N
näinkö tässä kävikin?
Vieras
Olen nyt todella surullinen, poikaystäväni käytös on muuttunut ihan kauheaan suuntaan. Suhteemme alussa hän oli ihan normaali mies, hän otti minunkin tunteeni huomioon ja oli kunnioittava ja meillä oli yhdessä todella hauskaa.
Meille kävi sitten " vanhanaikaisesti" ja tulin raskaaksi. Juttelimme siitä yhdessä pitkän aikaa ja päätimme muutaman mietintäpäivän jälkeen, että pidämme lapsen ja poikaystäväni oli vauvasta jopa innoissaan. Mietti nimiä, katsoi vauvan vaatteita yms.
Mutta käytös alkoi muuttua pikkuhiljaa pahempaa ja pahempaan suuntaan. Hän oli minulle loukkaava, ei siis tarkoituksella, mutta heitteli todella tökeröitä juttuja ja toimi loukkaavasti. Hän lupasi ja lupasi, että muuttaa luokseni, jotta saisi olla lähelläni, mutta aina kun hän oli vähän aikaa täällä, hänelle tuli yhtä-äkkiä joku meno omaan kotikaupunkiinsa, keräsi kaikki kamansa ja lähti! Alussa luulin, että hänellä oli oikeasti menoja, työkeikkoja yms. ja en ottanut yhtään pahitteeksi, ainoastaan tuo kaikkien kamojen kerääminen ihmetytti ja kysyinkin sitä. Hänen vastaus oli, että se on hänen tapansa.
Tässä muuttolupauksesta on nyt jo 2 kuukautta ja mitään ei ole tapahtunut, kovin hän siitä aina puhuu, mutta käytännössä ei tee mitään. Minä olen ollut se, joka joutuu etsimään meille omaa asuntoa. Hän vaan ryyppää nykyään kavereidensa kanssa ja häviää viikoksikin ( en saa edes puhelimella kiinni).
Nyt hän sitten teki sen viimeisen tempun. Hänen kaverinsa tuli täällä käymään, he menivät baariin ja kun he tulivat yöllä kotiin, sanoi poikaystäväni vaan minulle, että hän lähtee kotikaupunkiinsa nyt, keräsi kaikki kamansa ja lähti! Kännissä kummatkin...
Tulee väkisinkin mieleen, että onko tämä sitä mun elämää nyt? Minulla oli kaikki asiat kunnossa, ennenkuin tapasin tämän miehen ja tulin raskaaksi..onko minun elämäni nyt eletty? Olenko nyt ihan jumissa alkoholisoituneeseen mieheen? Itku tässä tulee, kun miettii tulevaisuutta.
Meille kävi sitten " vanhanaikaisesti" ja tulin raskaaksi. Juttelimme siitä yhdessä pitkän aikaa ja päätimme muutaman mietintäpäivän jälkeen, että pidämme lapsen ja poikaystäväni oli vauvasta jopa innoissaan. Mietti nimiä, katsoi vauvan vaatteita yms.
Mutta käytös alkoi muuttua pikkuhiljaa pahempaa ja pahempaan suuntaan. Hän oli minulle loukkaava, ei siis tarkoituksella, mutta heitteli todella tökeröitä juttuja ja toimi loukkaavasti. Hän lupasi ja lupasi, että muuttaa luokseni, jotta saisi olla lähelläni, mutta aina kun hän oli vähän aikaa täällä, hänelle tuli yhtä-äkkiä joku meno omaan kotikaupunkiinsa, keräsi kaikki kamansa ja lähti! Alussa luulin, että hänellä oli oikeasti menoja, työkeikkoja yms. ja en ottanut yhtään pahitteeksi, ainoastaan tuo kaikkien kamojen kerääminen ihmetytti ja kysyinkin sitä. Hänen vastaus oli, että se on hänen tapansa.
Tässä muuttolupauksesta on nyt jo 2 kuukautta ja mitään ei ole tapahtunut, kovin hän siitä aina puhuu, mutta käytännössä ei tee mitään. Minä olen ollut se, joka joutuu etsimään meille omaa asuntoa. Hän vaan ryyppää nykyään kavereidensa kanssa ja häviää viikoksikin ( en saa edes puhelimella kiinni).
Nyt hän sitten teki sen viimeisen tempun. Hänen kaverinsa tuli täällä käymään, he menivät baariin ja kun he tulivat yöllä kotiin, sanoi poikaystäväni vaan minulle, että hän lähtee kotikaupunkiinsa nyt, keräsi kaikki kamansa ja lähti! Kännissä kummatkin...
Tulee väkisinkin mieleen, että onko tämä sitä mun elämää nyt? Minulla oli kaikki asiat kunnossa, ennenkuin tapasin tämän miehen ja tulin raskaaksi..onko minun elämäni nyt eletty? Olenko nyt ihan jumissa alkoholisoituneeseen mieheen? Itku tässä tulee, kun miettii tulevaisuutta.