poikaystäväni muuttui ihan täysin

[näinkö tässä kävikin?]

Olen nyt todella surullinen, poikaystäväni käytös on muuttunut ihan kauheaan suuntaan. Suhteemme alussa hän oli ihan normaali mies, hän otti minunkin tunteeni huomioon ja oli kunnioittava ja meillä oli yhdessä todella hauskaa.
Meille kävi sitten " vanhanaikaisesti" ja tulin raskaaksi. Juttelimme siitä yhdessä pitkän aikaa ja päätimme muutaman mietintäpäivän jälkeen, että pidämme lapsen ja poikaystäväni oli vauvasta jopa innoissaan. Mietti nimiä, katsoi vauvan vaatteita yms.
Mutta käytös alkoi muuttua pikkuhiljaa pahempaa ja pahempaan suuntaan. Hän oli minulle loukkaava, ei siis tarkoituksella, mutta heitteli todella tökeröitä juttuja ja toimi loukkaavasti. Hän lupasi ja lupasi, että muuttaa luokseni, jotta saisi olla lähelläni, mutta aina kun hän oli vähän aikaa täällä, hänelle tuli yhtä-äkkiä joku meno omaan kotikaupunkiinsa, keräsi kaikki kamansa ja lähti! Alussa luulin, että hänellä oli oikeasti menoja, työkeikkoja yms. ja en ottanut yhtään pahitteeksi, ainoastaan tuo kaikkien kamojen kerääminen ihmetytti ja kysyinkin sitä. Hänen vastaus oli, että se on hänen tapansa.
Tässä muuttolupauksesta on nyt jo 2 kuukautta ja mitään ei ole tapahtunut, kovin hän siitä aina puhuu, mutta käytännössä ei tee mitään. Minä olen ollut se, joka joutuu etsimään meille omaa asuntoa. Hän vaan ryyppää nykyään kavereidensa kanssa ja häviää viikoksikin ( en saa edes puhelimella kiinni).
Nyt hän sitten teki sen viimeisen tempun. Hänen kaverinsa tuli täällä käymään, he menivät baariin ja kun he tulivat yöllä kotiin, sanoi poikaystäväni vaan minulle, että hän lähtee kotikaupunkiinsa nyt, keräsi kaikki kamansa ja lähti! Kännissä kummatkin...
Tulee väkisinkin mieleen, että onko tämä sitä mun elämää nyt? Minulla oli kaikki asiat kunnossa, ennenkuin tapasin tämän miehen ja tulin raskaaksi..onko minun elämäni nyt eletty? Olenko nyt ihan jumissa alkoholisoituneeseen mieheen? Itku tässä tulee, kun miettii tulevaisuutta.

 

[et jumissa]

Et ole jumissa tuon miehen kanssa. Sen sijaan varaudu siihen että lapsen kanssa saat melko pitkälti pärjätä yksin. Pidä huoli että mies kantaa rahallisen vastuunsa mutta älä missään nimessä muuta vastuuttoman, sinua huonosti kohtelevan juopon kanssa yhteen.

 

[tylyttäjä]

Poikaystäväsi ei ole sisäisesti ollut valmis elämänmuutokseen. Ryyppääminen tarkoittaa pahaa oloa. Varaudu yksinhuoltajan elämään, voihan olla, että hän kykenee myöhemmin solmimaan lapseensa siteen varsinkin jos se on poika. Poika tarvitsee miehenmallia elämäänsä. Toivottavasti sinulla on hyvä lähipiiri ja tukiverkko, vai unohditko huumassa läheisesi? No kantapään kautta elämään.

 

[Kysyjä]

Miten pitkään suhteenne on kestänyt?
Älä ota häntä luoksesi, ennen kuin hän on miettinyt mitä haluaa. Sano, että seuraavan kerran kun pakkaa tavaransa, niin ei ole enää takaisin tulemista.

 

[ap]

Suhteemme on kestänyt vasta vähän yli puoli vuotta, sen takia tuo raskauskin yllätti. Hän väittää kiven kovaa, että haluaa olla kanssani ja on vauvasta onnellinen. Puhuu juurikin yhteenmuutosta koko ajan yms. Mutta käytös ja puheet eivät oikein kohtaa.
En ota häneen mitään yhteyttä nyt, minunkin on ajateltava mitä haluan, haluanko tuollaisen luokseni, vauvan ja minun elämääni. Vai yritänkö olla rohkea ja yrittää jaksaa yksin vauvan kanssa.. kaikki on nyt niin sekavaa ja pelottavaa. Onneksi on muuten turvaverkosto kunnossa, on ystäviä ja perhe läheinen.
Tää on nyt tyhmää ajatella näin, mutta jotenkin harmittaa, kun minulla on ollut hyviä suhteita ( ei montaa, mutta kumminkin), hienoja miehiä, mutta sitten tälläisen hulivilin kanssa tapahtuu näin (raskaus) ja tämän takia tuntuu, että poikaystäväni saa kohdella minua kuin p***aa, koska hän tietää, että kannan jotain, joka on myös osaksi häntä ja tietää ajatusmaailmani perhettä ja vastuuntuntoa kohtaan, eli... abortti ei ole vaihtoehto.

 

[suhteellinen suhde]

Vaikea tilanne, mutta kuulostaa siltä, että mies ei kykene käsittelemään asiaa: raskautta, lasta, vastuuta, parisuhdetta... Onko kyse paniikista, ahdistuksesta, kyllästymisestä, sitä on vaikea sanoa.

Sinuna kuitenkin ottaisin asian nyt vakavasti keskustelun alle - kahden aikuisen kesken. Olette tehneet todella suuren päätöksen saattaa uusi ihminen maailmaan. Tuo pieni lapsi tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa. Teidän on otettava siitä vastuu, joka ilmeisesti on poikaystävällesi liikaa. Toisaalta sen ymmärtää, että joskus niin voi käydä. Miehellähän on niin helppo sanoa, että kantaa vastuun ja jauhaa paskaa muutenkin, koska hän ei konkreettisesti kanna lasta sisällään. Hänelle lapsi on konkretiaa vasta kun se syntyy ja on siinä käsillä pideltävänä, näkösällä, olemassa. Tai ehkä jo silloin, kun vauva alkaa liikkua vatsassai ja mies koskemalla vihdoin ymmärtää, että lapsi on oikeasti tulossa eikä mikään teoreettinen lässytys mikä-mikä-maassa.

Sinuna pistäisi poikaystäväsi nyt selkä seinää vasten. Vakava keskustelu ja mahdollinen perheterpia (neuvolan kauttakin saa aikoja). Ehkä jopa mahdollinen irtiotto.

Nainen pärjää lapsen kanssa joskus paremmin, jos mukana ei roiku keskenkasvuinen miespenikka. Varsinkin, kun alkoholi näyttelee noin voimakasta roolia.

Neuvoja on vaikea antaa, koska ihmiset tekevät itse valintansa. Mutta oletko itse keskustellut neuvolassa asiasta? He näkevät varmasti vastaavaa todella paljon ja voisit saada sitä kautta itsellesi tukea jaksamisessa ja ehkä jopa apua miehellesikin.

 

[Kyllästynyt]

Vaikein asia ihmissuhteissa on oppia huomaamaan ristiriidat sanomisen ja tekemisten välillä. "Rakastan sinua" mutta "Menen poikien kanssa". "Tahdon perheen" mutta "Emmä voi nyt hoitaa kun mulla on reenit". "Tottakai muutetaan yhteen ja lopetan juomisen" mutta "Nyt mä en ehdi koska työt/harrastukset/kaverit/ahdistus/tms." Ja ystävyyssuhteissa tasan sama homma. Mikä parasta, itse saa olla se vahvempi ja aikuisempi joka sitten päättää ihmissuhteen, ja toinen saakin sitten ihmeissään itkeskellä kaikille kuinka hänet taasen on hylätty.

Käytä ap siis järkeäsi, äläkä kuuntele tunteitasi.

 

[Taas yksi höynäytetty]

Katsele tekoja äläkä pelkästään kuuntele tyhjää pulinaa. Sanat on halpoja, tosimies tekee oikeasti eikä vain lässytä. Tuollaiset tusinamiehet puhuu paskaa sen kun kerkiää, aika naiivi saa olla jos niitten juttuihin yhtään uskoo.

Sori vaan mutta näin on näreet. Toivottavasti pärjäät yksinhuoltajana.

 

[Lasse29]

Siis miestä tästä tilanteesta on turha syyttää. Selvästi häntä ahdistaa tuo lapsen saanti vaikka sinulle tästä toisin esittää, koska tietää ja tuntee sinut ja sinun arvomaailmasi (EI abortille), kilttinä miehenä hän yrittää esittää että kaikki on ok vaikka selvästi ei olekkaan.

Sinähän olet hänet tähän tilanteeseen ajanut, jos vaan hölläisit nyt vähän tuota typerää "Ei abortille"- asennetta ja vaan kävisit siellä klinikalla kierroksen niin luulen, että teidänkin suhteenne paranisi nopeasti. Ja sitten kun olette / hän on oikeasti valmis pennun kasvattamiseen niin yrittäkää uudestaan.

 

[Näin se vaan on]

6kk on vasta seurustelun alkua. Vähintään pari vuotta kannattaa olla yhdessä ennen mitään avioliitto tai lapsen hankinta -suunnitelmia.

Seurustelun alku on huumaavaa aikaa. Siis oikeasti kyse on ihan aidosti "huumeista", aivojen omista sellaisista joita se päästää kehoonne ja aiheuttaa rakastumisen huumaavan tunteen. Monet ressukat kuvittelevat sen sellaisena jatkuvan ja elämä kyseisen kumppanin kanssa lyödään kiireesti lukkoon, koska hyvän olotilan kuvitellaan olevan toisen läsnäolosta johtuvaa. Sinä aikana kaikki on hyvin, kun keho alkaa kuukausien jälkeen normalisoitua, suhde ja elämä muuttuu takaisin arkiseksi.

Suhteen kestävyys mitataan vasta sen jälkeen kun tuo huumaava aika loppuu ja arki lyö takaisin kasvoille. Näyttää siltä, että teidän suhteenne ei kestä nyt sitä arkea mikä on alkanut ja lapsi todellakin siis tuli laitettua alulle liian aikaisin. Erittäin suurella todennäköisyydellä eroatte hyvin pian ja etsit sitten yksinhuoltajana miestä. Tämän takia niitä yksinhuoltajia on kaikkialla paljon.

 

[Timppa39]

Täältäkin päin komppausta edellisille kirjoittajille,

Itse olet ajanut miesparan tuohon tilanteeseen hankkiutumalla raskaaksi. Niin ihanalta kuin perheenperustamisen ajatus voi naisesta tuntuakin niin siihen rynnimällä et saa kyllä aikaisiksi mitään muuta kuin miehen paon, niinkuin tuntuu jo käyneenkin.

Enpä itsekkään näe juuri mitään tulevaisuutta teidän jutulle, melkeimpä toivon että miehesi ymmärtää jättää sinut ja lähteä, eikä jää leikkimään isää oman onnellisuutensa kustannuksella, ymmärräthän ettei onneton mies voi olla kuin surkea isä? Uskomatonta itsekeskeisyyttä sinulta!

 

[ei jumita]

Et ole jumissa mieheen. Älä yritä hänen suhteensa muuta kuin hakea aikanaan elatusrahaa lapsellesi.

Elä tulevan lapsesi kanssa kaksin. Järjestä elämäsi sen mukaan.

 

[mietintää]

Tää on nyt tyhmää ajatella näin, mutta jotenkin harmittaa, kun minulla on ollut hyviä suhteita ( ei montaa, mutta kumminkin), hienoja miehiä, mutta sitten tälläisen hulivilin kanssa tapahtuu näin (raskaus) ja tämän takia tuntuu, että poikaystäväni saa kohdella minua kuin p***aa, koska hän tietää, että kannan jotain, joka on myös osaksi häntä ja tietää ajatusmaailmani perhettä ja vastuuntuntoa kohtaan, eli... abortti ei ole vaihtoehto.

Ensinnäkin AINA pitää huolehtia siitä ehkäisystä. Ei olisi niin paljon yksinhuoltajia ja ongelmalapsia. Eikö poikaystävän pikemminkin pitäisi kohdella paremmin kun odotat lasta, miten se muka antaa hänelle oikeuden kohdella sinua huonosti? Itse sinä annat hänen kohdella itseäsi huonosti. Jos mies lapsesta välittää, luulisi että sinulla on suuri valttikortti kun voit uhata että jos mies ei käyttäydy kuin kunnon mies, lähdet lapsen kanssa. Jos taas miestä ei lapsi kiinnosta, niin sittenkin on vain parempi jos lähdet.

Miksei abortti ole vaihtoehto, luulin että se oli se josta alussa keskustelitte ja sitten päätitte kuitenkin pitää lapsen? Vai menikö se keskustelu niin, että sinä sanoit ettei abortti sovi ajatusmaailmaasi, joten miehellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tilanne? Siinä mielessä ei ole ihme jos miestä ahdistaa/ketuttaa.

 

[ap]

Ensinnäkin: huolehdin ehkäisystä, söin e-pillereitä ja en unohtanut yhtään kappaletta. Toiseksi: mies itsekkin sanoi, ettei tosiaankaan mitään aborttia, vaan kun se on nyt tullakseen, antaa tulla. Kolmanneksi: raskauteni on mennyt jo niin pitkälle, ettei aborttivaihtoehto tule enää kysymykseen. ( yli 12 viikkoa ). Minulta tuli normaalisti menkat kahtena ekana kuukautena, en siis tiennyt olevani raskaana! Juhlimme ja pidimme hauskaa ja olimme ihan normaalisti. Kolmannet menkat eivät tulleet ja tein raskaustestin, joka näytti plussaa. Soitin neuvolaan ja kerroin tilanteeni ja hän e-pillereiden takia määräsi uä:hän, joka näytti, että rv:t oli jo tuolloin 10. Että näin teille, jotka abortista ja miehelle valehtelemisesta yms. puhuitte.
Joskus asiat eivät ole noin mustavalkoisia, kuin te näköjään ajattelette! Ärsyttävää ajattelutapaa! Ihan niinkuin minä tässä olisin halunnut tulla väenväkisin raskaaksi ja "pilata" elämäni, sillä minulla oli vielä paljon suunnitelmia! Ja muuten neljänneksi, ikämme kummallakin on yli 30, joten ei olla enää mitään teinejä.

 

[Timppa39]

Ja muuten neljänneksi, ikämme kummallakin on yli 30, joten ei olla enää mitään teinejä.

Nainen hyvä, ei iällä ole mitään tekemistä sen kanssa jos miestäsi alkaa ahdistamaan kun koetat pakottaa omaa arvo/ajatusmaailmaasi hänen elämäänsä! Nyt järki käteen, herrantähden!

Sinun tulee odottaa ja antaa miehellesi aikaa rauhassa miettiä asia läpi, ja mikäli hän lopulta itse päätyy siihen lopputulokseen että alkaa isäksi lapsellesi, voi teillä olla mahdollisuus tulevaisuudessa. Mutta tuolla päällepäsmäämiselläsi et kyllä saa aikaan mitään hyvää!

Ja mitä tulee "yhteiseen" päätökseen lapsen pitämisestä; Miehellä on yhteiskunnan/lähipiirin/sinun puolelta todella kova paine olla kunnon vastuullinen mies joten on hyvinkin mahdollista että hän on sanonut noin koska se on "oikea" tapa suhtautua tilanteeseen, vaikka oikeasti sisimmässä on tainnut ahdistus alkaa kerääntyä välittömästi kun olet tilanteesta kertonut.

 

[ainokainen]

Komppaan edellisiä. Aika harvalla miehellä on munaa sanoa "hankkiudu eroon siitä penskasta" vaikka tämä olisikin se rehellinen mielipide.

Abortin saa muuten rv 20 saakka, jos sitä anoo Valviralta. Yleensä luvan saa aina.