Poru pääsi ultrassa

no mun mielestä sulla on oikeus tuntea noin. ei se silti tarkota ettetkö raskasta tulevaa lasta. =)

peesi

Loikkaanpas tähän pinoon.

(itse toivon näkeväni pienen pojan tulevana torstaina rakenneultrassa =) )

*peukutuksia*
mulla rakenne-ultra 15.1.

=)
Onkos teillä toivomuksia kumpi sais olla?

 

no mun mielestä sulla on oikeus tuntea noin. ei se silti tarkota ettetkö raskasta tulevaa lasta. =)

peesi

Loikkaanpas tähän pinoon.

(itse toivon näkeväni pienen pojan tulevana torstaina rakenneultrassa =) )

*peukutuksia*
mulla rakenne-ultra 15.1.

=)
Onkos teillä toivomuksia kumpi sais olla?

tyttö olis tilauksessa.
ei...siis poika-asia vaan pelottaa. ja kun on noita tyttöjä aikasemmin niin kamojakin olis valmiina.

kyllä mä joskus toivon poikaa...ja sit se fiilis taas muuttuu. tyttö olis helpompaa mulle siks toivon enemmän tyttöö.

 

Olet aivan täysi idiootti. Me olemme hoitojen kanssa ja ilman yrittäneet lasta 1,5 vuotta tuloksetta ja sen sanon että jos jollekkin se onni suodaan että saa lapsen ja vielä terveen sellaisen, niin piää olla päässä ihan hlvetisti vikaa että kehtaa rutista sukupuolesta

AIVAN JÄRKKYÄ :O

No me yritettiin miehen kanssa ensimmäistä lasta reilu kolme vuotta ennenkuin tärppäsi ja silti sanoin etten suostu tekemään kuin tyttöjä..

Viimeisen muksun kohdalla meni vikaan se, ukkeli tuli.

 

Ainahan voi toivoa, että se mene sitten aikuisena sukupuolenkorjausleikkaukseen. B)

 

älä vaan kerro tuota sellaiselle joka kärsii lapsettomuudesta, voit saada halolla päähän

En jaksa lukea koko ketjua mutta.. Älä yleistä!! Meissäkin on eroja. Ahdistaa tuo jatkuva meuhkaaminen, että lapsettomuudesta kärsivät ovat katkeria, heille ei voi suunnilleen vauvaa näyttää jne.. Meihin mahtuu niin monenlaista kulkijaa. Mua esim. ei yhtään haitannu toisten lapset. Ihastelin kavereitten vauvoja ja töissä hoidin erittäin mielelläni lapsia. Enhän mä kenenkään muun lasta halunnu, mä halusin oman lapsen! Ja lopulta sain. :heart:

 

Jopas taas oli ketju! Niin kovin moni valitti toiselle, että tällä ei ole oikeutta valittaa... Mä kävin lapsettomuushoidoissa melkein kymmenen vuotta enkä saanut biologista lasta. Meillä on kuitenkin ollut onni saada kaksi ihanaa adoptiolasta. Näistä adoptiolapsista nuorempi, poika, vaan on nyt niin hankalassa vaiheessa, että olen harkinnut hänen lähettämistään Timbuktuun, pelkän menolipun kanssa. Haluaisiko joku teistä muista mahoista hänet? Säästäisin siinä lentolipun hinnan Aatelkaas, jos teistä muistakin lapsia saamattomista jalostuu näin kiitollisia adoptioäitejä Vaikka eihän teistä tietenkään voi, kun te olette täydellisiä nyt ja tulette sitten joskus olemaan täydellisiä äitejäkin

Oih, tästä mä pidän!!
Ajattele, mä kehtasin kerran raskausaikana valittaa kun on niin tuhti olo.. B)

 

Tästä ketjusta tuli mieleen kun oltiin esikoisen rakenneultrassa... varovasti kysyttiin että saisikohan selvää että kumpaakohan sukupuolta mahtaisi tulokas olla... poikaa povattiin.

Aloin siinä laittaa housuja jalkaan kun ultraaja alkoi puhua pienistä ultramerkeistä mitä oli näkynyt.. eivät välttämättä merkitse mitään, mutta saattaa merkitä kohonnutta riskiä kehitysvammaisuuteen, tai ylipäätään siihen että vauvalla ei olisi kaikki hyvin.
Punktioon mentiin ja viikkojen odottelun jälkeen selvisi että vauvalla on kyllä kaikki hyvin, mutta nyt kakkosta odottaessa en kyllä varmaan uskalla/viitsi toivoa tai kysyä yhtään mitään muuta kuin että onhan vauvalla kaikki hyvin.

 

kolmen pojun äippänä tuummaan,että kyllä se siitä iloks muuttuu :heart

 

Voi luoja taas tätä juttua.

Koska MINÄ olen ollut niin ja niin kauan lapseton ja koska MINÄ en sitä tätä ja tota, niin SINÄ et saa tuntea, kuten tunnet.

Ap saa tuntea juuri niin kuin tuntee ja se tuntemus saa olla pettymyskin. On aivan sama mitä muut tuntevat tai jättävät tuntematta tai kuinka monta paria taistelee lapsettomuuden tai lapsen vamman vuoksi, sillä kun ei ole pätkääkään merkitystä ap:n tilanteeseen.

Jotta ap, anna paukkua vain, tunne juuri niinkuin tunnet.

 

Joo, tiedän et iloksi muuttuu. Suurin pettymys jo laantunut ja musta parempi tietää jo nyt ku sit vasta myöhemmin. "Pienempi pettymys" kun sit synnärillä. Olin vaan jotenki niin varma kun on ollut niin erilainen odotus. Mut varmasti oon iloinen myös tästä lapsesta. =)

varmasti kun lapsi syntyy niin viimeistään siinä vaiheessa et muistakkaan et olit pettynnyt. en halua mitään toivoa herättää, mutta ultrat e iaina kerro totuutta

nim. kokemusta on ultra kertoi monta kertaa et poika tulossa ja lopulta syntyikin tyttö. Samoin poikaa odottaessa kaksi kertaa näytti et tyttö, mut sit päälle 35 viikon jälkeen paljastuikin pojaksi

 

Olet aivan täysi idiootti. Me olemme hoitojen kanssa ja ilman yrittäneet lasta 1,5 vuotta tuloksetta ja sen sanon että jos jollekkin se onni suodaan että saa lapsen ja vielä terveen sellaisen, niin piää olla päässä ihan hlvetisti vikaa että kehtaa rutista sukupuolesta

AIVAN JÄRKKYÄ :O

No me yritettiin yhtä kauan ennenkuin tärppäs ja kyllä mä silti toivon tyttöä. Ei sillä ole mitään tekemistä mun mielestä sen asian kanssa että lapsi on kauemmin antanut odottaa itseään.

Mun mielestä tuo sukupuoliasia on enemmän mielikuva siitä lapsesta sillä vaikea häntä on sukupuolettomanakaan kuvitella. Näin raskausaikana jo mielessään ajattelee sitä tulevaisuutta lapsen kanssa ja onhan se osaltaan sidottu myös sukupuoleen. Eikä sillä ole rakkauden määrän kanssa mitään tekemistä kumpaa sukupuolta lapsi on jommalle kummalle sukupuolelle vaan voi olla perheessa isompi tilaus.

Mä toivon tyttöä koska mulle poikien maailma on itselle vieraampi enkä siksi pysty niin helposti kuvittelemaan itseäni pojan äitinä. Tyttö olisi siis minulle ehkä helpompi lapsi siinä mielessä että prinsessajutut ja muu tyttömäinen on lähempänä mun sydäntä ja jos poika tulee niin mulle on itselle enemmän omaksuttavaa. Ja ymmärrän myös sen että jos on useampi jo samaa sukupuolta niin ehkä haluais myös sitä toista puolta päästä vanhempana kokemaan, kärjistäen vaikka lätkäkaukalon reunalta tanssisalin laidalle.

 

Meillä on tyttö ja poika. Joten tällähetkellä toivon elävää lasta. Ei ole väliä mikä siellä haaroissa on, kunhan vaan saataisi syliin saakka.
Mutta minun mielestäni jokainen saa toivoa mitä haluaa, eikä se minun napaani kaiva.

 

Voi luoja taas tätä juttua.

Koska MINÄ olen ollut niin ja niin kauan lapseton ja koska MINÄ en sitä tätä ja tota, niin SINÄ et saa tuntea, kuten tunnet.

Ap saa tuntea juuri niin kuin tuntee ja se tuntemus saa olla pettymyskin. On aivan sama mitä muut tuntevat tai jättävät tuntematta tai kuinka monta paria taistelee lapsettomuuden tai lapsen vamman vuoksi, sillä kun ei ole pätkääkään merkitystä ap:n tilanteeseen.

Jotta ap, anna paukkua vain, tunne juuri niinkuin tunnet.

Nyt täytyy kyllä peesata tätä !

 

No kyl meitäkin harmitti päivän kun taas tulee tyttö. Nyt ei enää harmita, tyttövoimaa =) Siistii!!!

 

olen onnellinen että saatiin poika.... minun puoleta sukua ainoastaan tyttöjä ...... ja tämä jääkin meidän ainoaksi .. mutta muuten en ymmärrä reaktiotasi kun sillä vauvalla ei ole vaihto/palautusoikeutta jos se sukupuoli ei sovikkaan sinulle

 

Olet ap tyhmä. Parut siitä että lapsi on EHKÄ "väärää" sukupuolta. Selitäpä sille kun se syntyy että joo, äiti parku pettymyksestä kun kuuli että ootki poika. :headwall: Hormoneilla voi selittää kaikenlaista, mutta ei ihan mitä tahansa!

 

no mun mielestä sulla on oikeus tuntea noin. ei se silti tarkota ettetkö raskasta tulevaa lasta. =)

peesi

Loikkaanpas tähän pinoon.

(itse toivon näkeväni pienen pojan tulevana torstaina rakenneultrassa =) )

*peukutuksia*
mulla rakenne-ultra 15.1.

=)
Onkos teillä toivomuksia kumpi sais olla?

tyttö olis tilauksessa.
ei...siis poika-asia vaan pelottaa. ja kun on noita tyttöjä aikasemmin niin kamojakin olis valmiina.

kyllä mä joskus toivon poikaa...ja sit se fiilis taas muuttuu. tyttö olis helpompaa mulle siks toivon enemmän tyttöö.

Poikaa toivot kuitenkin et vain uskalla tunnustaa. Kait jo jokainen kolmen likan jälkeen toivoo poikaa aiemminkin.

 

Jopas taas oli ketju! Niin kovin moni valitti toiselle, että tällä ei ole oikeutta valittaa... Mä kävin lapsettomuushoidoissa melkein kymmenen vuotta enkä saanut biologista lasta. Meillä on kuitenkin ollut onni saada kaksi ihanaa adoptiolasta. Näistä adoptiolapsista nuorempi, poika, vaan on nyt niin hankalassa vaiheessa, että olen harkinnut hänen lähettämistään Timbuktuun, pelkän menolipun kanssa. Haluaisiko joku teistä muista mahoista hänet? Säästäisin siinä lentolipun hinnan Aatelkaas, jos teistä muistakin lapsia saamattomista jalostuu näin kiitollisia adoptioäitejä Vaikka eihän teistä tietenkään voi, kun te olette täydellisiä nyt ja tulette sitten joskus olemaan täydellisiä äitejäkin

Oih, tästä mä pidän!!
Ajattele, mä kehtasin kerran raskausaikana valittaa kun on niin tuhti olo.. B)

Sulla onkin adobtiolapset, ne voikin lähettää Timbuktuun kun hermot menee, oma on eriasia.

 

Mä kehtaan myöntää ihan julkisesti, että olen odottanut ja toivonut jo toisen pojan jälkeen tyttöä. Ja aina olen ollut hienoisen pettynyt kun on pojaksi paljastunut. Mutta ihan niinku ap tarkoitti, kyllä se tunne siitä ajan kanssa häviää. En vain ymmärrä miksi jotkut näkevät niin punaista siitä jos toiselta on yksi haave juuri otettu pois nenän edestä?

Meillä on neljä poikaa ja tästä viidennestä asennoiduin jo odottamaan poikaa. Mieluummin niin päin. Olin neljännen pojan syntymän jälkeen niin pienen hetken todella pettynyt, että nyt en halua edes antaa itseni olettaa 50/50 todennäköisyyttä et meille syntyisi tyttö. Miksi se nyt syntyisi kun ei ole syntynyt aiemminkaan?
Kolmannen pojan ristiäisissä vitsailimme papille tekevämme oman lätkäjoukkueen, nyt siitä vitsistä on vain tulossa totta
Olis ihanaa saada tyttö, mut jos emme sellaista saa, on siihen varmasti luontoäidillä jokin hyvä syy.

Ap:lle :hug: Meille ei ole tulossa enempää lapsia tämän viidennen jälkeen, joten ymmärrän pettymyksesi.

 

Meilläpä oli ensin kolme poikaa ja sitten tytär ja vielä yksi poika. Pojat tuli aina kun uusi vauva haluttiin mutta tyttöä teimme ohjeiden mukaan ja neljännellä kuulla tärppäsi.

 

ap:lle on varmaan raskaudet alkaneet sormia napsuttamalla kun on pettynyt siitä mitä on tulossa

 

Ei mikään ihme että harmittaa. Harmitusta saa tuntea, eikä se tee sinusta huonoa äitiä joka ei rakastaisi kolmatta lastaan.
Kyllä se vielä iloksi muuttuu. Poikakolmikosta saa jo hyvän porukan vaikka jääkiekkoon.

 

ap on provo. Ei kukaan ole noin outo.

 

Sinulla on täysi oikeus tuntea noin. Onhan se niin että suurin osa meistä toivoisi tyttöä kahden pojan jälkeen.. Myös minä jos seuraava olisi poika. Tyttöön olisi kiva samaistua ja tyttö olisi vähän toisenlainen, aikuisiälläkin tyttöön olisi erilainen suhde kuin poikiin. Onneksi luonto hoitaa asian niin että olet pian todella ylpeä puolikkaasta pesisjoukkueestasi poikia
Hyvä että sait nyt ultrassa tietää sukupuoleksi pojan. Saat käsiteltyä pettymyksen :flower: :heart: ennen pojan syntymää. Nyt vain miettimään kivoja nimiä ja osta jotain uusia leluja ja järjestä isot juhlat pojan kunniaksi. Kertakaikkiaan vain lietsot pelkkiä hyviä puolia asioista ja heität pikkuhiljaa syrjään tyttöhaaveen siinä samalla.

Eräs viisas mies aikanaan neuvoi että kun on vastoinkäymisiä niin silloin varsinkaan ei saa kuunnella surullista musiikkia, miettiä "miten huonosti" asiat on tai ainakaan liioitella murheita. Mun mielestä se neuvo on toiminut.

Tässäkin hyvää on se että on makeeta olla 3:n pojan äiti. Ties vaikka saisit 3 suloista tyttöä vielä poikien mukana ja pääset mummoksikin aikanaan. Pojat luo todennäköisesti vahvan siteen keskenään. Pojat ovat kaikkesi.
Elämä ei anna kellekään kaikkea niin kuin sen kuvittelemme saavamme. Mutta sinulla taitaa olla pian 3 ( tervettä? ) poikaa ilahduttamassa arkeasi ja juhlaasi.

 

tyttö olis tilauksessa.
ei...siis poika-asia vaan pelottaa. ja kun on noita tyttöjä aikasemmin niin kamojakin olis valmiina.

kyllä mä joskus toivon poikaa...ja sit se fiilis taas muuttuu. tyttö olis helpompaa mulle siks toivon enemmän tyttöö.

Poikaa toivot kuitenkin et vain uskalla tunnustaa. Kait jo jokainen kolmen likan jälkeen toivoo poikaa aiemminkin.

no tietenkin niin on.