Pömppömahaiset plussaajat!!

Apua, missä kaikki on????? Pakko oli kirjoittaa jotain tai tiputaan toiselle sivulle.

Marli :hug: kovasti voimia, kyllä teitä nyt koetellaan. Mutta pääasia, että Maukat ja sinä olette kunnossa.

).( Ei raportoitavaa

mmm

 

Heippa, mmm! Joko olet täysin toipunut operatsuunista ja mikä mieli?
Minneköhän kaikki on menneet... :wave:

 

PeePee :hug: :hug:

Marli, sitkeitä Maukkoja on sulla! Sydämestäni toivon, että pysyvät molemmat edelleen mukana!

on. Terkut iltapäivän ultrakäynniltä. Mun hormonihuuruisen lyhyenlännän kierron jälkeen hommat oli aloitettu tässä kierrossa rivakasti. Nimittäin oikean puoleinen munasarja oli pukannut jo tänään 20 mm follikkelin(kp 10)! Kyseessä on siis se tehdas, joka ei reagoinut hoitoon millään tavalla. En tietenkään ollut testaillut ovulaation tuloa vielä, joten ei aavistustakaan oliko lh-huippu jo. Homma varmistellaan näinollen Pregnylillä vielä tänään, jahka pääsen kotiin. Pitää vaan muistaa napata se mukaan työpaikan jääkaapista... Nyt sormet ja varpaat pystyyn, että se yksi pakkasnenä selviää sulatuksesta! Varmuuden vuoksi taidan varmistella mahikset, eli vokottelen mussukkani tänään ja huomenna ja ehkä vielä senkin jälkeen puutarhan hoitoon. Ihan näin syntymäpäivien kunniaksi: mulla on tänään ja miehellä huomenna Mies on kattokaas vuoden ja päivän nuorempi. Voi olla, että munistehtailu johtui viikonlopun viihteestä. Mun erittäin hyvät ystäväni entisestä kotikaupungistani olivat vuosittaisella vierailulla. Naisenergia jylläsi, shoppailtiin, käytiin teatterissa ja käytiin illalla pitkä kierros Koulussa, Pankissa, Apteekissa ja Puutorin Vessassa. Ne on baareja nykyisin Ja sunnuntaina shoppailtiin lisää! Rentouttavaa kaikessa väsyttävyydessään. Suosittelen.

Aurinkoiset heilutukset kaikille!

 

[/b]nami toivuttu on ja vuotokin lakannut jo ajat sitten. Mieliala vaihtelee päivittäin epätoivosta toivoon ja taas takaisn, mutta sehän on luonnollista meillä naisilla Inssiin mennään seuraavaan kiertoon, jos mennään riippuu siis onko lääkäreitä, saadaanko oikeaa reseptiä(clomeja ei saa kun kuulemma syyskuussa), saako vastaavan lääkkeen Suomesta vai Ruotsista jne....Mites siellä vointi? Onko oireita ilmaantunut?

Auringokukka hyvä tilanne teillä ja nopeesti uuteen urakkaan. Ja siis aina kannattaa varmistaa

mmm

 

Ihan kiva kun osaa käyttää konetta :kieh:

 

tuli muuten tosiaan varmisteltua: sekoitin irrotuspiikin aineet ja töräytin sen jo vatsa nahkaan, siinä vaiheessa se jotenkin lipes ja irtos ja kieri veskin lattialle, kissa hokas siinä kohtaa et mulla on siel jotain meneillään ja änkes mukaan,naputtelin kuplat uudelleen pois ja tökkäsin uudelleen vatsamakkaraan, JA ai! Sattui hel-lisesti mihin hitsin hermoon osuin!?! Äkkiä piikki irti - ja uus yritys - vihdoin onnistuin...heti siis kolmannella. Nyt on kolme reikää, joista kaksi on arkoja.

Jessus mikä tumpelo, ei mikään ihme, ettei vauvaa kuulu...

Hobelle hirmuisesti tsemppiä huomiselle! Nauti anoppisi hoivasta!

 

Peepee, voimia! Ihanaa että jaksat kirjoitella. Ja näinhän se on että surun jälkeen toivo kasvaa ja pää pystyssä uuteen hoitoon. Tänään jäin miettimään, että miten se on kun aina jaksaa toivoa, mutta aina en ole varma että uskonko enää itsekään...että kun olen jo menettänyt uskoni niin silti toivon että olisinkin raskaana. Vaikka usko menee niin toivo jää... En tiedä onko tässä nyt mitään tolkkua, taitaa hormoonit sekottaa mun pääni. Joka tapauksessa, ihanaa, että sullakin on uusi toivo heräilemässä ja toivon että toivut ainakin fyysisesti pikavauhtia. Henkisesti se vie varmastikin aikaa. :hug:

Samoin Marli...ei voi käsittää tuota koettelemustasi...koita jaksaa ja pitää itsesi kunnossa. Sulla on kyydissä nyt niin ihmekaksoset, että ne vaikuttais selviävän sun mutkaisesta alkutaipaleestasi. Toki sitä sois, että vihdoin kun raskaaksi asti pääsee niin saisi nauttia siitä. Toivotaan että sekin hetki koittaa, jahka ne Maukat nyt malttais asettua rauhassa kotiinsa. :hug:

Auringonkukka - olen niin onnellinen että sain rekrytoitua kaverin auttamaan noissa pistoksissa. En saanut tuota ampullia mitenkään rikki ja Pregnylin pistäminen on joka kerta sattunut niin paljon etten edes ymmärrä miten te muut saatte sen männän painettua alas samalla. (Thank god, Puregon kynä on inhimillinen!) Toivottavasti sun irrotus onnistui

 

Maanantai 26.5. :wave:

Taivaansilpoja...........icsi (syys)............................kp36/-/ktt
Neilikka78..................inssi/kesä..........................kp35/27/ktt
Dreamer-88................clomit+menopur.................kp21/30/ktt-1
mmm.........................inssi....................................kp17/2 7-31/ktt
Ukkovalta..................Pupuilua..............................kp16/33/kt t
Merikeiju.....................2.ivf....................................kp14/-/ktt
Auringokukka.............pas.....................................kp10/-/ktt
Hobelix......................hystero+laparoskopia.........kp10/30-32/27.5
Vappuviuhka..............inssi/ivf?.............................kp9/28/ktt
Stella08.....................pupuilua.............................kp8/27/kt t
Soraya.......................1.icsi (vko24)......................kp8/28-31/ktt
Kurreliini....................pas.....................................kp4/ -/ktt
Kamilla.......................2.ICSI.................................kp1/29-31/ktt
Minea81.....................Pupuilua.............................kp/-/ktt
EllaElias......................Pupuilua............................kp/-/kt t
Ulpu78.......................pupuilua.............................kp/-/ktt
PeePee77...................pupuilua............................kp/-/ktt
Meikku........................ivf......................................kp/- /ktt
Retuli82......................1.ivf...................................kp/-/ ktt
Simmu.......................2. inssi.................................kp/-/ktt
Haave........................ivf (esikierto).......................kp/-/ktt
Milja71.......................icsi.......................................kp /-/ktt
Kinky cat....................icsi (elo)..............................kp/-/ktt
Nippe81.....................inssi....................................kp/-/k tt

Testailijat
Dreamer-88 - La 7.6

Plussanneet :heart: :flower:
Miruliini + Papu & Nuppu (neuvola 19.5)
Marli + Maukat (+ & +)
Krisseli79 - ultra 28.5
Sahranami
[/quote]

 

Tässä päivitys, korjasin samalla omat tiedot...
Eli toiseen ICSI:in päätettiin lähteä :x :xmas: :snotty:
Huomenna soittelen Väestöliittoon, että onhan ok niille aikataulujen puolesta. Jos onnistuu, niin sit torstaina alkaa pistely, huiiiiiiiiii!!!
Mies murehtii jo valmiiksi et kuinka kestän, jos tulee taas nega... No, se on sen ajan murhe sit!

 

Ovis saattoi olla lauantaina, tai siis jos ovis tapahtui niin silloin se oli, eli ensi viikolla testaus loppu viikosta.. tosin nyt ei edes usko eikä välttämättä edes toivo plussaa.. ei sillä etteikö se olisi tervetullut, mutta on liian heikolla pohjalla parisuhde.. pahoittelen jos pahoitan jonkun mielen, se ei ole tarkoitus, mutta nyt tuntuu että miehen kanssa on kaksi tietä valittavana ja molemmat ovat valinneet omansa, ei yhteistä.. saa nähdä, 2kk asutaan erossa vkonlopusta lähtien, jos tilanne selkiytyisi.. Mutta toki olen onnellinen plussasta, jos se päättää nyt tulla, hoidan sitten vauvan yksin, jos mies lähtee.. Anteeksi tilitys.. :ashamed:

 

Hyvää syntymäpäivää Auringonkukka!
Kivaa sähellystä sulla piikin kanssa... Meidän kisu on joka kerta mukana touhussa. Mies laittaa mulle aina piikin valmiiksi ja tulee istumaan makkarin sängyn laidalle mun viereen, kun pistän. Kisu tulee joka kerta kattomaan, mitä mielenkiintoista tapahtuu, niinkuin aina kun ollaan miehen kanssa yhdessä. Se jotenkin varmistaa, että lauma on koossa. Siinä saa sitten varoa, ettei kisu osu piikkiin, eikä piikki mene vinksinvonksin mun nahkaan, kisun pyöriessä ja hyöriessä. Mies ottaa sen yleensä syliin siinä vaiheessa, kun piikki on mun kädessä. Useimmiten piikki menee sisään hienosti ensiyrittämällä, joskus saa tökkiä niin perkuleesti, ennenkuin osuu hyvin. :hug:


Meikku. Pistokset on aina vähän inhottavia. Piikkejäkin on niin monenlaisia. Kynä on tosiaan melko näppärä vekotin. Orgalutran (jarru) oli aivan järkky, en meinannut saada sitä ihon läpi millään, taisi olla paksumpi neula kuin muissa on ollut ja tylppä. Onneksi sitä ei tarvinnut pistää montaa kertaa. Procren (jarru myös) näytti ensin aivan kamalan monimutkaiselta, mutta oli loppujen lopuksi ihan helppo. Siinä on kaikki nesteet ja jauheet samassa systeemissä, työnnetään männällä sekaisin ja pyöritellään käsien välissä.

Tsemppiä Hobelixin huomiseen operaatioon!

Kamilla, ihanaa kun saitte päätöksen tehtyä! =)
Itse kuulen keskiviikkona klinikalla, koska alan pistelemään, kun punktio on suunniteltu viikolle 24, eli ei ensi viikolle, mutta sitten seuraavalle.

 

Dreamer-88. :hug:

 

Dreamer, ikävä tilanne teillä. Toivottavasti asiat selkiintyvät. Lapsettomuus/hoidot testaavat parisuhdetta isolla T:llä.... :hug:

Mun oli pakko tulla kertomaan teille, että meillä sellainen poika millainen äiti. 7. luokkalaisen koulu sujuu hienosti, ainoastaan biologia on tahmea aine (!). Ja se onkin sitten tosissaan tahmea. Vastauksia tänään palautetusta kokeesta:
- Strutsi: niveljalkainen, selkärangaton
- sienilajeja: tatit, vahverot, myrkkysienet
- Mihin eläimet tarvitsevat happea? Pysyäkseen lämpiminä.


Irrotuspiikki meni lopulta omaan vatsanahkaani, ei onneksi kissan...

 

Auringokukka, ihania vastauksia pojallasi!

(Siis nyt vasta huomasin, että olet Auringokukka, etkä Auringonkukka...)

Jos haluaa lukea vastaavanlaisia koevastauksia, niin tuli mieleen tämä linkki:
http://www.netikka.net/knuutti/Hupijutut/koevastauksia1.htm

 

Kiva kuulla sinusta PeePee! Minun on pakko sanoa nyt KAUNIITA UNIA ja kömmittävä ukkokullan viereen, kuorsaus on kuulunut tuosta seinän takaa jo kauan!

 

Auris, ONNEE! Ja onnee matkaan myös. Ihan oikein vähän koekylvää ennen kuin laitetaan pakastetaimi juurtumaan. Kaksin kylvöin aina komiampi saalis!

PeePee, kiva kuulla sustakin taas. Tässä joukossa on hyvä jatkaa matkaa, vaikka suru varmasti vie oman tilansa vielä pitkään. :hug:

Kamillalle ja mmm:lle onnenpotkuja samoin kuin kaikille muillekin. Alkaa karata käsistä tämä ihana vilkas pömppisporukka. Jaksetaan kaikki uskoa! Niin, tuo clomi-juttu on muuten perin kummallinen. Toivottavasti kaikki tarvitsijat saavat vaihtoehtoista tavaraa tarpeisiinsa.

Dreamerille tsemppiä! Rankalta vaiheelta kuulostaa. Toivon todella, että asiat kääntyvät vielä hyvin sinun ja miehesi välillä.

).( Plussan jälkeen ei juuri raportoitavaa. Menkkamaiset kivut, jotka alkoi muutama päivä ennen testiä, jatkuu edelleen. Öisin yltyy koviksikin ja nukkuminen on katkonaista. Muuten ei mitään merkkiä mistään. Välillä (lievä ilmaus) on vaikea uskoa, että tuolla voisi olla joku, mutta varmaan tässä vaiheessa no news is good news. Varhaisultraan olen menossa puolentoista viikon päästä. Houkutus olisi kova mennä jo nyt, että tulisi tapahtunut todellisemmaksi, mutta ei se varmaan huolia poistaisi, kun niin vähän näkyisi. Omituinen vaihe meneillään. Sekä oman käsittämättömän yllätyksen, että niin monen kokemien takaiskujen jälkeen on hyvin voimakkaasti sellainen olo, että pitää elää 100% tätä hetkeä pohtimatta sen syvempiä tai miettimättä huomista. Mitä tahansa voi tapahtua ja niin vähään elämän menossa voi itse vaikuttaa. Toivottavasti pystytään kaikki kokemaan elämän hyvät hetket täysillä ja säilömään ne muistoiksi sadepäivien varalle. Alkaa mennä taas näiksi kevään ensimmäinen vaahteranlehti -jutuiksi, mutta tosiaan, ehkä juuri tuollaisista pienistä täydellisistä asioista ja hetkistä rakentuukin koko homman ydin. Ehkä.

Halauksia kaikille pömppiksille! :heart: Kurre, miten voit?

 

Kiitos kaikki, nyt on vain niin loppu..

 

Hobsku, kovasti tsemppiä operaatioon! :hug:

PeePee, luin sun kirjotuksia ja mulle tuli ihan kyyneleet silmiin, sillä on se vaan uskomatonta huomata, miten ajatukset vaan muuttuvat positiivisemmiksi ja kuinka sieltä kaiken sen tuskan takaa alkaa jälleen näkemään uusia mahdollisuuksia. :heart: Ja mulle tuli viime syksy mieleen ja omat vastaavat kokemukset, ja haluan sanoa sinulle ihana pömppis, että käsittele nämä asiat loppuun saakka äläkä pelästy, vaikka tässä matkan varrella tulisikin synkkiä päiviä ja itkua riittää vielä pitkään. Mä luulin silloin, ettei se itku ja raastava kipu ikinä lopu, mutta kyllä se loppui. Aikaa siihen menee ja itselle pitää antaa aikaa ja tilaa käydä se läpi. Nyt tänä keväänä olen miettinyt, etten enää oikeastaan sure keskenmenoa, tai se ei ole mun mielessä, vaikka hyvä ystäväni synnyttää nyt kesäkuussa ja meillä oli sama laskettu aika ja musta on todennäköisesti tulossa vielä tämän pienen ihanan ihmisen kummi. Ja olen siis todella onnellinen, että kävin sen surun silloin läpi kunnolla. Ja mulla siihen auttoi hoitojen jatkaminen ja muutenkin vaan eteenpäin meneminen, vaikkakin elämä on tuonut mukanaan tietysti myös uusia pettymyksiä ja haasteita. Mutta sellastahan se on. On vaan ammennettava voimaa niistä ihanista asioista sinne vastoinkäymisten varalle. =)

Miten jakselette Ulpu ja Ella? :hug:

marli, voi hyvänen aika. Kyllä sinä olet uskomaton voimanainen ja selkeästi ovat kaksoset tulleet äitiinsä! Ja kyllä elämä on ihanaa, ihan kuten totesit. Toivon sinulle nyt jatkossa helpompaa taivalta ja ettei teitä koiteltaisi enää näin rankasti. :hug:

Auris, juhlapäivät on oikeen mainioita aikoja kasvattaa folleja. Mutta tossa kyllä lienee se valtaisa naisenergia ollut taustalla! Hieno saavutus ja loistavaa, jotta piikitkin sitten päätyivät omaan nahkaan. =)

mmm, ihana kuulla, että voit hyvin. Ja jos lohduttaa, niin mielialat vaihtelee kuules täälläkin. Välillä hyökätään vasemmalta ja välillä oikealta....

Meikku, sun kirjotus ois voinut olla mun tekstiä. Vaikka on menettänyt hetkeks uskon, niin silti sitä kuitenkin alitajuntaisesti toivoo olevansa/tulevansa raskaaksi. Ja juuri tuon uskon kanssa täälläkin on ollut haasteita viime aikoina. Onneks se ruoho sitten alkaa vihertämään pienen sateen jälkeen ja uusi yritys valtaa mielen. =) Vaikka mitä olis tapahtunut. Ja se on uskomattoman hienoa, vähän kuin luonnon kiertokulku, eli talven jälkeen sitten taas kaikki herää eloon ja alkaa kukoistaa, kunnes syksy taas tulee ja on aika vetäytyä kuoreen lepäämään ja keräämään voimia seuraavaan vuoteen. Melkein tässä kyllä toivois, että osais suojella itseään, eikä aina vaan jaksais yrittää uudelleen, sillä ne pettymykset tuntuvat kerta kerralta vaan rankemmilta. Mutta eipä sitä osaa. Ehkä hyvä niin.

Kamilla, loistava juttu! :flower: Kultamuru, ymmärrän miestäsi, sillä samaa se pohtii meilläkin. Mutta onpahan noista negoista ennenkin selvitty eikä ne nyt pömppisten tahtia juurikaan hidasta, ehei. Ja sitäpaitsi, sen plussan vuoro on vielä tulossa - kenties juuri tällä kertaa! :heart: Tsemppiä piikittelyyn!

Dreamer, :hug: . Voi kulta pieni. Toivon hurjasti, että teillä ajatukset ja tilanne selkiäisi. Antakaa aikaa itsellenne sekä toisillenne. Voimia kovasti. :hug:

Namimami, ensimmäiset vaahteranlehti -jutut on se voimavara, jolla tässä mennään eteenpäin, joten niissä ei kannata pihtailla! Täydellisyyttä löytyy pienessä muodossa hurjan paljon, onneks välillä ehtii pysähtyä katsomaankin. Silloin kun on liikaa vauhtia, niin jää aivan liian monesta asiasta paitsi. Ihan kuin silmät ummessa kulkisi. Ja väittäisin, että se onnen avain on se 100% tässä hetkessä eläminen. :flower: Haaveita ja unelmia pitää olla, mutta täytyy ehdottomasti elää tämä päivä tänään, tässä ja nyt.

Miru, mitä kuuluu? Entäs Stella, kuinka jakselet?

Aurinkoista tiistaita ihanaiset!

 

Huomenta pömppö-kullat =)

Olen viettänyt hiljaiseloa, mutten ole teitä unohtanut, ehei! Ikäväkin on ollut, mutta olen pakottanut itseni pysymään poissa. Pari viikkoa vielä tätä kriittisempää aikaa ja olen halunnut pitää ajatukseni poissa kokonaan näistä asioista. Olen myös niin kovin herkkistuulella, että kirjoituksenne saavat minut itkemään ja siihen kun lisätään päivän muut itkut, en kai muuta tekisikään... Nyt olen vain yrittänyt levätä, pitää ajatukseni positiivisina ja unohtaa, että jotain ikävää voisi tapahtua. Kurre, kiitos siis kysymästä, oikein hyvää kuuluu, kovasti väsyttää ja nukun huonosi, mutta muuten voin mainiosti. Seuraava ultra on 9.6. (rv 12+0).

Täällä teillä on niin kovasti tapahtunut, että en edes osaa kommentoida kaikkia.

Hobskulle kovasti tsemppiä. Olkoon tämä nyt se viimeinen koettelemus ennen kesäisiä plussauutisia. Olisi jo teidänkin aika saada palkinto pitkästä odottelusta :heart:

Kurre, en lukenut aiempaa sivua, jossa varmasi olisi ollut tämä tieto, mutta millä aikataululla pas tehdään? Onko sulla taas zumenon käytössä? Täällä on kaikkien meidän kolmen peukut pystyssä onnistumisen vuoksi (papulla ja nupulla alkaa peukut jo erottua, juuri parahiksi) :heart:

Kaikille muillekin pömpöille rakkautta, valoa ja onnen tuulahduksia. :heart: :heart:

 

Miruseni, en tiedä lohduttaako ja helpottaako, mutta mulla ei ole tullut pieneen mieleenkään, että Papun ja Nupun tilanne voisi tosta kehittyä muuhun kuin isompaan suuntaan. =) Eli siis ihan totta, en ole missään vaiheessa sun plussauutisten jälkeen osannut edes ajatella, ettei asiat menis hyvin. Mulla on vahva tunne siitä, että jotenkin vaan kaikki on kunnossa. :heart: En toki vähättele yhtään sun omia fiiliksiä, sillä on normaalia pelätä ja toivoa nyt vielä näíden muutaman viikon menevän silmissä, jotta pääsee siihen vaiheeseen, kun antaa itselleenkin luvan uskoa ja olla onnellinen. :heart: Koitahan jaksella siellä rakas ystävä. :hug:

Meillä aikataulu on se, että ens tiistaina ultra ja silloin päätetään siirtopäivä, joka siis on noin 11.-12.6., kun klinikka menee kiinni sitten 13.6. Eli ei siis edes tarkalla tää touhu, jäi ihan hukkapäiviäkin siihen.. No joo, ei vielä viime viikolla naurattanut. Ei todellakaan. Ja zumenonit on kehissä, mutta onneks on siedättänyt itseni niille, joten pahoinvointia niistä ei enää tule. So far. Eikä niistä tullut muuten taukoakaan tossa välillä kuin 3 pv. Kiva punanen pieni pillerihän se on, tuttu kaveri aamuin illoin. Ja Annika on muuten sen siirtoviikon poissa, joten N sitten tekee siirron. Mä koitan kerätä voimia ens tiistaille, sillä mun pitäis silloin sopia samalla niistä kortisonitableteista... Ja se ei ollut vielä ihan pelkkää pässinlihaa, kun enhän mä niitä tarvi. Ehken fyysisesti, mutta henkisesti kyllä.

 

Ai että olet kyllä tehokas nainen, Kurre. Mitäpä sitä klinikkaakaan liian helpolla päästämään vaan viime metreillä vaan tosi toimiin. Olen myös päättänyt vierailla klinikalla piirakkapuuhissa ko viikkona, jos maanantain ultrassa kaikki on edelleen hyvin. Harmi, ettei Annika ole sitten paikalla. MUTTA... sen verran katsos olen taikauskoinen, että kun muistelet meidän plussaan johtanutta viikkoa, se olikin Niklas joka teki punktion ja siirron Annikan ollessa koko viikon poissa...eli eli...

 

Heh, niinpä Miruseni, koitan myös olla miettimättä, että meidän inssiplussan teki myöskin Niklas tuuratessaan Annikaa...

 

Ta-daa!!

 

Kurre ja Miru - ihanaa, että olemassa ja siellä jutustelemassa! Samoin kaikki muutkin ystävät. Nyt on hymy herkässä harva se päivä, vaikka rankkojen asioiden kanssa painitaan. :heart: :heart:

Kurre, olen niiiin iloinen, että teille hommat kulkee eteenpäin ilman pakkotaukoja tai muita kommelluksia. Ja hyvä, jos löydät rohkeutta jutella lääkärin kanssa kortisonista ja muista askarruttavista kysymyksistä. Jonain päivänä, yhtäkkiä, kaikki asiat ovatkin kohdallaan ja tulosta syntyy. Tässä siirrossa voisi olla juuri passeli aika. =)

Miru, samaa tuumaan Kurren kanssa, että hyvät fiilikset on teidän tuplien suhteen. Ymmärrän todella oman huolen ja varmasti pyörittelen samaa päässäni, jos tuonne asti pääsen. Mutta uskon silti, että kaikki menee yhtä mallikkaasti loppuun asti kuin on mennyt tähänkin saakka.

Mä päätin juuri, että annan periksi ja alan suosiolla käyttää taas panadolia. Yritin tässä vähän aikaa olla täysin luomusti. Säryltä ei pysty nukkumaan ja unen puutekaan ei varmaan ole suositeltavaa. Soitin teratologiseen puhelinneuvontaan ja siellä sanoivat, että on täysin turvallista. Aika hyviä tuollaisia palveluja on muuten olemassa. Jouluaattona soitin johonkin apteekin palveluun neuvoja, kun klinikka oli kiinni ja inssilääkityksen kanssa tuli ihmeellisiä juttuja eteen. Käytetään näitä koko (vero)rahan edestä!! B)

 

Moi!

Eilen oli niin hiljasta eikä ketään linjoilla, mutta nyt taas - ihanaa kun ystävät on taas täällä kaikki, suruissaan ja iloissaan.

Dreamer : Ensiksi sulle iso ymmärtävä halaus. Kyllä meilläkin on välillä ollut niin vaikeaa, että olen ollut aivan epätoivoinen, että voidaanko me selvitä tästä. Pitkä historia ja iso asuntolaina ovat toistaiseksi pitäneet pään kylmänä, mutta kyllä mua välillä pelottaa, että mitäs jos nämä hoidot vaan jatkuvat ja jatkuvat.... Toivon sydämestäni, että teillä mietintätauko selkiyttää asioita. Mulla ainakin välillä olis tehnyt kuluneen talven ja kevään aikana olla ihan konkreettisestikin vaan yksin hormonihoureissani: kaikki ärsytti ja tuntui pahalta ja loukkasi ja tuntui epäreilulta - tuntui että olen ihan yksin...Ja luulen, että niin naurettavaa kuin se tavallaan onkin, miehestä tuntui ihan samalta, että se on "yksin",vaikka OIKEASTI mä olin tietysti oikeassa

Meikku, Kurre : Voi mä niin olen osa tuota kerhoa, jossa eletään käsittämättömässä toivossa. Kerronpa teille hulluimman toivoni: vaikka siis viime viikolla oli menkat, niin jotenkin ne oli oudoimmat pitkään aikaan: parina päivänä iltasin tai aamusin vähän kirkasta ja silloinkin ikään kuin limamaista könttiä ja sitten tietysti tuhru, joka kesti oikeastaan reilun viikon, siis vielä eilenkin (ööh sitä mitä, 8. päivä!!!!). Ja tiputteluahan on siis tavallaan ollut n. 3 viikkoa...lapasta lähtien...Ja sit kun muniksia vielä särkee ja väsyttää (joo, siis ihan vaan iltasin ja aamusin, selkeä oire... toisaalta mies sanoi eilen, että "sä haukottelet nykyään ihan koko ajan" ) ja hassusti vielä rintoja pakotti parin päivänä (mutta siis ihan menkkojen aikaan) niin mähän idiottii aloin miettimään, että jospajospajospa...voisinkohan mä olla...Tosin ekan plussan ainoa selkeä oire (rinnat turposi kuin ilmapallot, joskin pienet puuttui...Mutta silti mä vaan mielessäni vielä EILEN ILLALLAKIN mietin (=toivoin) että voi että olis ihmeellistä mennä Niklaksen ultrattavaksi perjantaina ja sit se sanoiskin, että "kuules *Stella*, nyt on kyllä sellanen juttu että sä olet raskaana". Joo, ihan sairasta haaveilla tällasia, en mä tajua mistä ne haaveet vaan jaksaa nousta...Joo, faktapohjaa tietysti on sillai, että tulihan sitä höönittyä just ennen lapaa edellisenä iltana ja ovis osui ehkä niille main (jonkin verran ne tujut lääkitykset on tietty voinut vaikuttaa kropan toimintaan)... No joo, enhän mä siis tietenkään ole raskaana, mutta jostain se käsittämätön toivo vaan aina nousee. Ihan älytöntä, sitä tekisi välillä mieli lyödä itseään (lempeästi) kun saa itsensä kiinni ihme toiveista ja haaveista. Tavallaan se on kai hyväkin asia - että sitä toivoa vielä on... Jaa, en ole tietenkään testannut, koska en mä oikeasti ole.

Nyt mun on pakko itse asiassa tehdä töitä (niinniin, niitä mitä pitäis oikeesti tehdä koko ajan) eli palaan vielä tänään.

Aurinkoa pömppis-sydämiin (ja pikkuisille myös) lähettää
S