Puhuttaisko uskosta?

  • Viestiketjun aloittaja ???
  • Ensimmäinen viesti
Uskon asiat on niitä mielenkiintoisimpia asioita! Itse en tunnusta minkäänlaista uskoa ja meidän ev.lut.usko jopa jokseenkin ahdistaa. Niin kuin täälläkin moni on toitottanut, en jaksa ajatella olevani syntinen ja paha ihminen vain, koska olen tehnyt jotain yli 2000 vuotta vanhan (satu?-) kirjan mukaan synniksi luokiteltavaa. Äärettömän ahdistava ajatus.

Kukin uskokoon tavallaan kunhan ei tuputa omaa kantaansa muille liikaa. Usein tuntuu, että uskoon tulleet ihmiset ovat syystä tai toisesta heikkoja, esimerkiksi elämäntilanteen takia. On tullut sairauksia, läheisten kuolemaa tai muuta kamalaa ja ainoa, millä on "pelastunut", on uskoon tulo. Miksi? Jotta saa jonkun syyn sille, että kamalia asioita tapahtuu? Miksi kaikelle täytyy olla syy? Jos läheiseni kuolee liikenneonnettomuudessa (koputan tässä kohtaa pöytään kolme kertaa - ehkä siis olenkin taikauskovainen?), niin eihän sille useinkaan mitään syytä ole. Paitsi että joku ajoi sääntöjen vastaisesti tai oli vain huono tuuri. Miksi sitä täytyy lähteä selittelemään sillä, että nyt oli jumalalla hänelle jotain parempaa tekemistä suunniteltuna?

Kristinusko on sinänsä kyllä kaunis ajatus ja paljon hyviä elämänohjeita siinä on, mutta miksi sen täytyy olla niin vakavaa? Kirkossa ei yleisesti ottaen saa nauraa tai olla kivaa - sehän on jumalanpilkkaa. Joskus ulkomailla olin jossain kristinuskon kirkossa, missä laulettiin ja naurettiin, se oli hauskaa uskoa! Ei vakavamielistä ja syntistä saarnaa, vaan oman uskon juhlistamista ja iloitsemista. Jos johonkin joskus haluaisin uskoa, uskoisin johonkin mukavaan enkä vakavaan, synkkään ja pelottavaan. Mutta kukin tavallaan :)
 
???
näin kirkkoon kuulumattomana ateistina voisin sanoa, että jokainen voi vaikka valita oman puutarhatontun jota palvoa. Kun ihminen kuolee, se mätänee, muuttuu mullaksi ja tavallaan jatkaa elämäänsä sillä tavalla antamalla ravintoa kasveille jne. Ainoa asia johon uskon ja jota ilman ei täällä pärjättäisi on aurinko. Raamattuun vetoajat, voihan sitä lukea vaikka Taru sormusten herrasta ja väittää sen olevan sana, totuuus ja elämä.
Väittäähän voi vaikka mitä, mutta kun kysytään, mikä on Totuus ja sille saa perustelut ja näkee ne omassa elämässään, onkin kyse aivan eri asiasta. Valitettavan moni kuolee välittämättä Jumalasta, ja vastaa siitä koko iänkaikkisuuden. Se on todella surullista :(.
 
???
Uskon asiat on niitä mielenkiintoisimpia asioita! Itse en tunnusta minkäänlaista uskoa ja meidän ev.lut.usko jopa jokseenkin ahdistaa. Niin kuin täälläkin moni on toitottanut, en jaksa ajatella olevani syntinen ja paha ihminen vain, koska olen tehnyt jotain yli 2000 vuotta vanhan (satu?-) kirjan mukaan synniksi luokiteltavaa. Äärettömän ahdistava ajatus.

Kukin uskokoon tavallaan kunhan ei tuputa omaa kantaansa muille liikaa. Usein tuntuu, että uskoon tulleet ihmiset ovat syystä tai toisesta heikkoja, esimerkiksi elämäntilanteen takia. On tullut sairauksia, läheisten kuolemaa tai muuta kamalaa ja ainoa, millä on "pelastunut", on uskoon tulo. Miksi? Jotta saa jonkun syyn sille, että kamalia asioita tapahtuu? Miksi kaikelle täytyy olla syy? Jos läheiseni kuolee liikenneonnettomuudessa (koputan tässä kohtaa pöytään kolme kertaa - ehkä siis olenkin taikauskovainen?), niin eihän sille useinkaan mitään syytä ole. Paitsi että joku ajoi sääntöjen vastaisesti tai oli vain huono tuuri. Miksi sitä täytyy lähteä selittelemään sillä, että nyt oli jumalalla hänelle jotain parempaa tekemistä suunniteltuna?

Kristinusko on sinänsä kyllä kaunis ajatus ja paljon hyviä elämänohjeita siinä on, mutta miksi sen täytyy olla niin vakavaa? Kirkossa ei yleisesti ottaen saa nauraa tai olla kivaa - sehän on jumalanpilkkaa. Joskus ulkomailla olin jossain kristinuskon kirkossa, missä laulettiin ja naurettiin, se oli hauskaa uskoa! Ei vakavamielistä ja syntistä saarnaa, vaan oman uskon juhlistamista ja iloitsemista. Jos johonkin joskus haluaisin uskoa, uskoisin johonkin mukavaan enkä vakavaan, synkkään ja pelottavaan. Mutta kukin tavallaan :)
Vakavaa :D? Jeesukeen uskominen on kaikkea muuta kuin vakavamielistä. Tässä pätkä viime jussi konffasta. Anteeksi huono äänen laatu, meteliä taisi olla vähän liikaa.

Juhannuskonferenssi 2012 Keuruu - YouTube
 
....
Kyllähän uskonasia pohjimmiltaan on tosi vakava, kysymys on kuitenkin ihmisen iankaikkisuudesta, missä se viettää. Se on todella vakava asia.
Mutta kun ottaa pelastuksen vastaan niin se onkin todella iloinen asia ja evenkeliumihan tarkoittaakin ilouutista!
 
"vieras"
Kyllähän uskonasia pohjimmiltaan on tosi vakava, kysymys on kuitenkin ihmisen iankaikkisuudesta, missä se viettää. Se on todella vakava asia.
Mutta kun ottaa pelastuksen vastaan niin se onkin todella iloinen asia ja evenkeliumihan tarkoittaakin ilouutista!
Sinä uskot, että uskomalla johonkin jumalaan turvaat sillä itsellesi iänkaikkisen elämän. Uskot, et tiedä.
 
[QUOTE="vieras";26757313]Sinä uskot, että uskomalla johonkin jumalaan turvaat sillä itsellesi iänkaikkisen elämän. Uskot, et tiedä.[/QUOTE]

Niin. Kysehän on nimenomaan uskonasiasta, ei tiedosta. Jos Jumala voitaisiin todistaa olemassaolevaksi niin eihän Jumalaan tarttisi enää uskoa sen jälkeen. Se olisi sitten tietoa, faktaa, jossa ei uskolla ole sijaa.
 
.....
[QUOTE="vieras";26757313]Sinä uskot, että uskomalla johonkin jumalaan turvaat sillä itsellesi iänkaikkisen elämän. Uskot, et tiedä.[/QUOTE]

Kyllä, uskon ja sydämssäni myös tiedän. :)
 
..
Väittäähän voi vaikka mitä, mutta kun kysytään, mikä on Totuus ja sille saa perustelut ja näkee ne omassa elämässään, onkin kyse aivan eri asiasta. Valitettavan moni kuolee välittämättä Jumalasta, ja vastaa siitä koko iänkaikkisuuden. Se on todella surullista :(.
Heti kun mulle tuodaan eteen kiistattomat todisteet ja perustelut ko. Ukko Ylijumalan olemassaolosta ja hyvyydestä ja ikuisesta kirkkaudesta ja taivaasta ja niin edelleen, alan veisata virsiä. Siihen asti uskon viettäväni aikani kuoleman jälkeen metri maan alla.
 
Heti kun mulle tuodaan eteen kiistattomat todisteet ja perustelut ko. Ukko Ylijumalan olemassaolosta ja hyvyydestä ja ikuisesta kirkkaudesta ja taivaasta ja niin edelleen, alan veisata virsiä. Siihen asti uskon viettäväni aikani kuoleman jälkeen metri maan alla.
Jos se voitaisiin sulle kiistattomasti todistaa se olemassaolo niin mihin sinä sitä uskoa enää sitten tarttisit?
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26757343:
Heh.. no siitähän uskossa on juurikin kysymys. Uskomisesta.
Sepä se. Siksi on vähän alentuvaa tulla surkuttelemaan muiden "iänkaikkisen elämän" kohtalosta, ja puhua siitä varmana tietona.
 
Keittiönoita
[QUOTE="vieras";26757441]Sepä se. Siksi on vähän alentuvaa tulla surkuttelemaan muiden "iänkaikkisen elämän" kohtalosta, ja puhua siitä varmana tietona.[/QUOTE]
Tästä olen täysin samaa mieltä.
 
???
Heti kun mulle tuodaan eteen kiistattomat todisteet ja perustelut ko. Ukko Ylijumalan olemassaolosta ja hyvyydestä ja ikuisesta kirkkaudesta ja taivaasta ja niin edelleen, alan veisata virsiä. Siihen asti uskon viettäväni aikani kuoleman jälkeen metri maan alla.
Ei Jumala sitä sun virsien veisuutas kaipaa :D! Kuten sanoin, saa uskoa mitä uskoo. Totuus ei ole sidoksissa sinun uskomuksiisi. Jumala on Rakkaus ja Hänen tahtonsa on, että jokainen pelastuu. Mutta askelen Jumalan puoleen voit ottaa vain sinä. Jumala on kaiken tehnyt valmiiksi.
 
.....
Kyllä minä ainakin olen saanut monin tavoin kokea Jeesuksen olemassaolon todellisuuden.
Jeesus itse sanoi, että
"Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." (Joh. 7:17)
Tärkein merkki on varmaan se, että saa rauhan sydämeen = pelastusvarmuus
Lisäksi saa kokea rukousvastauksia, Jumalan apua ja johdatusta, uskovien yhteyttä jne.
 
  • Tykkää
Reactions: Eedla
???
[QUOTE="vieras";26757441]Sepä se. Siksi on vähän alentuvaa tulla surkuttelemaan muiden "iänkaikkisen elämän" kohtalosta, ja puhua siitä varmana tietona.[/QUOTE]

Sen verran on lähimmäisenrakkautta, etten surematta voi katsoa, kun ihmiset menevät tuhoon.
Sama, kuin vaikka katsoo kun talo palaa ja sisällä talossa on ihmisiä, jotka ovat jääneet sisälle ja mahdollisuutta pelastumiseen ei enää ole. Ja kaikki tämä vielä omasta valinnasta. Kyse on kuitenkin vielä sen verran eri asiasta, että talo kun palaa ja ihmiset kuolevat ja se on siinä (jos uskossa kuolevat, menevät taivaaseen). Iänkaikkisuus jatkuu, jatkuu, aina ja iänkaikkisesti. Kadotus ei ole tarkoitettu yhdellekään ihmiselle, ainoastaan saatanalle ja hänen enkeleilleen.
 
???
Minusta nayttaa , etta taman hetkiset uskonnot eivat ole ihan riittava maara uskontoja ,vaan monet haluaisivat viela lisaa uskontoja , sellaisia , jotka olisivat heille soveliaita.
Näinhän se on. Mutta uskonnot ovat ihmisten tekemiä uskomusrakennelmia ja jokainenhan voi tehdä sellaisen kun tuntuu. Elävä Jumala onkin sitten aivan irrallaan uskomuksistamme ja uskonnoistamme.
 
"vieras"
Sen verran on lähimmäisenrakkautta, etten surematta voi katsoa, kun ihmiset menevät tuhoon.
Sama, kuin vaikka katsoo kun talo palaa ja sisällä talossa on ihmisiä, jotka ovat jääneet sisälle ja mahdollisuutta pelastumiseen ei enää ole. Ja kaikki tämä vielä omasta valinnasta. Kyse on kuitenkin vielä sen verran eri asiasta, että talo kun palaa ja ihmiset kuolevat ja se on siinä (jos uskossa kuolevat, menevät taivaaseen). Iänkaikkisuus jatkuu, jatkuu, aina ja iänkaikkisesti. Kadotus ei ole tarkoitettu yhdellekään ihmiselle, ainoastaan saatanalle ja hänen enkeleilleen.
Raamatun mukaan sinun jumalasi tappaa enemmän ihmisiä kuin saatana. Hassua, eikö?
 
???
[QUOTE="vieras";26757520]Raamatun mukaan sinun jumalasi tappaa enemmän ihmisiä kuin saatana. Hassua, eikö?[/QUOTE]

Niinkö? Voitko ihan laittaa nuo Raamatun paikat tänne tutkisteltaviksi?
 
Mutta miksi joku tarvitsee tätä pelastusta? Miksi täytyy sysätä vastuu omasta elämästä jonkun (=jumalan) harteille? Usein nimittäin tämä on juuri se, mitä ihmiset tekevät uskoon tultuaan: koska elämäni on jumalan käsissä, ei ole väliä, mitä minä teen. Ei enää tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästä, koska jumala kyllä pelastaa, kunhan vain ymmärrän katua kaikkea sitä pahaa, mitä koko ajan teen. Jotenkin on kaksinaismoralistista tuommoinen. En sano, että se on AINA näin, mutta usein se tältä tuntuu.

Muoks. Siis tähän oli tarkoitus vastata:

"Kyllähän uskonasia pohjimmiltaan on tosi vakava, kysymys on kuitenkin ihmisen iankaikkisuudesta, missä se viettää. Se on todella vakava asia.
Mutta kun ottaa pelastuksen vastaan niin se onkin todella iloinen asia ja evenkeliumihan tarkoittaakin ilouutista!"
 
Viimeksi muokattu:
..
Ei Jumala sitä sun virsien veisuutas kaipaa :D! Kuten sanoin, saa uskoa mitä uskoo. Totuus ei ole sidoksissa sinun uskomuksiisi. Jumala on Rakkaus ja Hänen tahtonsa on, että jokainen pelastuu. Mutta askelen Jumalan puoleen voit ottaa vain sinä. Jumala on kaiken tehnyt valmiiksi.
Tosta me ollaan samaa mieltä. Jumala ei tarvitse mun veisuutani, sieluani eikä mitään muutakaan minussa. Me ollaan ihan sovussa, kumpikaan ei uskota toisiimme ja olen ihan tyytyväinen tilanteeseen näin.
 

Yhteistyössä