Olipas tullut vielä paljon kommentteja ! Miten mä tän kuvion oikein nyt selittäisin. Meillä kotona siis on pojan lisäksi 1v- tyttö ja tulossa vielä vauva. Poika (ehkä paljon myös pikkusiskon takia) on alkanut miettiä tätä isä-asiaa ja sanoo tosi ponnekkaasti sen, että kotona pitää olla äiti ja isä, ei äiti ja "pekka". Eli hän mieltää sen tosiaan niin, että vaikka hänellä on oma bio-isä, jota isiksi kutsuu, niin kotona oleva on se isä. Oon koittanu tätä asiaa niin sitte ratkasta, että tytölle miehestä puhutaan nimellä "iskä", tämä siksi, että poika kutsuu myös. Eli selkeä ero on siinä, kuka on kotona iskä ja sitten siellä biologisen isän luona isi.
POika mietttii myös sitä, että onko hänen isinsä tämän isin uuden puolison lasten oikea isi. Olen selittänyt, että ei ole, mutta saattavat häntä isiksi kutsua, ihan samoin, kuin hän itse kutsuu "pekkaa" iskäksi. Oon myös sanonut, että halutessaan hän saa kutsua isin puolisoa äidiksi siellä ollessaan. Poika vastaa tähän poikkeuksetta, että ei sano, koska se ei ole hänen äitinsä. Tää on tosi vaikea asia....
Enkä oo missään vaiheessa sanonut, että eksä olisi huono isä. Ei hän sitä ole, päinvastoin todella hyvä isä silloin, kun aikaa pojan kanssa viettää. Sitä yhteistä aikaa on vaan valitettavasti tosi harvoin. Heti eron jälkeen piti poikaa paljon, ja silloin ei tällästä ongelmaa ollut. Mutta nyt viimisen kahden vuoden aikana on tuo tapaaminen harventunut niin paljon, että poika tosiaan on vieraantunut bio-isästään. Mutta silti poika häntä isiksi kutsuu ja tietää, että tämä on hänen oikea isänsä. Pojalla on siis selkeästi kuva siitä, että isi on se oikea isä, ja mun mies on sitten se kotona asuva iskä.