Raskaana enkä tiedä mitä teen

[vieras-]

No en meinannut, missä niin sanoin? Totesin vaan, että tuskin mulla tuolla pohjalla, on mitään kymppitonnia tilille kertynyt. Sitäpaitsi ihan kuin ennen lapsen syntymää ei ehtisi mistään säästää, tarvikkeitakaan ei tarvitse ostaa uutena ja niitäkin saa jopa ilmaiseksi että tuskin esim. vaatteet on isoin kuluerä. Ja ennenkin on ihmisiä, joilla ei ole taloudellinen lähtötilanne ollut kovin rapea, tullut vanhemmiksi, ja ovat pärjänneet. En sentään ole idiootti, tottakai ymmärrän, että lapsen kanssa tarvii rahaakin, just esim. lääkkeisiin vaikkapa.

Kyse olikin siitä, että onko sinulla sitä rahaa just esim. lääkkeisiin vaikka, jos nytkin satasen investointi on mahdottomuus?

 

[en osaa päättää]

[QUOTE="hyppy";30129995]Kyllä sitä ekasta vuodesta selviää edullisemminkin kuin 7000 eurolla... mm. imettämällä säästää 100 euroa/kk ????????

Tuli mieleen, että ap on tehnyt jo oman ratkaisunsa. Jos on valmis tekemään abortin niin silloin varmasti terassilla istuminen oluen kera onnistuu.. ap oli jättänyt terassille menemisen väliin. Shokki on varmasti iso molemmille, mutta onneksi aikaa on vielä jäljellä sulatella asiaa. Rahan puolesta varmasti tekee tiukkaa, mutta järkevällä taloudenpidolla kyllä selviää. Parisuhde joko kestää tai ei kestä vauvan tulon.. sitä ei voi tietää kukaan etukäteen. Voihan parisuhde päättyä puolen vuoden päästä, vaika ap tekisi abortin.[/QUOTE]

En olisi sinne terassille mennytkään, vaikka päättäisinkin abortin tehdä (tuskin), sillä minusta minkäänlaiset päihdeaineet eivät kuulu raskauteen. Kaveri joka ehdotti lasillisella käymistä hellepäivän virkistykseksi, ei tietenkään tiedä että olen raskaana. Ei olla ulkopuolisille puhuttu yhtään mitään nykytilanteessa.

Eikä tosiaan rahassa kylvetä, en ainakaan minä, mutta miehellä on säästötilit (ja jotain rahaakin siellä jopa) ja ainakin toistaiseksi ihan vakituinen työpaikka. Minulla on tarkoitus aloittaa koulu syksyllä, ja jos nyt vauva tulee, niin koulu menisi tauolle n. vuodeksi ja sitten jos mahdollista niin vaikka mukautetusti jatkaisin opiskelua. Koulu on sellainen, että pystyisin valmistumaan jopa 2 vuodessa ja sen alan ihmisille on paljon töitäkin joten kun saisin koulut käytyä niin varmasti työpaikkakin löytyisi.

 

[en osaa päättää]

Kyse olikin siitä, että onko sinulla sitä rahaa just esim. lääkkeisiin vaikka, jos nytkin satasen investointi on mahdottomuus?

Ei ole mahdottomuus, pystyn sen satasen kyllä nipistämään pienistä tuloistani. Mutta minusta se satanen ei ole nyt mikään välttämätön meno, jos vaan on mahdollista että pääsisin esim. terveyskeskukseen ultrattavaksi paljon halvemmalla. Jos tuo 100e pitäisi käyttää pienen lapsen lääkkeisiin niin ei multa tarvi kahta kertaa kysyä ostanko ne lääkkeet vai en, tottakai ostan ja jos se käy lompakon päälle niin pidän huolta että se on pois ainoastaan minulta, mutta ei lapsen hyvinvoinnista.

Tällä hetkellä se 100e vaan on iso raha, kun on 300e hammaslääkärilasku maksettavana.

 

[minävuan]

Jos päätätte lapsen pitää niin älä siitä murhedi että ette toimeen tulisi On paljon huonommassakin jamassa olevia! Pienen elämä on rahaakin arvokkaampi Pärjäämisestä ei varmasti olisi kiinni! Jos päätätte pitää lapsen niin onnea molemmille!! <3

 

[vieras-]

Oletko itse sitä mieltä, että pitäisi tehdä abortti vain siksi, että taloudellinen tilanne ei ole kovin hyvä?

Ja nuo kulut koostunee lähinnä hankinnoista, eihän vauvaan muuten paljon mitään rahaa mene. Lääkärikäynnitkin on muuten ilmaisia lapsille ja kyllä terveyskeskuksista saa varsinkin lapset ihan hyvää hoitoa. Yhteiskunta pitää huolen niin, ettei yksikään lapsi näe nälkää tai jää vaille terveydenhuoltoa (paitsi jos vanhemmat laiminlyö lasta ja käyttää kaikki rahat päihteisiin tms.).

Ei se huonokaan ratkaisu ole. Suomessa on mahdollisuus tehdä vastuullista perhesuunnittelua myös siltä osin, että hoitaa elämänsä mahdollisimman valmiiksi lapsen vastaanottamiseen, eikä tarvitse mennä "no, yhteiskunta kyllä maksaa"-ajattelulla. Yhteiskunta maksaa, kun tulee jotain odottamatonta niihin omiin suunnitelmiin, se olisi vähän rakentavampi malli ajatella.

 

[en osaa päättää]

Oletko itse sitä mieltä, että pitäisi tehdä abortti vain siksi, että taloudellinen tilanne ei ole kovin hyvä?

Ja nuo kulut koostunee lähinnä hankinnoista, eihän vauvaan muuten paljon mitään rahaa mene. Lääkärikäynnitkin on muuten ilmaisia lapsille ja kyllä terveyskeskuksista saa varsinkin lapset ihan hyvää hoitoa. Yhteiskunta pitää huolen niin, ettei yksikään lapsi näe nälkää tai jää vaille terveydenhuoltoa (paitsi jos vanhemmat laiminlyö lasta ja käyttää kaikki rahat päihteisiin tms.).

En minäkään usko, että 7000e on joku pakollinen meno vauvaan vuodessa.. Lääkäri ja neuvolakäynnit on niin pienelle ilmaisia. Meillä on ystäviä ja sukulaisia joilla on pieniä lapsia, ja heiltä saisi satavarmasti tarvikkeita ja vaatteita edullisesti ja jopa ilmaiseksi. Facebookissakin on Roskalava-ryhmiä, missä annetaan hyväkuntoisia vauvan- ja lastenvaatteita ilmaiseksi. Kirpparillakaan ei maksa paljoa. Samoin esim. vauvanvaunut löytyisi varmasti jostain Tori.fistä.
Vauvan kalusteita on jopa omilla vanhemmillani säästössä, siltä varalta että meidän perheen lapsista joku lisääntyy - sieltä saisin pinnasängyn, hoitopöydän, ja syöttötuolin, jotka on kaikki kestävää umpipuuta ja vaikka niillä on ikää niin ovat vielä ihan modernin näköisiäkin.

Vauvalle saa soseita tehtyä ihan tavallisista aineksista - meillä on kaapissa aina vihanneksia, yms, ei se ole kuin pistää sauvasekoittimella soseeksi. Jos imetys onnistuu, edes osittain, sillä säästää jo monen monta euroa.

Niin ja varmasti ystäviltä ja sukulaisiltakin tulisi vauvakrääsää, anopilta ainakin, kun hän olisi aivan haltioissaan lapsenlapsista.

 

[en osaa päättää]

Ei se huonokaan ratkaisu ole. Suomessa on mahdollisuus tehdä vastuullista perhesuunnittelua myös siltä osin, että hoitaa elämänsä mahdollisimman valmiiksi lapsen vastaanottamiseen, eikä tarvitse mennä "no, yhteiskunta kyllä maksaa"-ajattelulla. Yhteiskunta maksaa, kun tulee jotain odottamatonta niihin omiin suunnitelmiin, se olisi vähän rakentavampi malli ajatella.

Olisihan tässä aikaa asioita järjestellä. Ei meillä ole ihan mahdoton tilanne, jos nyt pidetään vauva ja kävisi vielä niinkin, että mies pysyisi rinnalla. Miehellä on työpaikka, sekä säästöjä. Minä menen kouluun, joten tietty saan jonkun aikaa opintotukea ja siihen kuuluvaa asumislisää, sekä voin opiskelun ohella tehdä töitä jos saan jostain. Jokainen äiti on tietääkseni (?) oikeutettu lapsilisään, äitiyspäivärahaan yms mitä noita nyt on. Jos jäisin yksin lapsen kanssa ja tuntuu ettei rahat riitä niin minusta ei olisi väärin kääntyä silloin vaikka sosiaalitoimistonkin puoleen, vaikka mulla on tarkoitus, että yhteiskunnan eläteiksi ei aleta, mutta eikö apua saa hakea jos on ihan pakko?

Ja niinkuin jo totesin niin omilla valinnoilla voi säästää paljon. Vaunut käytettynä, ja vaatteet, kalusteitakin olisi jo olemassa, jne. Turvakaukalo on sellainen minkä ostaisin uutena.

 

[en osaa päättää]

Ei se huonokaan ratkaisu ole. Suomessa on mahdollisuus tehdä vastuullista perhesuunnittelua myös siltä osin, että hoitaa elämänsä mahdollisimman valmiiksi lapsen vastaanottamiseen, eikä tarvitse mennä "no, yhteiskunta kyllä maksaa"-ajattelulla. Yhteiskunta maksaa, kun tulee jotain odottamatonta niihin omiin suunnitelmiin, se olisi vähän rakentavampi malli ajatella.

Lisään vielä, että minua ei saa aborttia tekemään sen takia, etten kieri rahassa. Mulla on katto pään päällä, on ruokaa, vaatteita, kaikki perustarpeet kunnossa. Asioita järjestämällä pärjäisi kyllä vauvankin kanssa, kun elää säästeliäästi. Silloin tekisin abortin varallisuuteni takia, jos oikeasti asuisin jossain veneen alla perunasäkkiin pukeutuneena.

 

[vieras-]

Lisään vielä, että minua ei saa aborttia tekemään sen takia, etten kieri rahassa. Mulla on katto pään päällä, on ruokaa, vaatteita, kaikki perustarpeet kunnossa. Asioita järjestämällä pärjäisi kyllä vauvankin kanssa, kun elää säästeliäästi. Silloin tekisin abortin varallisuuteni takia, jos oikeasti asuisin jossain veneen alla perunasäkkiin pukeutuneena.

On nyt, kun sinulla on työssäkäyvä puoliso, joka tuo säännöllisen palkan kotiin ja jolla on säästöjä. Mutta mikä tilanne on sitten jos jäät yksin ilman työtä, ammattia, koulutusta, säästöjä, säännöllisiä palkkatuloja jne?

Sanoit, että aloitat opiskelut syksyllä. Oletko ollut kesän töissä? Mitä teit kevään? Entä viime vuoden?

 

[en osaa päättää]

Taas kirjoittelen, kävin vielä nettikirppiksiä vilkuilemassa, niin tuskin sentään 7000e vuodessa vauvan tarvikkeisiin menisi.. Jos meillekin tulisi nyt vauva, niin hoitopöytä, pinnasänky, syöttötuoli olisivat kaikki ilmaisia. Hyväkuntoiset, 1-5v vanhat yhdistelmävaunut, käytettynä varmaan joku 200-300e. Sittereitä, lelukaaria yms yms näkyi olevan 5-20e väliltä ihan siistejä ja hyviä. Vaatepaketteja, 20e jo iso läjä vaatteita, ja vaatettahan tulee äitiyspakkauksessakin..

Eli ei ne tarvikkeet mikään ongelma olisi ja vaadi uusimpia ja hienoimpia vermeitä vaan sen että perustarpeet täytetään..

 

[Peyote]

Kyllä lapsen kanssa pärjää. Isoin ongelma on enemmänkin se, miten parisuhteen käy. Minusta sinun kannattaa kumminkin pitää lapsi, vaikutat jo vähän innostuneelta asiasta.

 

[en osaa päättää]

On nyt, kun sinulla on työssäkäyvä puoliso, joka tuo säännöllisen palkan kotiin ja jolla on säästöjä. Mutta mikä tilanne on sitten jos jäät yksin ilman työtä, ammattia, koulutusta, säästöjä, säännöllisiä palkkatuloja jne?

Sanoit, että aloitat opiskelut syksyllä. Oletko ollut kesän töissä? Mitä teit kevään? Entä viime vuoden?

Mies ei minua elätä, anteeksi vaan. Maksan oman osuuteni vuokrasta, maksan itse omat laskuni (puhelin, omat hankinnat, yms). Olen asunut useamman vuoden yksinkin (esim lukioajan, koska en voinut asua kotona henkilökohtaisten syiden takia) ja pärjännyt. Työttömänä ollessa olen saanut työmarkkinatukea. Jos asuisin yksin saisin siihen vielä asumistuen, nyt en saa koska mies on töissä.
Syksyllä aloitan opinnot, jolloin saan opintotuen, sen asumislisän mikä siihen kuuluu, ja tarvittaessa voin hakea opintolainaakin.

Viime vuoden keväällä valmistuin lukiosta, jota kävin 4 vuotta. Koko sen kesän tein töitä niska limassa ilman kummempaa kesälomaa. Samoin alkusyksyllä olin töissä jonkun aikaa mutta työ oli vain pätkäduunia. Asuin tuolloin eri paikkakunnalla, sellaisella, missä ei ole töitä juuri kenellekään, varsinkaan nuorille. En päässyt viime vuonna opiskelemaan ja syksyn yhteishaussa ei ollut mitään minua etäisestikään kiinnostavaa tarjolla joten muutin kaupunkiin siksi, että olisi paremmat työllistymismahdollisuudet ja kevään yhteishaussa voisin hakea uudelleen kouluihin. Talven ajan tein pätkätöitä, sen verran mitä satuin saamaan, välissä olin työttömänä. Kesän ajan olen yrittänyt metsästää töitä mutta jos ei ole ammattia, paljoa työkokemusta, eikä ajokorttia niin ei niitä hirveästi hommia ole mihin pääsisin ja ei ole tärpännyt, joten olen saanut työmarkkinatukea.

Ja jos lapsen päätän pitää, niin eikö kaikille kuulu lapsilisät yms. Osaan kyllä elää pienemmilläkin rahamäärillä, niin että pihistely nyt tuskin olisi ongelma...

 

[en osaa päättää]

Niin ja mitä parisuhteeseen tulee. Jos mies sanoo, että jättää minut jos pidän lapsen, niin enköhän silti saa asiat jotenkin järjestymään. Niin moni muukin on saanut. Tietty pitää tehdä töitä asioiden eteen että kaikki järjestyy mutta en olisi ensimmäinen siinä tilanteessa!

Mies juuri äsken soitti töistä, koska pyysi hoitamaan yhden homman. Samalla hän sanoi, että "varasitko jo ajan sinne?", tarkoittaen siis aborttia. Sanoin, että en ole soittanut. Mies sanoi, että "soita nyt niin että ehdit saamaankin sen ajan, ettei mene liian myöhään". Sanoin hänelle, että en soita minnekään, ennen kuin olen 110% varma mitä teen ja tämä ei ole asia, minkä minä voin hetkessä päättää ja haluan kunnolla miettiä ja käydä läpi asioita. Mies vaan totesi, että "okei". Pakko puhua miehen kanssa kun hän tulee kotiin, että en oikeasti halua että hän painostaa tuolla tavalla..

 

[Peyote]

Sinun pitäisi suoraan sanoa, että haluat pitää sen. Tai et kai enää itsellesikään uskottele, että ehkä menetkin aborttiin?

 

[en osaa päättää]

Sinun pitäisi suoraan sanoa, että haluat pitää sen. Tai et kai enää itsellesikään uskottele, että ehkä menetkin aborttiin?

Kyllä mulla yhä on mielessä se, että jos tekisin abortin, niin pääsisi helpoimmalla (paitsi henkisesti). Ei tarvisi pelätä, miten pärjään vauvan kanssa, riittääkö rahat, miten muut suhtautuvat, miten opintojen käy, lähteekö mies. Mutta toisaalta pohjimmiltaan musta tuntuu siltä, että jos nyt varaan ajan aborttiin, niin siellä lääkärin huoneessa alkaisin vollottaa ja toteaisin etten pysty tähän ja lähtisin kotiin. Ajatuskin meinaa itkettää.

Haluaisin lapsen pitää, oma lapsi ja esikoinen kyseessä, mutta pelottaa ihan hirveästi. Pelottaa, miten pärjäisin, etenkin jos jään yksin. Riittäisikö rahat, omat voimavarat, jne. Pelottaa, että jos jään yksin vauvan kanssa ja vaikka masennun, koska minulla on aiemmin ollut masennus, johon tosin sain apua ja josta pääsin yli. Tuntuu että olen tällä hetkellä yksin koko tämän asian kanssa, kun mieskin ainakin tällä hetkellä kallistuu abortin puolelle. Omat vanhempani ovat sellaisia, etten heille halua vielä asiasta kertoa ja heiltä en valitettavasti voi kysyä neuvoakaan. En halua puida tarkemmin miksen voi mutta he eivät vain ole sellaisia ihmisiä.

 

[ingalina]

On nyt, kun sinulla on työssäkäyvä puoliso, joka tuo säännöllisen palkan kotiin ja jolla on säästöjä. Mutta mikä tilanne on sitten jos jäät yksin ilman työtä, ammattia, koulutusta, säästöjä, säännöllisiä palkkatuloja jne?

Sanoit, että aloitat opiskelut syksyllä. Oletko ollut kesän töissä? Mitä teit kevään? Entä viime vuoden?

Jos joku tekee Suomessa abortin taloudellisten syiden takia, se on tekosyy. Suomessa on toimiva sosiaaliturva ja kaikille lapsiperheille turvataan asuminen, ruoka ja perustarpeet.

 

[vieras-]

Paljonko sinulla on säästöjä talven töistä? Jos nyt et saanut töitä, luuletko, että pienen vauvan äitinä työllistyminen olisi helpompaa? Missä lapsi on, kun olet töissä/koulussa? Onko sinulla turvaverkkoja ollenkaan, jos jäät yksin ja mies ei osallistu eikä ole kiinnostunut lapsesta ja vanhempasikaan ilmeisesti eivät auta?

 

[en osaa päättää]

Jos joku tekee Suomessa abortin taloudellisten syiden takia, se on tekosyy. Suomessa on toimiva sosiaaliturva ja kaikille lapsiperheille turvataan asuminen, ruoka ja perustarpeet.

Täällä näköjään lynkataan heti jos joku vihjaiseekin että saattaisi kääntyä sossun puoleen jos ihan pattitilanne tulee ja ei ole muuta järsittävää kuin omat kynnet. Tottakai toivoisin, että mulla olis jo koulut käyty, työpaikka, rahaa säästössä, ja sitten tekisin lapsen mutta NYT KÄVI NÄIN ja näillä puitteilla mennään silloin!
En tiedä miten paljon jotkut rahasta urputtajat on ketjua lukeneet mutta mä en ole sellainen ihminen joka aikoo pusata lapsen siksi että sitten saan "lokoisia päiviä" viettää sossunrahoilla, enkä ikinä mene kouluun tai töitä tee!
Todellakin haluan itselleni ammatin ja työpaikan mutta en voi tehdä töitä/käydä koulua jos on ihan pieni vauva. Silloin on PAKKO elää jollain asumistuella, lapsilisällä, äitiyspäivärahalla, mitä näitä nyt on. Ja minusta siinä ei ole mitään väärää, on vaan hyvä että Suomessa turvataan tuollaiset asiat.

Olen itse vaan kiitollinen ettei täällä ole kuin jossain jenkeissä, missä ihmiset joutuu muuttamaan johonkin köyhien asuntovaunualueelle jos ei ole rahaa ja koulutusta että voit kasvattaa lapsen hyvissä olosuhteissa..

 

["Muuan"]

Usko mua. Sä ajattelet sitä vauvaa jos sun lapsena, esikoisena. Sä et tule koskaan selviämään henkisesti, jos nyt tapatat sen sun vauvan.
Jotkut ihmiset ehkä pystyy mieltämään vauvan vain 'solumöykyksi' ja selviämään yli abortista.

Usko mua, lapsen hoito ja kasvattaminen on ihan helppo juttu sen rinnalla, että kannat syyllisyyttä koko elämäsi. Mietit joka vuosi et nyt mun lapsi olis 1v, nyt 2v, tänään olis laskentunajan mukaan synttärit, nyt se menis kouluun, nyt vois olla rippijuhlat.

On paljon ihanampaa elää lapsen kanssa kaikki tuo arki, kuin haikailla sen perään.

Sä pärjäät sen vauvan kanssa HYVIN, usko mua. Laita silmät kiinni ja hyppää, kyllä elämä kantaa.

Rahallisesti pärjäät viimekädessä vaikka toimeentulotuella.

 

[vieras-]

Jos joku tekee Suomessa abortin taloudellisten syiden takia, se on tekosyy. Suomessa on toimiva sosiaaliturva ja kaikille lapsiperheille turvataan asuminen, ruoka ja perustarpeet.

Mutta onko se paras lähtökohta, kun kyseessä on parikymppinen kouluttamaton tyttö, jolla ei ole ammattia, ei töitä, ei rahaa, ei työkokemusta muusta kuin pätkätöistä ja mahdollisesti isäkin on vetäytymässä hommasta? Eikö perusasiat kannata hoitaa kuntoon ennen noin isoa elämänmuutosta. Kun on mahdollisuus valita, niin en ymmärrä miksi valita se huonompi vaihtoehto.

 

[en osaa päättää]

Paljonko sinulla on säästöjä talven töistä? Jos nyt et saanut töitä, luuletko, että pienen vauvan äitinä työllistyminen olisi helpompaa? Missä lapsi on, kun olet töissä/koulussa? Onko sinulla turvaverkkoja ollenkaan, jos jäät yksin ja mies ei osallistu eikä ole kiinnostunut lapsesta ja vanhempasikaan ilmeisesti eivät auta?

En nyt jaksaisi näitä puida täällä, mutta ei juuri ollenkaan, koska tulot ovat olleet sitä luokkaa, ettei ole ylimääräistä jäänyt. Vuokra, sähkölasku, puhelin, ja ruoka on pakollisia menoja. En käytä alkoholia, en polta tupakkaa, ostan vaatteita vain pakon edessä ja silloinkin koluan ensiksi kirpputorit läpi, tai olen hommannut ilmaiseksi.

Tarkoitus on, että nyt aloitan koulun, ja jos pidän lapsen, niin lapsen synnyttyä elän niillä rahoilla mitä pienen lapsen äiti muutenkin saa. Ja kun mahdollista niin jatkan opiskelua. Vaikka mukautetusti niin että pystyisin mahd. paljon tekemään kotoa. Lapsi olisi silloin hoidossa, tietääkseni esim. kunnallisen päiväkodin hinta määräytyy vanhempien tulojen mukaan? Jos saisin opiskelut nitistettyä siihen yhteensä 2 opiskeluvuoteen, mikä on mahdollista jos ahkerasti teen töitä, niin minulla olisi sitten ammatti, sellaiselta alalta jossa työn saanti on lähes satavarmaa koska sen alan osaajista on huutava pula.

Omat vanhempani eivät minua hylkäisi, mutta eivät varmasti aluksi hyppisi riemustakaan raskausuutisista. Tiedän kuitenkin satavarmasti että eivät katkaisisi välejäkään, mutta eivät toiselta paikkakunnalta voi tarjota hirveästi esim. hoitoapua tms. Luulisin, että vaikka mies jättäisi, niin miehen äiti saisi tietää raskaudestani kuitenkin jotain kautta ja olen satavarma ettei hän minua jättäisi ypöyksin lapsenlapsensa kanssa. Hän on itsekin yh ollut. Ja mulla on myös ystäviä, sellaisia jotka olisivat varmasti tukena.

 

[vieras-]

[QUOTE="Muuan";30130282]Usko mua. Sä ajattelet sitä vauvaa jos sun lapsena, esikoisena. Sä et tule koskaan selviämään henkisesti, jos nyt tapatat sen sun vauvan.
Jotkut ihmiset ehkä pystyy mieltämään vauvan vain 'solumöykyksi' ja selviämään yli abortista.

Usko mua, lapsen hoito ja kasvattaminen on ihan helppo juttu sen rinnalla, että kannat syyllisyyttä koko elämäsi. Mietit joka vuosi et nyt mun lapsi olis 1v, nyt 2v, tänään olis laskentunajan mukaan synttärit, nyt se menis kouluun, nyt vois olla rippijuhlat.

On paljon ihanampaa elää lapsen kanssa kaikki tuo arki, kuin haikailla sen perään.

Sä pärjäät sen vauvan kanssa HYVIN, usko mua. Laita silmät kiinni ja hyppää, kyllä elämä kantaa.

Rahallisesti pärjäät viimekädessä vaikka toimeentulotuella.[/QUOTE]

"Laita silmät kiinni ja hyppää".. Oletko sinä ottamassa vastaan? Hoidat lasta, kun ap yksin yrittää pärjätä? Tarjoat turvaverkon ja tukea, kun väsyttää? Hoidat lasta ap:n koulupäivien ajan? Tarjoat taloudellista tukea? Jos et, niin älä neuvo päättömyyksiin.

 

[en osaa päättää]

Mutta onko se paras lähtökohta, kun kyseessä on parikymppinen kouluttamaton tyttö, jolla ei ole ammattia, ei töitä, ei rahaa, ei työkokemusta muusta kuin pätkätöistä ja mahdollisesti isäkin on vetäytymässä hommasta? Eikö perusasiat kannata hoitaa kuntoon ennen noin isoa elämänmuutosta. Kun on mahdollisuus valita, niin en ymmärrä miksi valita se huonompi vaihtoehto.

Ei, ei ole paras lähtökohta. Minäkin olen sitä mieltä, että tottakai olisi hyvä laittaa perusasiat kuntoon ennen lapsen saamista.
Mutta jos multa kysytään, otanko kannettavaksi henkiset tuskat vasten tahtoa tehdystä abortista lopuksi ikää, vai sen, että ainakin muutaman vuoden mennään hampaat irvessä penniä kiristäen pienen lapsen kanssa yksin, niin valitsen lapsen. Tämä on kuitenkin Suomi ja täällä saa apua ja tukea kun sitä osaa pyytää. En ole KENELTÄKÄÄN naiselta kuullut, että olisivat katuneet lapsen pitämistä, vaikka olisivatkin jääneet lapsen kanssa yksin ja olisi ollut rankkaa. Useammalta olen kyllä kuullut miten ovat katuneet aborttia ja tulevat aina katumaan.

 

[viera.s]

Ei se huonokaan ratkaisu ole. Suomessa on mahdollisuus tehdä vastuullista perhesuunnittelua myös siltä osin, että hoitaa elämänsä mahdollisimman valmiiksi lapsen vastaanottamiseen, eikä tarvitse mennä "no, yhteiskunta kyllä maksaa"-ajattelulla. Yhteiskunta maksaa, kun tulee jotain odottamatonta niihin omiin suunnitelmiin, se olisi vähän rakentavampi malli ajatella.

Eikö raskaus ehkäisystä huolimatta nimenomaan ole odottamaton muutos suunnitelmiin? Sitä paitsi tuo argumenttisi ei ole pätevä siinäkään mielessä, että itse asiassa yhteiskunta maksaa huomattavasti suuremmat vanhemmuuteen liittyvät tulonsiirrot niille, jotka jäävät perhevapaille hyväpalkkaisesta työstä. Minäkin tein niin ja sain äitiys- ja vanhempainpäivärahaa moninkertaisesti enemmän kuin mitä aloittajalle tuleva minimiäitiyspäiväraha on. Otin sen vastaan, joten mikä minä olisin tuomitsemaan toisen pienempiä yhteiskunnan rahoja. Toki aloittaja saa mahdollisesti asumislisää myös, ainakin jos jää yksin, mutta silti tulonsiirto on pienempi kuin hyväpalkkaisen äidin saamat päivärahat. Joten ei aloittaja olisi minusta sen suurempi sossupummi edes siinä tapauksessa, että joutuisi lisäksi hakemaan toimeentulotukea pärjätäkseen lapsen kanssa.

Ratkaisevaa on tietysti se, pääseekö sitten myöhemmin kuitenkin työelämään. Aloittajan suunnitelma on kuitenkin hyvin järkevän oloinen, joten en näe ongelmaa. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa materiaa, harrastuksia ja huvituksia oikeasti kaipaamaan, hän on jo työelämässä. Vauvaa ei haittaa yhtään, vaikka vaatteet ja tarvikkeet olisi kirppikseltä tai käytettyä kierrätystavaraa.

 

[en osaa päättää]

Ja kyllä, ajattelen että se solumöykky on esikoiseni. Olen raskaana, mulla on lapsen alku kohdussa, se lapsi tulee olemaan ensimmäinen lapseni, vaikka tekisin abortin.
Rankkoja asioita mulla on jo omassa elämässäni takana ja olen niistä selvinnyt, vaikka on ollut rankkaa, ja monet itkut on itketty. Tiedän että jos on aivan pakko niin pärjään vaikka yksin lapsen kanssa, mutta järjestelyä ja voimia siihen tarvitaan..