Me ollaan vietetty aina sukujoulua eli mun vanhempani, siskoni perheineen ja minä perheineni. Lasten aikuistuttua myös he puolisoineen. Kokoonpano on eri vuosina vaihdellut, sillä kuopus on ollut välillä isällään ja samoin systerin kuopus. Joinain vuosina siskoni aikuinen esikoinen on ollut joulun mökillä silloisen tyttöystävänsä ja tämän vahempien kanssa, mun esikoiseni taas anoppilassa Meksikossa. Joinain vuosina mukana oli myös mun exäni ja hänen uusi puolisonsa. Tämä kummallisuus sen vuoksi, että exä ei saanut esikoisensa ensimmäistä joulua lukuunottamatta koskaan viettää jouluja lapsensa kanssa, joten kuopuksen kanssa sai viettää ihan niin monta joulua kuin halusi. Onhan siinä jouluaatossa ihan eri tunnelmansa kuin joulupäivässä, joten ymmärsin exää oikein hyvin.
Alussa olimme yleensä mun vanhempieni luona joulun ja päävastuu joulun järjestämisestä oli vanhemmillani. Lasten ollessa pieniä se oli tietysti ihan hyvä juttu, koska jouluvalmistelut on helpompi tehdä, kun jaloissa ei pyöri kiukuttelevia taaperoita. Kun lapset kasvoivat ja vanhempani ikääntyivät, päävastuu joulun järjestämisestä siirtyi mulle ja siskolleni. Koska asumme naapureina, olemme voineet jakaa tuon vastuun eikä kummankaan tarvitse järjestää koko joulua yksin. Välillä olemme aaton siskollani, välillä meillä.
Meidän joulu alkaa yleensä jo viikkoa ennen joulua. Istumme siskoni kanssa glögilasin ääressä ja sovimme, mitä kumpikin tänä jouluna laittaa tarjottavia. Koska äitimme edelleenkin haluaa tehdä jotain, mietimme samalla, mikä homma voitaisiin jättää äitimme tehtäväksi. Pari päivää ennen joulua systeri kaappaa mut autonsa kyytiin ja ajetaan jonnekin isompaan kauppaan tekemään ruokaostoksia. Aaton aattona tarvittaessa vielä uusi kauppareissu, jos puuttuvia tarvikkeita ei saa tuosta meidän lähikaupasta. Viimeisen 20 vuoden ajan mun exäni on aina tuonut meille itse graavaamansa lohen, joka on niin suurta herkkua, että lakto-ovo-vege -tyttäreni syö jouluisin poikkeuksellisesti myös kalaa.
Aatonaattoiltana alan valmistella omaa osuuttani tarjottavista (joita on yleensä aika paljon). Marinoin, teen täytteitä, keitän juureksia jne. Siskoni tekee omassa keittiössään omaa osuuttaan. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että kahden kolmen aikaan yöllä systeri koputtaa ikkunaan ja tulee tuomaan astioita tms. Juomme glögiä tai lasillisen viiniä ja nautimme keittiön täyttävistä tuoksuista ja yön hiljaisuudesta.
Aatonaattoiltana nostan kuusen sisälle ja perinteisesti aattoaamuna lapset koristelevat kuusen. Se on traditio, jonka tuo 20 v poika haluaa edelleen tehdä
Aamiaiseksi syömme riisipuuron (ja siinä TÄYTYY olla yksi manteli!!) ja jatkan tarjottavien valmisteluja. Koska jääkaappini tila on rajallinen, kuopus ja siskoni kuopus kiikuttaa tarjoiluvateja mun vanhempieni jääkaappiin. Kuuntelemme joulurauhan julistuksen, vaikkemme kristittyjä olekaan, ja siihenmennessä on täytynyt saada valmiiksi kaikki sellainen homma, josta aiheutuu meteliä.
Iltapäivästä - riippuen miten on aikataulu sovittu - alamme kattaa pöytää ja porukkaa alkaa valumaan taloon. Viime joulu oli aivan ihana, koska siskonpojan avovaimo oli ensi kertaa viettämässä joulua kanssamme ja suvun naiset kolmessa polvessa hääräsivät mun pienessä keittiössäni. Sen jälkeen aletaan syömään ja siihen menee tunti poikineen, koska kenelläkään ei ole kiire minnekään. Ruuan jälkeen jaetaan lahjat ja rupatellaan pitkälle yöhön. Sen jälkeen väki alkaa valumaan koteihinsa, nuoriso vie ilomielin aina osan jäljelle jääneistä tarjottavista mukanaan.
Jouluyön hiljaisina tunteina mä lähden - aiemmin koiran kanssa ja nykyisin yksin - kävelemään metsään ja käyn nk pyhällä paikallani hiljentymässä. Kun palaan sieltä, juon yleensä vielä mukillisen kuumaa glögiä ja menen sitten nukkumaan. Joulupäivänä kukaan ei jaksa tehdä mitään muuta kuin maata masunsa vieressä, lukea kirjoja ja syödä suklaata
