Mä olen viettänyt kyllä tosi monenlaisia jouluja, onhan niitä kyllä takanakin jo 49. Kun perhekuviot muuttuvat koko elämän ajan ja muutosta tapahtuu edelleen, olisi mielestäni kohtuuntonta lukkiutumista ja jumittumista jotenkin olettaa tai vaatia että joulua mennään aina saman kaavan mukaan, ja se kaava olisi sitten juuri minun päästäni.
Olen välillä päivystänyt jouluna, mikä tuo jouluun oman juttunsa. Nuorena olen tehnyt hoitajasijaisuuksia sairaaloissa. Olen ollut vapaaehtoistyössä. Olen ollut kahdestaan mieheni kanssa. Olen viettänyt keskenään ydinperheen kanssa jouluja, ja sitten olen viettänyt sukujouluja.
Mitenköhän se ensi joulu mahtaa mennä? Sitä nyt ei ihan varmasti vielä tiedä. Yritän varmaan saada aikuiset lapseni ainakin käymään meillä, ehkä myös iäkkäät vanhempani (mieluummin hakisin tai haetuttaisin heidät mutta kun he eivät halua että heitä kyyditään). Riippuu vähän kunkin menemisistä ja tulemisista miten käydään joulun tienoilla myös tervehtimässä kaikkein iäkkäimpiä sukulaisia ja omaisia sekä viedään heille joulutervehdykset. Ja tietysti olemme jollain lailla osallisia myös puolisoni aikuisten lasten ja heidän perheidensä joulusta. Soittelen exälle joulun alla tervehtiäkseni, toivottaakseni jouluja sekä kuullakseni heidän suunnitelmista (liittyen yhteisiin lapsiimme).
Mutta rytmi aattona on yleensä ollut että aamulla pasteijoita ja puuroa, sitten lenkkeilyä tai hautausmaata, pääasia että raitista ilmaa saa jostain, sitten ruokien valmistelua ja kattausta ja sauna ja sitten alkaa se iltajuhla eli jouluateria. Lahjat nykyisin viimeiseksi, eikä se ole mikään erityinen suurin juttu. Sitten yleensä porukka rentoutuu, pelaa jotain, joku lähtee ehkä kotiinsa, kaivetaan myöhään illalla vielä herkkuja esiin ja syödään.
Kuuset ja koristelut nykyisin usein laitan miehen lastenlasten ja oman kuopuksen kanssa jo edeltävänä viikonloppuna.