Kaikella kunnioituksella ja myotatunnolla lapsettomia kohtaan: miksi jotkut teista katsovat oikeudekseen syyllistaa jotakuta toista sen omista toiveista, tunteista, pettymyksista? Sekun ei ole KENELTAKAAN pois.
-joku pettyy kun ei paassyt tanssikilpailujen karsintaan: havetkoon kun se loukkaa halvaantuneita
-joku itkee kun tarvitsee silmalasit vaikkei millaan haluaisi: sokeat sita kaikella oikeudella kurittakoon
-masentunut ei saa sanoa olevansa pettynyt elamaansa tai toivovan kuolemaa: joku toinen on saattohoidossa
jne
jne
Karjistettyja esimerkkeja joilla en tarkoita ketaan loukata vaan tuoda esille etta talla logiikalla meidan jokaisen pitaisi tuntea syyllisyytta joka ikinen paiva melkeimpa kaikista toiveista ja pettymyksista silla aina loytyy joku jota se mahdollisesti loukkaa. Eihan se niin kuitenkaan mene. Ei niin voi elaa eika se ketaan auta.
Ap:lle: sinun ei tarvitse tuntea tippaakaan syyllisyytta. Tunteesi on luonnollinen ja ymmarrettava ja itse vastaavan kokeneena voin vakuuttaa etta kylla se siita iloksi muuttuu ja pojastasi tulee yhta rakas, ellei jopa rakkaampi
Onneksi olkoon!