Poika haluais kutsua mun miestä isäksi...

Poikasi ilmeisesti mieltää miehesi isäkseen. Ja niinhän se on, että isä ei aina ole se biologinen isä, vaan isä voi olla sekin, kuka ei ole biologinen.

Mielestäni lasten oikeudet menee aina aikuisen oikeuden edelle. Eli lapsellasi on oikeus kutsua miestäsi isäksi, joka tässä hämmentävässä perhetilanteessa on lapsen edun mukaista. Biologisen isän taas on syytä vetäytyä ja vaieta, sillä joku syy siihen täytyy olla, ettei lapsi häntä isäkseen miellä. Metsä vastaa niin kuin siihen huudetaan eikä voi vaatia lapselta rakkautta, jos ei itse sitä anna.

 

[QUOTE="vieras";23176732]On kyllä kumma, että 99% existä osoittautuivat surkeiksi vanhemmiksi vasta kun lapsi syntyi, vaikka vielä suunnitteluvaiheessa olivat ihan innolla kaavailemassa vauvauinteja ja vertailivat vaippamerkkejä.[/QUOTE]

no niinhän se on, sitä kun voi puhua ja luvata vaikka mitä, mutta todellisuudessa sitten..
lapsi on niin iso asia että se väistämättä muuttaa vanhempia, ja joskus täysin eri suuntaan.. joskus ne asiat mitä oli aiottu jäävät kokonaan ja tilalle tulee toisia, jotkut parempia jotkut huonompia. se oma jaksaminen voi tulla yllätuksenä, niin äidille kuin isällekkin..
ne haavekuvat siitä mitä se elämä sitten on kun on yhteinen lapsi eivät todennäköisesti sovi siihen tosielämän kuvaan, ja kun näin käy niin osa eroaa ja osa kasvaa perheeksi yhdessä

 

[QUOTE="Kenguru";23176738]Olen lähes sanaton tuollaisten kommenttien edessä. Miten jotain tuollaista pystyy edes selittämään jos tosissasi kysyt.
Ei kai kukaan poimi miestä kadulta, ja "tee" hänestä isää. Kyllähän lapsen teolle on usein joku peruste, ja vahinkojakin sattuu. Tuolla logiikallasi abortteja tehtäisi todella usein.[/QUOTE]

Ai nyt ne on kaikki vahinkoja...

Älkää nyt jauhako paskaa! Myöntäkää nyt jo, että on monasti käynyt niinkin, että ihan itse olette valinneet hankkia lapsen vaikkei mies olekaan isäainesta, kuvitellen että ns. pakon edessä siitä tulee superisä. Niin monet emännät ihastuu näihin renttuihin ja luulee että lapsen kera sen saa rauhoittumaan. Onko siinä mietitty lapsen parasta?

 

[QUOTE="vieras";23176748]Ja jos näin kerta on, niin mitäs sitten valitatte jälkeenpäin asiasta, eihän sen silloin mikään ylläri ole ollut, jos kerta on selvää ettei etukäteen voi tietää? Siinähän on silloin 50-50 mahdollisuus ettei vanhemmuus olekaan sen kumppanin juttu...[/QUOTE]

Mikäs sinun ratkaisu olisi? Kukaan ei koskaan tee lapsia kenenkään kanssa?

 

Mä ajattelen niin että toi; isä- sana ei lapsen suussa tarkoita aina niin syvällistä asiaa, ei hän pohdi että kuka mun biologinen isä on. Hän miettii sitä isä-hahmoa joka on kotona ja tärkeä. Ei toinen isä ole sen huonompi, muttei läsnä.
Ei ole aikuisten asia loukkaantua tuollaisesta. Kyllä mä todellakin toivoisin äitinä, että jos erottais, niin meidän lapsella olis niin tärkeä nainen ja äitihahmo elämässä (jonka kanssa siis suurimmanosan ajasta eläisi) että hän voisi kutsua tätä äidiksi. Ei se multa ole mitään pois. Tuollainen sana tarkoittaa eriasioita lapselle kun aikuiselle.
Erityisen kurjaa on, että teillä on yhteinen/yhteisiä lapsia ja he saavat perheen isää kutsua isäksi, mutta yksi ei saa, ihan käytännössäkin se on hankalaa:
-Ville, haetko isän tänne ja Kalle haetko Mikon tänne....jokaisella pitäisi olla samat oikeudet kutsua PERHEEN isää isäksi, jos näin haluaa. Erityisesti kun perheen isällekin se on ok. Bio-isä vois olla vähän vähemmän herkkä ja mummolle sanoa asiasta suoraa ja napakasti.

Tässä kirjoitus sellaiselta, joka osaa ajatella asiat järkevästi, epäitsekkäästi, ja lapsen parasta ajatellen!
Eihän hyvät hoitajasuhteetkaan ole vanhemmilta pois.
Rakkautta ei jaeta, se kerrotaan

 

Jos biologinen isa on kuvioissa mukana ja isa pojalleen, niin toki hanella on oikeus kieltaa. Pojalla on jo isa,, ja sitten hanella on Pekka. Isan kannalta on hyvin kipeaa se etta jotain toista miesta lapsi kutsuu isaksi kun lapsella jo on isa. Sina olet aiti ja isa on isa. Pekka on Pekka ja Marja on Marja. Niin se vaan menee. Pojan kanssa on siita juteltava jotenkin johdonmukaisesti - aikuisten on tultava yhtenaiseen paatokseen asiasta jotta jokainen voi selittaa pojalle samalla tavalla. Ei siita muuten tule yhtaan mitaan - yksi sanoo yhta ja toinen toista - vahemmastakin hammentyy ja on sekaisin.

Minäkin ajattelin ennen noin. Nyt olen huomannut, että asia hämmentää aikuisia enemmän kuin lapsia. Lapsi voi ihan sujuvasti sanoa kahta ihmistä isäksi ttai äidiksi ja silti ihan hyvin tietää, että kuka on hänen oikea, biologinen vanhempansa.Aikuiset voivat käyttää niitä nimityksiä, mitkä ovat "oikeita".

Kaikki jotka meillä asuvat, saavat, jos niin itse haluavat, kutsua minua äidiksi. Ja toisaalta, kenenkään ei ole pakko kutsua minua äidiksi, ei niiden biologisten lastenkaan.

 

[QUOTE="vieras";23176775]Ai nyt ne on kaikki vahinkoja...

Älkää nyt jauhako paskaa! Myöntäkää nyt jo, että on monasti käynyt niinkin, että ihan itse olette valinneet hankkia lapsen vaikkei mies olekaan isäainesta, kuvitellen että ns. pakon edessä siitä tulee superisä. Niin monet emännät ihastuu näihin renttuihin ja luulee että lapsen kera sen saa rauhoittumaan. Onko siinä mietitty lapsen parasta?[/QUOTE]

hei, mun ex mies ei todella ollut mikään renttu, päinvastoin.. eikä siinä isänä ole mitään vikaa, mutta mun puolisona ja tasavertaisena vanhempana siinä sitten saattoi ollakkin.. mutta se on vähän nihkeää kun ensimmäiset viitteet asiasta tulee kun viikkoja on 39+4.. siinä ei noin niinkuin auta hirveästi perua koko asiaa.
(tosin mun ex tapaa lastaan säännöllisesti sopimuksen mukaan, eikä mulla juurikaan ole valittamista asioista enää)

 

[QUOTE="Kenguru";23176777]Mikäs sinun ratkaisu olisi? Kukaan ei koskaan tee lapsia kenenkään kanssa?[/QUOTE]

Öö, jos vaikka lakkaisi valittamasta jos se kumppani ottaakin hatkat eikä ole vanhempana häävi, kun kerta on mahdoton tietää millainen vanhempi se tulee olemaan?

 

[QUOTE="vieras";23176775]Ai nyt ne on kaikki vahinkoja...

Älkää nyt jauhako paskaa! Myöntäkää nyt jo, että on monasti käynyt niinkin, että ihan itse olette valinneet hankkia lapsen vaikkei mies olekaan isäainesta, kuvitellen että ns. pakon edessä siitä tulee superisä. Niin monet emännät ihastuu näihin renttuihin ja luulee että lapsen kera sen saa rauhoittumaan. Onko siinä mietitty lapsen parasta?[/QUOTE]

Laitatko sen kommentin jossa kirjoitin että kaikki on vahinkoja.

 

No ei mun mielestä lapselta voi tuollaista alkaa kieltämään.. Yksi ehdotti Pekka-isä Kari-isä, sit5ähän vois pojalle ehdottaa ja jos se ei käy niin sitten kutsuu isäksi niinku haluaa. Kamala tilanne pienelle

 

[QUOTE="vieras";23176801]Öö, jos vaikka lakkaisi valittamasta jos se kumppani ottaakin hatkat eikä ole vanhempana häävi, kun kerta on mahdoton tietää millainen vanhempi se tulee olemaan?[/QUOTE]

elä oikeasti tee itsestäsi typerää tälläisillä kommenteilla..

miksihän siitä ei saisi valittaa, miksi ei saisi olla pettynyt ja suorastaan vihainen sen lapsen puolesta?
se että ei voi tietää miten se elämä oikeasti menee kun se lapsi on syntynyt ei tarkoita sitä että olisi hyväksyttävää siltä toiselta osapuolelta häipyä kuvioista..

 

[QUOTE="vieras";23176801]Öö, jos vaikka lakkaisi valittamasta jos se kumppani ottaakin hatkat eikä ole vanhempana häävi, kun kerta on mahdoton tietää millainen vanhempi se tulee olemaan?[/QUOTE]

Tähän ketjuun tuo ei liity, koska ap ei valittanutkaan, vaan pohti ihan muita asioita.

Olen kyllä siinä samaa mieltä, että kyllä joistakin voi etukäteen nähdä mitä tuleman pitää, mutta ei kuitenkaan kaikista.

Olen myös sitä mieltä, että kyllä asioista saa puhua ja valittaakin, kunhan tekee itse muutoksia epäkohtiin, eikä siis esim. elä tuon huonon puolison kanssa ja valita vuodesta toiseen.

 

No minä jäin miettimään asiaa ihan lapsen kannalta. Miltähän meistä itse kustakin tuntuisi jos eläisimme perheessä jossa jo ihan pienestä asti on ollut mukana henkilö, joka on huolehtinut ja hoitanut jne., eli siis tämä henkilö olisi todella tärkeä ihminen. Sitten perheeseen tulisi uusia lapsia ja nämä saisivat kutsua ko henkilöä isäksi ja itseltä se kiellettäisiin. Eli tavallaan koko ajan korostettaisiin että et ole ko henkilön lapsi. Varmaan aika ulkopuolinen olo tulisi. Monestihan uusperheessä lapset alkavat kutsua isäksi/äidiksi sitä isä-/äitipuolta siinä vaiheessa kun perheeseen syntyy niitä yhteisiä lapsia.

 

Poika voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi uudessa perheessänne, jos muut lapset kutsuvat miestäsi isäksi ja nän ei saa kutsua. Sano pojalle, että kutsuu oikealle isälleen miestäsi 'Pekaksi' ja kotona voi sanoa häntä isäksi.

 

En ole nyt kaikkia kommenttejani täältä lukenut, mutta vastaan sen mukaan mitä mieltä itse olen.

Omien tyttärieni kohdalla olen huomannut, että heille sana "isä" tarkoittaa ihmistä, joka on lapsen arjessa kiinteästi mukana. Se, joka on kotona iltaisin nukkumaanmenoaikaan, vie päiväkotiin, kulkee harrastuksissa, tulee kauppaan mukaan jne. Kun seurustelin, lapsilla oli kova tarve tätä miestä kutsua isäksi. Minua se ei haitannut, mies ei kokenut sitä luonnolliseksi. Sitä ei heiltä kielletty, mutta ei siinä erikseen kannustettukaan. He tietävät toki, että heillä on biologinen isä, häntä tytöt kutsuvat "iskäksi", mutta silti saattavat multa esim. kysyä, että koska heille tulee isä tänne, eivät siis tarkoita biologista isäänsä vaan jotain muuta, miestä, jonka haluaisivat meidän arkeensa.

Mulla on sellainen tausta, että olen omien vanhempieni ainoa yhteinen lapsi. Äidilläni oli kuitenkin edellisestä liitosta kaksi lasta, jotka olivat 2v ja 4v vanhempieni yhteiselämän alkaessa. Sisarukseni eivät ole koskaan tavanneet biologista isäänsä, isänsä toivomuksesta. Heille on aina ollut selvää, että he saavat kutsua isää (siis minun biologista isääni) isäksi tai "Pekaksi", miten vain. Kutsuvat aina isäksi ja kokevat, että hän on heidän isänsä. Näin isä myös kokee, hänellä on kolme lasta, yksi näistä biologinen. Isä olisi halunnut sisarukseni adoptoidakin, mutta biologisen isän vastuksuksesta johtuen se ei onnistunut.

Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että aloittajan poika kutsuu tätä uus-isää isäksi jos se lapselle on luonnollista. Tuntuisi perin kummalliselta, että kukaan häntä siinä kieltäisi. Varsinkaan äiti tai tämä "Pekka", kuten täällä on kehotettu. Lapsi kuitenkin selvästi tietää kuka hänen biologinen isänsä on. Tuolla kieltämisellä vain vahvistetaan lapsen ulkopuolisuuden tunnetta, ja itse uskon, että se voi olla hyvin vaurioittavaa. Miksei lapsi voi kutsua useampaakin ihmistä isäkseen? Isä on vain sana. Ketä se vahingoittaa? Biologista isää ilmeisesti, koska hän ei osaa ajatella tässä lapsen etua vaan ainoastaan omia tuntemuksiaan.

 

juuri tuota pixien kirjoittamaa asiaa tarkoitan, en vaan osaa yhtä fiksusti sanoa.

 

Jotenkin masentavaa tämä syyttely. Kunnollista keskustelua ei juuri lainkaan.

Joku perusteli uusperhekuvioiden sääntöjä ja niiden tärkeyttä. Se on ehdottomasti yksi valokohta topikissa. Sen sijaan vetoaminen siihen, että ne säännöt olisi tutkimusten mukaan vain sitä, että on yksi isä ja yksi äiti. Ja sitten Pekka ja puolisiskot ja -veljet. Ei se niinkään mene. Se on väärää tulkintaa. Yhteiset pelisäännöt ja yhteinen linja on tärkeä, koska lapsi elää ristiriidassa ja hämmennyksessä. Isä voi olla biologinen tai paikallaoleva, jokapäiväinen arki-isä, joka ei biolgisesti sukua ole. Jos viestintä on vanhempien välissä kunnossa, ei ole ongelma kutsua isäpuolta isäksi ja biologista isää isäksi.

Nyt on kuitenkin kyse lapsen oikeuksista, ei vain vanhempien oikeuksista. Niistä katsoen tilanne on mahdoton ja hyvin itsekkäästi hoidettu. Ei saa kutsua, vaikka sydämessään tuntee niin. Ja toisaalla tahdotaan, että saa kutsua, mutta kun ei oikein tiedetä mitä tehdä. Lapsi elää siinä ristiriidassa ja pelkkä kieltäminen ei vie ristiriitaa pois, jos asia jää selvittämättä hänelle tai hän tuntee olevansa "ulkopuolinen", mikä saattaa olla myös todellista. On se sisarusten perhe ja tämä perhe. Sekään ei ole ideaalitilanne. Se ei vaadi sitä, että Pekkaa pitää kutsua isäksi, mutta jotain ratkaisua ja vastausta lapselle tähän tarvittaisiin.

Ja muistakaa nyt. Vanhemmuus ei ole biologiaa. Vanhemmuus on paljon muutakin.

 

Poika voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi uudessa perheessänne, jos muut lapset kutsuvat miestäsi isäksi ja nän ei saa kutsua. Sano pojalle, että kutsuu oikealle isälleen miestäsi 'Pekaksi' ja kotona voi sanoa häntä isäksi.

Ei 5-v. voi muistaa tuollaisia kuviointeja...

 

Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että aloittajan poika kutsuu tätä uus-isää isäksi jos se lapselle on luonnollista. Tuntuisi perin kummalliselta, että kukaan häntä siinä kieltäisi. Varsinkaan äiti tai tämä "Pekka", kuten täällä on kehotettu. Lapsi kuitenkin selvästi tietää kuka hänen biologinen isänsä on. Tuolla kieltämisellä vain vahvistetaan lapsen ulkopuolisuuden tunnetta, ja itse uskon, että se voi olla hyvin vaurioittavaa. Miksei lapsi voi kutsua useampaakin ihmistä isäkseen? Isä on vain sana. Ketä se vahingoittaa? Biologista isää ilmeisesti, koska hän ei osaa ajatella tässä lapsen etua vaan ainoastaan omia tuntemuksiaan.[/QUOTE]

Todella asiallisesti kirjoitettu.

 

[QUOTE="Neith";23176820]elä oikeasti tee itsestäsi typerää tälläisillä kommenteilla..

miksihän siitä ei saisi valittaa, miksi ei saisi olla pettynyt ja suorastaan vihainen sen lapsen puolesta?
se että ei voi tietää miten se elämä oikeasti menee kun se lapsi on syntynyt ei tarkoita sitä että olisi hyväksyttävää siltä toiselta osapuolelta häipyä kuvioista..[/QUOTE]

Ehkä olen vaan nähnyt liian monta naista jotka hankkii lapsen itsekkäistä syistä sellaisen ukon kaa josta kuka tahansa olisi voinut etukäteen sanoa ettei ole isäksi -ja mies on jopa sanonut ihan itsekin. Mutta ei, kun se lapsi pitää saada vaikka salaa. Ja sitten kehdataan itkeä kun isä häipyy eikä huolehdi lapsesta ja yyhoona on niin rankkaa kun edes se ex-anoppi ei ota lasta yökylään ikinä...

 

Huomaa että naisille ei ole mitään väliä kuka se biologinen isä on, eikä miehillä ole teidän mielestä tunteita.

 

Ei se, että on onnistunut lapsen siittämään vielä isäksi tee. Isä on se, joka on läsnä arkipäivässä.

 

[QUOTE="vieras";23177045]Ei se, että on onnistunut lapsen siittämään vielä isäksi tee. Isä on se, joka on läsnä arkipäivässä.[/QUOTE]

Eli kaikki etä-isät ei mielestäsi saa olla isiä lapsilleen, koska eivät saa olla mukana arjessa?

 

[QUOTE="vieras";23177044]Huomaa että naisille ei ole mitään väliä kuka se biologinen isä on, eikä miehillä ole teidän mielestä tunteita.[/QUOTE]

Mun mielestä sitä ei taas aloittajan kommenteista huomaa. Lapsihan tietää kuka hänen biologinen isänsä on. Sitä ei käsittääkseni koskaan ole häneltä kielletty. Lasta ei myöskään ole kielletty kutsumasta biologista isäänsä isäksi. Aloittaja myös sanoo, että hänelle on OK jos lapsi halutessaan kutsuu isänsä uutta kumppania äidiksi. Mikä tässä nyt on sellaista, joka miehen tunteita vahingoittaa? Sana?

 

[QUOTE="vieras";23177045]Ei se, että on onnistunut lapsen siittämään vielä isäksi tee. Isä on se, joka on läsnä arkipäivässä.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä. Isyyteen tarvitaan muutakin kuin se, että siittää lapsen. Lapsen ajatusmaailmassa toki biologisellakin isyydellä saattaa olla suuri merkitys. Pointti on se, että lapsi saa kokea isyyden haluamallaan tavalla ja kutsua isäksi sitä kenet itselleen tärkeäksi kokee. Etäisäkin voi lapsen arjessa olla mukana vaikkei häntä päivittäin näkisikään. Lapsen edun pitäisi tässä olla ensimmäisenä, ei sen, mitä aikuiset omassa rajoittuneessa ajatusmaailmassaan päättävät. Lapsihan voi kutsua isäksi tai äidiksi useampaakin ihmistä. Mitä se ketään haittaa, jos se lapselle on luonnollista ja turvallista?