Pömppömahaiset plussaajat!!

No niin.....täällä mentiin sit tän pahanolon innoittamana testaamaan, kun vielä sattui testi pompsahtamaan silmille. Ja arvata saattoi :'( tyylipuhdas nega. Voi v***u, että sitä ihminen voi olla tyhmä! Tiedän kyllä että on vasta pp11, mutta uskon vakaasti, että jotain olisi näkynyt jo nyt. Ajattelin tyhmyyttäni, että jos nyt testaan, niin kun menkat sit alkavat niin ei olisi sit niin maassa. Joopa joo, maassa ollaan, multaa suu täynnä, tuntuu, että tukehtuu. Mutta äläpäs vielä, soitin sitten paniikin omaisesti naistenpolille ja yritin tilata aikaa lääkärille jatkosuunnitelmaa varten. Tää hoitaja vastasi sit puhelimeen ja rupesi selittään, et noinkohan pääset tän(julkisen) kautta jatkohoitoihin, kun teillä on jo lapsi ja nää säännöt on muuttuneet Epätoivoissani yritin sopertaa, et näin tää kyseinen lääkäri on lupaillut, eikä tää yksi lapsi ole ollut mikään este(osa pinoista on "pullollaan" ihmisiä, jotka ovat yrittämässä useampaa lasta hoitojen avulla, julkisen kautta). Viimeksi juuri kun olin inssissä, niin lääkäri kysyi et haluanko vielä sen neljännen vai jatketaanko eteenpäin. Tosin tää oli se nuori lääkäri joka konsultoi tätä meidän omaa, mut näin on tää meidän omakin luvannut. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö käytäntö ole se, että julkisen kautta saa kolme"ilmaista"(lääkkeet, käynti/polimaksut täytyy itse maksaa) ivf-hoitoa ja sen jälkeen joutuu itse kustantamaan kaiken. No tää hoitaja aikoi tilata mun paperit ja kysyä lääkäriltä asiasta, mutta oli hyvin epäileväinen! Ja tokaisi epäystävällisesti, että täältä otetaan sitten yhteyttä, tyyliin ei tartte soitella! Tulipa onnellinen olo, tää on kyllä eka kerta kun saa näin inhottavaa käytöstä julkisella Voikohan säännöt olla muuttuneet niin, ettei julkinen enää kustanna eteenpäin, jos on jo yhteinen lapsi????? Olin jo valmistautunut uskaltautumaan lähtemään eteenpäin näissä hoidoissa, mutta kylläpä tuli takapakkia ja rytinällä!

Sorry, kun tuli näin epätoivoista purkausta, mutta juuri näin epätoivoinen olo on juuri nyt. Taitaa varmaan olla viisainta lyödä hanskat tiskiin ja olla onnellinen, että on saanut tän yhden ihmeen. Olisin vain halunnut suoda tälle ihmeelle kaverin.

mmm

 

Voi viisas Mirukki, kiitos! :flower: Olipa taas kerran naulan kantaan tekstiä. Jokaisen virkkeen jälkeen nyökkään täällä itsekseni - Aivan. Aivan. Täsmälleen. Juuri näin... Mutta kyllähän sitä asiaa puhuu, kun asiat on itse läpi elänyt. Toivon todella, että löydät jostain salaisesta varastosta uutta energiaa ja taas tunteen tilanteen hallinnasta töissä. Ja toivon, että tulee vielä eteen vaihe, jossa olet tyytyväinen omaan valintaasi, koska se tuo hyviä asioita elämääsi. Minäkään en usko, että voisin kieltäytyä minkäänlaisesta uudesta haasteesta, vaikka se kuinka tuntuisi parhaalta (vai helpoimmalta?) tieltä. Kysymys on varmaan tälläkin hetkellä siitä, minkä verran voi asettaa varauksia asioille ja uskaltaako sanoa, että juuri tällä hetkellä, väliaikaisesti, ei ehkä ole ihan 100% terässä. (Tuohon perään pitää tietenkin sitten sanoa, että tämä on tottakai ohimenevä vaihe - ja sitten vielä itse uskoa siihen!) Itseäni mietityttää tässä myös se, että esimieheni on todella fiksu ja lämmin naisihminen. Uskoisin hänen ymmärtävän tilanteen täysin ja ehkä jopa löytävän hyvän ratkaisunkin, jos löytäisin rohkeutta puhua ja viisautta valita oikeat sanat.

Omassa suhtautumisessani ihmisiin tiedän, että tieto jonkun ihmisen käymästä henkilökohtaisesta koettelmuksesta nostaa aina tuon ihmisen arvoa silmissäni. Arvet, kullalla korjaillut säröt, juonteet kasvoilla kertovat kaikki elämänviisaudesta, sitkeydestä ja myös inhimillisyydestä. Siinä mielessä olisi houkuttelevaa paljastaa vähän enemmän naamion takaa itsekin. Mutta ihmiset on arvaamattomia ja varmasti on olemassa myös haikalatyyppejä, jotka haistettuaan pienen häivähdyksen onnettomuutta hyökkää heti kimppuun raatelemaan lisää. Riski tuntuu välillä käsittämättömän suurelta.

Anyhow - kiitos vielä rohkaisevasta polyyppitarinasta. :heart: Pikkujutulla varmaan selviän itsekin, jos epätietoisen kauhun aiheuttamia traumoja ei lasketa... Mutta voiko polyyppi olla pingispallon kokoinen ja sijaita muualla vatsaontelossa? :/

Miru, millon me oltiinkaan menossa sinne siiderille?

 

mmm, olit ehtinyt kirjoittaa väliin. :hug: Voi että mikä tilanne! :hug: Toivottavasti tuo hoitosysteemi selviää pian. Luulisi, että täällä palstalla joku tietäisi asiasta enemmän.

 

mmm, ihan ensiksi: ei se raskaus kyllä näy vielä pp11 ainakaan normitestissä. Superherkissäkin sanotaan, että 3 päivää aiemminkin raskaus näkyy n.70%.. en halua väheksyä pahaa oloasi, mutta älä vielä luovuta :attn:

Toinen asia on sitten tuo saamasi vastaanotto polilla. Olemme yksityisellä eli en voi sanoa tietäväni, mutta hyvin vahvassa käsityksessä, että juuri noin kuin kuvailitkin sen pitäisi mennä. Ehkä puhelimen päähän osui joku asioihin huonommin perehtynyt henkilö ja ehkä myös itse olit vähän liian herkässä tilassa saadaksesi lopulta hänen sanomastaan kaikkea kiinni. Tarkoitus ei ole aliarvioida/väheksyä/lytätä sun kokemusta mitenkään, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että silloin kun on pahin olotila päällä näkee ja kuulee asiat ihan omanlaisen suodattimen läpi ja muutaman päivän jälkeen kuulee asiat ihan toisella korvalla.

Halaus :hug:

 

KiitosMiru että toit faktat esiin. Näinhän se juuri menee, kun on herkillä ei aina ajattele selkeästi. Säikähdin vaan ihan älyttömästi sitä mahdollisuutta et eteenpäin ei laitettaiskaan. Toivottavasti en nyt lähtenyt sekoittamaan koko pakkaa siellä polilla, mut voi kai sitä edetä hoidoissa, vaikkei tekiskään sitä neljättä inssiä ja niinhän se lääkäri ehdotteli. Tosin sanoi kyllä insseissä olevan mahdollisuuksia, koska kerran on jo lähtenytkin. Muistaakseni Kurrellakin inssi onnistui, mut sit niitä ei enää tehty, vaan siirryttiin ivf:ään. Mut nyt en muista, et miks? Mä nyt taas onnistuin dramatisoimaan tän mun tilanteen :ashamed: hävettää....Hermot vaan ei aina kestä. Kiittos teille, että aina kun tilanne karkaa käsistä, niin joku palauttaa takaisin ruotuun

Kiitos Sahrami myös sinulle

hieman jo rauhoittunut mmm

ps. Tää lupaa olla testailematta enää ennenaikojaan, eikä hommaa kotiin enää yhtään testiä etukäteen. Toivottavasti tää kokemus estää teitä muita testaajia hätiköimästä

 

mmm, soo soo; häpeäminen kielletty! Kaikki dramatisointi ja reagointi juuri niin kuin tuntuu kuuluu juuri tänne!! :attn:

 

Maanantai 10.3.

Hobelix .....................6.inssi...................................kp/30-35/pp12
mmm.........................3.inssi/clomit/puregon..........kp/28-29/pp11
Krisseli79...................ivf........................................kp/-/pp11
Milja71.......................icsi.......................................kp/-/pp6
Nippe81.....................inssi.....................................kp/-/pp4
Inkaliini......................2.ivf.....................................kp/-/pp3
Soleil76.....................1. inssi / Arimidex.................kp21/30-35/pp
PeePee77..................pas......................................kp11/29-31/pp
Sahrami73.................odottaa laparoskopiaa.........kp10/26-28/pp
Minea81.....................inssi......................................kp10/-/pp
Kurreliini....................Pupuilua................................kp2/-/pp
Ukkovalta..................Pupuilua/clomit......................kp2/-/pp
Miruliini......................1. ivf......................................kp/-/pp
Taivaansilpoja............pas.......................................kp/-/pp
Auringokukka.............odottelee viljelyhommia........kp/-/pp
Simmu.......................2. inssi...................................kp/-/pp
Iines75......................3.ivf.......................................kp/-/pp
EllaElias.....................1.ivf.......................................kp/-/pp

Plussanneet :heart:
Ulpu78

 

mmm :hug: Mä olisin kanssa kävellyt pitkin seiniä. :kieh:
Mulla oli helvetillinen ilta ja yö - migreeni ja kun ei voi oikein käyttää mitään lääkkeitä ja mitkään parasetamolit mitään auta. Oli vain oltava surkea ja pää ämpärissä. Ja edessä kahden viikon kestävä puheruljanssi. Siita nauttii, mutta sen jälkeen pitää nukkua ja pitää lomaa. Voikun pääsis saunaan, sellaiseen jossa ei olis kaikkia noita ulkomaalaisia, jotka ei ymmärrä saunomisesta mitään.

 

Ei mulle ole tehty mitään testejä. Mitä ne vasta-aineet on? täytyykö niille tehdä jotain...siis lääkkeillä yms.? Eroaako sun seuraava ivf jotenkin edellisistä?
Meillä selvillä että miehessä vikaa. Hänellä kuiva siemensyöksy eli siittiöt uiskentelee virtsikseen. Siittiöitä kummiskii löydetti kiveksestä joilla tehty ivf.
Voiko mulla olla niitä vasta- aineita vaikka olenkin joskus muinoin ollut raskaana? No tulipas kysymyksiä, toivottavasti jaksat selventää mulle asiaa....

 

Toivottavasti osaan selventää asiaa. Meillä tietysti siinä mielessä eri tilanne kuin teillä, että miehessä ei vikaa vaan kaikki kunnossa. Todennäköisesti jos olet ollut raskaana sinulla ei ole vasta-aineita. Tämä on vaan minun päättelyä... Luulen, että lääkärisi olisi ehdottanut lisää tutkimuksia yms. jos epäilisi jotain. Minä olen hoidossa yksityisellä ja samalla lääkärillä kokoajan. Hän (Tiina) sitten ehdotti lisätutkimuksia meille kun mitään alkion kiinnittymistä ei ollut hoidoissa tapahtunut.
Tumavasta-aineet tai vasta-aineet tarkoittaa sitä, että elimistö "hyökkää" tavallaan omaa elimistöään vastaan, mutta IVF hoidon yhteydessä vasta-aineet ajetaan alas kortisoni kuurilla. Jos onnistun raskautumaan syön kortisonia kaiken kaikkiaan 8 viikkoa ja muutenkin tämä kolmas IVF hoito tehdään lyhyen kaavan mukaan.
Onnea ja tsemppiä hoitoihin
=)

 

Kiitos iines! Täytyy kysäistä tältä nykyiseltä lekurilta jos nyt inssissäkään ei ala tärpätä. Siirryttiin yksityiselle kun julkisella ei hoidot meille vielä onnistu (luovutetut siittiöt). Onnea myös teille hoitoihin!

 

mmm, kuten Miru jo sanoi, niin nyt et häpeä siellä mitään nainen! Tällä palstalla kerrotaan asiat kuten ne on kokenut, eikä silloin säästellä tunteissa taikka sanoissa. =) Ja vielä pienessä hermostuksessa kun saa tollasta palvelua, niin en ihmettele vaikket edes muistais koko puhelusta mitään. No, annetaan niiden nyt selvittää omat käytäntönsä ja kyllähän kait sielläkin normisääntöjä seurataan. Pakkohan se on.

Ja kuulehan siskoseni, kun me muut olemme kädettömiä estämään ketään ennen aikaiseen testaukseen, niin ehdotan, ettei niitä testejä pidetä kotona. :wave: Nimimerkillä tyhmä kuin aasi itsekin... Mutta nyt unohdat sen testin merkityksettömänä ja odottelet kiltisti seuraavaa oikeaa tulosta. :hug:

Ja meillä siirrytttiin tokasta inssistä ivf:ään siksi, kun olen niin vahva, kypsä ja aikuinen... Eli siis mulle meni hermo siihen inssin kaikkeen epävarmuuteen, joko oli viikonloppu tiellä, rakkuloita liikaa tai jotain ylimääräistä (kystat). Kärsimättömyyttäni siis hypättiin seuraavaan hoitoon.

minea, tämä todellakin on terapeuttista! :heart: Ja jo se, että kirjoittaa omista tunteistaan ja ajatuksistaan, tekee tosi paljon, saatika sitten kun täällä on sellasia kultakimpaleita, jotka vaan osaa sanoa niin osuvasti ja kauniisti ja kannustavasti että tippa tulee silmään monta kertaa. Välillä melkein ilopissakin. Ja kiitos tsempeistä, mä aion kysyä tosta kiinnittymisasiasta vielä, vaikkei siihen varmaan vastausta olekaan. Ovisonnea sulle, toivottavasti osuu tilatulle päivälle!

Nami, kuinka sulla esimiehen kanssa meni? Saitko sanottua vain sen mitä halusit ja mihin päätökseen muuten tulit? Oon kanssa miettinyt tota työtä ja siihen suhtautumista tässä hoitojen keskellä. Mun mielestä ei kannata jättää tilanteita käyttämättä siksi, että on ehkä kohta raskaana. Kun ei voi oikeasti tietää milloin se tapahtuu. Ja tälle kaikelle ahdistukselle tarvitaan vastapainoa, joten haasteet työssä on hyvä juttu, jos ne kokee itse sellaisiksi. Elämässä kun pitää olla jotakin, joka lohduttaa silloin, kun tulee pettymys tai ahdistus tai se vaihe, jolloin voimat loppuu. Ja se voi myös olla työ, joka imaisee mukanaan eikä siltikään välttämättä aiheuta stressiä, se vaan kiehtoo ja tarjoaa ihan toisen sosiaalisen ympäristön ja siellä voi keskittyä kokonaan muihin juttuihin. Siellä voi ehkä olla se entinen minä. Etenkin, jos työyhteisössä ei tiedetä lapsettomuudesta eikä siitä udella tai keskustella yleensäkään. Mutta sitten toinen juttu on se, jos työtaakka on liian suuri ja stressaava, ja kun ei jaksa eikä pysty antamaan sitä omaa normipanostaan, niin tuntee syyllisyyttä. Se ei ole hyvä juttu. Itsensä syyllistäminen myös työstä on vaan liikaa tässä sirkuksessa. Joten ymmärrän Miru hyvin ajatuksiasi. Itsekin haluaisin nyt sellasen työn, jossa ei tarvitse ylittää itseään, vaan voi lähteä perjantaina hyvillä mielin viikonlopun viettoon. Ja maanantaina sinne on silti kiva palata, jos vaikka olisikin testannut negan viikonloppuna. Ja Nami, musta on reilua sanoa esimiehelle, jos epäilee ettei pysty antamaan kaikkeaan. Sitä varmasti arvostetaan, ja jos sulla on empaattinen esimies, niin uskon että rehellisyys maan perii. Kerrot sitten koko totuuden taikka vaan haluamasi asiat. Teet kuten sinusta itsestäsi tuntuu parhaalta ja mihin olet valmis. Sen tiedät vain sinä. :hug:

Voi Hobsku-muru, :hug: Mä voin laittaa saunan päälle, tuut meille saunomaan!

 

PeePee, eipä kestä kiittää Monikan luudan polttamisesta. It was my pleasure. Ehkä se akka otti nokkiinsa kun lykkäs mulle nyt vuosisadan menkat, jotta siis tulee kyllä pesä tyhjäksi takuuvarmasti. Ootko jo muuten käynyt pas-suunnittelussa? Mä meen pääsiäisen jälkeen.

Namiseni, millasella urheilulla muuten saat parhaat endorfiinit, eli mikä on laji? Itsellä toi juoksu on paras, mutta yritän opetella myös tota lihaskuntopuolta, eli salilla ois myös tarkoitus säännöllisesti käydä. Jumpat on nyt jotenkin jäänyt, vaikka kaikki tanssillinen houkuttaiskin niiin kovasti. Käytiin miehen kanssa alkuvuodesta parisalsassa jokunen kerta, kunnes siltä loppui into. :headwall: No, kaikki ei tykkää tanssitunneista, minkäs teet.

 

Tällä palstalla kerrotaan asiat kuten ne on kokenut, eikä silloin säästellä tunteissa taikka sanoissa. =)

Näin on! Juuri siksi tämä paikka on niin korvaamattoman arvokas. Ulkomaailmassa saa feikata ihan tarpeeksi.

Hobukka, meneekö siellä ihmiset saunaan lukemaan sanomalehteä niin kuin Jenkkilässä? :headwall: Ymmärrän, että kaipaa sitä oikeaa kokemusta. Aikamoinen urakka muuten tuo puhemaratonisi. Tuo anteeksianto-otsikko, jonka heitit pari päivää sitten, on jäänyt pyörimään mielessä, vaikka tänne saakka ei ole tekstiä tullut. Voin vain kuvitella, minkälaisen sisäisen myräkän käy läpi, jos tuon tyyppisistä aiheista kehittelee juttua 14 puheen verran (ja vielä pitää ne, vai?). Ei ihme jos olet puhki sitten kun homma on ohitse.

PeePee, ulkoinen kovalevy varmuuskopiointiin on aika hyvä investointi, jos sellaiseen on mahdollisuus. (Vähän aiheen vierestä... )

Oma keskustelu pomon kanssa venyi sitten huomiselle. Hui, mutta nyt voin harjoitella vielä tämän illan. Kyllä sitä osaa tehdä asioista vaikeita... Mutta olet Kurri oikeassa siinä, että on reilua kertoa, jos tietää ettei pysty johonkin. Ja reilua myös itseä kohtaan, ettei lupaudu tekemään asioita, joihin paukut ei riitä. Toivottavasti löydän sen oikean tavan tässä. :/

 

Jatkan täällä muuten urakoimista läpi kiellettyjen asioiden listaa: eilen liikaa urheilua, tänään stressaamista työasioista, tässä parhaillaan siideriä pienessä hiprakoitumistarkoituksessa (aikomuksena on myös ottaa oikea kunnon särkylääke ellei jopa kaksi, jos päänsärky seuraa!), hihii - vetäisikö vielä ilta-espressot kaiken kruunuksi, tuplana ja extra aspartaamilla? :saint:

Curry (you know, girl...) - toivottavasti koet tämän pakollisen välikierron hyvänä asiana, noin henkisesti. Vaikka tuntuukin rankalta ja loputtoman pitkältä, niin se voi oikeasti olla ihan hyvä asia, jotain uutta perspektiiviä elämään voi kypsyä sillä aikaa. Me pidettiin tässä ihan omavalintainen parin kk:n tauko ennen ivf:ää (joka nyt tosin venyy) ja huomaan, että oma suhtautuminen tuleviin hoitoihin on muuttunut. Kärsimätön sitä on vieläkin ja turha kuvitella, että asia olisi pois mielestä hetkeäkään, mutta jotain (kypsymistä?) on tapahtunut. Negaaminen on joka kerta iso isku ja voi olla, että niin älyttömältä kuin se kuulostaankin, sitä on hyvä surra vähän alta pois ennen seuraavia juttuja, tapahtui se sureminen sitten itkun tai hoidon analysoinnin tai hirtehisen huumorin kautta. Niin kuin aikaisemmin on todettu, niin murheet ei vähättelyllä katoa, vaan ainoastaan painuu jonnekin pinnan alle vaanimaan.

Endorfiineja juu - monenlaista on tullut tehtyä ihan kilpaillen: pallopeliä, mailapeliä, yleisurheilua. Nykyään huvin vuoksi kaikkea, mutta juoksuun hurahdin minäkin viime kesänä täysin ja nyt talvella sisäpyöräily ja nuo palloilut on kovimmalla hinku-listalla. Meillä myös miehen kanssa tanssikurssi to do -listalla. Nyt kun vielä saisi ryhdyttyä. =)

 

mmm: Meillä ennestään yksi lapsi. Itselleni ainakin sanottiin vuoden alussa, että kolme IVF-hoitoa saa julkisella ja passit tietenkin pääliskauppaa, jos jotain pakastettavaa noista kerroista jää. Inssin määrästä en osaa sanoa, montako yleensä tehdään. Meille tehtiin ennen IVF:n siirtymistä 5. Neljännen jälkeen ehdottivat jo IVF:n siirtymistä, mutta suostuivat vielä yhteen, kun halusin vielä kerran kokeilla, kun kolmesta kuitenkin saatiin jotain alulle, vaikka eivät pitkälle jatkuneetkaan. Uskon, että kohdallesi osui vain asiasta tietämätön henkilö, jolla ei kaikkein paras mahdollinen päivä.

PeePeelle kiitos lohdutuksesta. Epätoivo alkoi jo nostaa päätään, kun kuvittelin, mitään tietoa tai kokemusta kun ei asiasta ole, että Monika saapuisi suhteellisen nopeasti piikin jälkeen. Vieläkään ei kuulu, mutta taidan sitten odotella "rauhassa" loppuviikkoon.

Kertokaahan naiset kokemuksestanne, miten pitkän sairasloman punktion ja siirron pyörteissä saa ja alkaako punktiopäivästä vai mistä? Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, jotta sitten osaa edes hieman varautua asiaan työrintamalla.

Vauvapuhuri sen kun vaan alati voimistuen hyöriköön ja pyöriköön pitkin maita ja mantuja!

 

Kurre, Kiitos kutsusta!!! Lämmitti sydäntä. Täällä jos on hyvä sauna ne on aina tupaten täynnä ja sitten ne ei heitä löylyä. Kiva istua sähkösaunassa kun lauteet on rutikuivat ja tuliset.
Sahrami, se anteeksianto on onneksi vain yhden illan aihe, mutta tavalla tai toisella vaikeita muutkin. Huomenna olis aiheena oman arvonsa tunnustaminen.
Tänään on menty tunne skaalassa ylös ja alas, on uskoa ja ei ole. Olen valittanut miehelle kun ei rinnatkaan ole kipeät, toisaalta sekin voi olla hyvä merkki, sillä mulla on ne kipeät aina ennen Moonikan kyläilyä. Kylla sitä on pyöriny ympyrää ajatuksissa tänään.

 

Nami, kyllä tämä välikierto on tosiaan alkanut aina vaan enemmän tuntumaan oikealta ratkaisulta. Tai siis täähän tuli ihan tilaamatta, eli oma valinta ei ollut, mutta siis silti tää on hyvä juttu. Mä tarvin nyt aikaa kasata itseni kuntoon henkisesti, ja selvittää muutama stressitekijä jotenkin ennen seuraavaa hoitoa. Toinen niistä on työ ja toinen anoppi. Täytyy miettiä joku tapa saada sanottua, että kaikki ylimääräinen stressi ja vaatimukset ja olettamukset siltä suunnalta ei tee hyvää tälle jutulle, eikä siis yleisemminkään mun henkiselle hyvinvoinnille. Mutta kun vaan se ei halua nähdä asioita kuin omalta kantiltaan, niin sanomiset tuntuu menevän vähän hukkaan... Katsotaan mitä keksis.

Ja sulle Nami suosittelisin nyt testaamaan sen koko kielletyn listan läpi kovalla innolla, sillä ties vaikka niistä pamahtais raskaaksi ihan yllättäen ja pyytämättä. Mutta siis ihan tosissaaan siis nyt voit unohtaa hetkeksi kaikki rajoitukset ja vaan elää naisen elämää. Mäkin pyrin nyt siihen.

Voimia sinne Hobsku :hug: Uskomme kyllä hyvään ja positiiviseen tulokseen. Se olisi vaan tositosi mahtava juttu.

EE, punktion jälkeen saa yleensä sairaslomaa 3 pv, eli punktiopäivän ja sitten sinne siirtoon asti, mikäli se tehdään kahden päivän kuluttua. Mutta tostakin voi varmaan jutella lääkärin kanssa, jos on tarvetta pidentää sitä tai jos vaikka on hyperin uhka tai jotain muita vaikuttavia tekijöitä. Toiset tosiaan tarvii sen sairasloman ja on kovin kipeitä ja toiset sitten ei huomaa mitään eroa normaaliin, eli punktio ei aiheuta mitään sen kummempaa. Masu on ehkä arka ja turvonnut, muttei mitänkään sen kummemmin kipeä. Mutta sekin riippuu varmasti rakkuloiden määrästä, ja työhön paluu sitten siitä työstä, eli raskas fyysinen työ voi olla turhan rankkaa. Tää kotona läppärin ääressä nikkarointi kun onnistui myös punktiopäivänä mainiosti.

 

Ainakin täällä pääkaupungissa aurinko kurkistelee ihanasti harson takaa ja kevätpuuhat täydessä touhussa. Luonto suorastaa puhkuu sitä hedelmällisyyttä, ja jo on ihme jossei se jo meihinkin tartu. On kyllä ihmeen positiivinen vire jatkunut nyt niiden viime viikon tuskien jälkeen tässä omassa pääkopassa. Se on tätä aikaa, kun tietää, että sävelet on selvät ja uutta hoitoa kohti mennään selkeillä ohjeilla. Ja onhan siitä iso kiitos teillekin annettava... en edes halua ajatella, missä olisin ilman teitä.. :hug:

Myös sitä energiaa tuntuu riittävän ihan toisella tavalla kuin ennen. Ja Kurren ja Namin tavoin urheilu on tullut korvaamattomaksi selviytymiskeinoksi myös minulle. Onhan se naiset myös niin, että hyvässä fyysisessä kunnossa oleva nainen jaksaa sen raskauden, synnytyksen ja pienen lapsen vaativan hoitamisen ihan eri tavalla kuin heikkokuntoinen. Puhumattakaan siitä itseluottamuksesta ja henkisestä jaksamisesta. Urheillaan siis nyt kun siihen aikaa on - olen yrittänyt ajatella, että aina pahana hetkenä yrittäisi kääntää tilanteen itselle edulliseksi näin: nyt kun olen lapseton, voin tehdä varastoon sellaisia asioita, joita pienen lapsen kanssa en voi tehdä eli:
urheilla aina kun mieli tekee
maata sohvalla kokonaisen illan huippuraskaan työpäivän jälkeen
valvoa myöhään maailmaa parantaen viinin innoittamana - ja nukkua puoleen päivään jos nukuttaa sen vastapainona..
kuunnella lempimusaa bassot täristen ja tanssia liihottaa pitkin kotia milloin huvittaa
keskittyä omiin mielihaluihini, käyttää loputtomasti aikaa itseni hemmotteluun ja ystävyyssuhteisiin
nauttia kiireettömästi parisuhteesta toteuttamalla spontaaneja villejä ideoita tai pysyä lakanoiden välissä koko piiitkän sunnuntaiaamun.. =)

Sitten kun lopulta saan oikean pömppömahan, voin todeta nauttineeni myös omasta ajasta ja parisuhteesta, mikä vahvistaa ihan varmasti vanhemmuutta ja äitiyttä..

Hobskulle lupaavan kutkuttavia päiviä!! Voisitpa pitää meille luentoja noista anteeksiannoista ja muista tärkeistä teemoista, joissa meillä kaikilla olisi paljon opittavaa.. Saunan lauteillahan se menisi mukavasti

 

se pelätty keskustelu ja ihan hyvin meni varmaan. Sanoin vaan neutraalisti, että haluaisin keskustella kevään aikatauluista vähän tarkemmin, ettei tule kumminkaan puolin yllätyksiä. Että on rankka vaihe siviilipuolella ja sen lisäksi joudun tod.näk. olemaan pienen leikkauksen takia vähän sairaslomalla jossain vaiheessa. Työt totta kai pitää hoitaa hyvin, mutta juuri nyt en voi luvata pystyväni panostamaan ylimääräistä. Minkälaisia uusia konkreettisia vaatimuksia tässä nyt seuraavien kuukausien aikana? Vastauksena, että voi että, pahoittelut ja totta kai ymmärretään. Hoidetaan työt vaiheittain ja nyt keväällä delegoidaan tiettyjä juttuja muualle. Eli loistava lopputulos. Nyt istun täällä suljetun oven takana ja vapisen. Mistäköhän löytyisi diapam apuun? (Ehkä pitäisi laittaa yleiskuulutus niinkuin sillon niiden lääkeannostelujen kanssa.) :'( (=hysteriaa)

 

ihan mielettömän hieno ja rohkea suoritus sinulta Nami! Ja esimiehellesi lähetän täältä etäältä kimpun ruusuja; olisipa kaikki esimiehet tuollaisia niin työuupumuksesta ei tarvitisi enää koskaan puhua :flower: :flower:

Pystyn tuntemaan, miltä sinusta siellä nyt tuntuu tärisemässä ja tutisemassa. Olet juuri astunut sen iiiison kynnyksen yli ja onnistunut siinä :hug:

 

Hyvä Miru, loistava asenne ja hyvä lista! Pitää muistaa arvostaa näitä vapauksia todella. Jos saa täydentää, kuten parhaita listoja aina saa =) : "kuunnella lempimusaa bassot täristen ja tanssia liihottaa pitkin kotia milloin huvittaa" ALASTI! Tuota lapset varmaan häpeää sitten oikeen kunnolla myöhemmin ja saa traumojakin vielä.

Kurri, sun ajatukset kuulostaa tosi hyviltä. Rauhaa mieleen ja kehoon. Minkätyyppinen tämä anoppi / sen suhtautuminen on? Voisiko sille antaa luettavaksi jotain lapsettomuusaiheista, jos vaikka sitä kautta ymmärtäisi? Itse olen ajatellut kirjaa nimeltä "Lapsettomuus, 30 tositarinaa" sellaisena, jonka voisi tarpeen tullen luetuttaa jollain ihmisellä. Vaikkakin vain tarkan harkinnan jälkeen, ettei aiheuta tarpeettomasti pahaa mieltä lähimmäisille.

Hobelix - torstaina tai EHKÄ keskiviikkona siis. EI vielä! Olethan kuullut, että naisille jotka testaavat liian aikaisin kasvaa ylimääräinen peukalo takaraivoon ja seuraava karjalanpaistisi palaa pohjaan? Sitä et toki halua kokea, ethän?

Mies lähti tänään työreissuun. Kysyin illalla, että jaksaisikohan vielä kylvää vähän "rairuohoa" mun kanssa ennen lähtöä, vaikka myöhäistä jo olikin. Vastasi, että toki, hän jo pelkäsi, että pääsiäistä joutuu juhlistamaan pelkällä hotellissa virpomisella... (BB:n Kaki, muistaako?)

Nyt näppis seis, alkaa määrä uhkaavasti korvata laatua... Tsemppiä päivään tytöt! :flower:

 

Sahrami, mahtava suoritus esimiehen kanssa!! Tosi hienoa!! =) Ja kuten Miru sanoi, vastaavaa suhtautumista ei valitettavasti aina saa osakseen. Nyt sisko-rakas vedät syvään henkeä ja hymyilet hienolle suorituksellesi! Asiat järjestyvät varmasti ja kaikilla on hyvä mieli. Ja tuntuu taas huumorikin lentävän - vai että ylimääräinen peukalo... Ja kyllä vain, myös täällä liihotellaan alasti, ainakin vielä toistaiseksi - tehkäämme sitä nyt sielun kyllyydestä, sillä ei lapsia sillä voi nolata. Eihän?

 

Ukkovalta, :hug: . Tiedän tuon tunteen. Itse tässä järjestän parhaan ystäväni babyshowereita, ja kovillehan sekin näköjään ottaa. Etenkin, kun meillä olis ollut sama laskettu aika, mutta sitten tuli se keskenmeno. Ja kauhulla myös itse odotan muutaman hyvän ystäväni ilmoitusta, että perheenlisäystä tulossa..... :ashamed: Mutta hyvä että pystyit kuitenkin jo puhelimessa sanomaan, että sinusta tuntuu pahalta, sillä ei mun mielestä meidän tarvitse ainakaan hyvien ystävien kohdalla esittää, että jaksamme ottaa vastaan mitä vaan. Ja itketään yhdessä noita uutisia, niitä kun tuntuu osuvan meistä jokaisen kohdalle... :'( Jaksamista siskoseni!

 

Ukkovalta mä ymmärrän sun fiilikset...

mmm nyt vaan peukut pystyyn, että sun negan syy oli, että menit tekemään kielletyn testin liian aikaisin. Kuten Sahraminami sanoi, karjalanpaistit on vaarassa... ja[/b] Hobsku kans, näpit irti testistä...

Kurre sultahan on löytynyt taas oikea taistelutahto ja asenne! Loistavaa!
Sahrami onnittelut hienosti hoidetusta esimieskeskustelusta. Itsekin olen aina välillä miettinyt, että kannattaako/jaksaako/onko järkeä vaihtaa työpaikkaa TÄSSÄ VAIHEESSA. Heh, nyt on kuitenkin mennyt lähes 3 v siitä ensimmäisestä ajatuksesta ja edelleen olen vahvasti työelämässä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen sitten ajatellut, että mitäpä siitä, jos raskaaksi tuleekin ja on juuri vaihtanut työpaikkaa. So what, jatkuu elämä sen jälkeenkin. No, enpä ole tullut valituksi minnekään. Kiva kuulla aina jääneensä oikein hyväksi kakkoseksi... Uskon siihen, että kun mun oikea hetki tulee, saan upean ja kiinnostava työn. Tulee meille vaavia tai ei. Työ ja vauvat ei mitenkään sulje toisiaan pois, mutta työhön suhtautuminen voi muuttua =)

Mä olen muuten lukenut sumuissani (tai ties olinko päissäni) kalenteria väärinpäin. Höpisin viime viikolla, että kevät viljelyt&istutukset olisivat vkolla 16 tai 17. Höpsis, punktio on viikolla 15 (tai viimeistään 16). Jos siis saadaan jottain kasvateltua.... :flower: Mies on ollut ihmeissään ja eilenkin illalla kyseli, että eikö siitä lääkkeestä mitään oireita tuu. Vastasin, että kaipa olisit huomannut...! Mutta tosiaan, enpä huomaa mitään. Nyt kun allergiakin on taas kurissa, niin tässähän on niinkuin ei mitään. Mutta kai tää tästä muuttuu, kun pääsiäisen munansyöntipäivien jälkeen alkaa pistelemään...?! Satuin muuten näkemään, mitä miehen kännykän kalenterissa lukee ultra-aikojen kohdalla: Lapsi. Musta se oli kaikessa absurdiuudessaan ihanan hellyyttävää :heart: