Ensinnäkin mahtavaa ap, että olet ymmärtänyt tarvitsevasi apua! Toivottavasti sitä myös saat ja pääset käsittelemään asioita!
Nykymaailmassa valitettavasti fiksukin 18-vuotias on vielä lapsi, joten sinänsä kannattaa kuunnella ammattilaisia tarkasti ja niitä vanhempia, jotka ovat hommassansa onnistuneet. Voisin olla ikäni puolesta äitisi. Vaikutan vanhalta ämmältä, mutta usko pois; se äiti-maailma, jossa taaperot elävät on nykyään meitä vanhoja ämmiä pullollaan. Ja me olemme kerenneet pohtia hyvää vanhemmuutta, parisuhdetta, oppia elämästä (kantapään kauttakin), kouluttautuneet, luoneet uran, ostaneet asunnon jne. Ja siinä maailmassa 18-vuotiaanvs. 40-vuotiaan kasvateilla voi olla hyvin erilaiset alut elämään. Uskon kuitenkin, että nuoretkin ihmiset voivat kasvattaa pärjääviä, fiksuja ja ihania ihmisiä, mutta ikävä kyllä se vaatii työtä ehkä enemmän.
Usko pois, et halua sellaista miestä, joka asettaa puolison lapsen edelle! Miksikö? Ymmärrät sen sinä päivänä kun sinusta tulee äiti! Miten vahvistaa suhdetta mieheen parhaiten on tukea hänen isyyttään! Eli mahdollistamalla hänelle sen, että hän voi olla mahdollisimman hyvä isä.
Mitä tarkoittaa olla ISÄ (jolla on yhteishuoltajuus). Käytännössähän ko. vanhemmilla ei ole yhteishuoltajuutta, jos lapsi ei edes vietä isänsä luona öitä. Eli isä saa lain edessä olla yhteisvastuullinen, muttei käytönnössä hoida osuuttaan. Oikea ISÄ on 50% vastuussa lapsesta. Herää yöllä hoitamaan painajaisista heräävää lasta, hoitaa sairasta lasta, tuntee lapsensa rutiinit ja kiukut, ottaa vastaan ilot ja surut jne.
Ottamatta kantaa exän mielenterveyteen, helppoa hänellä ei voi olla. MIKÄÄN ei ole kamalampaa kuin ajatuskin antaa noin pieni lapsi paikkaan, jossa vaistoaa että lasta ei rakasteta. Itse tappelisin varmaan oikeudessa siitä, että en anna lastani säännöllisesti paikkaan, jossa joku aikuinen kokee lapsen roskaksi. Ja mikään ei ole epäreilumpaa kuin se, että yhteishuoltaja ei hoida hommaansa. Kun isä on oikeasti ISÄ lapset eivät mene isälle HOITOON vaan tulevat toiseen kotiinsa. Ja elareista yms. on turha kitistä: lapsi on yleensä aina kalliimpi kun sen kanssa asuu. Jos on munaansa uittanut niin seuraukset pitää kantaa.
Lapset kiukuttelevat hyvin yleisesti vaihtaessaan vanhemman luota toiselle. Ja yleensä niin, että etä-vanhempi on se kiva vanhempi. Arki pienen lapsen kanssa on raskasta. On oltava sääntöjä ja rutiineja, ja mentävä nukkumaan vaikka huvittaisi leikkiä. Eli en laittaisi mitään painoarvoa 3-vuotiaan kiukuttelulle siitä, ettei halua mennä äitinsä luo. Sen sijaan miettisin miten siirtymätilanteita voisi helpottaa. Ehkä äiti ja isä voisivat käydä lastenvalvojan luona juttelmassa tilanteista? Ei niin, että äitiä syyllistetään. Ja ei niin, että sinä olet mukana. Vastuu lapsesta on ISÄLLÄ. Joka on niin kakara ettei ilmeisesti osaa laittaa tuoretta misukkaansa kuriin.
Nyt sinulla on tuhannen taalan paikka antaa jollekin lapselle parempi lapsuus kuin mitä olet itse kokenut! Anna isälle ja lapselle omaa tilaa. Järkkää heille kivoja juttuja ja ole joskus itsekin mukana. Älä puhu paskaa lapsen äidistä. Ainakaan lapsen kuulleen. Vanhempi on aina osa lasta. Kokeile positiivisuutta. Jos annat lapsen äidin ymmärtää, että hänellä on maailman ihanin lapsi ja se on osaksi äidin ansiota, ja haluat lapselle vain parasta niin äitkin tasoittunee ajan kanssa.
Saat miehesi pysymään kanssasi kun helpotat hänen elämäänsä, eli yrität auttaa tilanteessa kuin että vaikeutat sitä entisestään. Jokainen lapsi ansaitsee vanhemmat, jotka rakastavat häntä ehdoitta ja voivat olla hänestä ylpeitä. Kolmas turvallinen, ihana aikuinen voi olla iso plussa lapsen elämässä.
Toivotan sinulle avartavaa matkaa itseesi! Sinulla on nyt valtaa; älä käytä sitä väärin. Sillä voi olla todella tuhoisat seuraukset. Tai vastaavasti todella isot positiiviset seuraukset! Eli hyvillä teoilla pystyt saamaan ihmeitä aikaan ja ehkä jopa kokemaan rakkauden tunnetta pientä ihmistä kohtaan. Ja usko pois, se rakkauden tunne on suurempi kuin mikään rakkaus miestä kohtaan. Vaikka sekin tunne on aika mieletön.
