Raskaana enkä tiedä mitä teen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja en osaa päättää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ikävä sanoa mutta kun mies on ilmaissut kantansa noin selvästi, voi olla että olisi hyvä ratkaisu luopua hänestä. Nimittäin teet tulevan lapsen suhteen niin tai näin, voi olla ettet ikinä pääse yli siitä että mies suhtau tulevaan lapseenne noin.
 
No raskaus ei ollut millään muotoa suunniteltu, joten voit kai kuvitella mikähän olisi useimpien 21-vuotiaiden miesten reaktio raskauteen, nimimerkki ingalina.. Luulisin että mies on vaan järkyttynyt, tavallaan.. Mutta inhottaa kun ei edes kysynyt, että "no mitä meinaat tehdä?" vaan heti eka kysymys, "milloin varaat ajan sairaalaan?" !! Tosin voi johtua siitä tuo, että olen aiemmin tosiaan puhunut hänelle, että jos nyt tulisin raskaaksi tässä elämäntilanteessa, tekisin abortin, koska se olisi fiksuinta. Mutta enpä ajatellut, että tosipaikan tullen ei olekaan niin helppoa moinen..
 
Anna ajan kulua ja katso miten tilanne etenee. Uskon että lapsi saa hyvät olot ja hyvän kodin, vaikka jäiisit hänen kanssaan yksin.
Ei kuitenkaan ole mielestäni mitenkään varmaa, että miehesi loppujen lopuksi luistaa tilanteesta ja lähtee lätkimään. Jos hän antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa isäksi, hän kykenee hommaan oikein hyvin iästään huolimatta.
 
Joo, no ottaa tuosta miehestäkään vielä selvää, voihan olla että hänellä mieli muuttuukin.. Jos ei muutu.. Sitten jään yksin..Voisinhan varmaan mennä sitten aluksi ensikodille jne ja katsoa siellä miten vauvan kanssa homma lähtee sujumaan, jos minusta tuntuu vielä silloin siltä, että tarvitsen jotain "lisäapua" asioiden kanssa...
 
Nostelen.. Miehen kanssa sain puhuttua vähän lisää.. Lähinnä hänen osaltaan se oli sellaista kankeaa vitsinvääntöä, sellaista mikä ei ole hänelle yhtään tavanomaista ja mistä huomasin että sillä tavalla yrittää tilannetta käsitellä tms..

Abortista juteltiin, niin tajusin ettei mies taida edes oikein ymmärtää mitä siellä tapahtuu. Taisi luulla että se on pienempi juttu kuin on oikeasti.
Sanoin, että todennäköisesti eivät edes päästä kotiin jos ei ole saattajaa, ja kotona pitäisi olla joku, siltä varalta että alkaa vuotaa pahasti, ja että se vuotokin voi jatkua useita viikkoja pahimmillaan, ja kans tulee kipuja.. Ettei ole sama kuin käyt jossain verikokeessa, nips ja homma ohi..

Sanoin myös, että eihän sekään ole varmaa että saisin abortin tehdäkään jos raskaus onkin sen verran pitkällä (tuskin on, mutta kunhan totesin miehelle, kun se siitä abortista puhuu ja kun en ole arvioituja viikkoja maininnut hälle..).
Sanoin että silloin tarvii erityisluvan aborttiin ja hän alkoi sönköttää, että "no vetoat sitten siihen ja siihen, pakkohan niiden on.." mutta sanoin että jos kävisi oikeasti niin että sanottaisiin, että ei saa enää aborttia näillä viikoilla, niin en alkaisi väittämään vastaan vaan kyllä siinä vaiheessa jo pitäisin lapsen, vaikka sitten yksin. Mies sanoi siihen että no sitten hällä pitäisi pitää huolta ettei työpaikka lähde alta, vaan homma pysyy..

Vähän kireään sävyyn tuo koko keskustelu kuitenkin meni ja minä olen ärtynyt ja kiukkuinen fyysisenkin olon takia, ja kun ei ole ketään kenelle puhua, paitsi tietty höpistä täällä..

Niin ja eräs ystäväkin tuli hakemaan minua kaupungille, käytiin hyvästä säästä nauttimassa. Ystävä sanoi ovella (miehen kuullen) että hei, voitaisiinhan me käydä terassilla yksillä, kun on näin mukava sää.
Ei sitten käyty, enkä edes olisi tietty alkoholia juonut, mutta kun tulin kotiin niin mies kysyi että "no kävittekö te siellä kaljalla?", vähän outoon sävyyn kysyi, ja sanoin ei. Yleensä miestä ei kyllä kiinnostaisi yhtään mitä teen likkakavereideni kanssa... Mietin vähän että jos hän kuitenkin jossain määrin ajatteli sitä, että kun olen raskaana.. Että jos hänestä pieni osa onkin mukana tässä hommassa. :O

No, en tiedä, näkee nyt miten homma etenee..
 
Oliskohan järkevää, että menisitte yhdessä varhaisultraan? Mies sisäistäisi asian paremmin, kun näkisi ultrassa sydämensykkeen. Samalla saisi varmistuksen raskauden kestolle sekä sille, onko kaikki ok eikä kyse ole esim. tuulimunaraskaudesta. Voisit koittaa saada ultra-ajan julkiselta puolelta, kun raskauden kestosta ei ole varmuutta ja mietitte aborttiakin. Yksityisellä maksaa 100-150 euroa, ei mielestäni mikään mahdoton summa sekään.

Tuosta kaljalla käymisestä minulla on kyllä vähän negatiivisempi tulkinta kuin sinulla. Jotenkin epäilen, että mies toivoi sinun käyneen kaljalla, koska se viestisi aborttiaikeesta.
 
No joo, olisi kai, mutta tuntuu että sellaiseen mies pitäisi puoliväkisin raahata. Lisäksi, kun soitin neuvolaan silloin aiemmin, niin sanoivat että siellä on ensimmäinen neuvolakäynti rv10. Ja silloin vasta ultrakin kai. Yksityiselle ei tällä hetkellä olis varaa laittaa tuommoista summaa, tai siis, varmasti joutuisin tuon maksamaan omista rahoista miehen raskautta koskevan asenteen huomioiden, ja työttömälle toi on iso summa :(

Ja minä en osaa sanoa, tuli vähän sellainen olo, että mies ei olisi halunnutkaan että käyn missään terassilla istumassa. Jäi mainitsematta nimittäin, että mies totesi silloin illan aikana, että "ethän sinä edes saa juoda", jonkun aikaa sen kysymyksensä jälkeen. Tuostakin siis vähän ajattelin, että jos joku osa hänestä olisi vähän myönteisempi koko tätä hommaa kohtaan, tai siis, ei kai hän välittäisi tuollaisesta jos kerta abortti pitää hänen mielestään tehdä..
 
Jos kerrot miehelle sikiöstä enemmän, minkä näköinen ja kokoinen se on jne. Ja ottakaa huomioon, että vkun menee aborttiin niin se toimenpidehän kumminkin vielä lykkääntyy että sinne pääsee ja sillä välin sikiö yhä kasvaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en osaa päättää;30129867:
Ja minä en osaa sanoa, tuli vähän sellainen olo, että mies ei olisi halunnutkaan että käyn missään terassilla istumassa. Jäi mainitsematta nimittäin, että mies totesi silloin illan aikana, että "ethän sinä edes saa juoda", jonkun aikaa sen kysymyksensä jälkeen. Tuostakin siis vähän ajattelin, että jos joku osa hänestä olisi vähän myönteisempi koko tätä hommaa kohtaan, tai siis, ei kai hän välittäisi tuollaisesta jos kerta abortti pitää hänen mielestään tehdä..

Ok, hieno homma. :) Kuulostaa lupaavalta, veikkaan että mies tuosta vielä kypsyy ajatukseen lapsen tulosta ja voi olla oikein hyvä isä. Vastuuntuntoa kun tuntuu kuitenkin löytyvän (tämä + työpaikkakommentti).
 
Joo, sanoinkin jo miehelle aiemmin, että ei sitä aborttia kuule ihan huomiselle päivälle saa, vaan sitä saattaa joutua muutaman viikonkin odottamaan.
Itse olen kyyneleet silmissä katsonut netistä tietoa siitä kun tuolla mahaotuksella pitäisi olla jo ihan oikean näköiset pikku kädet ja jalat ja sormetkin muka joskus näihin aikoihin, ja ilmeisesti sydän sykkii, vaikka sitä ei ultrassa kai hoksis vielä..
Wikipediassakin on rv 12 otettu ultrakuva, ja ihan selvä vauva näkyy, kasvon profiilit ja kaikki! Ja silloinkin voi muka vielä abortin tehdä, en ikinä pystyisi siinä vaiheessa harkitsemaankaan. :( Mutta en tiedä kehtaanko miehellekään alkaa tuputtaa jotain "vauvainfoa" kun häntä tuskin hirveästi kiinnostaa kuitenkaan kuunnella.. Huoh.

Niin ja samalla kuitenkin eilisiltanakin kävi paniikki mielessä ennen nukkumaanmenoa, että apua, mä oikeasti olen raskaana, enkä haluaisi aborttia, mutta miten hitossa MINÄ muka selviytyisin raskaudesta ja synnytyksestä ja vauvanhoidosta ja kun se vauva sitten vielä kasvaakin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja en osaa päättää;30129891:
Joo, sanoinkin jo miehelle aiemmin, että ei sitä aborttia kuule ihan huomiselle päivälle saa, vaan sitä saattaa joutua muutaman viikonkin odottamaan.
Itse olen kyyneleet silmissä katsonut netistä tietoa siitä kun tuolla mahaotuksella pitäisi olla jo ihan oikean näköiset pikku kädet ja jalat ja sormetkin muka joskus näihin aikoihin, ja ilmeisesti sydän sykkii, vaikka sitä ei ultrassa kai hoksis vielä..
Wikipediassakin on rv 12 otettu ultrakuva, ja ihan selvä vauva näkyy, kasvon profiilit ja kaikki! Ja silloinkin voi muka vielä abortin tehdä, en ikinä pystyisi siinä vaiheessa harkitsemaankaan. :( Mutta en tiedä kehtaanko miehellekään alkaa tuputtaa jotain "vauvainfoa" kun häntä tuskin hirveästi kiinnostaa kuitenkaan kuunnella.. Huoh.

Niin ja samalla kuitenkin eilisiltanakin kävi paniikki mielessä ennen nukkumaanmenoa, että apua, mä oikeasti olen raskaana, enkä haluaisi aborttia, mutta miten hitossa MINÄ muka selviytyisin raskaudesta ja synnytyksestä ja vauvanhoidosta ja kun se vauva sitten vielä kasvaakin..

Et kehtaa tuputtaa vauvainfoa, vaikka kyse on miehen omasta jälkeläisestä? Kyllä minun miestäni kiinnosti kovasti. Hän oli silloin 18 vuotias.
 
Ok, hieno homma. :) Kuulostaa lupaavalta, veikkaan että mies tuosta vielä kypsyy ajatukseen lapsen tulosta ja voi olla oikein hyvä isä. Vastuuntuntoa kun tuntuu kuitenkin löytyvän (tämä + työpaikkakommentti).

Siis juu, kyllä me ollaan aikoinaan käyty monen tunnin keskustelut, siitä millainen näkemys on lasten kasvatuksesta kummallakin jne. Aika samaa linjaa on ja mies on tehnyt silloin aiemminkin jo selväksi että sitten joskus kun on lapsia niin hän haluaa ehdottomasti että olisi pysyvä työpaikka jne ja mielellään omistusasuntokin (no sitä nyt ei meille ehdi ihan heti tulla, jos tämä kaveri pidetään) ja muutenkin hyvät puitteet.

Lasten kanssa mies osaa olla varsin luontevasti, aina kun käydään kyläilemässä parin tuttavan luona, joilla on pieniä lapsia (0,5-3v väliltä) niin mies leikkii ja touhuaa heidän kanssaan. Eli varmasti hänestä kyllä tulisi hyvä isä, jos tottuisi ajatukseen lapsesta.
Täytyy tunnustaa että itse olen lasten lähellä kuin joku kankea vahanukke, en oikein tiedä miten olisin, en ole koskaan oikein ollut tekemisissä pikkulasten kanssa, en lapsena enkä nyt vanhempanakaan, vauvaakin taisin ekaa kertaa pitää sylissä 15-vuotiaana ja se oli vähän huono kokemus kun minua vilkaistuaan vauva alkoi huutaa pää punaisena. :D
 
Pyydä miehesi mukaan eka neuvolaan ja varsinkin ultraan. Tämä voi muuttaa hänen mieltään kun kùulee sydämen sykkeen ja näkee siiön. Ja toivottavasti myös voisi puhua omista ajatuksistaan. Miehelleni oli esikoisen odotusaikana tärkeää päästä intistä lomalle, kun kävin ultrassa. Ja nyt kuopuksen ultraan myös pääsi mukaan. Meillä on useita lapsia ja olen joutunut yksin käymään muiden lasten odotusaikana ultrassa sekä neuvolassa, kun mies ei ole töistä vapaata saanut. Ja olen huomannut että harmittaa.
 
Et kehtaa tuputtaa vauvainfoa, vaikka kyse on miehen omasta jälkeläisestä? Kyllä minun miestäni kiinnosti kovasti. Hän oli silloin 18 vuotias.

Juu, en kehtaa tuputtaa, kun miehen mielipide kuitenkin on enemmän se "abortti, eikä mitään muuta vaihtoehtoa", varmaan silloin vauvahöpötyksetkään oikein uppoaisi. Kai voisin varovasti hälle jotain kertoa kun mies ei (yllätys yllätys) varmaan edes tajua miltä se sikiö/alkio näyttää jo nyt, ettei se ole vain joku muodoton rusina..
 
Alkuperäinen kirjoittaja en osaa päättää;30129925:
Juu, en kehtaa tuputtaa, kun miehen mielipide kuitenkin on enemmän se "abortti, eikä mitään muuta vaihtoehtoa", varmaan silloin vauvahöpötyksetkään oikein uppoaisi. Kai voisin varovasti hälle jotain kertoa kun mies ei (yllätys yllätys) varmaan edes tajua miltä se sikiö/alkio näyttää jo nyt, ettei se ole vain joku muodoton rusina..
Mitä sä näät siinä miehessä?
 
Aika hurjaa miettiä, että ei ole varaa satasen ultraan, kun ensimmäinen vuosi (pikaisesti googletettuna) maksaa lapsen kanssa n.7000 euroa. Just sayin'.

Arvasin, että joku tuohon takertuu.. Olen työttömänä ja tällä hetkellä ei kuule ylimääräistä rahaa hirveästi ole. Miten voiskaan olla, kun olen parikymppinen, ei ammattia, eikä ole ollut mitään pitkiä työsuhteitakaan. Ja jos mulla olisi lapsi tuon mieheni kanssa niin enhän silloin itse maksaisi kaikkea, ja saisin lapsilisät yms.

Niin ja tuo 7000e ois kiva tietää, mistä tulee, jos esim. tarvikkeista varmaan 80% meillekin tulisi käytettynä, vaipoissa voi säästää kestovaipoilla yms yms...

No, tämä nyt ei ole keskustelun kannalta kovin tärkeä viesti..
 
Alkuperäinen kirjoittaja en osaa päättää;30129944:
Miten tämä nyt liittyy mitenkään? Kai fiksu ja mukavakin mies, voi ottaa negatiivisen asenteen jos n. vuoden seurustelun jälkeen nainen tulee vahingossa raskaaksi, just kun pitäisi mennä kouluun, ei ole valtavia rahavaroja, kummatkin vielä tosi nuoria vaikkei kuitenkaan mitään teinejä olla, jne..

Kun ettehän te kykene edes puhua kunnolla. Sinäkin vain sanot ettet "kehtaa" tuputtaa sikiöstä tietoa ja että miestä ei kiinnosta. Kyllähän tämä on aika oleellinen juttu koko parisuhteelle ja tulevaisudelle, jos ette puhu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en osaa päättää;30129937:
Arvasin, että joku tuohon takertuu.. Olen työttömänä ja tällä hetkellä ei kuule ylimääräistä rahaa hirveästi ole. Miten voiskaan olla, kun olen parikymppinen, ei ammattia, eikä ole ollut mitään pitkiä työsuhteitakaan. Ja jos mulla olisi lapsi tuon mieheni kanssa niin enhän silloin itse maksaisi kaikkea, ja saisin lapsilisät yms.

Niin ja tuo 7000e ois kiva tietää, mistä tulee, jos esim. tarvikkeista varmaan 80% meillekin tulisi käytettynä, vaipoissa voi säästää kestovaipoilla yms yms...

No, tämä nyt ei ole keskustelun kannalta kovin tärkeä viesti..

Ajattelitko ennen synnytystä vanhentua muutaman vuoden, hankkia ammatin ja pitkiä työsuhteita?

Toimeentulo sen jälkeen kun on päättänyt pitää lapsen vaikka yksin, on erittäin tärkeä ja oleellinen asia. Kun se lapsi on siinä, olemassa, sen tarpeisiin pitää löytyä rahaa, eikä vasta siinä vaiheessa ihmetellä, että mistäs rahaa lääkäriin ja lääkkeisiin, noin esimerkiksi.
 
Ajattelitko ennen synnytystä vanhentua muutaman vuoden, hankkia ammatin ja pitkiä työsuhteita?

Toimeentulo sen jälkeen kun on päättänyt pitää lapsen vaikka yksin, on erittäin tärkeä ja oleellinen asia. Kun se lapsi on siinä, olemassa, sen tarpeisiin pitää löytyä rahaa, eikä vasta siinä vaiheessa ihmetellä, että mistäs rahaa lääkäriin ja lääkkeisiin, noin esimerkiksi.

No en meinannut, missä niin sanoin? Totesin vaan, että tuskin mulla tuolla pohjalla, on mitään kymppitonnia tilille kertynyt. Sitäpaitsi ihan kuin ennen lapsen syntymää ei ehtisi mistään säästää, tarvikkeitakaan ei tarvitse ostaa uutena ja niitäkin saa jopa ilmaiseksi että tuskin esim. vaatteet on isoin kuluerä. Ja ennenkin on ihmisiä, joilla ei ole taloudellinen lähtötilanne ollut kovin rapea, tullut vanhemmiksi, ja ovat pärjänneet. En sentään ole idiootti, tottakai ymmärrän, että lapsen kanssa tarvii rahaakin, just esim. lääkkeisiin vaikkapa.
 
Kyllä sitä ekasta vuodesta selviää edullisemminkin kuin 7000 eurolla... mm. imettämällä säästää 100 euroa/kk ????????

Tuli mieleen, että ap on tehnyt jo oman ratkaisunsa. Jos on valmis tekemään abortin niin silloin varmasti terassilla istuminen oluen kera onnistuu.. ap oli jättänyt terassille menemisen väliin. Shokki on varmasti iso molemmille, mutta onneksi aikaa on vielä jäljellä sulatella asiaa. Rahan puolesta varmasti tekee tiukkaa, mutta järkevällä taloudenpidolla kyllä selviää. Parisuhde joko kestää tai ei kestä vauvan tulon.. sitä ei voi tietää kukaan etukäteen. Voihan parisuhde päättyä puolen vuoden päästä, vaika ap tekisi abortin.
 
Ajattelitko ennen synnytystä vanhentua muutaman vuoden, hankkia ammatin ja pitkiä työsuhteita?

Toimeentulo sen jälkeen kun on päättänyt pitää lapsen vaikka yksin, on erittäin tärkeä ja oleellinen asia. Kun se lapsi on siinä, olemassa, sen tarpeisiin pitää löytyä rahaa, eikä vasta siinä vaiheessa ihmetellä, että mistäs rahaa lääkäriin ja lääkkeisiin, noin esimerkiksi.

Oletko itse sitä mieltä, että pitäisi tehdä abortti vain siksi, että taloudellinen tilanne ei ole kovin hyvä?

Ja nuo kulut koostunee lähinnä hankinnoista, eihän vauvaan muuten paljon mitään rahaa mene. Lääkärikäynnitkin on muuten ilmaisia lapsille ja kyllä terveyskeskuksista saa varsinkin lapset ihan hyvää hoitoa. Yhteiskunta pitää huolen niin, ettei yksikään lapsi näe nälkää tai jää vaille terveydenhuoltoa (paitsi jos vanhemmat laiminlyö lasta ja käyttää kaikki rahat päihteisiin tms.).
 
Kun ettehän te kykene edes puhua kunnolla. Sinäkin vain sanot ettet "kehtaa" tuputtaa sikiöstä tietoa ja että miestä ei kiinnosta. Kyllähän tämä on aika oleellinen juttu koko parisuhteelle ja tulevaisudelle, jos ette puhu.

En kehtaa siksi, että haluaisin antaa miehellekin aikaa vähän sulatella tätä uutista ja sitä ettei mulle abortti ole mikään itsestäänselvyys. Niinkuin sanoin niin tämä homma pamahti yllätyksenä molempien naamalle joten ei minusta ole yllättävää, jos on jotain alkujärkytystä puolella ja toisella. Kyllä me ollaan suhteemme aikana keskusteltu vaikka minkälaisista asioista kypsästi ja fiksusti, en olisi sellaista miestä ottanutkaan joka vaan istuu mörököllinä yritti puhua mistä tahansa.. Mutta ei kai joka asiasta ole niin helppo keskustella ja joitain asioita pitää oikeasti käydä läpi päässään hetki ennen kuin avaa suunsa ja möläyttää mitään. Ihan kuin en tulisi tästäkin hommasta miehen kanssa puhumaan kuitenkin. Mulla vaan oli itselläni ainakin sellainen olo ekat päivät testin tekemisen jälkeen, etten halunnutkaan kenellekään puhua, halusin käydä asioita läpi omassa päässä rauhassa.
 

Yhteistyössä