Toggle sidebar

Rapakuntoinen ja ylipainoinen haluaa aloittaa urheilullisen elämän -olisiko tämä realistista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Parempaan fiilikseen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

Parempaan fiilikseen

Vieras
En ole ikinä rakastanut liikuntaa, ja lasten myötä se vähäinenkin liikunta on jäänyt. Nyt on lapset jo isoja, opinnot takana ja työelämä päällä -joten olisi aikaa vihdoin ja viimein sille liikunnalle. Ja elämäntaparemontille. Lähestyvä neljänkympin kriisikin ahdistaa, samoin ylimääräiset kilot.

Mua ei kiinnosta nopeatemoiset askelluslajit, kuten joku aerobic tai zumba, jostain kuntopiireistä puhumattakaan. Lenkkeilykin on tylsää. Mutta vesiliikunta ja pilates tai muu vastaava rauhallisempi juttu vois kiinnostaakin.

Syksyllä alkaa uusi pilateskausi, sitä olisi kerran viikossa, mutta onko niin vähäisestä määrästä mitään hyötyä? Lisäksi toivonmukaan myös vesijumpat alkavat pyöriä, niitä kerran tai kaksi viikkoon, taitavat kestaa 30-45 min/kerta. Noihin voisi vielä yhdistää saman verran vesijuoksua plus viikolle vielä ainakin pari kertaa pelkkää vesijuoksua. Uinnista en tykkää, mulla on huono tekniikka ja niskat tulee kipeäksi..

Mutta miltä tuo liikuntapuoli tuollaisenaan kuulostaisi? Olisiko realistinen, entä saisiko tuolla määrällä tuloksia aikaan ulkonäöllisestikin? Ruokavalioremppa tulee tietenkin tähän päälle. Niin ja miten rankkaa tuo pilates on? Pärjääkö siellä tämmöinen hirmuisen lihava ja kankea liikkumaton sohvaperuna vai kuolenko ekan vartin sisällä (jolleivat naura mua sitä ennen ulos sieltä)?

Ehdotuksia, neuvoja ja vinkkejä urheilullisempaan elämään saa antaa, otan ne kaikki ilolla vastaan :)
 
Itse olen huomannut, että repsahtanut kunto on siinä mielessä kiitollinen, että siitä on helppoa lähteä parantamaan. Kun on riittävän kauan ollut huolehtimatta kunnostaan, jo pari kunnon liikuntakertaa viikossa, pikkaisen arkiliikuntaa enemmän ja ruokavalion kohtuullinen parantaminen (ei tarvitse mitään suurta radikaalia dieettiä) tuntuu selkeästi omassa olossa jo muutamassa viikossa.

Vaikeintahan tuossa on muuttaa omia tottumuksia, jos arki on liusunut epäterveellisimpiin tottumuksiin. Siksi mielestäni tärkeintä alussa on aloittaa ihan mistä tahansa liikunnasta, löytää liikunnan ilo ja ruokavalioon muutoksia, jotka eivät ole liian vaikeita. Itse en ole hirveästi ulkonäköön kiinnittänyt elintavoissani huomiota, minulle oma oloni ja terveyteni ovat tärkeämpiä. Mutta kyllä noilla muutoksilla on normaalipainon sisälläkin muutama kilo karissut ja vartalon malli muuttunut. Parasta on kuitenkin oma virkeämpi olo.
 
Itse suosin ryhmäliikuntaa, niitä on niin paljon kaikkea, että varmasti löytyy itsellekin sopiva, toisekseen itse vaihtelen "lajia" tosi usein, muutoin iskee kyllästyminen. Juoksua suosittelen, itse en ollut sitten ylä-asteen kuupperin testin juossut askeltakaan kunnes nyt keväällä iski innostus, tosi nopeeta kunto paranee ja voi juosta pidempiä matkoja, siihen jää koukkuun...
 
Piti vielä lisätä, että mikäänhän ei estä lisäämästä liikuntaa myöhemmin, jos siltä tuntuu. Ei kuitenkaan kannata rasittaa itseään liian suurella muutoksella kerralla, jotta siihen ei väsähdä heti alkuunsa. Kun ei ole harrastanut liikuntaa ollenkaan, kerran viikossakin on jo paljon paljon parempi kuin ei ollenkaan. Joten ei kannata pettyä itseensä, jos ei jaksakaan 5 x viikossa kuntokuuria. Tottakai 5 x viikossa on parempi kuin kerran, mutta ei kannata väheksyä yhdenkään kerran vaikutuksia.

Iso merkitys harvoillakin kerroilla on siinä, että ne auttavat muokkaamaan tottumuksia uusiksi ja kun tulee tapa lähteä ainakin se kerran viikossa, ei ole enää niin suuri muutos lisätä myöhemmin sitä toista kertaa. Se saattaa tulla kuin itsestään myöhemmin. Jos ehdit, niin liiku vaikka joka päivä, mutta älä pety itseesi, jos aluksi onnistuu vain pienempi muutos. Se on kuitenkin muutos oikeaan suuntaan ja jo itsessään parantaa oloasi.
 
Aluksi kannattaa aloittaa rauhallisemmilla lajeilla, mutta kunto kohoaa melko nopeasti, niin sitten kannattaa mennä ainakin kokeilemaan niitä tehokkaampia lajeja.
Hikiliikunta tekee hyvää kropalle.

Olen käynyt muutamassa mummojumpassa ja lievästi sanoen ihmetytti jo mennessä kun osalla on fleecetakki päällä ja kahdella villasukat. :D

Esim. pilates kerran viikkoon ei paljon vaikuta, hyvää venyttelyä mutta siihen jää. Vesijuoksusta sitten saa jo hieman tehojakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras #2:
Piti vielä lisätä, että mikäänhän ei estä lisäämästä liikuntaa myöhemmin, jos siltä tuntuu. Ei kuitenkaan kannata rasittaa itseään liian suurella muutoksella kerralla, jotta siihen ei väsähdä heti alkuunsa. Kun ei ole harrastanut liikuntaa ollenkaan, kerran viikossakin on jo paljon paljon parempi kuin ei ollenkaan. Joten ei kannata pettyä itseensä, jos ei jaksakaan 5 x viikossa kuntokuuria. Tottakai 5 x viikossa on parempi kuin kerran, mutta ei kannata väheksyä yhdenkään kerran vaikutuksia.

Iso merkitys harvoillakin kerroilla on siinä, että ne auttavat muokkaamaan tottumuksia uusiksi ja kun tulee tapa lähteä ainakin se kerran viikossa, ei ole enää niin suuri muutos lisätä myöhemmin sitä toista kertaa. Se saattaa tulla kuin itsestään myöhemmin. Jos ehdit, niin liiku vaikka joka päivä, mutta älä pety itseesi, jos aluksi onnistuu vain pienempi muutos. Se on kuitenkin muutos oikeaan suuntaan ja jo itsessään parantaa oloasi.
Click to expand...

Mä olen eri mieltä tästä, kannattaa ihan rehellisesti vaatia itseltään hieman enemmän.
Se pieni rääkki on lopulta hyväksi vartalolle ja mielellä, tulee kiva fiilis kun pystyy tekemään jotain mihin ei alussa usko pystyvänsä. :)

Jos asenne on se että jatkuvasti varoo rasitusta tai "ylikuntoa" niin metsään menee, sopii itselleen sen minimmäärän ja tekee extraa jos jaksaa.
Laittaisin minimisi 2krt viikossa jumppaa, vaikka pilates ja toinen vesijuoksu.
 
Mä hurahdin viime syksynä vesijuoksuun ja -jumppaan, mutta joulukiireisen myötä jäi koko juttu. Rakastin molempia liikuntamuotoja, ja mulla meni hyvin nopeasti tilanne siihen, että en malttanut pitää yhtään välipäivää liikunnasta vaan kävin vesijuoksemassa joka päivä 2h tai vesijumpassa+juoksussa yht 2h. Siksi mä uskalsin laittaa "liikuntapäiväkirjaani" noinkin paljon tuota vesiliikuntaa.

Lisäksi Pilates kiinnostaisi muuten vaan, just jotain venyttelyä tms rauhallisempaa voisin kaivata vesiliikunnan lisäksi. Ehkä sitten kilojen karistessa ja kunnon kohotessa uskallaudun jonnekin bodypumpiin, mutta vielä musta ei semmoisiin ole. Painoa on tosiaan niin paljon, ettei tästä niin vain lähdetä juoksemaan tai hyppimään.
 
Liikunta tekee todella hyvää mielialalle, terveydelle, kunnolle ja jaksamiselle. Ja se kannattaa aloittaa kevyesti ja oman jaksamisen mukaan lisätä sitä.

Laihdutuksessa ruokavalio taas on liikuntaa tärkeämpi.
 
En mä tuosta muuta huonoa löydä kuin, että lajit (vesijumppa ja -juoksu, ehkä se pilateskin) on sellaisia joissa voi huijata itseään. Toki uinnissakin voi. Vertaa vaikkapa hiihtoon tai juoksuun. Tai johonkin pallopeliin. Kuolema tulee ennenkuin kunto ehtii edes kasvaa :). Eli muista, että sen täytyy tuntua treeniltä ainakin totuttelujakson jälkeen.
 
No kyllä mä ainakin viime kerralla huomasin, miten kunto kasvoi nopeastikin. Ja kunnon kohotessa lisäsin just tempoa, aikaa, painot jne. Eli en oo menossa huijaaman itseäni. :)
 
Parempi aloittaakin rauhallisilla lajeilla ja leppoisaan tahtiin. Monet tekevät sen virheen, että aloittavat liian kovaa ja saavat rasitusvammoja. Siihen tyssää koko liikkuminen.

Ruokavalio on huomattavasti tärkeämmällä sijalla laihtumisessa. Sen merkitys on noin 80 %. Toki liikunta auttaa kiinteytymisessä ja siinäkin yleensä 'ruokahalu kasvaa syödessä' eli kohta huomaatkin jo kaipaavasi ensin kävelylenkkejä sitten hölkäämistä ja vaikkapa joku vauhdikas ja seksikäs tanssilajikin voi alkaa kiinnostamaan sitä mukaa, kun sinusta kuoriutuu kapeauumainen hottisnainen.
 
Mitäs kun ei vain saa sitä hyvää oloa liikunnasta?

Olen kokeillut ryhmäliikuntaa (bodypump, circruit, zumba, jooga, erilaiset jumpat ym ym), punttisalia, lenkkeilyä, pyöräilyä, uimista. Vähän kaikkea. Ja tuota lenkkeilyä tuli harrastettua koiran kanssa vuositolkulla ja paljon, pakon edessä.

Mistään ei ole tullut sitä maagista "hyvää oloa". Joo, joistain (pumppi, sali) tuli lihakset kipeiksi, mutta en siitä kyllä saanut mitään positiivista boostia.

Ainut minkä takia itse alkaisin (tai siis ALAN! :D ) harrastamaan liikuntaa on se fakta että rapakuntoinen sairastuu ja kuolee nuorena todennäköisemmin kuin edes vähän liikuntaa harrastava.

Harmittaa ja olen tosi kateellinen, kun tuntuu että olen melkein ainut koko maailmassa joka ei koe liikunnasta mielihyvää.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa