Heissan tytöt! Täällä vietetty hiljaiseloa viikonlopun verran. Mirun tapaan lasten ympärillä meni paljolti. Ajattelin ryhdistätyä ja yrittää olla vähän sosiaalisempi, mikä tarkoittaa paljon lapsikontakteja, koska kaikilla ystävillä on lapsia, eikä kukaan ilman niitä juuri mitään tee. Sosiaalisesta urheiluharrastuksestakin on tullut sellainen, että ihmiset tuo mukulansa kentän reunalla pyörimään lähes poikkeuksetta. Kivoja lapsia kaikki, ihania suorastaan, mutta mutta... (tiedätte kyllä ).
Miljalle :hug: Ei tähän taas löydy sanoja... :'( Voimia sinne.
Muilla onkin ollut paljon hyviäkin uutisia.
mmm:llä loistoajoitus Monikalla, kun pääsette suoraan inssiin! Hienoa! Ja loistojuttu, että
Aurigolla ei ole sumuista pahempia sivuvaikutuksia.
Kurrella hyvä mieli muuten vaan. Muista Kurre ottaa kaikki irti tästä vaiheesta - hyvää fiilistä olet tosiaan ansainnut! (Meinasin muuten vahingossa lihavoinda Monikan nimen tässä kappaleessa... On ollut niin tämän ketjun vakiokalustoa.

)
Hobikselle vielä tsemppiä puheurakan loppumetreille! Olet aika sankari.
PeePee, joo ovis tulee meidän huushollissa ihan säännöllisesti, mutta eipä juuri näytä parantavan raskauden mahdollisuuksia sen enempää kuin se, että käyttäisin salaa miehen alushousuja. Nyt vielä mies oli työmatkalla kriittisinä päivinä, joten teoriassa mahdollista, mutta painotus sanalla 'teoriassa'.
Eipä tässä muuta. Nukkumisen kanssa edelleen niin ja näin. Keskiviikon lääkärikäyntiä odotan kauhunsekaisella mielenkiinnolla. Toivottavasti jatko selviää silloin. Tässä välillä on ollut sellainen sisältäpäin kivettynyt olo. Kehossa ei tunnu miltään ja tunteista suuntaan tai toiseen ei ole näkynyt häivähdystäkään pitkään aikaan. Armollista sinänsä, vuoristoradassa tulee välillä niin pahoinvoivaksi.
Tsemppiä viikkoon kaikille!! :heart: