Poikaystävän lapsi ja minun järjetön mustasukkaisuus

[QUOTE="vieras";28434450]Elä sinäkin nyt lähde siihen mukaan, aikuinen ihminen ![/QUOTE]

Todella aikuisiahan ne nämä on jotka haukkuivat minut sairasmieliseksi ja nauroivat mulle ja sanoivat että musta saa myötähäpeän.

Mutta lopetampa itse tämän räyhäämisen kanssa sitten tähän, niin musta saa aikuisemman kuvan.

 

No miksi se 18-vuotias on nykypäivänä lapsi jos ei oo ennen ollu?

Eiköhän sen pitäis olla just toisinpäin, tänä päivänä on parempi ravinto ja kehittyminen, sekä tänä päivänä teinit ei elä puskassa vaan joutuu kohtaamaan jo nuorelta iältään monenmoista.

Sitten on toki näitä pumpulikasvattajia, jotka haluaa venyttää lapsuutta mahdollisimman pitkälle.

Riippuu ihan 18-vuotiaasta, tapauskohtaisesti, toinen voi olla nuori aikuinen kun toinen taas vielä ihan lapsukainen.

Niin joillainhan on jo oma lapsi 18 vuotiaana. Mulla oli ja mun oli pakko olla jotakuinkin aikuinen, vaikka tuntui etten millään pysty. Jotenkin me saatiin se lapsi hoidettua ja muutkin elämän asiat oli suht kunnossa.

Mut on ihan eri asia, että joutuu aikuistumaan, kuin että oikeasti saisi aikaa kasvaa aikuiseksi. Onhan se aika iso juttu, yrittää olla jonkunlaisena äitinä noin nuorena, varsinkin ap:n, kun ei ole hänen oma lapsi.

Muistan kun olin raskaana ja toivoin kovasti, että se olisi poika. Sen takia, kun mä ajattelin, että en haluaisi, että meillä olisi pieni tyttö, jonka seurasta mun mies nauttis, jonka kanssa se naurais ja jota se nimittäisi nätiksi tai söpöksi. Koska mä olin niin lapsellinen ja en osannut ajatella kuin itseäni. Mä sainkin sitten pojan ja tajusin aika pian, miten tyhmä se pelko oli ollut, että olisin mustasukkainen lapsesta. Mutta tuo lapsi ei ole ap:n oma, se voi olla vaikeaa, ap on vielä todella nuori. Tuossa iässä saatetaan olla hirvittävän epoävarmoja vielä. Ei se tosta käytöksestä tee vähemmän väärää, enemmän ehkä ymmärrettävää vaan.

 

[QUOTE="vieras";28433814]tälläistä jälkeä siitä tulee kun kakarat alkaa tekemään lapsia. kamalaa luettavaa.[/QUOTE]

Tai sitten ei.
Kaikki teinivanhemmat/-perheet eivät ole yllämainitun kaltaisia mutta olen kyllä nähnyt lähipiirissä jo ties minkälaista ihmissuhdesotkua näiden "kypsien aikuisten" uusperhekuvioissa..

 

No mä en oo kiva sellaselle joka ei oo mulle kiva.

Niin mäkin ajattelin, että en viitti olla enää kiva ihmisille jotka ei oo mulle kivoja. Netissä se onkin helppoa, mutta noin tosielämässä pääsee usein helpommalla, kun on kia semmoisillekin, jotka ei niin erityisen kivoja oo.

Kun säkin taidat olla tosi nuori, niin ymmärrän kyllä sunkin käytöksen. Mullekin tuli ensireaktiona kun luin tän alotuksen, että ihan kamala ihminen tää ap. Sitten mä aloin miettimään mitä kaikkea outoa olen itse tuntenut nuorena.

 

[QUOTE="vieras";28434485]Tai sitten ei.
Kaikki teinivanhemmat/-perheet eivät ole yllämainitun kaltaisia mutta olen kyllä nähnyt lähipiirissä jo ties minkälaista ihmissuhdesotkua näiden "kypsien aikuisten" uusperhekuvioissa..[/QUOTE]

Ja eihän lapsi ole ap:n. On helpompi rakastaa lasta, jonka on itse synnyttänyt kun on saanut miettiä asiaa 9 kuukautta.

Silti mun neuvo on se, että kaikki temppuilu ja oikuttelu lapsen edessä pitää heti lopettaa. Pitää pystyä kerätä jotain hellää tunnetta sitä lasta kohtaan, muuten ei tuu mitään.

 

Niin joillainhan on jo oma lapsi 18 vuotiaana. Mulla oli ja mun oli pakko olla jotakuinkin aikuinen, vaikka tuntui etten millään pysty. Jotenkin me saatiin se lapsi hoidettua ja muutkin elämän asiat oli suht kunnossa.

Mut on ihan eri asia, että joutuu aikuistumaan, kuin että oikeasti saisi aikaa kasvaa aikuiseksi. Onhan se aika iso juttu, yrittää olla jonkunlaisena äitinä noin nuorena, varsinkin ap:n, kun ei ole hänen oma lapsi.

Muistan kun olin raskaana ja toivoin kovasti, että se olisi poika. Sen takia, kun mä ajattelin, että en haluaisi, että meillä olisi pieni tyttö, jonka seurasta mun mies nauttis, jonka kanssa se naurais ja jota se nimittäisi nätiksi tai söpöksi. Koska mä olin niin lapsellinen ja en osannut ajatella kuin itseäni. Mä sainkin sitten pojan ja tajusin aika pian, miten tyhmä se pelko oli ollut, että olisin mustasukkainen lapsesta. Mutta tuo lapsi ei ole ap:n oma, se voi olla vaikeaa, ap on vielä todella nuori. Tuossa iässä saatetaan olla hirvittävän epoävarmoja vielä. Ei se tosta käytöksestä tee vähemmän väärää, enemmän ehkä ymmärrettävää vaan.

Sinunkin ajatusmaailma on ollut minusta ihan omituinen....

Ei millään pahalla.

Kun minä elin sen miehen kanssa parisuhteessa, johon kuului myöskin hänen lapsensa aikasemmasta liitosta. En koskaan ollut mustasukkainen lapselle. Hei 2v tyttö ja minä seksikäs nuori gimma. Se 2-vuotiaan söpöys ja nätteys on ihan erillaista, kuin nuoren naisen. Ei aikuinen koe normaalisti seksuaalista vetoa pikkulapsiin, mutta se jos kokee nuoreen seksikkääseen naiseen on täysin normaalia. Eikä se 2-vuotias lapsi osaisi iskeä edes miestä niin kuin minä isken... Joten tiedän, että vien ihan omassa skaalassani voiton, eivätkä nämä aikuisen söpöys ja nätteys ja lapsen söpöys ja nätteys ole mitenkään keskenään verrattavia asioita...

Ei siis lapsi ole minulle mikään uhka.

Kun olen nuori, kaunis ja itsevarma nainen.

Enkä tiedä, miksi minusta ei ollut yhtään vaikeaa että meillä oli lapsi. Niin se vaan oli, kaikki tuli jotenkin luontevasti. Ehkä se on luonteenpiirteellinen juttu sitten.

 

en pysty enää lukemaan tätä ketjua, myötähäpeän määtä saa tuntemaan jo itseni huonoksi ihmiseksi.

 

Niin mäkin ajattelin, että en viitti olla enää kiva ihmisille jotka ei oo mulle kivoja. Netissä se onkin helppoa, mutta noin tosielämässä pääsee usein helpommalla, kun on kia semmoisillekin, jotka ei niin erityisen kivoja oo.

Kun säkin taidat olla tosi nuori, niin ymmärrän kyllä sunkin käytöksen. Mullekin tuli ensireaktiona kun luin tän alotuksen, että ihan kamala ihminen tää ap. Sitten mä aloin miettimään mitä kaikkea outoa olen itse tuntenut nuorena.

No joo.. onhan mulla oikeassakin elämässä ihmisiä joista en niin pidä/välitä. Niin kun meillä kaikilla, mutta emmä heidän kanssa haasta riitaa.

Tälläset palsta pätijät vaan jotka tarttuu lillukan varsiin ja suuntaa sen keskustelun esimerkiksi muhun, ovat hyvin ärsyttävää porukkaa ja sillon mulla kiehuu. Kiva vääntää joskus paskaa niiden kanssa ja tykittää henkisesti turpaan. =)

 

Vaikka ekasta viestistäsi sai aika kauhean kuvan niin kuitenkin selvästi huomaat oman rajallisuutesi ja ongelmasi.

Hatunnosto siitä.

Huutelijoille: tuo morkkaaminen ja nimittely ei ihan oikeasti auta niin ap:ta kuin lastakaan. Ap vaikuttaa myöhempien viestiensä perusteella kuitenkin ihan kelpo ihmiseltä jolla on vain ollut paska lapsuus ja kuitenkin ikänsä puolesta vähän lapsi vieläkin. Hän silti ymmärtää itse tuntemustensa kierouden ja hakee siihen apua. Eli minun silmissäni hän on fiksumpi kuin suurin osa tähän ketjuun vastanneista täydellisistä naisista.

 

Sinunkin ajatusmaailma on ollut minusta ihan omituinen....

Ei millään pahalla.

Kun minä elin sen miehen kanssa parisuhteessa, johon kuului myöskin hänen lapsensa aikasemmasta liitosta. En koskaan ollut mustasukkainen lapselle. Hei 2v tyttö ja minä seksikäs nuori gimma. Se 2-vuotiaan söpöys ja nätteys on ihan erillaista, kuin nuoren naisen. Ei aikuinen koe normaalisti seksuaalista vetoa pikkulapsiin, mutta se jos kokee nuoreen seksikkääseen naiseen on täysin normaalia. Eikä se 2-vuotias lapsi osaisi iskeä edes miestä niin kuin minä isken... Joten tiedän, että vien ihan omassa skaalassani voiton, eivätkä nämä aikuisen söpöys ja nätteys ja lapsen söpöys ja nätteys ole mitenkään keskenään verrattavia asioita...

Ei siis lapsi ole minulle mikään uhka.

Kun olen nuori, kaunis ja itsevarma nainen.

Enkä tiedä, miksi minusta ei ollut yhtään vaikeaa että meillä oli lapsi. Niin se vaan oli, kaikki tuli jotenkin luontevasti. Ehkä se on luonteenpiirteellinen juttu sitten.

Omituistahan se on ollut. Ihmisen pään sisässä tapahtuu kaikenlaista kummaa, eikä aina heti tiedä, mistä mikäkin voi johtua. Meillä on nykyisin tyttökin, eikä mikään ole niin kiva asia, kuin että isä viettää tyttären kanssa aikaa.

Sulla on toisenlaiset ongelmat nuoruuteen liittyen. Sokea itsevarmuus ja kaikkitietävyys ja äkkipikaisuus vaikka.

 

En haluaisi nostaa ikä-asiaa pääpointiksi. Eli uskon, että 18-vuotias äiti voi kasvattaa lapsen hienosti ja hoitaa perhekuviot ok. Ja toki tiedän nelikymppisiä epäonnistujia. Tosiaan eväät ovat useimmiten, ei aina, hyvin erilaiset.

Myönnän toki, että omat ajatukseni tulevat myös siitä millainen olin 19v sitten, eli 18-vuotiaana. Ja ymmärrän ja todella toivon, että todella moni muu voi olla18-vuotiaana hyvin paljon kypsempi. Varsinkin jos on tilanteessa, jossa ottaa vastuuta lapsesta tai vaikuttaa lapsen elämään. Minulla ei ollut tarpeeksi elämänkokemusta ja nöyryyttä kuunnella kokeneempia. Mielipiteitä senkin edestä.

Yön biisissä "Ihmisen poika" isä laulaa lapselleen, että "me sinut tehtiin, mutta sinä meidät loit". Se biisi kuvaa vanhemmuuden tuntemuksia todella hyvin. Eli kuten Peyote sanoi, lapsi kyllä kasvattaa vanhempiaan. Haastavaa se on kaikille, varsinkin nuorelle, jonka ymprillä ei ole vielä vertaiskokemuksen tuomaa tukiverkkoa. Mutta todella haastavaa se on varmasi uusperhe-kuviossa.

 

Omituistahan se on ollut. Ihmisen pään sisässä tapahtuu kaikenlaista kummaa, eikä aina heti tiedä, mistä mikäkin voi johtua. Meillä on nykyisin tyttökin, eikä mikään ole niin kiva asia, kuin että isä viettää tyttären kanssa aikaa.

Sulla on toisenlaiset ongelmat nuoruuteen liittyen. Sokea itsevarmuus ja kaikkitietävyys ja äkkipikaisuus vaikka.

No emmä koe olevani liian itsevarma, todellakaan, on asioita mitkä on paljon haavoittaneet myöskin mun itsetuntoa.

Enkä tiedä kaikkea, ei kukaan ihminen tiedä.

Äkkipikainen kyllä saatan joskus olla... mutta en näe sitä aina ongelmana =)

Sun miehen pitäisi kokea seksuaalisesti vetoa siihen teidän tyttöön, jotta voisit kokea sen oikeasti uhkana, mutta miehen pitäisi olla sillon todella todella todella sairas ...

Miten sä et oo voinu käsittää näin yksinkertasta asiaa?

 

Sinunkin ajatusmaailma on ollut minusta ihan omituinen....

Ei millään pahalla.

Kun minä elin sen miehen kanssa parisuhteessa, johon kuului myöskin hänen lapsensa aikasemmasta liitosta. En koskaan ollut mustasukkainen lapselle. Hei 2v tyttö ja minä seksikäs nuori gimma. Se 2-vuotiaan söpöys ja nätteys on ihan erillaista, kuin nuoren naisen. Ei aikuinen koe normaalisti seksuaalista vetoa pikkulapsiin, mutta se jos kokee nuoreen seksikkääseen naiseen on täysin normaalia. Eikä se 2-vuotias lapsi osaisi iskeä edes miestä niin kuin minä isken... Joten tiedän, että vien ihan omassa skaalassani voiton, eivätkä nämä aikuisen söpöys ja nätteys ja lapsen söpöys ja nätteys ole mitenkään keskenään verrattavia asioita...

Ei siis lapsi ole minulle mikään uhka.

Kun olen nuori, kaunis ja itsevarma nainen.

Enkä tiedä, miksi minusta ei ollut yhtään vaikeaa että meillä oli lapsi. Niin se vaan oli, kaikki tuli jotenkin luontevasti. Ehkä se on luonteenpiirteellinen juttu sitten.

Hohhoi,ei oikein edes tiedä enää mitä sanoa..
Et ole ikuisesti nuori,kaunis ja seksikäs(ja tuskimpa nytkään sitä olet kaikkien silmissä) että kannattaisi ehkä panostaa vähän muihinkin avuihin.
Itsevarma et kyllä ole, vaikka ehkä tuossa nuoruuden naiiviudessasi ja ylipursuavassa ylimielisyydessäsi ja kaikkitietävyydessäsi niin kuvittelet.
Itsevarmuus on jotain ihan muuta.

 

No kuule ei oo varmaan ihan niin ja näin, joskus voi tehdä poikkeuksiakin jos lähdetään viettämään jotain kivaa päivää. Luuletsä et aina kun mennään kyläänkin ja siellä on tarjolla pullaa ja kahvia tai mehua, niin sit sanotaan... " ainiin meijän maija ei oo syöny kotona vielä lämmintä ruokaa, et etsä nyt maija tosta voi sitä yhtä pullaa ja lasillista mehua ottaa "

Kylläkin minäkin tiiän sen verran lapsen kasvatuksesta että ei sillä lähde yhdellä pulla palalla ja mehulla nälkä pois.

Että pitää se kotona lämmin ruoka myöhemmin vielä syödä ja maistuu, koska maha on niin tyhjä, jos et änkytä lasta täyteen sokeria.

Joskus voi siis tehdä poikkeuksia, kunhan ei ota tavaksi.

Voihan tiinuli pakata myöskin leikkipuistoon suolaiset eväät mukaan, tehdä vaikkapa jotkut hyvät sämpylät joiden väliin sitten kinkkua, juustoa, tuorekurkkua, tomaattia... niin on naminami! ja sitten joku pillimehu mukaan. Leikkipuistoissa kun yleensä löytyy joku pöytäkin jossa on mukava syödä eväät tai katos.

Sä oot oikeesti hieman sekaisin,tyttö rukka! :/
"niin on naminami" eiii,apua...

 

[QUOTE="vieras";28434543]Hohhoi,ei oikein edes tiedä enää mitä sanoa..
Et ole ikuisesti nuori,kaunis ja seksikäs(ja tuskimpa nytkään sitä olet kaikkien silmissä) että kannattaisi ehkä panostaa vähän muihinkin avuihin.
Itsevarma et kyllä ole, vaikka ehkä tuossa nuoruuden naiiviudessasi ja ylipursuavassa ylimielisyydessäsi ja kaikkitietävyydessäsi niin kuvittelet.
Itsevarmuus on jotain ihan muuta.[/QUOTE]

Sinähän sen tiedät olenko itsevarma vai en? kun et tunne minua?

Enkä ole ikuisesti nuori, kaunis ja seksikäs... sekin tiedetään ei mulle tarvii yksinkertaisuuksia selitellä

Sanoin jo itsekin lopettavani, mutta kun haluaa jotkut jatkaa niin sitten myö jatketaan.

 

Sä oot oikeesti hieman sekaisin,tyttö rukka! :/
"niin on naminami" eiii,apua...

????

 

????

Tunge apina pääs takaisin persaukseesi ja pidä se siellä!

 

Sinähän sen tiedät olenko itsevarma vai en? kun et tunne minua?

Enkä ole ikuisesti nuori, kaunis ja seksikäs... sekin tiedetään ei mulle tarvii yksinkertaisuuksia selitellä

Sanoin jo itsekin lopettavani, mutta kun haluaa jotkut jatkaa niin sitten myö jatketaan.

Kirjoituksistasi voi päätellä jo aika paljon.
Peiliin katsominen ja henkinen kasvu voisi olla kohdallasi kova sana.
Voihan sitä aina sanoa että "tiedän kyllä että.....ja älä tule latelemaan minulle itsestäänselvyyksiä" uhraamatta ajatustakaan sille, voisiko oikeasti olla näin ja se joku esim. itsevarmuuden puute näkyä selkeästi muille kanssaihmisille.

 

Lapsen äiti sanoi, ettei tyttö voi tulla kun on nukahtanut puoli kahdeltatoista päiväunille eikä ole herännyt. Mies sanoi että tuo sitten kun herää. "En voi tuoda kun päivärytmi sekaantuu."

Miten se sitten muina päivinä, lapsen päikkäriaikoihinkin raahaa itkuisen lapsen meille tuntikausiksi hoitoon? Ja silloin viis veisataan uniajoille, ruoka-ajoille tai muulle säännöllisyydelle.

Alan olemaan epätoivoinen. Mieheni yrittää vielä saada tyttöä tänne. Itkettää taas, voiko äiti määrätä exän uudet naiset?

 

Kun olen nuori, kaunis ja itsevarma nainen.

Enkä tiedä, miksi minusta ei ollut yhtään vaikeaa että meillä oli lapsi. Niin se vaan oli, kaikki tuli jotenkin luontevasti. Ehkä se on luonteenpiirteellinen juttu sitten. [/QUOTE]

Yksinkertaisille ihmisille mikään ei ole vaikeaa koska ei tajua asioista puoltakaan.
Ihan oikeasti... tuo vänkäys, haistattelu ja lapsellinen omakehu sai poskeni punoittamaan myötähäpeästä. Sulle lienee termi "facepalm" tuttu? Facepalmasin niin lujaa tekstiäsi lukiessani että meni käsi takaraivosta läpi ja teki reiän seinään.

Vastaa nyt ihan mielenkiinnosta että oletko sä ihan tosissasi vai oletko vain yksi tämän päivän onnistuneimmista provoista? Tunsin nimittäin nuorena ikäisesi naisen (tai oikeastaan tytön) jolla oli ihan livenä samanlaiset jutut kuin sinulla. Ei ollut kylän punaisin intiaani, mikäli ymmärrät.

Jos et ole provo niin... onnea.

 

Lapsen äiti sanoi, ettei tyttö voi tulla kun on nukahtanut puoli kahdeltatoista päiväunille eikä ole herännyt. Mies sanoi että tuo sitten kun herää. "En voi tuoda kun päivärytmi sekaantuu."

Miten se sitten muina päivinä, lapsen päikkäriaikoihinkin raahaa itkuisen lapsen meille tuntikausiksi hoitoon? Ja silloin viis veisataan uniajoille, ruoka-ajoille tai muulle säännöllisyydelle.

Alan olemaan epätoivoinen. Mieheni yrittää vielä saada tyttöä tänne. Itkettää taas, voiko äiti määrätä exän uudet naiset?

No teidän pitää odottaa, että se taas tuo sen lapsen. Ajatteles, miten lapsi tarvitsee sitä, että joku välittää. Yritä nyt olla sille kiva kun taas näette, mutta älkää yrittäkö väkisin sitä lasta teille silloin kuin ei sovi.

 

No anna sen exän juttujen olla omassa arvossaan, älä ota siitä paineita. Varmaan hänellekin on vaikeaa että lapsen isällä on uusi suhde. Eiköhän hän jossain vaiheessa järkiinny. Sulle vaan kyllä jää aika paljon vastuuta kun nyt teidän pitäisi yrittää luoda lapselle tosi tasapainoiset olosuhteet kun ei äiti siihen kykene. Ihan lapsen takia, älkää te puhuko äidistä pahaa lapsen kuullen ja muutenkin hoitakaa 'aikuisten asiat' eli riidat ja muut silloin kun lapsi ei ole paikalla.

 

Minua harmittaa lapsen puolesta:
a) oma äiti ei vitsi hoittaa (ap:n kertomuksen mukaan)
b) ehkä tulevaa äitipuoli inhoaa sitä pientä lasta, mukamas tiellä, mustasukaisuutta (onko sinulla ap lääkitys kunnossa!?)...
c) isukki yrittää hoittaa lasta mahdollisuuksien mukaan, mutta kaksi akka käytäytyy kuin lapsi olisi joku paha tauti jota täytyy pitää kaukana...
Miettipäs ap miltä sinusta tuntuisi jos sinuakin kohdeltaisi samalla tavalla kuin te kohtelette sitä lasta!?
Ei se lapsi ole syyllinen kun tuli tähän maailmaan.

 

. Kiva vääntää joskus paskaa niiden kanssa ja tykittää henkisesti turpaan. =)

Et kai oikeasti luule "tykittäväsi" ketään henkisesti turpaan? Onko sinulle tuttu käsite: ampua itseään jalkaan? Sitä tuo sinun tykkeilysi on.

 

Ehkä ihan parempi sun kannalta ja toivottavasti jatkossa tajuat olla avaamatta tuota sun vitun typerää turpaas, kahtomatta asioita pidemmälle ja seuraamalla keskusteluja, koska sieltä ei tule sillon muuta kun pelkkää paskaa. On ihan älytöntä vetää tää ketju muhun ja alkaa sen jälkeen vinkumaan et lopetetaan. Huh huh.

Onko sun vanhemmat epäonnistunut sun kasvatuksessa?