Tuleva synnytys aiheuttaa paniikkia!

Hei!

Olen 23-vuotias nainen ja odotan toista lastani 35 viikolla. Esikoinen syntyi
sektiolla perätilan takia ja tämä toinen on raivotarjonnassa, joten
varmaankin pääsen synnyttämään alateitse.

Mua on parin viime viikon aikana alkanut kamalasti pelottamaan synnytys.
Olen tajunnut että kohta se hetki koittaa! Olen kipuherkkä, enkä esikoisen
kohdalla tuntenut koko raskausaikana kuin harjoitussupistuksia, enkä
tämänkään kohdalla ole vielä tuntenut minkäänlaisia kipuja, satunnaisia
harjoitussupistuksia vaan. Siksi olen kauhuissani, että minkälaisia ne
synnytyssupistukset sitten ovat? Pelkään, etten kestä sitä kipua ja menetän
tajuntani. Olen ehkä lukenut liikaa muiden kokemuksia, mutta välillä olen
hysteerinen ja itken kun tuntuu, etten uskalla lähteä synnyttämään, vaikka
ei se lapsi sitä multa ala kyselemään etukäteen.

Eniten mua pelottaa se kipu, että onko se niin kovaa etten mä kestä sitä.
Mä olen varmaan sellainen että katkaisen hengitykseni supistuksen aikana,
joka ei varmaan auta asiaa? Neuvolassa on vaan lohduteltu, että jokainen
nainen on ohjelmoitu se kestämään.

Onko jollain tai onko ollut samanlaisia pelkoja kuin mulla ennen synnytystä?
Miten olette selviytyneet? Olen paljon luonut kauhukuvia omasta synnytyk-
sestäni mielessäni ja välillä olen paniikissa. Tää varmaan pelottaa siksi, kun
synnytys on niin tuntematon asia, kuin hyppy tuntemattomaan enkä osaa
etukäteen valmistautua kipuun. Pelkään kontrollin menettämistä yms.

Jospa joku osaisi rohkaista!

 

Itse sain ensimmäisen lapseni vajaat 2kk sitten ja ainakin oma kokemukseni synnytyksestä oli ihan hyvä

Itsellä oli kivuliaita supistuksia parin päivän ajan ennen varsinaista synnytystä, ei ne mitenkään sietämättömiä olleet, kuuma suihku ja käveleminen ym. auttoivat aika pitkälle. Toki ne väsyttivät esim. reisilihakset pahasti.

Nykyään on saatavissa hyvin kivunlievitystä, ei siis ole pakko kestää kipuja loputtomiin jos tuntuu ettei pysty. Itsellä oli kroppa ihan väsynyt jatkuvaan supisteluun, joten sairaalassa sain melko pian epiduraalin joka toimi hienosti. Nukuin synnytyksen aikana monta tuntia Minkä jälkeen olinkin sitten taas voimissani kun ponnistusvaihe alkoi. Ja ponnistusvaihe taas oli niin intensiivinen, ei niinkään erityisen kivulias vaan fyysisesti raskas, mutta sen kyllä selvittää kun pakkohan se on ja sitä oikeasti vaan haluaa jo sen vauvan ulos!

Mutta epiduraali vei ainakin itseltä kivut ihan kokonaan, vaikkakin tunsin kyllä että supistuksia tuli. Muuten jalat ym toimi koko ajan ihan normaalisti ja synnyttämään nousinkin sitten pois sängystä jakkaralle. Toki loppuvaiheessa puudutetta ei sitten enää lisätä, mutta itselle oli ihan riittävä helpotus että sai kunnon lepotauon siinä alun ja lopun välissä.

Toivottavasti tämä rohkaisi ainakin vähän! Kannattaa siis kokeilla suihkua tai vesiallasta jos mahdollista, itselle ainakin lämmin vesi altaassa + ilokaasu toimivat ihan kivasti alkuvaiheessa. Varmasti on eduksi, jos pystyy ottamaan supistukset vastaan mahdollisimman rennosti vaan

 

Moi,
mulla myös sektio takana pt:n vuoksi ja nyt toista odotellaan. Ihan samanlaisia pelkoja on mullakin mielessä. Mutta mä oon ajatellut, että synnytyksen miettiminen ja vähän pelkääminenkin kuuluu asiaan, kun onhan se aikamonen "hyppy tuntemattomaan" ja sitä ei itse juurikaan voi ohjailla. Mä olen ajatellut, että edetään sitten tilanteen mukaan ja toivon, että kätilöt osaa tarjota kivunlievitysmenetelmiä synnytyksen kuluessa. Ja mä yritän lohduttautua ajatuksella, että ei se synnytys loputtomiin kestä. Ja että on muutkin siitä selvinneet

Mutta jos sulla on kovat pelot, niin kannattaa jutella neuvolassa ja miettiä olisko sellaisesta pelkopoli-käynnistä sulle apua.

 

Pelkopolille ajattelin mennä kanssa jos joskus joudun vielä synnyttämään. Ja kukaanhan ei voi pakottaa synnyttämään jos oikeesti tuntuu siltä ettet pysty. Varsinkin ku et oo kokenu synnytystä alateitse niin kannattaahan se kokeilla kun ei tiedä vaikka olistkin ihan supersynnyttäjä ettei tunnu mikään missään =) Itsellä synnytyspelko tuli vasta synnytyksen jälkeen mutta se johtuu siitä että meni normaalia huonommin asiat. Yleisesti ottaen tuttavapiirissä on kuitenki sujunut asiat ihan hyvin. Ja vaikka mulla meniki moni asia pipariksi ja todellakin menetin kontrollit ja kaiken muunkin niin jos jotain positiivista yrittää hakea niinku yritän siltä varalta että "pääsis" vielä uudestaan synnyttämään niin epiduraali auttoi mukavasti supistuskipuihin ja niistä sai oikeasti levätä ja huilata jos tuntuu et ne supistuskivut on pahin pelko.