R
rakentajanrouva
Vieras
Meillä on rakentaminen ihan alkuvaiheessa. Lapset on kaksi 2,5v ja 5 kk ja koiria on kolme. Erityisesti minä on todella väsynyt, niin henkisesti kuin fyysisesti, kun olen yksin päivät, illat ja viikonloput kotona ja mies kaiken ajan tonitlla. Henkireikä on kun päivisin käyn lasten kanssa puistossa ja TAPAAN JA VOIN PUHUA aikuisille. Sitten kolmesi päivässä vien isot koiramme lastenvaunujen kanssa lenkille ja yritän pidellä vaunut pystyssä isojen koirien kiskoessa kun vastaan tulee koiria.
Ihmetyttää suvun, minun vanhempieni, rooli tässä rakentamisessa. Miehen vanhemmat ovat jo kuolleet joten se siitä. Olisimme mieheni kanssa kuvitelleet, että kun tällainen nuori perhe lapsineen ja koirineen alkaa rakentamaan, niin joskus saisi apua lastenhoidossa/puidenkaadossa/henkistä tukea tms. Mutta ei, edes talopakettikauppojen ajan, rakennusvalvonnassa käytyjen neuvotteluiden aikana ei isovanhemmat ole voineet hoitaa paria tuntia lapsia. Tiedän, että kylällä päivitellään - myös sukuni jäsenille - sitä, että olen todella kovilla. Ihme juttu, he ovat itse saaneet sukulaisiltaan mittaamattomasti apua kun rakensivat minun lapsuudenkotiani.
Vanhempani ajattelevat selkeästi, että itsepähän lapsineen ja koirineen ryhtyivät hankkeeseen. Tuntuu kuitenkin hassulta, kun naapuritonteilla näkyy jatkuvasti rakentajien sukulaisia apuvoimina ja kun vanha naapuri juttelee tyttärensä rakennusprojektista, jolla on taas ollut hommissa, niin minä voin vain todeta, että "ei vanhempani lähtivät taas lomailemaan Ahvenanmaalle". Mieheni kanssa on puhuttu, että isovanhempien on sitten turha kuvitella tulevansa passattaviksi uuteen taloomme ja kaipailla apuamme vanhoina päivinään.
Ihmetyttää suvun, minun vanhempieni, rooli tässä rakentamisessa. Miehen vanhemmat ovat jo kuolleet joten se siitä. Olisimme mieheni kanssa kuvitelleet, että kun tällainen nuori perhe lapsineen ja koirineen alkaa rakentamaan, niin joskus saisi apua lastenhoidossa/puidenkaadossa/henkistä tukea tms. Mutta ei, edes talopakettikauppojen ajan, rakennusvalvonnassa käytyjen neuvotteluiden aikana ei isovanhemmat ole voineet hoitaa paria tuntia lapsia. Tiedän, että kylällä päivitellään - myös sukuni jäsenille - sitä, että olen todella kovilla. Ihme juttu, he ovat itse saaneet sukulaisiltaan mittaamattomasti apua kun rakensivat minun lapsuudenkotiani.
Vanhempani ajattelevat selkeästi, että itsepähän lapsineen ja koirineen ryhtyivät hankkeeseen. Tuntuu kuitenkin hassulta, kun naapuritonteilla näkyy jatkuvasti rakentajien sukulaisia apuvoimina ja kun vanha naapuri juttelee tyttärensä rakennusprojektista, jolla on taas ollut hommissa, niin minä voin vain todeta, että "ei vanhempani lähtivät taas lomailemaan Ahvenanmaalle". Mieheni kanssa on puhuttu, että isovanhempien on sitten turha kuvitella tulevansa passattaviksi uuteen taloomme ja kaipailla apuamme vanhoina päivinään.