapsen kanssa esim leikkipuistoon. Perun tapaamisia kavereideni kanssa tekosyihin vedoten, koska en vain jaksa nähdä ketään, haluan olla rauhassa.
Menen lähestulkoon hysteeriseksi jos joudun uuteen paikkaan tuntemattomien ihmisten keskelle. Tästä syystä arveluttaa opiskelujen jälkeinen työnhaku, joka alkaa keväällä.
Itsetuntoni on todella huono, ja seksihalut ovat loppuneet ajat sitten.
Pitäisköhän tästä käydä keskustelemassa?Vai läimäistä itseään poskelle peilin edessä ja sanoa että ryhdistäydy!
Menen lähestulkoon hysteeriseksi jos joudun uuteen paikkaan tuntemattomien ihmisten keskelle. Tästä syystä arveluttaa opiskelujen jälkeinen työnhaku, joka alkaa keväällä.
Itsetuntoni on todella huono, ja seksihalut ovat loppuneet ajat sitten.
Pitäisköhän tästä käydä keskustelemassa?Vai läimäistä itseään poskelle peilin edessä ja sanoa että ryhdistäydy!