Pömppömahaiset plussaajat!!

Omaa napaa vielä vähän lisää. Olen koko aamun istunut koneen ääressä enkä saa aikaseksi yhtään mitään töitä... se ahdistaa pahasti ja laitoin pomolle mailia (Namin esimerkin innoittamana), jossa kerroin että mun elämässä on nyt raskas kausi menossa ja se on vaikuttanut mun työhön ja se on myös syy, miksi en tätä työsuhdettakaan halua enää jatkaa. Ja yritin sanoa, etten halua tästä enempää puhua eikä hänen tarvitse murehtia koko asiaa, mutta hyvä vaan tietää että jotain on. No, koska pomo on superempaattinen, niin sehän sitten soitti mulle heti ja yritti auttaa ja sanoi ettei tiedä miten nyt kysyä tästä asiasta ja miten hän voisi nyt toimia.... Ja oli kuulkaas naiset aika vaikea pidätellä kyyneleitä sen kaiken empaattisuuden keskellä, miutta onnistuin jotenkin, ja puhelun jälkeen onkin sitten niagarat olleet valloillaan täällä. Huh, onpas taas tunnerikas päivä.

Ja Nami, anoppini kohdalla tilanne on se, että hän on myös itse kärsinyt lapsettomuudesta tosi pitkään. Mutta ei silloin aikoinaan ollut hoitoja, joten siis niistä sillä ei ole mitään käsitystä. Eikä siis siitä, että muhun pumpataan hormoneja, lääkkeitä ja ties mitä ja millaista rumbaa tää on. Enkä halua myöskään tästä sen tarkemmin anopin kanssa jutella, sillä siinä ihmissuhteessa stressaa nimenomaan se, että hän on liikaa läsnä. Hän toivoo minusta sitä puuttuvaa tytärtä, siskoa, parasta ystävää - ja mä en pysty vastaamaan niihin toiveisiin, mä en voi täyttää noita kaikkia rooleja. Eikä hän ymmärrä kun olen yrittänyt sanoa asiasta. Hänen mielestään anopin ja miniän kuuluu aina olla parhaita ystäviä (kaikilla muillakin on näin) ja koska olen hänen poikansa puoliso, niin tavallaan siis myös sitten se puuttuva tytär. Ja me emme ole samanlaisia ihmisiä, emme ollenkaan. Joten jo miniän roolissa on mulle iso työ, mutta se ei riitä, vaan multa toivotaan niin paljon enemmän. Ja koko ajan siis satelee toiveita siitä, mitä minun kuuluisi missäkin asiassa tehdä ja hän soittaa myös mulle tosi usein, koska haluaa tietää meidän elämästämme kaiken. Hän haluaa olla iso osa sitä, eikä se ole mitenkään normaalia. Ja sitten jos toimin oman pääni mukaan, niin olen kiittämätön. He kuitenkin haluavat meidän parasta ja auttavat niin paljon (emme todellakaan pyydä ) ja sitten palkkana on vaan minun kiittämättömyys.... :headwall: Tää on jo pitkään jatkunut umpikuja, ja nyt vaan se on alkanut stressta mua todella. On raskasta olla koko ajan varuillaan ja odottaa, että milloin siellä sitten tulee jälleen itku, kun häntä on loukattu tai olen tehnyt jotain mitä ei olisi pitänyt hänen mielestään tehdä. En haluaisi sanoa mitään ilkeää, mutta se alkaa kohta olemaan ainut keino, millä saan sen naisen irti kimpustani. Kohta on pakko vedota siihen, että tällä ahdituksella mä saan keskenmenon eikä he saa ikinä lapsenlapsia....

 

=)

Olen taustaillut jonkun aikaa, että meinaa pudota kärryiltä. Eli halaan kaikkia yhtä voimalla. Ja toivottavasti ette unohda minua

(.)Omat voimat meinaa olla aika loppu. Tämä lapsettomuus on kuin syöpä mun päässä. Vie kaiken muun elämän tästä viereltä. Mä olen yrittänyt olla "rauhassa" sinne PAS:n asti. Kun PÄÄTIN, että siitä me plussataan. kunhan kaikki menee hyvin.

Mutta mitä enemmän päätän, kerron lääkärille asioita meidän elämästä, sen enemmän alan pelkäämään. Entäs jos lekuri ymmärsi mut väärin? Entäs jos se sitä ja tätä... Vaikka sanoin jo miehelleni, että avoimuus ennen kaikkea ja valehteleminen ei vie meitä pitkälle. Ei meillä suuria syntejä ole, sitä en tarkoita. Mutta jos lääkäri kysyy elämästämme jotain, kerron 100 % rehellisen vastauksen. (tulipa vaikeesti)

Sitä on tullut likaa minä minä minä minä, en tarkoita itsekkyyttä muita kohtaan. Vaan, että joka ikinen sekunti pitää olla ajttelemassa itseään, teenkö nyt oikein, olenko tarpeeksi rento, osaanko hetkeksi edes unohtaa tämän kalvavan syövän...

Huomasin juuri, että 3 kk päästä meillä tulee mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä. Sekä tällä viikolla on 2 vuotis hääpäivä. Haluaisin olla ME ilman tätä ongelmaa. Mieheni on äärimmäisen hyvä näiden hoitojen kannalta. Mutta joudun kokoajan pyytämän anteeksi, että minä minä minä minä minä....

paitsi silloinkin hän sanoo ettei se haittaa... :saint:

No joskos påsk toisi ulkoilua ja muutakin kuin tätä... :headwall:

anteeksi että olin minä minä minä :x

:wave: kaikille tasapuolisesti

 

Taivaansilpoja :hug: . Meillä tulee myös kesällä täyteen 10 vuotta yhdessä, ja olisikin ihana viettää sitä iloisin mielin. Haluaisin myös olla ilman tätä ongelmaa, syöpää, kuten totesit. Ja voihan kohtalontoverini, emmehän me missään mielessä unohda sinua! Silloin kun ei jaksa purkaa mieltään eikä kirjoittaa, niin silloin taustaillaan. Sitten taas tulee se aika, kun on vaan pakko tuoda ajatuksiaan ja tunteitaan julki. Kaikilla se menee niin. Emmekä me jaksa olla jatkuvasti positiivisia, vaikka niin kovasti sitä yritämmekin. Lieneekö se nyt edes realistista, mutta meidän ei tarvitse siihen pakottaa itseämme, silloin kuin ei siltä tunnu. Se jaksaminen ja uusi voima tulee sitten sieltä jostakin sisimmästä, kun on sen aika. Täällä voidaan tosin koittaa auttaa toisiamme ja saada se positiivisempi vaihe päälle itse kullekin vuorotellen. Ja täällä kun saa myös olla minäminäminä. Jälleen kerran voin todeta, että tiedän, miltä susta tuntuu. Ja koittaa sillä tavoin edes vähän lohduttaa. :hug:

 

Ja voihan kohtalontoverini, emmehän me missään mielessä unohda sinua!

Kurreliini sanoi


itkuhan tässä tuli :snotty:

kiitos. lohduttaa.

 

Kurre, kylläpä käyt monenlaista nyt läpi. Eipä voi kuin ihailla vahvuuttasi. Työasiat onneksi näyttävät sinullakin järjestyvän omalla painollaan kuitenkin. Kyllä esimiehet vaan pystyvät ymmärtämään monenlaista omien tai läheistensä kokemusten myötä. Omani kertoi lapsensa menettämisestä ja siitä selviytymisestä kun puhuttiin tästä omasta surustani ja sen hallitsevuudesta. Tuo anoppiasia onkin vaikeampi. Siinä kun on niin vahvasti tunteet mukana. Anoppisi omat käsittelemättömät ongelmat tuntuvat puskevan teidän suhteeseen. Ei varmasti ole helppoa, mutta luulisin, että lopulta suora puhe ja rajojen asettaminen olisi paras keino saada tilanne hallintaan. Tottakai anoppisi loukkaantuisi sydänjuuriaan myöden, mutta luulisi, etä lopulta rakkaus omaa perhettä kohtaan kuitenkin voittaisi ja hän oppisi elämään asian kanssa. Hyvällä ystävälläni oli hieman vastaava ongelma anopin kanssa ja se kohdistui erityisesti jo olemassa oleviin lapsenlapsiin eikä siellä auttanut kuin tiukkuus ja suorapuheisuus. Et voi kuitenkaan auttaa anoppiasi lopulta niissä tähän tilanteeseen johtaneissa asioissa - nehän saattavat juontaa juurensa ties miten kaukaa, mutta voit näyttää, että arvostat hänen apuaan ja välittämistään niissä rajoissa, jotka olet asettanut. Varmasti sitä hyväksyntää hänkin erityisesti sinulta hakee. Onko hän muuten yksin vai parisuhteessa? Tuon perusteella luulisi, että yksin ja peloissaan, että hänet hylätään vanhuuden päivillä.. Voimia olla Kurre - ei miniä, ystävä, tytär, sisko, vaan Kurre.
:hug:

Ukkovalta :hug: onneksi pystyt sanomaan suoraan ystävällesi missä mennään ja miltä tuntuu. Se ei ole helppoa.

Auris, mahtavaa kuulla kerrankin, ettei sivuvaikutuksia ole. Ja kiva, että me mennään sitten melkein samoissa aikatauluissa, mulla punktio aikaisintaan vko 14.. jos siis kypsyttely onnistuu (miksi tuo loppu jossittelu pitää aina lisätä!! Ihan kuin sitä taikauskoisesti uskoisi, että asian toivominen estää sen toteutumista, tyyliin, että jos toivoo, että viikonloppuna paistaa aurinko, sataa varmasti vettä jne.. :headwall: )

 

Taivaansilpoja, yritetään jaksaa yhdessä! Älä sinä kanna siellä syyllisyyttä minä minä -ajatuksista. Kyllä lapsettomuus on nimenomaan sinä sinä sinä (ja tietysti te miehesi kanssa) ja laittaa koko naiseuden ja ihmisyyden täysin päälaelleen. Tämä on nyt tätä aikaa ja se, että me sen ryömien, kahlaten, raahautuen, poukkoillen kukin tyylillään kuljemme läpi on käsittämättömän suurta ja sankarillista! :hug:

 

Auringokukka, ihanan energinen ja positiivinen viesti. Kiitos. Ja todellakin hellyttävä aikavaraus sinun miehellä - lapsi. =)

Miru, kiitos viisaista ja kauniista sanoistasi. Jälleen kerran. :hug: Työasiat onkin ihan pikkujuttu tohon anoppiprobleemaan verrattuna. Työt tässä 10 vuoden aikana on vaihtuneet, mutta anoppi on ja pysyy.... Hän on itse asiassa naimisissa, eli puoliso löytyy kyllä. Mutta se ei ilmeisesti riitä, ja koska puoliso on oppinut selviytymiskeinokseen sen, että kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos eikä mies oikeastaan liikahda mistään jutusta. Eikä koskaan kommentoi mitään anopin sanomisia, vaikka meille asiat esitetään niin, että "me olemme sitä mieltä..." eli siis anoppi on ja appiukko vaan istuu hiljaa vetäytyen. No, mä ehkä koitan puhua hänen miehelle ja pyytää tätä toimimaan jonkinlaisena suodattimena ja välittämään piiloviestinä näitä mun näkemyksiä. Tai sitten on vaan pakko sanoa suoraan päin naamaa, mikä taas aiheuttaa täyden kaaoksen ja shown vaikka kuinka pitkäksi aikaa....

Ja Miru, nyt annat sen auringon vaan paistaa, ja jätät jossittelut sikseen.

 

Täällä kirjoittelee eräs peukalon takaraivossa omaava (eilisen jälkeen se kasvoi) ja karjalanpaistia ei tulisi mieleenkään edes yrittää tehdä polttamatta(tosin se taito on ollut jo ennen eilistä aikaista testaamista) ja tunnustan olevani nykyään brunette

Sahrami toi sun mielikuvitus on kyllä ihan omaa luokkaansa ja BB-kaki viittaus erittäin osuva tähän pinoon, meinaan tuo virpominen varsinkin(senhän meidän miehet kyllä taitaa ) Meillä mies säästyy tänä pääsiäisenä virpomiselta, kun tulee tuo luomukierto ja taitaa juuri osua pääsiäisen tienoille tuo "munimisvaihe".....

Hobelix koeta kestää ja yritä olla testaamatta liian aikaisin. Peukalo takaraivossa ei ole välttis kivaa ja voin kertoa, että näyttää erittäin kummalliselta varsinkin pipo päässä Tunteet ne heittelee epätoivosta toivoon moneen kertaan, vaan ei siihen tahdo tottua, tsemppiä huomiseen tai ylihuomiseen ja ota se vahva plussa, jookos?

Ukkovalta kestämistä sinne sinulle ja toi sun tunne on niiin tuttu :hug: Itse oon ollut niin "herkällä", et jopa tv-ohjelmissa raskaaksi tuleminen/oleminen nostattaa kyyneleen silmään. Kuten eilen viimeksi Täydellisissä naisissa ja vielä kypsällä iällä ja tietty vaan koska käsikirjoituksessa lukee niin. Mutta sanoppa se tälle päälle, ei järjen hiventä tallella. Kai sitä sit joskus osataan iloita muiden puolesta paremmin, kun on se oma nyytti kainalossa, eiks jee? Ja tämä pahan olon purkaminen kuuluu tälle palstalle, senhän me kaikki tiedämme

EE kiitos kun kerroit omasta tilanteesta, eli nyt helpottaa. Kuulinkin kyllä myöhemmin ystävältä joka työskentelee samassa sairaalassa, että tää hoitaja oli toiselta osastolta ja tuuramassa toisten talvilomia. Ja on kuulemma tympeä luonne aina. Joten toivottavasti meni kaikki ton piikkiin, eikä ole säännöt muuttuneet. Eipä ole kuulunut yhteydenottoakaan.

Miru nautiskelkaahan te etelän immeiset vaan siitä auringosta B) täällä sataa vettä

).( Ei ole testejä enempää tehty(kun pelottaa, että kasvaa tonne takaraivoon toinenkin peukalo), pahanolon tunnetta on edelleen ja rintojakin kivistelee, tosin kipeet ne ei varsinaisesti ole, vatsassakin nipistelyä ja painontunnetta havaittu. Mutta se taitaa olla Monikan tekosia, on tietenkin hankkinut mönkijän sen palaneen luudan tilalle Mutta jos tulee niin on tullakseen ja luomukiertoon olen jo asennoitunut, joten ei tule yllätyksenä. Tosin ajattelin jättää sen neljännen inssin tekemättä jos eivät suostu tekemään ivf:ää odotellessa, koska taitaa olla viisainta suoriutua mahd. äkkiä ivf:ään(siis jos sinne saan lähetteen) koska eipä tämä rouva enää tästä nuorene Ja onhan ivf:ssä paremmat mahdollisuudet onnistua, vai mitä?

Ai niin Sahrami onnittelut hyvin menneestä keskustelusta esimiehen kanssa :flower:

mmm

 

Apua kun oli tullut paljon tekstiä sillä välin kun kirjoittelin, joten tarvii lukee ne ja kommentoida siiten lisää

 

mmm, samaa mietin eilisessä Täydellisissä naisissa.. On noi jänniä noi aikuiset naiset, kun ne a) aina pamahtaa yhdestä hairahduksestakin raskaaksi ja b) eivät tietenkään tiedä siitä mitään. S**tana, jos jotkut kuulkaa on oikeesti niitä täydellisiä naisia, niin katsokaa tuota nimilistaa vaan yläpuolella...

 

Täällä alkoi tänään vaaleanpunainen tuhruvuoto ja armottomat menkkakivut :'( . Vielä ei ole menkat kunnolla alkaneet mutta oireet on kyllä selvät, alamaha on tosi kipeä. Nyt on vasta pp11! Hitto, että ottaa päähän, räyhään ja tuherran samalla itkua.

mmm, testaa vielä oikeana testipäivänä, toivoa ei todellakaan ole vielä menetetty!

Anteeksi tämä omanapainen viesti, mutta ottaa niiiin koville :'( .

 

Voi Krisseli miljoona lohtu :hug: , täällä pinna paukkuu, joten täti Monika siellä taitaa ovella kolkutella. Näitä epäonnistumisia näyttää riittävän, mutta periksi ei anneta, EI! Kyllä se on nyt sit semmonen juttu, että kun se kesä on kauneimmillään niin ollaan me pömpötkin, nimittäin vahvasti ja kauniisti raskaana :heart: :heart: :heart:

Kurre sulle kans useita :hug: ja koeta jaksaa sen anopin kaa. Jospa se joskus älyää olla ihmisiksi.

mmm

 

Moi...

Kiitos PeePee... olipa hauskaa lukea yhtäkkiä tsempitykset vaikken edes ole virallisesti tällä listalla mutta toisaalta - kuten ihan oikein arvasit, taustailen tietysti non-stop täälläkin...Tosin myös viime aikoina - se täytyis kyllä varmaan lopettaa - tuolla plussaajien puolella...

Tää on muuten aivan ihana pino, tämäkin! Suuria viisauksia ja suurta myötätuntoa. Kuinka hassua - me tunnemme toisemme ja samaan aikaan emme tunnistaisi toisiamme kadulla.

(.) Mulla ei ole mitään kerrottavaa, pp tai ktt-päivien kertymä siis 6. Toiveikkaasti tuijotan kalenterissa Minna Canthin päivää ja lasken tietysti jo viikkoja siitä eteenpäin - milloin ultrat, milloin kertoisimme kavereille, sukulaisille, töissä. Jne. Kyllä te jos jotkut tiedätte nämä älyttömyydet...

Ihana tuo Auringokukan miehen kalenterimerkintä...Meillä oli viikonloppuna sellainen tilanne, että Ikeassa kierreltiin lähinnä erilaisia hyllyjä katsomassa ja yhtäkkiä mies veti mut lastensänkyosastolle ja ihan äänekkäästi siinä sitten kyseli, että mitenkäs kaksosille, minkäslaisia sänkyjä voisi hankkia. Yritin siinä toppuutella, että äläs nyt vielä... mutta taisin loistaa hangonkeksinä... Se vaan tuli vähän puun takaa, se miehen aktiivisuus. Hän kun on kuitenkin välttänyt näitä "höyryämisiä" täysin - - - mutta siinä se vaan naureskeli iloisena silmät vilkkuen. Mua nauratti ja poskissa tuntui lämmin, ehkä vähän mahan sopukoissakin. Mutta sydämestähän se otti, tietysti. Samaan aikaan ilo ja toivo ja kuitenkin pelko pettymyksestä. Voi että jos niin onnellisesti kävisikin :heart:

Halauksin kaikille pömppiksille, teidän kirjoituksia on lohdullista ja hauskaa lukea,
Stella pp 6

 

Voi että mikä päivä täällä ketjussa on ollut! Superlujia halauksia kaikille ja voimia, lohdutusta... :hug: :hug: Rankkaa on monella. Liian rankkaa mun mielestä... Mutta joskus vielä on paremmin, siihen pitää vaan jaksaa uskoa. :hug: Ja olkaa rohkeita ja purkakaa tänne minäminäminä-juttua silloin, kun sille on tarvis. Tai taustailkaa hetki, jos muuhun ei voimat riitä, kaikki tämä on ok.

Mutta mutta... mmm, älä sure sitä ylimääräistä peukaloa. Nyt olet sitten 50% arvokkaampi peukuttaja meille muille! Ja sanoohan se vanha kansakin, että "parempi peukku päässä kuin kymmenen keskellä kämmentä."

 

Miten tänne niin hirmusti tullee koko ajan lissää tekstiä?!?! Eihän täsä meinaa ennään peräsä pysyä olleskaan.. Hirmu homma aina lukia näitä juttuja ja lopusa mennee jo sekasin, että mitä on tapahtunu ja kelle.. Tämä valtava määrä kiriotuksia tietes kertoo vain siitä, että ihimiset kokee tämän erittäin hyväksi jutuksi!

Jo on porukalla ollu taas sitä vastatuulta.. :hug: Onneksi sitä voi tänne kuitenki purkaa!

Mukavaa tietysti on, että osa on saanu vietyä omia asioita etiäpäin ja ottanu ison harppauksen elämäsä, ku on uskaltanu puhua asioista toisen ihimisen kanssa (joka ei lähipiiriin kuulu) ja näin ollen tehä ittesä haavoittuvaksi. Se on aina vahavan ihimisen merkki!!

mmm & krisse: äläkäähän vielä tosiaankaan ihan täysin luovuttako. Ulpuhan on meilä todisteena siitä, että kaikki on mahollista!

).( Taustailua olen ahkerasti harrastanu ja teän kiriotuksiin keskittyny. En tiä oikein, että mikä minua vaivaa, ku ajatukset on suhteellisen seesteisiä.. Mielesä mahollinen inssin onnistuminen on kyllä ollu erinäisten tuntemusten vuoksi (jotka kyllä varmaan johtuu lugeista, ku eihän täsä vaiheesa vielä mittään oireita voi olla). Muuten en ole missään vaiheesa miettiny, että mikä kp tai ktt on menosa. Ei harmainta hajuakkaan.. Ja toisaalta taas; meinasin tuosa toissapäivänä liukastua koiran tykönä käyesä ja pistimpä merkile semmosen asian, että laitoin heti automaattisesti käet mahan suojaksi enkä ees pyörittäny käsiä hullun laila tasapainon säilyttämiseksi niin ku normaalisti olisin teheny.. Elikkästä vissiin se kuitenki kovasti alitajunnasa myllertää tämän asian tiimoilta.

Tulipa taas hieman sekavasti kiriotettua. Aivan ku olis jollaki tavala taantunu, ku kyllä sitä töisä kaikki viralliset tekstit on osannu ymmärrettävästi kiriottaa..

 

Hyvä Nippe, suorin vartaloin vaan noi kaatumiset ja kädet mahan suojana. Tämän voi Nami lisätä sitten sinne tyylien ja asentojen pitkään listaan
Nippe, tiedäthän mitä sanotaan tuosta seesteisestä olotilasta...vink-vink-vink.

Tämä palstahan oli koko piitkän iltapäivän pimennossa ainakin minulta - pelkkää valkeaa näkyi. Oltiinkohan me jotenkin onnistuttu täyttämään koko muisti kirjoituksilla vai oliko erityisen viisaat kirjoituksemme saaneet aikaan yllättävän voimakkaan valaistumisen.. itsekin kyllä on jokseenkin tyhjentynyt olo (enkä puhu nyt mistään, mitä joku kuitenkin keksii nokkelaa sutkautettavaa!) Mahtava tunne kun täällä on niin tyhjentävästi käyty näitä isoja asioita läpi ja on saanut tuulettaa omia ajatuksia oikein kunnolla.

Haleja kaikille!

 

Iltaa vielä, pitkän päivän päätteeksi. Kiitos kaikille, jotka kannustitte mun koettelemuksessa tänään. Oli sen verran tiukka paikka henkisesti tuo keskustelu, että olin loppupäivän täysin uuvuksissa, eikä ole oikein selvä muistikuvaa siitä, mitä itse asiassa tapahtui. Puuh!

Kovia aikoja monella. Testaajat: toivotaan totisesti, että niitä hyviä uutisia vielä paukkuisi kaikesta huolimatta. Ja muistakaa, että testaaminenkin vaatii aina rohkeutta. Olette vahvoja, hienoja ihmisiä ja kuka tahansa lapsi olisi onnekas, jos saisi teidänlaisenne äidin. :flower:

Ukkis :hug:. Tuo tunne tiedetään, kun haikarat pyörii ympärillä pudottelemassa nyyttejä kaikille muille. Mutta meillekin vielä joskus! Kurre, uskomatonta, että pystyt baby showerin järjestämään. En voi käsittää! Itselle tekstiviestillä onnittelukin ottaa useimmiten koville. *muoks* Lisäys: Ja tuo anoppitilanne vaikuttaa kyllä aika hankalalta. Muille sitä voisi helpommin sanoa suoraan, mutta kun perheen kanssa ollaan jumissa, hyvässä ja pahassa, piiiitkään, niin näissä ihmissuhdeasioissa on aina oma taiteilemisensa. Toivottavasti tähän löytyy joku ratkaisu pian - tuntuu rassaavan sua aika pahasti. :hug:

Taivaansilpojalle voimia! Ja samoin kaikille muille - teille kaikille lähettelen täältä lämpimiä iltaterveisiä. Onneksi ootte olemassa!

ps. Miru, tsukahara suorin vartaloin lisätty hedelmällisyyttä parantavien tyylien listaan. Tuohan voisi toimia myös halpana käytännön raskaustestinä: kampataan neiti ja katsotaan mihin kohtaan vaisto lennättää kädet suojaksi kaatuessa. (Toivottavasti kukaan ei pahastu tästä iankaikkisesta vitsintyngän vääntämisestä. Pakko mennä näin, ainoa keino saada ahdistusta ulos.)

 

Hei!

Päätin tähän ketjuun kantaa korteni, kun olen täällä jo kauan taustaillut....
Eli meillä on ens viikon tiistaina (18.3) väestöliittoon lapsettomuushoitojen suunnittelukäynti. (Jänskätää!) Sitä ennen olis vielä semmonen pieni puristus, sillä ylihuomenna on vielä pienen pieni (?) leikkaus... Tai niin ne lääkärit haluaa uskotella. Oon tuonne johonki toiseen ketjuun jo tarinaa raapustanu, mutta kerrotaan nyt uudestaan. Eli:

Olipa kerran vuonna nakki ja kirves.. Ei vaiteskaan... Ilman ehkäsyä oon ollu 03/06 ja haikara ei tuntunut tajuavan pysähtyä meillä laisinkaan... No en sitä niin kamalasti surrut, ajattelin vain, että tulee kun on tullakseen. Kunnes sitte viime keväänä tarkalleen maaliskuun alussa kyllästyin kertakaikkiaan aivan järkyttäviin kuukautiskipuihin jotka kuukausi toisensa jälkeen vain paheni (arvaatte varmaan mikä oli diagnoosi...) Lääkäri teki pelkän sisätutkimuksen ja sanoi, että tiedän mikä sua vaivaa, mutta ultrataan vielä varmuuden vuoksi... Ja ultrahan sen paljasti, että erittäin paha endometrioosi jylläsi mun kropassa. Heti sanoi, leikkauksesta ja vielä lähteissä, että lastahan et sitten ilman hoitoja saa... Joo kiva kiitos hei.... Kotimatka jonkin moisessa sumussa ja itku silmässä miehelle sitten tuloksia... Maailmalta putosi pohja kerta kaikkiaan.

Nyt kaksi leikkausta takana ja viimeinen (toivottavasti) edessä... Tuo endo oli niin pahasti levinnyt, että paksusuoli ja kohtu oli "liimaantunut" yhteen ja niitä irti repiessä tuli paksusuoleen repeämä. Se tiesi sitä, että vahingoittunut suolenpätkä piti leikata pois ja avanne (!) paksusuoleen siihen asti, että tuo suoli paranee... Marraskuussa tuli sitten aika sulkuleikkaukseen ja niinhän se sitten kävi, että kaikki ei mennyt putkeen ja nyt on sitten ohutsuolessa avanne. (en siis ole pätkääkään katkera tai syytä ketään, näin vain sattui käymään...) Nyt ylihuomenna (torstaina) tuo avanne puretaan ja kaikkien mielestä se on niin pikku homma, että sama vaikka itse sen tosta silpasisin kasaan... (uskokoon ken uskoo...) :kieh:

Tietääkö kukaan muuten pillereistä, kun tässä yritin yhden kuukauden syödä Diane Novia ja jouduin lopettamaan kesken laatan, kun ne ei kertakaikkiaan sopinut, että kuinka paljon ne voi laittaa kroppaa sekaisin? Nimittäin ensimmäistä kertaaa koko kuukautis "historiani" aikana mulla oli täysin kivuttomat (1,5 päivää kestävät) ruskeaa vanhaa verta olevat kuukautiset. Ja nyt tissit on kuin joku olisi silikonit asentanut. Siis kamalan kiinteät ja "kovat". Ei kylläkään mitenkään erityisen kipeät. (Mies toimi puolueettomana testaajana ja vahvisti mun huomiot ) Oonko nyt pilannut kaiken ja sekoittanut hormoonitoiminnan juuri kun hoidot vihdoin alkaisi?

Hei anteeksi tämä kamala romaani, vielä jäi vaikka kuinka paljon asiaa kertomatta ja kommentoimatta, ei pysty nyt enempää söhertään, ranteet puutuu... Mutta hyvää yötä arvon leidit, onnea jokaiselle tasaisesti tuleviin koitoksiin!

:flower:

*poistuu hiljaa takavasemmalle*

 

Haaveelle sydämellisesti tervetuloa :heart: Kun luin sinun kokemuksistasi ajattelin, ettei voi olla totta kuinka paljon yhdelle ihmiselle kannettavaa annetaankaan. Urheastipa tunnut kestävän, eikä siinä kai muutakaan keinoa lopulta ole. Toivotaan, että saat oman kiintiösi rankkuutta nyt näistä leikkauksista ja jälkiseuraamuksista ja että varsinaiset lapsettomushoidot sujuvat sitten mutkattomasti ja haikarakin sitten löytää perille nopeaan. Kiva, kun liityit joukkoomme, täällä ei ole tarinoiden pituuksilla mitään ylärajaa eikä valituskiintiöitä tunnetakaan =)

Hyvä Ukkovalta että paha olo tulee nyt ulos. Rankkaahan se on, mutta myös edellytys sille, että jaksaa eteenpäin. Vaikka pöytää ei saa pyyhittyä koskaan täysin puhtaaksi, täytyy sille tehdä tilaa uusille kokemuksille ja nimenomaan niille positiivisille onnistumisille, eihän ne mahdu muuten koskaa mukaan. :hug:

Täällä taas meinasi aamupissa karata housuun Namin tsukaharan vuoksi. Niin, tosiaan, raskaustestinä tuo ei antaisi ehkä niin paljon spekuloitavaa kuin ne kuuluisat haamu vai viiva -testit. Tietty jos kaatuessa vain toinen käsi menee masulle ja toinen maahan, voi aina jossitella. Ja sitten meillä liian aikaisin testanneilla on vielä se peukalo siellä takaraivossa, mikä saattaa osuakin maahan ensimmäisenä..???

Kurre, oliko teillä lääkärin/hoitajan kanssa puhelimessa mitään puhetta siitä kiinnittymisasiasta vai oliko vain pelkkä ajanvaraussoitto? Vaikka tietää, ettei ne alkiot välttämättä kiinnity, tuntuu silti liian uskomattomalta että kaikkien näiden jo koettujen vastoinkäymisten jälkeen olisi vain sattumasta tai huonosta tuurista kiinni. EN MISSÄÄN NIMESSÄ yritä lisätä sun pelkoja tai huolta, mutta ajattelin itse heti vaatia lääkäriltä jo ensimmäisen siirron jälkeen sitä tumavasta-ainetestiä, josta täällä on ollut puhetta. Jos siihen kerran on olemassa jonkinlainen lääkitys. Saitko ajatuksesta kiinni? Kun musta tuntuu pöyristyttävältä, että meihin, jotka on koettu niin loputon määrä epäonnistumisia voitaisiin soveltaa aina uuden hoidon alkaessa sitä samaa tilastoa tyyppisesti 30% kiinnittyy.. tämä on taas tätä, että ajattelee kaiken mahdollisen etukäteen, mutta valitettavasti on huomannut, että aina ei edes yksityisellä lääkärillä saa kaikkia vastauksia, ellei itse osaa kysyä... :/

 

Heipä hei Miruliini, ajattelin tarkentaa noita lisätutkimus asioita. Minulla siis takana useita epäonnistuneita hoitoja inssejä sekä IVF. Näiden jälkeen lääkärin kanssa oli puhetta lisätutkimuksista ja niihin kuului kromosomitutkimukset sekä miehelle ja naiselle(muistaakseni) sekä vasta-ainetutkimus miehelle ja naiselle. Vasta-aineita voi olla monelle erilaiselle asialle, minulta vain löytyi tuollainen tumavasta-aine. Mielestäni ainakin lääkärin kanssa kannattaa jutella tutkimus asioista, osaavat varmasti perustella jos ei tarvita yms. Minunkaan hoitojen onnistuminen ei ole mitenkään taattua, vaikka vielä yksi lisälääke seuraavaan IVf hoitoon lisätty. Toiveikkain mielin kuitenkin olen..

 

Kiitos Iines tarkennuksesta. Musta vaan tuntuu, että kaikki mahdolliset tutkimukset pitäisi tehdä ennen ison hoitoon ryhtymistä, kun kuitenkin henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti voimavarat on äkkiä loppuun kulutettu. Onhan noi tutkimuksetkin toki kalliita, mutta silti tuntuu jotenkin nurinkuriselta kokeilla kaikenlaista ja tutkia vasta sen jälkeen.. Täytyypi jutella lääkärin kanssa, eihän takeita mihinkään ole, mutta onneksi monia mahdollisuuksia. Ihan toiveikkaana minäkin menen, tämä kontrollin tarve vaan aina välillä nostaa päätään

 

Hyppään mukaan: samaa mieltä Mirun kanssa - luulisi, että kaikki mahdolliset tutkimukset olisi järkevää tehdä etukäteen. Vaikka testit olisivat kalliita, tuskin kuitenkaan yhtä kalliita kuin esim. yksi ivf hoito, joka ilman testejä saattaa olla tuhoon tuomittu alusta asti. Säästyisi sekä rahaa että aikaa ja ennen kaikkea, jos jotain voi tehdä eliminoidakseen rankkoja pettymyksiä, niin se ehdottomasti olisi tehtävä. Yksittäisessä asiassa, kuten näissä vasta-aineissa, kannattavuuteen vaikuttaa kuitenkin myös kyseisen ongelman yleisyys ja mahdollisten lääkkeiden vaikuttavuus. Toisaalta yksityisellä puolella asiakas maksaa lähes kaiken itse, joten luulisi, että siellä myös ei-välttämättömiä testejä voisi saada.

Haave - tervetuloa mukaan. Oletpa käynyt läpi melkoisen kivipellon. Toivotaan todella, että hyviä asioita on sinullekin varastossa ihan lähitulevaisuudessa! :heart:

 

Keskiviikko 12.3.

mmm.........................3.inssi/clomit/puregon..........kp/28-29/pp13
Krisseli79...................ivf........................................kp/-/pp13
Milja71.......................icsi.......................................kp/-/pp8
Stella.....................................................................kp/-/pp7
Nippe81.....................inssi.....................................kp/-/pp6
Inkaliini......................2.ivf.....................................kp/-/pp5
Soleil76.....................1. inssi / Arimidex.................kp23/30-35/pp
Miruliini......................1. ivf.....................................kp15/-/pp
PeePee77..................pas......................................kp13/29-31/pp
Sahrami73.................odottaa laparoskopiaa........kp13/26-28/pp
Minea81.....................inssi....................................kp13/-/pp
Kurreliini....................Pupuilua...............................kp4/-/pp
Ukkovalta..................Pupuilua/clomit.....................kp4/-/pp
Taivaansilpoja............pas.......................................kp/-/pp
Auringokukka.............odottelee viljelyhommia........kp/-/pp
Simmu.......................2. inssi...................................kp/-/pp
Iines75......................3.ivf.......................................kp/-/pp
EllaElias.....................1.ivf.......................................kp/-/pp
Haave........................pupuilua................................kp/-/pp

Plussanneet :heart:
Ulpu78


Tulevaisuuden Pömpöttäjät: :hug: :flower: :hug:
Hobelix (ivf-huhti)

 

Voi ei, Hobe... :'( :hug:

 

Voi Hobsku, isot pahoittelut :hug: Yritäthän jaksaa siellä nainen kun joudut vielä ponnistelemaan erityisen paljon tuossa työroolissasi.. Huhtikuu on toivoa täynnä, muutetaan toi sun Hobe Hopeksi..