"oon koittanu pojalle sanoa, että ei tarvi isille kertoa"
"Iskä sanaa ollaan täällä käytetty, mutta se sitten lipsahtaa mummilassa, niin kielletään sanomasta."
Tämä pojan toimesta, samoin silloin, kun puhun pikkusiskolle.
"Mä en ole ikinä pojalle väittänyt tai edes sanonut, että mun mies olis hänen isänsä. Päinvastoin olen sanonut, ettei ole, vaan isi on isi"
Mikä tässä on epäselvää? Poika kutsuu miestäni iskäksi ja tietää silti, ettei tämä ole hänen "oikea" isänsä. Vaan oikea isä on se, jota poika kutsuu isiksi.
"Mutta toisaalta ajattelen, että poika on isällään niin vähän, että mitä se kuuluu sinne mitä meillä kotona tehdään. Ei poikakaan saa kertoa asioita, mitä isin luona tehdään. Aina kysyn pojalta, jos/kun on siellä ollut, että mitäs te puuhasitte. Vastaus on aina, että niistä ei puhuta......"
Ajattelen joo...mutta en mä sitä pojalle ole sanonut, että meidän asiat ei kuulu isille.
Ja se, että sanot sen tuntuvan hassulta, jos he tulisivat teille juhlimaan mutta se ei tuntuisi hassulta, että pienemmät sisarukset sanovat kahta miestä isäkseen vain koska halu kumpuaa lapsista itsestään???