Positiivisia kokemuksia!

[rv36]

Toivoisin nyt tosi paljon positiivisisia kokemuksia synnytyksestä. Siis ennen kuin lapsi syntynyt. Mua pelottaa niin kauheesti koko synnytys kun siitä puhutaan todella kivuliaana ja on jouduttu monella käynnistämään eikä silti ole meinannut tulla mitään. Kipua vaan ja pelkoa sektiosta jne...

 

[ronsta]

minulla viisi synnytystä. Ei tarvi pelottaa. Neljä on käynnistetty . Nopeita käynnistys synnytyksiä . Kohdunkaulakanva puudutuksella kolme synnytystä ja meni hyvin ,eikä ollut ietämätöntä. Neljäs synnytys eteni niin nopeaa ,ettei ehditty sitä laittaa ,kivut oli kovat ,mutta homma sujui nopeasti ,ettei ehtiny kauaa kärvistellä. viides synnytys 11,11,04 aivan ihan lähti omillaan ja yhdellä petidiinipiikillä aukesi koko homma . ei kovia kipuja oikealla hengitys tekniikalla ja rauhallisuudella se meni loistavasti. älä pelkää .Mene rauhallisin mielin synnyttään. on tarkoituskin ,että se sattuu ,mutta synnytyskipu on kuitenkin niin erilaista , ko joku muu kipu. kyöllä sen kestää hyvin ,kun ei pistä vastaan ja se muutuu synnytyksen edetessä kokoajan. sitte sulla on ihan tulos rinnoillasi. kaikkea hyvää sinulle synnytykseen. men ilolla sinne vaan. kohta näet ihanan vauvasi. =) :flower:

 

[ronsta]

sektiosta minulla on yksi kokemus ja se oli tosi hyvä juttu. e :xmas:

 

[r u u s a]

Minulla kolme synnytystä,ensimmäinen perätilasta,muut tavallisia,synnytykset pääsääntöisesti ilman kivunlievityksiä ja neljättä haaveillaan... =) Eli ei se nyt niin kamalaa ole...

 

[tiitu]

Mulla kaksi ivan luomu synnytystä. Esikoinen syntyi viikolla 35+2 aivan yllättäen. Mulla särki vaan vähän selkää. Lapsivedet meni ja sairaalaan pääsyä olin jo 8 cm auki. Niin ja mitään kamalia kipuja ei ollut. Luppuun asti mentiin ilman lääkkeitä. Oikealla hengityksellä ja lämpimällä suihkulla selvitttiin. Mitään ei revennyt ja toivuis nopeasti.

Nyt toisesta synnytyksestä on huimat vajaat viis vuorokautta. Synnytys sujui jälleen nopeasti. Kotoan supisteli ja päätettiin lähteä ajoissa sairaalaan. Sairaalassa oltiin 01 aikaan. Kätilö totes, että 3 cm olen auki. Vähän aikaa ehdin siinä käyrällä maata, kun vedet meni. Siitä sitten synnytys saliin. Ihana tyttärini oli sylissä 02.03 aikaan. en edes sinne suihkuun ehtinyt.

Totta kai synnytys sattu, mutta kuten tuossa edellä mainittiin niin se kipu on aivan erilaista kuin muu kipu. Rentoutumisella ja asenteella selviää jo pitkällä. Tässä toisessa synnytyksessä pelkäsin ihan hirveästi, että repeän pahasti. Yhtään repeämää ei tullut, kuten ei esikoisestakaan.

Paljon stemppiä synnytykseen!!! hyvin se sujuu avoimin mielin!

 

[Tintti1010]

miullakin esikon syntymä oli elämäni koskettavin ja ihanin tapaus...
Toki se koski, mutta kivunlievitykset (epiduraali,petidiini ja ilokaasu) auttoivat, niin hienosti selvittiin...Uskon että suurimalla osalla synnyttäneistä kaikki menee hyvin, eikä kipu ole sietämätöntä...näistä kokemuksista vaan puhutaan vähemmän kun aina on niin kiva kertoilla niitä kauhustooreja...
Onnea koitokseen!!! :hug:

 

[Hietakirppu]

Minulta otti puolitoista vuorokautta tämän esikoisen synnytys, eikä siitä silti mitään traumoja jäänyt Sen verran kyllä sattui, että en olisi sitä luomuna kyllä tehnyt. Kivunlievitys auttaa. Sen jälkeen, kun sain epiduraalin, en tuntenut mitään ennen ponnistusvaihetta

Ei kannata pelätä! :hug:

 

[touko]

Mulla ainakin oman äidin kanssa juttelu on rauhoittanut. Sitä on kauhean helppo löytää itsensä sellaisesta ringistä, missä synnyttäneet kertovat toinen toistaan kamalampia juttuja, mutta äiti vain totesi aiheesta puhuttaessa ettei hänellä ole minkäänlaista mielikuvaa, että synnyttäminen olisi sattunut. Eihän se tietenkään täysin kivutonta ole, jos olisi niin eihän sitä silloin tajuaisi lähteä sairaalaan. Mutta eiköhän sen kestä, se on kuitenkin kipua josta on suunnilleen käsitys, miten pian se loppuu.

 

[RONJA]

Mä otin jo odotusaikana sellaisen asenteen etten mieti synnytystä etukateen enkä varsinkaan hermoile koska sehän voi kuitenkin mennä ihan hyvin ja sitten kaikki hermoilu on ollut turhaa ja toisaalta jos synnytys onkin vaikea tai kivulias niin olen jo etukäteen lisännyt omaa kärsimystä.

Ja kaikkihan menikin sitten tosi hyvin. Pari päivää ennen synnytystä meni limatulpat ja olin sitten jo innoissani että ei voi mennä kauaa. sitten synnytyspäivän aamuna heräilin siihen että noin kymmenen minuutin välein mahassa tuntui kuukautismaisiakipuja. kivut eivät olleet kovia ja puuhailin siinä aamupäivän kaikenlaista kävin ostoksilla ja kattelin teeveetä. ihan paikallaan en piystynyt paljon olla. Lapsivesi meni puolilta päivin ja sitten hiljaksiin miehen kanssa lähdettiin laitokselle. eivät oikeen meinanneet uskoa että lapsivesi on mennyt kun siinä vaiheessa olin vielä ihan pirteä.

Kivuliaat supistukset alkoivat kolmen aikoihin iltapäivällä ja sitten suihkun jälkeen kätilö sanoi että nyt otetaan epiduraali. Sain puudutuksen neljän aikaan ja kaikki kivut lähti. parin tunnin kuluttua tyttö syntyi. kolme tikkiä ommeltiin, heti sain istua ja hyvin ooon toipunut sen jälkeen.

Eli ei kannata etukäteen surra se ei auta mitään!

 

[minulla]

synnytin 10pvää sitten lähes täysin kivuttomasti reilu neljäkilosen vauvelin!

sain ilmeisesti epiduraalin hyvässä kohtaa...kun pyysin kivunlievitystä olin 4cm auki enkä olis mielestäni tarvinnut, kun ehkä kuumaa suihkua niin sain epiduraalin...sitten loppuvaihe menikin kivuttomasti...sain lisäksi ilokaasua viimisen tunnin ajan...
joo siis synnytys oli mielestäni kivuton!

 

[kyllikki]

Voi sinnuu!!!Ite jännitin aivan kamalasti myös...on ollut tapana pyörtyillä verikokeeseenkin,joten pelkäsin kamalasti.Synnytykseni käynnistettiin kun meni pari viikkoa yli lasketun ajan.Kivuliain kohta oli kun lapsivedet meni ja supisteli kovasti..en pystynyt liikkumaan. Pian kuitenkin sain ebiduraalin ja pystyin jopa torkkumaan...Suosittelen lämpimästi ebiduraalia!!!
Ponnistusvaihe kesti 1h30min ja olin niiiin väsynyt.En halunnut välilihaani leikattavan(olin ensisynnyttäjä) ja ihana kätilö kunnioitti toivettani ja tuki välilihaani kuumalla siteellä ja en edes revennyt.Ja se tunne kun se vauva lähtee tulemaan....ja kun saat rinnallesi!!!Kyyneleet melkein tulee kun muisteleekin...mulle ainakin jäi kaunis muisto synnytyksestä ja kätilöistä. Ihanaa oli myös kun sain pitää vauvaani rinnallani kauan ennen kuin vietiin pesullekkaan.Parannuin myös nopeasti ja hurjalta kuullostaa mutta ajattelin seksiäkin jo laitoksella...ja pian sekin puoli parisuhteessamme oli entisellään!!!Mies kehuu että parani vaan vaikka synnytinkin... =)
Tsemppiä sulle tuleviin koitoksiin ja älä turhaan jännitä....opissa se on variksenpoikakin tuulessa!!! Muista vaan ponnistella rauhallisesti ettei paikat turhia repeilisi...Kyllä sie siitä selviet!!kautta aikainhan sitä on synnytetty....

 

[kyllikki]

\

Voi sinnuu!!!Ite jännitin aivan kamalasti myös...on ollut tapana pyörtyillä verikokeeseenkin,joten pelkäsin kamalasti.Synnytykseni käynnistettiin kun meni pari viikkoa yli lasketun ajan.Kivuliain kohta oli kun lapsivedet meni ja supisteli kovasti..en pystynyt liikkumaan. Pian kuitenkin sain ebiduraalin ja pystyin jopa torkkumaan...Suosittelen lämpimästi ebiduraalia!!!
Ponnistusvaihe kesti 1h30min ja olin niiiin väsynyt.En halunnut välilihaani leikattavan(olin ensisynnyttäjä) ja ihana kätilö kunnioitti toivettani ja tuki välilihaani kuumalla siteellä ja en edes revennyt.Ja se tunne kun se vauva lähtee tulemaan....ja kun saat rinnallesi!!!Kyyneleet melkein tulee kun muisteleekin...mulle ainakin jäi kaunis muisto synnytyksestä ja kätilöistä. Ihanaa oli myös kun sain pitää vauvaani rinnallani kauan ennen kuin vietiin pesullekkaan.Parannuin myös nopeasti ja hurjalta kuullostaa mutta ajattelin seksiäkin jo laitoksella...ja pian sekin puoli parisuhteessamme oli entisellään!!!Mies kehuu että parani vaan vaikka synnytinkin... =)
Tsemppiä sulle tuleviin koitoksiin ja älä turhaan jännitä....opissa se on variksenpoikakin tuulessa!!! Muista vaan ponnistella rauhallisesti ettei paikat turhia repeilisi...Kyllä sie siitä selviet!!kautta aikainhan sitä on synnytetty....

 

[muumi]

Mulla kaikki neljä synnytystä ovat olleet ihania.Kivunlievitystä en ole tarvinnut kertaakaan,kun ei ole niin kipeää ottanut.Ponnistusvaiheet ovat synnytyksen mukavin osa,kuuntelee vain ohjeita ja luottaa itseensä.Itselläni esikoisen ponnistusvaihe oli liki kivuton ja kesti 13min.Muiden kohdalla kestivät 2min,2min ja 1min.Ja kooltansa kolme viimeistä olivat yli 4.6kg,4kg ja4.4kg.Repeämisiä ei ole tullut.

 

[mammak2]

Kyllä se sujuu ihan hyvin.Älä turhaan mieti tulevaa vaan elä hetki kerrallaan ja ota avoimin mielin synnytys vastaan. Itse olen erittäin pyörtymisherkkä, tyyliin jos jalka osuu kovaa johonkin niin on taju pois.Nyt on kaksi synnytystä takana enkä kertaakaan niissä pyörtynyt.Ekalla kerralla sain epiduraalin, ilokaasua ja jotain muuta puudutetta, kivut olivat silloin aika hurjat mutta tulos ihana.Ja ne kivut unohti heti kun käärö oli sylissä.Toisella kerralla sain ilokaasua ja kohdunkaulanpuudutuksen, synnytys eteni nopeasti ja etenkin ponnistusvaihe kun tunsi hyvin miten pitää ponnistaa, Kivut eivät olleet pahat koska se oli niin nopeasti ohi.Toinen oli mielestäni erittäin paljon helpompi, vaikka muksu olikin kilon painavampi kuin eka.Joten kyllä sinä pärjäät jos olenkin minäkin.Luontoäiti on pitänyt huolen että synnytyksessä nainen saa uskomattomia, ennen tiedostamattomia voimia.Tsemppiä!!! :hug: =) :flower:

 

[ötökkä]

joo mä pelkäsin kanssa ihan hulluna!mut sit ku se päivä tuliki eteen nii SE EI TODELLAKAAN OLE NIIN KAUHEETA KU SIITÄ KUVITTELEE!!!!SE OLI IHANAA :hug: :hug:

 

[Taksu]

Mä meen mieluummin synnyttämään ku hammaslääkäriin.
Neljäs vauva syntyi marraskuussa ja synnytys oli KIVUTON!! Siis luit oikein, kivuton. Sain mini spinaalin ja se oli täydellinen. Puoli tuntia kerkesi tuntua supistuksia, kun sain puudutteen. Siitä hettkestä loppui ne viimeisetkin tuntemukset supistuksista. Loppuiva kun seinään mun mielestä, vaikka salaa jatkuivat ja aukasivat paikkoja. Siinä sitä vaan sitten ooteltiin, naureskeltiin, et on maailma mallillaan ku synnytyspöydällä nauretaan.
Ja reilu puolentunnin rupattelutuokion päätteeksi kätilö sanoi, että saat ponnistaa. Siis täh, saan ponnistaa, vaikkei tunnu missään mitään, aivan ku kotona sohvalla istuisi. Noh, ponnistin kun käskettiin ja tuntui vaan blup, pulp ja vauva nostettiin mahanpäälle. Voin kyl rehellisesti sanoa, etten ole koskaan ollut noin ihmeissäni.
Tsemppiä vaan ja suosittelen tuota minispinaalia. Sitä eivät vaan laita jokapaikassa ensisynnnyttäjälle.
Eka kun syntyi 6 vuotta sitten, ni olin siitäkin jo iloisesti yllättynyt, koska odotin jotain paljon pahempaa tapahtuvaksi.