Pömppömahaiset plussaajat!!

Mä olen tässä pakertanut puheitani ja löysin tälläisen kommentin pienestä ajatelmakirjastani, mä poimin ylös näitä silloin tällöin. Barbara Bloom on sanonut: Kun japanilaiset korjaavat rikkoituneita tavaroita, he korjaavat säröt valamalla kultaa rikkoutuneeseen paikkaan. He näet uskovat, että kun jokin on kärsinyt vahingon, ja jos jollain on historiaa, silloin se jokin tulee paljon kauniimmaksi.
 
mmm
Kaivappas silmistä unen häivä, muistathan: Tänään on naistenpäivä!
Etsi siis peili, tsekkaa mahtava leidi: pörröinen tukka, näppyinen naama, känsäinen varvas paljaana. Hyllyvä pylly, roikkuva tissi, silti oot oman elämän missi!
Siispä keikuta pyllyä, ketkuta jalkaa, voi mahtavien naisten päivä alkaa! B)

Kotona ollaan, ihanaa!!! Reissu oli kiva, mutta on se vaan niin kiva palata kotiinkin. Juttua on taas kertynyt tänne valtavasti. Osa tekstistä iloista ja osa vähemmän iloista, mutta niinhän se tää elämä on. Kaikki nää tunteet on meille kaikille varmaan hyvinkin tuttuja ja jokapäiväisiä ja on upeaa lukea, että jotkut teistä osaa pukea sanoiksi ne asiat mitä itse päässään pyörittää. Tulee usein ihan tippa linssiin. On se vaan niin loistavaa ja toisaalta surullista, et meitä on täällä näin paljon. Mutta tunne, et mä en oo tän ongelman kanssa yksin vaan et on muitakin, lohduttaa kovasti. Tää ajatusten vaihto näin virtuaalisesti on niin terapeuttistakin, et siinä varmaan moni terapeutti tienais itelle parikin lomaosaketta Espanjasta :D Itse ainankin koen, että tästä pinosta on niin suuri tuki, ettei ole ollut tarvetta tyhjentää päätään enää muilla konsteilla ;)

Nippe voi raukka, kylläpäs olet joutunut taas kauheita kokemaan. Toivottavasti nyt todellakin tärppää :heart:

Sahrami ikävää et tulee lisää operaatioita vielä näiden jo voimassa olevien lisäksi :hug: muutenkin näiden hoitojen kanssa on kestämistä, eikä tarttis enää lisää vastuksia.

Inkaliini tervetuloa joukkoon ja onnea piinailuun :heart:

[/b]Milja tervetuloa myös, kiva saada lisää "ikänaisia" mukaan ;)

Miru ja Kurre te vaan jaksatte tsempata ja olla positiivisia (tekee aaltoja)

Miten
Ukkovalta voi?

Hobelix mikä vointi?

).( Täällä alkaa tää piinailun tuskavaihe eli pitäis alkaa olla jo oireita jos on tärpännyt. Ja niinhän se psyyke on niitä alkanut kehitellä :) Mutta mitään kovin konkreettista ei ole havaittavissa, joten voi hyvinkin olla kuvittelua. Etomista on ollut aika ajoin ja valkkaria, mut ei niin runsaasti kun silloin onnistuneessa, enkä kyllä muista milloin se alkoi olla runsasta. Mut sellaista "kuivaa" kautta ei ole varsinaisesti ollut. Tänään hieman rintoja kivistänyt, mut... Niinpä, epätoivoiselta kuulostaa kun ei enää tiedä kuvitteleeko oireita vai onko ne totta :( Jotenkin nyt tää piinailu on vaikeinta, kun tietää et oireita pitäis ilmestyä jos on onnistunut. Alussa oli niin paljon helpompaa kun tiesi et oireita ei vielä ole. Jotenkin vaan sitä on aika varma et ei oo täpännyt, varsinkin kun sitä omaa tän negatiivisen ajattelumallin. Meillähän on se tilanne, et tän jälkeen tehdään vielä yksi inssi ja sit on edessä ivf. Joten tärppääminen nyt olisi enemmän kuin suotavaa, mutta niinhän se aina :)

Hyvää lauantai illan jatkoa kaikille ja muistakaa nauttia naistenpäivästä :heart:

t. tunturipömppönä tunnettu ahkera wc:n käyttäjä mmm
 
mmm: me ollaan sovittu että nyt vaan kuvitellaan että kaikki onnistua ja oireettomuuskin voi olla jotain. Mä tässä annoin itselleni luvan, että pieni jomotus joka on jatkunut toista päivää alavatsalla tarkoittaa jotain :D . Mä leikin ajatuksella etta siellä pikku mustikka yrittää kovasti juurtua. Mullakaan ei ole vielä rinnat kipeät, mutta mulla ne on aina viikkoa ennen täti Moonikaa kipeytyny, että sinänsä hyvä merkki :D. Eikä tossa tummentamisessa ole mitään vikaa, näkeehän tässä lukea sitten oikein hyvin. B)
 
Hobsku, kiitos taas tosi kauniista ajatuksesta. :flower: Ja ihan mahtavaa, nyt pidät kiinni tosta positiivisesta ajattelusta. Upea juttu! =)

Tunturipömppömme
, ihanaa kun oot takasin! Ja joudutkin nyt kovaan paikkaan, koska täällä on tehty sopimus siitä, että ajatellaan näitä hoitoja ja kiertoja aivan uudella tavalla. :p Joten siis sullahan on oikeat oireet, kunnes toisin todistetaan! :D

Nami, kiiiiiiitos! Monika päräytti luudallaan meille eilen, ja tulikin rytinällä, joten täällä menossa kp2 jo! :D Kuinka voikin samasta asiasta ensin itkeä sisälmykset pihalle ja sitten vuorokauden kuluttua iloita kuin pikkutyttö lauantaina karkkipussista. ;) On tää vaan niin ihmeellistä. Hurjaa menoa suorastaan.

Nyt jo polttelis päästä lääkärin juttusille, koska miksi hukata aikaa minuuttiakaan. :wave: No, joo, meillä oli miehen kanssa eilen mahtava keskustelu asiasta ja olen nyt todella hyvillä mielin, jo ihan senkin takia, että vaikkei sitä vaavia ikuna nyt jostain syystä tulis, niin mä olen silti saanut sen maailman mahtavimman puolison, jonka kanssa kestämme mitä vaan. :heart: Mutta siis vaavihan tulee, siitä lähdetään. On vaan käytävä läpi x-määrä epäonnistumisia ja Hobskun sanoin kullattava ne syvät ja kipeät haavat ja sitten jonain kauniina päivänä tilanne onkin toinen. Itsellä on takana aika hurjat pari vuorokautta, kun olen käynyt tätä kaikkea läpi itsekseni, teidän kanssanne ja sitten miehen kanssa ja kaikki ne tähän liittyvät tuntemukset on puskettu läpi, itkut ja tuskat kiukutteluineen, haavojen nuolemista tietenkään unohtamatta. Näin se vaan menee.

Sen verran olen onnistunut nyt jotain etäisyyttä asiaan ottamaan, että haluan kuulla lääkärin mielipiteen jatkosta, eli jos tauko on pidettävä, niin sitten on. Ja mielenkiinnolla odotan näkemystä siitä, että miksi kaksi top-alkiota ei edes yrittänyt kiinnittyä mun paksuun limakalvoon. Siis ei edes yrittänyt. Joo, taas tuli liikaa tesktiä omasta navasta, kertokaahan muut tuntemuksianne ja ajatuksianne välillä. =)

Halein. Kurreliini
 
Kopsaan tämän tekstini tuolta helmikuun piinailijoista jonne ehdin jo kirjoitella, toivottavasti onnistuu!
Tämä piina käy niin sietämättömäksi yksin...liityn siis joukkoonne .
Meillä on takana ensimmäinen IVF, munasoluja saatiin kymmenen, yhdeksän hedelmöittyi mutta vain kaksi oli siirtokelpoista. Kun tämän kuulin niin sanoin heti, että molemmat siirretään. Siirto oli 29.2, eli nyt on pp9. Testipäiväksi määrättiin 16.3.
Alaselkää on juilinut jo useamman päivän ja nyt alkaa olla myös alamaha kipeä, ihan niinkuin menkkoja ennen .

Taustalla minulla on kaksi kohdunulkoista raskautta, molemmat munatorvet on näiden mukana poistettu, toinen viime joulukuussa. Meillä on kaksi lasta, 03 ja 06, molemmat "kotona tehtyjä", mitään hoitoja tms. ei tätä ennen ole tarvinnut tehdä.

Alkaa mennä romaaniksi, kirjoittelen myöhemmin lisää.
 
Hei Kurri! :wave: Nautipa Monikasta täysin siemauksin - tämä saattaa olla ainutkertaista, että tuosta akasta oikein iloitsee. :D Kiva, ettei kauempaa odotuttanut - tunnetusti se odottelu on se kohtaloista karvain. Onko teillä jo sovittu lääkäriaikaa jatkosta keskusteluun?

Tunturiämmälle (x3) - tervetuloa takaisin! Pääset juuri sopivasti kertomaan meille niistä ihanista, lupaavista oireistasi!

Positiivisia asioita siis: päättelin, että koska meillä nyt mahdollisesti lapsettomuuden syy löytyykin jostain ihan konkreettisesta asiasta tuolla sisuksissa, niin lopetan itseni, painoni ja elämäntapojeni syyttelyn. Eli ainakin laparoskopiaan asti liikuntakielto lentää nurkkaan, samoin lihotuskuuri ja muut älyttömyydet. Lähden nyt urheilemaan sydämeni kyllyydestä ja kaadan kulutusmaidon viemäriin. Kaupasta saa tänäänkin uutta vaaleansinistä. B) Fyysistä hyvää oloa tilattu tänne ainakin kahdeksi viikoksi!! =) =)

Mirun ajatus, että pp:lle pitäisi keksiä uusi termi, on oikein hyvä. Itselle ei tule nyt mieleen muuta kuin KTT (kunnes toisin todistetaan), mutta eiköhän jotain sopivan tarttuvaa löydy, kun asiaa vähän pallotellaan. Joku sopivan reipas verbi olisi kiva, vai mitä?
 
Sunnuntai 9.3.

Hobelix .....................6.inssi...................................kp/30-35/pp11
mmm.........................3.inssi/clomit/puregon..........kp/28-29/pp10
Krisseli79...................ivf........................................kp/-/pp10
Milja71.......................icsi.......................................kp/-/pp5
Nippe81.....................inssi.....................................kp/-/pp3
Inkaliini......................2.ivf.....................................kp/-/pp2
Soleil76.....................1. inssi / Arimidex.................kp20/30-35/pp
PeePee77..................pas......................................kp10/29-31/pp
Sahrami73.................odottaa laparoskopiaa.........kp9/26-28/pp
Miruliini......................1. ivf......................................kp/-/pp
Taivaansilpoja............pas.......................................kp/-/pp
Auringokukka.............odottelee viljelyhommia........kp/-/pp
Simmu.......................2. inssi...................................kp/-/pp
Iines75......................3.ivf.......................................kp/-/pp
EllaElias.....................1.ivf.......................................kp/-/pp
Minea81.....................inssi......................................kp/-/pp
Kurreliini....................Pupuilua................................kp2/-/pp
Ukkovalta..................Pupuilua/clomit......................kp2/-/pp

Plussanneet :heart:
Ulpu78

Tulevaisuuden pömpöttäjät:
 
mmm
Okei Kurre positiivinen psyykkaus aloitettu ja mottona tietty raskaana kunnes toisin todistetaan ;) Ihanaa että teillä miehen kanssa keskustelut toimii. Se on nimittäin todella suuri voimavara. Itsekkin usein "huojunut kuilun reunalla" ja mies aina uskollisesti ojentaa pitkän auttavan kätensä, joten en ole onneksi vielä reunaa pidemmälle tipppunut :) Mielenkiintoista todella mitä lääkärinne sanoo tosta epäonnistumisesta ja toivottavasti ei tulis taukoa. Milloin otat yhteyttä?

Hobelix ihanaa pientä jomoilua sulla. Se taitaa olla mustikan tekosia, lupaavalta vaikuttaa :heart: Itse en oikein osaa tulkita noita mahd. vihlasuja yms. mutta jonkun verran oli tos to-pe vaiheilla jonkinlaista paineen tunnetta alavatsalla.

Sahrami hyvä, asenetta nainen! Juuri noin, nautitaan elämästä ja eletään juuri niinkuin hyvältä tuntuu(tietenkin otetaan kuuliaisesti huomioon lääkärin kehoitukset ;) )

Tervetuloa Krisseli hyppäsit mukaan hyvään aikaan pp10. Noi menkka tuntemuksethan voivat myös olla raskausoireita ja tän uuden asenteen mukaan, niitähän ne juuri ovat!

Ja tiedoksi vaan kaikki rakkaat virtuaalisisaret, nyt se plussaaminen todenteolla alkaa, joten Hobelix muista jättää tonne plussanneet kohdalle paaaalllljjjjoooonnn tilaa. Sitä kohtaa nimittäin aletaan täyttää :D

Ulpua huhuilen, tuu kertoon onko oireita tullut lisää ja muitakin kuulumisia :wave:


mmm
 
Sahrami, oikea asenne. :wave: Mun mielestä tässä on tämmönen kolmijako: A) meidän tehtävä on pitää itsemme hengissä ja kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin, B) lääkärin tehtävä on poistaa esteet ja ongelmat ja mahdollistaa raskaus ja C) luontoäidin tehtävä on sitten hoitaa loput. =) Ja kun noi kaikki osaset menee kohilleen, niin johan alkaa täällä masut kasvaa suhisten. ;) Mutta siis urheilukiellot, lihotus/laihdutuskuurit ja muut omaan henkiseen hyvinvointii vaikuttavat tekijät näkyy siinä omassa jaksamisessa, ja kun se on finaalissa, niin ei tuu mitään.

PeePee, juu, Monikan luuta syttyi pihalla äsken tuleen, joten eipä taida akka paljon lennellä visiiteilleen tän vuoden puolella enää. :LOL: Miten sun tilanne, miten välikierto on sujunut? Vai pidättekö muuten välikierron?

Krisseli, tervetuloa joukkoomme pömpöttämään! =)

Omaa napaa vielä sen verran, etten ole ilmoittanut klinikalle vielä testitulosta, joten täytyy huomenna soitella ja kertoa missä mennään ja koittaa miettiä, että mihin vaiheeseen se lääkäri nyt kantsis ottaa. Kun kaipa siellä joku pääsiäistauko on kuitenkin. :headwall: Ja kun en nyt yhtään tiiä, että voidaanko/kannattaako tähän kiertoon tehdä jotain? Ja mulla isona kysymyksenä on myös se, että kuinka paljon stressi vaikuttaa itse kiinnittymiseen. Ymmärrän, että lapsettomuuden taustalla se on yksi tekijä muiden joukossa, koska kierto voi pitkittyä, lyhentyä ja mennä kokonaan sekaisin stressin vuoksi jne, mutta miten siirron jälkeen, voiko se olla merkittäväkin juttu? Mulla kun sitä tässä nyt on sekä tän työtilanteen että myös muiden juttujen vuoksi. Ja kaipa sekin nyt stressaa, kun miettii, että tapahtuuko siellä kohdussa jotain ja tarkkailee tuntemuksiaan hullun naisen lailla. Ja jos mä näillä stressihormoneilla saan aikaan sen, ettei alkiot pysty ollenkaan kiinnittymään, niin aika tyhjän kanssa on siirtojakaan sitten tehdä. Hukkaanhan ne menee. Voihan lääkäriparkaa, kyllä se taas joutuu koville. :p

Miru, miten siellä naistenpäivä sujui? B)
 
Täällä yksi krapulainen, elämästä nauttiva pömppö ilmoittautuu. Aamu venyi, mutta oli ihanaa piiiitkästä aikaa tanssia itsensä hikeen ja nauraa elämälle. Olisin illalla antanut periksi sohvan vetovoimalle, mutta ystävä sai energiansa tartutettua ja kyllä kannatti. Kurre olet joskus sanonut, että välillä kannattaa väkisin puskea siihen sosiaaliseen kanssakäymiseen, vaikkei siltä tuntuisi, sillä lopputulos voi olla myös juuri näin ihana. Suosittelen kaikille!!!

Nami, kuulostaa oikealta tuo sinunkin päätös. Elämästä pitää nauttia, eikö silloin kestä myös eteen tulevat vastoinkäymiset, kun voi kohdata ne omana vahvana itsenään eikä nurkkaan ajettuna puoliminänä (jahas, sanatehdas taas käy).. Hiiteen siis se syyllistäminen vääristä elämäntavoista - samalla luudalla Moonikan kanssa sinne Timbuktun perukoille.

Kurre, ihanaa että ajattelet noin. Vahva suhde on kaiken perusta ja totta, ihan varmasti tämän elämän kestää ilman biologista lastakin, jos on se oikea aarre rinnalla. Onneksi sinulla on :heart: Ja onneksi me kaikki saamme tosin sen tupla-aarteenkin lopulta...

mmm tervetuloa takaisin sivistyksen pariin!! Oli täällä jo ikävä :attn: Nyt anna palaa KTT-päivissäsi oikein täysin rinnoin.

Krisselille tervetuloa myös täältä Putkinotkosta. Leppoisan onnellisia KTT-päivä myös sinulle.

PeePee, kiitos oma meteorologimme mukavan kuuloisesta kylvökelistä! Vauvapuhuria oikein tasaisina puuskina, jihuu :p Ja kysymykseesi, missä mennään, niin tosiaan tätiä odotellessa, vaikka KTT:ä tietysti ihan piiiiikkuriikkisella mahdollisuudella täälläkin elätellään. Kun se ovistesti ehti näyttää plussaa sitten kuitenkin ennen miehen pitkää reissua viime torstaina ja laitettiin vähän jo siemeniä itämään. Noin niinkuin varmuuden vuoksi. Mutta pääsiäisenä ilmeisesti pääsen aloittelemaan Puregonit.

Hobsku, kaunis ajatus. Korvataan mekin joohan se perinteinen "suolaa haavoille" tuolla kullalla. Itsensä kunnioittamista, siitähän siinäkin pohjimmiltaan on kyse.

Olette rakkaita! Ja myös kaikille, joita en erikseen maininnut, ihanaa päivää!
Alan katsomaan Narnian tarinoita, on juuri se olo, että tekee mieli lähteä retkelle mielikuvitusmaailmaan...
 
on kertakaikkiaan osuva ilmaus, Miru! Juuri tuollaiseksi sitä tuntee itsensä muuttuneen, kun välillä pysähtyy miettimään elämää tutkimusten ja hoitojen aikana ja kovalla pinnistelyllä ehkä vielä muistaa millainen tai kuka sitä oli ennen. Ja nyt - tukahdutettu puoliminä. Mutta eikö ongelman tiedostaminen ole ensimmäinen askel parantumiseen? Tämä on siinä mielessäkin aika tärkeä homma, että en oikein jaksa uskoa, että se vauva sitten kuitenkaan tekee meistä enää kokonaisia noin vaan itsestään. Omasta minästä on pystyttävä kasaamaan kokonainen, mieluiten kultavaloksin lujitettu sellainen, myös näiden rankkojen kokemusten jälkeen. (Kiitos Hobe tuosta ajatuksesta.) Kokonainen vahva nainen sekä itseämme että tulevia lapsiamme varten. :heart:

Kurre, kuulostaa tosiaan että painiskelen monenmoisten rankkojen asioiden kanssa juuri nyt. Työhuolet ja hedelmöityshoidot jo yksistään on isoja kuormittavia tekijöitä, saati sitten samaan aikaan tai jos vielä päälle tulee muutakin. :hug: Sanoit itse hyvin tuossa aikaisemmin, että meidän tehtävänä on ainoastaan pitää itsemme hyvässä kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin ja muut vastuut on sitten delegoitu muille tahoille. Koita vaan luottaa siihen, että lääkäri hoitaa nuo hoitoihin liittyvät asiat ja päätökset ammattitaidolla ja niistä ei sun ja miehesi tarvitse etukäteen murehtia. Toivottavasti sulla on sellanen lääkäri, jolle voit rehellisesti puhua myös tästä henkisen jaksamisen puolesta. Kuten tuolla jo viime kuussa todettiin, se ajattelu, että stressi aiheuttaa lapsettomuutta, on itsessään stressin aiheuttaja. Jos muutenkin ahdistaa, tulee vielä päälle syyllisyys ja paineet olla stressaamatta. Eli mitä jos polttaisit tämän ajatuksen yhdessä sen Monikan luudan kanssa! Vaikka onkin rankka vaihe meneillään, niin sä olet jo osoittanut moneen kertaan voimasi ja sitkeytesi ja kyllä tästäkin läpi mennään! Me täällä pidetään peukkuja, että työhommat selviää parhain päin mahdollisimman pian ja että lääkärillä on viisaita sanoja teille ja hyvät suunnitelmat jatkoon.

PeePee, mun aikataulu ei ole vielä tiedossa, mutta ennen pääsiäistä pitäisi päästä veitsilääkäriä tapaamaan kuitenkin.

Onkos meidän seuraavilla plussaajilla, Hobe, mmm ja Krisse, jotain virallista testipäivää kalenterissa? Eikä sitten varaslähtöjä, eihän?

T. Hikinen, uupunut optari-Nami B)
 
Namuska, mä testailen ensi torstaina tai ehkä keskiviikkona :D. Ekan inssin jälkeen oli kauhea määrä oireita, lääkkeistä ja tietysti testasin liian aikasin. Oli tietysti ensi kertaa ladattu vielä hirmuisesti paineita ja pettymys sen mukainen. Toiste en ole tehnyt samaa virhettä ja täällä kun ei ole hätää testailla ollaan usesti odotettu tätiä kylään, ja sitten vain soitetaan lääkärille ja jatketaan hommia heti. Nyt mä ajattelin ihan tehdä testin niin voi heti suunnata ajatuksensa tulevaisuuteen, oli se mikä vain.
 
Meille "määrättiin" testipäiväksi 16. päivä, ens su. Silloin olis jo pp16 ja kp 30. En sitten tiiä, pitäiskö jo perjantaina kun ois tasan kaks viikkoa siirrosta. Miten teillä muilla? Mutta jos KTT toteutuu, eikä menkat ala niin oisko kumminki tuo su hyvä? :/ Tulipas pohdiskelua...Mutta yhtään aikaisempaa varaslähtöä en ota! En ole edes testiä ostanut.

Alaselkää juilii niin perhanasti, pitää ainakin maan pinnalla, mutta KTT kaksi kyytiläistä on vielä matkassa :heart: :heart:
 
Ehtoota kaikille tasapuolisesti. Eilinen tuli naisten päivän kunniaksi lumpusteltua ystävien kanssa siellä täällä elämästä nautiskellen, siis pääasiassa siis herkutellen, nam. Nyt taas oli pakko päästä juttujanne lukemaan. Eipä täältä pitkään voi pois olla, ei edes päivää, koska heti alkaa negatiiviset ajatukset nousemaan pintaan. Mutta nyt taas tsempillä eteenpäin.

PeePeelle pitää todeta, että eipä täällä ole kuumia aaltoja näkynyt, eikä vielä juuri muutakaan. Alkaa kohta käämi palaa, jos ei vuotoa pian ala kuulumaan. Tuhrua ja menkkatuntemuksia oli tuossa puolessa välin viikkoa, mutta jostain syystä ottivat ja katosivat. Kerrankin kun oikein odottaa, niin eipä sitten ilmaannukaan. 0-ultra lähestyy
(no viikko vielä aikaa) ja jotain pitäisi tapahtua, muuten taitavat aikataulut mennä uusiksi. :headwall:

Hieno muuten tuo PeePeen vauvapuhuri-tiedotus. Nyt vaan peukkuja pitämään, että se pitää paikkansa meidän kaikkien kohdalla! :heart:

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille! Pidetään lippu korkealla ja positiiviset ajatukset etusijalla!!! :D
 
Positiivista viikonalkua siskot! :flower:

Krisseli, mulla oli testipäivä KTT14, mutta sanoisin, että tee sinulle annetun ohjeen mukaan vaan. Ois varmaan aina helpompaa, jos me kaikki pysyttäisiin niissä ohjeissa, mitkä ollaan omalta lääkäriltä saatu, mutta kun tuppaa hermo pettämään niinä vikoina päivinä kummasti... ;) Koita ottaa vaan rauhallisesti ja nauti KTT-päivistäsi. Tsemppiä!

Kiitos Nami ja Miru, kyllä asiat aina selviää. Jollakin tavalla ja jossain vaiheessa. :) Soittelin äsken klinikalle ja sain ajan lääkärille pääsiäisen jälkeiselle viikolle. Tässä tulee välikierto nyt pakosti, ja olen siitä itse asiassa tosi tyytyväinen. Tässähän tuntee olonsa jopa aikuiseksi, kun pystyy ajattelemaan, että välikierto ja hengähdystauko on nyt mulle tarpeen. :LOL: Mutta siis tauko tulee tarpeeseen, sillä tässä on monia asioita nyt mietittävänä, eikä hosumalla tule kuin ..... lapsia. :LOL: Vakavasti ottaen, mä olen eilisestä asti ajatellut, ettei tää homma sittenkään ole viikosta taikka kuukaudesta kiinni ollenkaan. Mä haluan, että pasia varten olen henkisestikin vahvempi kuin nyt ja että mun rakas kroppani saa hetken tauon tästä kaikesta. Mä etsin tässä nyt jotain sellaista sisäistä "rauhaa" ja viisautta ja tyyneyttä, että myös alkiolla olisi mahdollisuuksia. Ja huhtikuu kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. =) Eli koitan hoitaa sen oman leiviskäni, kuten oli jo puhettakin.

Aurinkoista viikkoa ja malttia sekä positiivista mieltä tuleville testaajille! :flower:
 
mmm
Missäs kaikki on? :eek: Täällä "loma" jatkui, tytölle nousi kuume illalla, to asti kova nuha vaivannut. Toivottavasti ei olis tää infulenssa tulossa. Draamaakin tästä seurasi, huomenna nimittäin koulujen väliset hiihtokisat ja niihin nyt osallistuminen hyvin epätodennäköistä. Ja tytöllä tietty suru puserossa, kun kovasti on treenannutkin :(

PeePee se aina ilahduttaa teksteillään ja toi "vauvatiedotus" oli loistava :LOL:

Mirulla ihana ilta ollut kamujen kaa ja se aina virkistää. Kiva tietää et teillä on laitettu "pääsiäisruohoo" itämään :LOL: ja kylvö sit ens vuoden alussa.

Kurre kiitos kun poltit Monikan luudan, nyt se ainakaan pääse meille tulemaan :LOL: Joko olet ottanut yhteyttä lääkäriin? Tuuthan heti raportoimaan?

).( Täällä tulee to se 14 päivää inssistä, mulle ei annettu mitään virallista testipäivää, mut ei ainakaan ennen sitä torstaita. Itse ajattelin et testaan ehkä sit su, mutta luulen etten sinne asti kerkee. Taitaa se Monika liidellä tänne ennen sitä savuavalla luudallaan :D Mut siis jos ei lennä, niin yritän sinnitellä sinne sunnuntaihin. Krisseli sinnitellään yhdessä sinne su, eikä oteta varaslähtöä, eihän? Jännittää Hobelixin puolesta, testipäivä lähestyy! Meilläkin tulee nyt ilmeisesti väkisinkin luomukierto seuraavaksi ja syyhän on tietty tuo saamarin pääsiäinen :headwall: Ajatteli ottaa keskusteluajan lääkärille ja jos se suostuisi laittaan jo meidän paprut eteenpäin väestöliittoon ivf:ää varten ja tekis sit kuitenkin aikaa odotellessa sen yhden inssin vielä. Vai onkohan se mahdollista? Olisko liian "röyhkeää" edes kysyä? Mulla on sellainen käsitys, et täällä jonot ei olis kauheen pitkiä ja odotusaika olis n. pari kuukautta. Mut mun tuurilla se on varmaan huomattavasti pidempi. Oho, pessimisti nosti päätään, siis kaikki tää jos satutaan nyt epäonnistumaan, mitä ei kyllä tapahdu ;) siispä täällä ollaan raskaana kunnes toisin todistetaan B)

Ukkovalta kiva kuulla sinustakin. Nyt on sitten clomiannostus kohillaan ja tulosta tulee, se on varma!

Positiivista viikon jatkoa kaikille ja PeePeen vauvapuhureita kaikille :heart:

mmm
 
Kurre: ihana miten vahva olet! Tuon hyvän asenteen jos voisit meille kaikille tartuttaa, niin vältyttäisiin paljolta turhalta ja itse aiheutetulta stressiltä. Kypsää ja aikuismaista - olet valmis äidiksi. Toisaalta noista välikierroista voidaan olla montaa mieltä; itsehän olen paras mahdollinen esimerkki tauon tehokkaasta hyödyntämisestä, eli suosittelen ihanan helliä hetkiä sinulle ja miehellesi ;)

mmm, ei ole olemassakaan sellaista kuin röyhkeät tai turhat kysymykset. Tuo kuulostaa hyvältä suunnitelmalta ja kun esität sen lääkärille ei siihen ole mukisemisa hänelläkään. Tosin... täällähän muuten uskotaan vahvasti siihen, ettei tuohon tarvitse edes mennä.. vauvapuhurin on ennustettu liikkuvan kohti pohjoista viikonlopuksi
:D :D

Tää käy nyt murkinoimassa, palaan myöhemmin sorvin ääreen.
 
Täällä on ollut vilkasta. Olin pimennossa netistä kun tietsikka oli päivityksessä tai jotain...???!!! Tuli ihan ahistunut olo ilman teidän juttuja ja meinas se känkkäränkkäkin sunnuntaina tulla kylään mut potkasin sitä persuksille ja niinhän tuo lähti viilettää jonnekin muualle! Tänne ei ole ainakaan tervetullut enää... :)

Nyt mä sen vasta uskon! Tää on terapeuttista...en olisi uskonut. Kun kävin noi 3 IVF hoitoa läpi ilman kanssa ihmisten tukea, se oli rankkaa. Nyt jaksaa ajatella positiivisemmin ,kun tietää että on oikeasti muitakin jotka käy tätä samaa tilannetta läpi! Ja ajattelee yhtä hulluja kuin minä!
Täällä voi sanoa miltä oikeasti tuntuu ja muut ymmärtää. Täällä jaetaan niin ilot kuin surutkin ja kannustetaan kuilunpohjalta ylös. Mulla on teidän ansiosta niiin ihana olo että mä olen aivan varma että nyt tärppää. Täällä puhaltaa plussa tuulet niin että letit lepattaa!!!!
Niin ja sitten mä tänään mietiskelin töissä että miten tää lapsettomuus on pistänyt elämän arvoja hiukan uusix. Olen aika varma että jokainen joka läpi käy tämän asian osaa arvostaa vanhemmuutta aivan eritavalla kuin ne joille lasten saanti on helppojuttu! Luulen että me ollaan enempi valmiita vanhemmix ja ollaan mietitty monta kertaa mitä me elämältä halutaan. Esim. En usko että kukaan meistä voisi juoda tai polttaa raskauden aikana. Minä ainakin arvostaisin lasta niin paljon etten olisi valmis leikkimään hänen terveydellään.

Voi mun pikkupäätäni...mulla olisi niiiiiin paljon asiaa mutta en osaa sitä kirjoittaa! Mulla on ilmaisu vaikeuksia...! =)

Kurreliini: Mulla 2 samanlaista siirtoa takana eikä kummallakaan edes yrittänyt kiinnittyä. lääkäri ei kertonut mulle syytä, en kyllä tajunnut edes kysyä! Mut tiedän sun tunteet kun mullekin lääkäri antoi hyvät onnistumis prosentit ja sitten ei mitään. Tsemppiä sulle ja lepää nyt kunnolla "välirauhan" aikaan. Pian se aika menee ja sitten alkaa taas uusi sota lapsettomuutta vastaan.

Soittelin tänään lekurille ja aloitan tikuttamisen ehkä ke. Nyt kierronpäivä 10. Ei tartte käydä ultrassa edes katsastelemassa folleja kun mulla niin säännöllinen kierto ja kun viimekierrossakin ovis löyty. Nyt vaan jänskättää sattuuko millepäivälle se ovis.

Mut nyt piinailijoille plussatuulia sekä malttia ja kaikille kanssa sisarille oikein ihanaa ja positiivista viikonalkua! :flower:
 
Minea sinun kirjoitus siitä, että alkiot eivät tartu kiinni osui "omaan napaa". Minulle on tehty inssejä ja kaksi IVF hoitoa ja aina alkiot, sekä limakalvo yms. olivat juuri oikeanlaiset ja huippuluokkaa lääkärin mukaan, mutta mitään ei ole koskaan tapahtunut. Senpä vuoksi tehtiin lisäkokeita. Sieltä sitten löytyi minulta tumavasta-aineita. Onko sinulle Minea tehty kromosomi, vasta-aine testit jne.?
Itse olen menossa nyt kolmanteen IVF hoitoon kovin toiveikkain mielin kun joku vika on löydetty niin ehkä silloin ratkaisukin...
Tuleva pömppömahainen :wave:
 
Hyvää viikon alkua kaikille!

Minea, tosi on - tämä vertaistuki on ihan vertaistansa vailla!

Joudun nyt sit lyhyellä varoituksella kertomaan esimiehelle jotain tilanteesta. Pelkään tosissani, ettei voimat riitä keväälle ja pakko ainakin varoittaa, että joudun olemaan jonkin verran sairaslomalla tässä keväällä operatsuunin takia. Yritän täällä kehitellä sopivia sanamuotoja, joilla viestin, mitä on pakko, mutta en paljasta liikaa elämästäni tai, vielä pahempi, sielunelämästäni. Kilpikonna vetäytyy syvemmälle kuoreensa, simpukka sulkeutuu. Ahdistaa. Miksi aika ei pysähdy ja anna pientä levähdyshetkeä? Hieman huvittavaa on se, että saan töissä useimmin palautetta siitä, että "olen niin energinen, dynaaminen ja aikaansaava". :LOL: :LOL: Pari kuukautta olen istunut aidalla kiikun kaakun ja miettinyt lähes päivittäin kehtaisinko mennä juttelemaan sairasloman mahdollisuudesta... (Lilleri lalleri laudalla makasi... muistanette loput.) Että sellasta. Mitä kaikkea sitä maailmassa tapahtuukin, mitä ulospäin ei ikinä arvaisi.

Tuli vähän omanapainen homma. :/ Mutta plussapuhuriin ympäri maata (ja ulkomaata) uskon kyllä ja teille pidän peukkuja!! bd
 
Sahrami, sanamuodot ja kiertelyn, kaartelun taito on vaikeaa. Onneksi esimiehet ovat aivan varmasti kokeneet kaikenlaista pitkän uransa aikana,joten myös heillä voi olettaa olevan taito ymmärtää. Teet juuri niin kuin parhaaksi katsot ja paljastat vain sen verran kuin on tarpeen. Jonkinlaista selitystä tietysti tuo noinkin suoran pyynnön/ ehdotuksen evääminen vaatii. Ja taas meiltä lapsettomilta vaaditaan enemmän kuin muilta. Kuinka aina voisi vastaavassa tilanteessa todeta, että lapset vaativat nyt erityisen paljon aikaa ja energiaa arjen pyörittämiseksi..Mutta jos sanot, että henkilökohtainen elämäsi vaatii nyt erityistä satsausta, saat muut heti huolestumaan. uudet haasteet voivat myös olla se toivottu muutos tässä tilanteessa ja viedä ajatuksia liialliseslta stressamiselta, mutta tilanne voi olla myös aivan päinvastainen. Minulle kävi niin, että pyydettiin/tsempattiin hakemaan uutta ja haastavampaa tehtävää talon sisällä ja lopulta haasteeseen tartuin muutama kuukausi sitten... ja nyt kaduttaa. Tajusin liian myöhään, että perustyöstäni suoriutuminen olisi tässä tilanteessa aivan riittävä ja tilanteeseen sopiva työpanos. Nyt, kun vastuullani on monenlaisten hankkeiden eteenpäin vieminen itsenäisesti, tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. Stressaa, ahdistaa, omatunto kolkuttaa.. Onneksi sain apuvoimia, eikä tilanne näytä niin pahalta kuin vielä kuukausi sitten. Toisaalta mietin myös sitä, että miten yrityksessä sitten olisi suhtauduttu siihen, jos nuori (lapseton - ¤%"¤/#%&%) ei tartu haasteisiin ja pyri eteenpäin.. ÄH, liian paljon varmaan taas mietin asioita, mutta ulkoiset odotukset ja halu vastata niihin aiheuttaa kyllä paineita. Mieti rauhassa ja ajattele vain itseäsi (helppo antaa näitä neuvoja :/ )

Toinen asia, joka minun piti Nami sinulle sanoa liittyy omaan polyyppilöydökseen reilu vuosi sitten. Kohdussa siis näkyi polyyppi ultrassa ja lääkäri arveli sen olleen syynä jo pidempään siihen, ettei raskaus onnistu. Polyyppi poistettiin kaavinnassa ja kuukauden kuluttua olin raskaana. Lääkäri totesi silloin: sama kuin sinulta olisi poistettu kierukka ja siltähän se tuntuikin. No, sittemmin on kaikenlaista muutakin tullut vastaan eikä raskaus ole sen jälkeen onnistunut, mutta kuitenkin tarinani tarkoitus oli valaa uskoa ja toivoa sinuun. Milloin menetkään kuulemaan lisää tuosta omasta "polyypistä"?

Tulipa tarinaa, osoittaa taas miten samanlaisten asioiden kanssa me kaikki täällä painitaan. :hug:
 

Yhteistyössä