Pömppömahaiset plussaajat!!

Kurre: ihmeellisen ihana ja vahva nainen sinä olet kun pystyt noin rauhallisesti tyhjän blanko-ruudun tänne toteamaan - olet uusi idolini. Tarkoitan sitä todella. Odotetaan nyt kuitenkin vielä hcg-arvo, täällä on ollut muissa pinoissa kaikenlaisia tarinoita puolesta ja vastaan tuon tikun tuloksen, joten... Odotetaan. Teillä oli siis jotain pakkasessa vielä? :hug:

Vappiiis?

PS Kurrelle vielä: Eli joo, tehdään kesän ajan tällaisia luomu+pregnyl+pregnyl / luomu+pregnyl+crinone -hoitoja. Eli käytännössä ollaan muuten luomuna (eli aamuisin hirveä satsi vitamiineja mutta ei sen kummempaa) mutta lh-nousun havaittuani (tässä apuna Clearblue digi) pistän Pregnylin, joka irrottaa munasolun ihan niin kuin ivf:ssä/insseissäkin. Ja luonnollisesti Pregnyl-avun aikoihin on tarkoitus pupuilla ihan sikana (ns. PIS -päivät) niillä main, eli arviolta vaatimattomat 5-6 päivää putkeen Ja sitten tässä ekassa kierrossa jolloin ei vielä olla lomilla (eli kaukana omasta jääkaapista, mitä Pregnyl tarvitsee) vedän loppukiertoon Pregnyliä pari kertaa vähän pienemmän satsin, millä piiskataan omia munasarjoja tuottamaan itse se vaadittu progesteroni. Ja sitten myöhemmin kesällä tarkoitus on ottaa edelleen Pregnyl munasolun irrotuspuuhiin ja ottaa progesteronitukea loppukiertoon mahdollisimman miellyttävässä muodossa, mihin olen kaavaillut joidenkin kehumaa Crinonea, jota ei ilmeisesti tartte ottaa kuin kerran päivässä. Aattelin, että ois lomalla kivempaa, ettei tarttis aina käydä luikattelemassa kapseleita.

 

(.) pirullinen yö takana, että toi Mooooonika pitää olla hankalaa seuraa. Kuumavesipullokin on tosi hankala, kun lämpötilat on yli 25n, kauheaa hikoilemista sen kanssa. Mulla on sitten operaatioihin aika ensi tiistaille, menen sairaalaan jo maanantaina - tylsistymään. Sopivasti viikolla, joka loppuu miehen serkun häihin.

 

Ei ole todellista :heart: :heart:

Pakko tulla tänne kommentoimaan...

PeePee: :hug: Oikeita sanoja ei ole

 

Kurre :hug:

 

Stella, valitettavasti idoliksi en voi ruveta, en missään mielessä. :ashamed: Ja siis uskot ehkä varmaan, että vaikka tuosta blankosta testistä melko neutraaliin tyyliin onnistuin kirjottamaan, niin olo on jotain ihan täysin muuta. Olo on just sitä. Kävin äsken labrassa ja metrossa istuessa kyyneleet nousi silmiin niin monta kertaa, etten pysynyt laskuissa. Kyllä tästä on taas nousemista... Ehkä pahinta oli ilmoittaa asiasta miehelle, kyllä mä tän oman tuskan kestäisin, mutten kestä katsella, mitä tää miehelle aiheuttaa. :'( Ja aika pahasti siellä mielessä käy se tuttu ajatus siitä, että mitä jos minä olenkin se, joka ei koskaan tule onnistumaan.... Meillä on 2 pakkasessa, mutta siis usko on aika vähissä, sillä kaikki edelliset 4 on olleet top-lkioita ja kaikki kunnossa, mutta silti tulos on tämä. Tyylipuhdas nega. Ja koska meillä on siittiöiden vasta-aineita, niin luomusti yrittämällä ei tule mitään, vaan ollaan ihan täysin riippuvaisia klinikasta ja niiden aikatauluista. Eli jos seuraavaan pas:iin ei ehditä nyt, niin sitten menee syksylle. Teidän osalta Stella kyllä kuulostaa hyvältä, että on mahdollisuuksia mitä yrittää. =)

Namskun tilanteesta kyllä sanoisin, että multa väistyi muutama musta pilvi omalta taivaalta sun viestin jälkeen. :heart: Toi on ehkä parasta, mitä voi tapahtua muru! Ja siitä ei voi kuin olla koko sydämestään niiiiiin iloinen! :heart:

Hobsku, aika paha tilanne siellä, lämmöt katossa niin sanotusti. Jos lohduttaa, niin meilläkin on täällä kesä, noin +5 astetta. Koita kestää ja peukut on pystyssä jo ens viikkoa varten! :wave:

 

Joo omasta navasta vielä.
Lääkäri meinas että vuoto johtuu kyllä raskaudesta, mutta muut oireet olivat kyllä vatsatautiin viittaavat. Olen nukkunut ihan kauheesti ja nyt herätessä yökkäillyt koko ajan. Vatsatauti kylläkin on onneksi jo ohi.
Sairaalassa ollessani ajattelin, kun en vielä tiennyt mikä mulla oli, että ei tätä kestä yhdeksää kuukautta millään.

 

Miruliini, Kuulosti aivan ihanalta kun kerroit teidän saunareissusta.
Voi kun Maukat jaksaisi kaikesta huolimatta ja omalle kohdalle tulisi myös tuo päivä, kun raskaus näkyisi :saint:

 

290 kp26. Anteeksi oma napa, ei pysty mihinkään. :'( Kurre... en voi mitenkään kertoa miten pahoillani olen uutisestasi. :'( Ja Stella, kiva, että olet taas mukana! Kirjotan sullekin lisää kun pystyn. Kaikille halauksia paljonpaljonpaljon.

 

Siis Nami, tarkoittaako toi sitä mitä mä oletan ja luulen!!! :heart: :heart:

 

EMMÄTIIÄ!?!! MÄENVAANTIIÄMITÄÄN... :$

 

Eli tarkoittaa! OIKEESTI, TOI ON VAAN NIIN MAHTAVA JUTTU! :heart: :heart: Ja muistatko kun mietittiin niitä kotikikkoja silloin sun operaation jälkeen, ei sitten menny ihan hukkaan nekään. Mä olen vaan niin onnellinen tästä, tää pelasti mun oman päivän ihan sata-nolla!

 

290 kp 26????? Mä tiedän että TOI ON JUST SE UUTINEN KUN PITÄÄKIN! Upeeta Nami, mulla menee ihan kylmät väreet pitkin selkää ja reisiä.

 

Kurre: huokaus. :'( :hug: Mä tiedän, tiedän. Sydämeen sattui toi sun ajatus miehen kivusta ja surusta. On (turhaan) yrittäny blokata omaa testipäivää tasan 4 viikkoa sitten pois muistista. Olen niin niin pahoillani. Ei se tavallaan auta ketään että sanoo, että ihan samoja suruja surraan, mutta ehkä sittenkin vähän lohduttaa. Itseäni - näin jälkikäteen, kun nyt olen palannut elävien ja pömppämahaisten kirjoihin - se ainakin lohduttaa ihan aidosti. Ja vielä meidän luomuonnistumisesta: ihan vielä lohdun sanoiksi, että me siis ollaan tahkottu tässä jo kohta kolmatta vuotta ja hyvinkin tarkasti ajoittaen oikeaan hetkeen, joten vaikka siittiöissä ei ole vikaa, niin "jotenkin" tuntuu, että mussa kyllä jotain on: on tietysti mahdollista, että se oli "vaan" toi endo, mutta jotenkin kun miettii tätä ajan kulumista ja toisaalta ivf:ssä todistettua mun huonohkoa hormonivastetta hevosannoksille, niin kyllä pistää väkisin vähän epäilyttämään luomuonnistumisen mahdollisuudet.... Joopajoo, onhan se mahdollista, kunnes toisin todistetaan... Lue: omat vasta-aineet ja immuniteettiasiat vielä testaamatta, mutta teen sen syksyllä.

 

Stella, :hug: Eiköhän sovita yhdessä niin, että on lupa aina itkeä ne kyyneleet loppuun asti ja sitten niistetään nenu ja noustaan reippaina pystyyn pömpöt tanassa. Kävi sit kuin kävi. Ja kyllä te ihanat ihmiset lohdutatte hurjan, hurjan paljon, mutta tosihan on, ettei siihen pahimpaan kipuun auta mikään, pitää vaan käydä se läpi ja sitten helpottaa. Jossakin vaiheessa.

Hymyilytti toi sun sanavalinta tahkoaminen aika tavalla, mutta sitä itseäänhän se just on. Ja murunen, mietihän nyt mitä meidän Nami teki, joten etteköhän laita sielläkin taas aika ahkerasti (ja nautiskellen) tahkoten, ja kun vielä sun mahdollisia "esteitä" autetaan lääkityksellä, niin kuules mikä jottei. =)

 

PeePee-muru, isoista isoin rutistus sinne! :hug: Älähän sinä siellä nyt mua tsemppaile, vaan keskitetään nyt ihan kaikki voimat siihen, että sinulla ja Hippusella oliskin asiat enempi kuin hyvin. :heart: Ja kyllä ultrallakin voi erehtyä, eli elämme siis hurjassa toivossa ystäväiseni. :heart: Voimia kovasti!

 

Sahranami Onnittelut :heart:

ON: kaksi follia, 14-16mm, perjantaille ovis ilmeisesti olisi sitten.. Joten testaus olisi kenties 7.6...

 

PeePee minulta isoja toivon ja uskon säteitä huomiselle!

Namimami :heart: :heart: :heart: Taidan käydä hakemassa kotimatkalla muumimukin ja kumikäsineet minäkin! Aivan sikamakee loistava uutinen! :flower:

 

Nami, ihan mieletöntä!! Voi vitsit miten onnellinen olen puolestasi Tämä on todellinen ihmeiden kuukausi - aivan ihanaa.. :heart: :heart: Itkuksi vetää...

Neuvolakuulumisia:
Meidän pikkuisilla oli kaikki hyvin. Toinen heilutteli käsiä ja jalkojaan kovasti ja toinenkin pienen herättelyn jälkeen (taisi olla iltapäivänokosilla). Pituutta oli 22,5mm ja 23mm eli täysin viikkoja vastaten, pidempi jopa huomisessa jo menossa. Sydämet sykki niinkuin pitääkin - eli kaikki loistavasti. Ne pienen pienet raajat heiluttelemassa oli kyllä ihan mielettömän liikuttavaa - taas alkaa itkettämään. Ihan kuin olisivat sanoneet: äiti ja isi, täällä me ollaan.. voi luoja.

Meni omanapaiseksi hehkutukseksi - ei voi mitään.

PeePee, ihmettä puolestanne rukoillen :heart:

 

Voi mitä ihania uutisia täällä! Onnea Sahranami valtavasti :heart: !

PeePee, älä ihmeessä luovu toivosta, hienosti noussut HCG, siellä se pikkuinen sydän torstaina pumputtaa!

Tsemppiä kevätkylvöihin myös kaikikille muillekkin pömppiksille!

Itsellä ois ultra 28.5, viikkoja silloin vähän reilu 7. Jännittää ihan sikana, oireita ei juurikaan ole, mutta aiemminkin ne ovat näillä main vasta pikkuhiljaa alkaneet.

Krisseli

 

Kurre, ihanasti sanottu tuo, että itketään kyyneleet loppuun ja sit niistetään nenu. Voisin ainakin itse yrittää jo niistää nenua, jos kyyneleet olisivat hyvällä säkällä loppuneet. Tänään oli eka päivä töissä ja kovaa yritystä normaalista elämisestä. Koska saat tietää hcg:n? Sehän sitten vasta kertoo lopullisen totuuden. Kaikesta huolimatta vaikutat ihailtavan urhealta. :hug:

Nami, hcg arvo on aivan loistava tälle päivälle! tarviiko vielä kärvistellä naama peruslukemilla? Sä annoit kyllä nyt niin roppakaupalla uskoo tähän touhuun, jos hoitojen välissä voi onnistua. Palataan 'oikeasti' kun olet sulatellut. :heart:

Stella, Ihanaa, että olet taas mukana. Sä osaat kirjoittaa kaiken sen, mitä mä haluaisin, mutten osaa pukea sanoiksi. Siis myös ne pahan olon tunteet toisten onnistumisista silloin, kun itse on ollut syvällä suossa ja toisaalta kuitenkin huono omatunto kateellisista ajatuksista. Mutta myönnetään että niitä on ollut myös mulla, varmaan meillä jokaisella joskus.

).( Tein päätelmän, että askel eteenpäin otettu, koska nyt Namin uutiset OIKEASTI teki tosi, tosi hyvän mielen. Kiitos!

 

Miru ihana kuulla, että sun pikkuiset voi hyvin ja heilutteli sulle! Muistathan nauttia, olet oikeasti raskaana! :heart: :heart:

 

Ja lisäyksenä, että myös Miru teidän perheen viimeaikaisista kokemuksista ja neuvola käynnistä voin vilpittömästi iloita. :heart:

 

Jeeeeee Nami onnea aivan valtavasti :heart: Mahtava yllätys, ihanaa. Mäkin oon aivan onnesta soikeena sun puolesta. Siinäs näette, kaikkea hyvää ja ihanaakin tapahtuu, ainakin välillä. Mahtava juttu, onnea teille molemmille. Taas ei tule hymystä loppua tänään

stella mitään taukoa ei kehoitettu pitämään ja inssi tehdään sit heti ku mahdollista(siis sitten ku menkat alkaa soitto polille ja varmistetaan onko lääkäreitä käytettävissä??) Aiotaan kyllä tähänkin kiertoon peittoja pöllyytellä, mutta tuskin mitään tapahtuu. Ovistestejä ei ole, joten sokkona mennään. Niin ja täytyy odottaa, et tää niukka vuoto lakkaa. Hskopia oli kyllä aika helppo operaatio, joten kannattaa pyytää. Sillä kai sit nähdään se kohdun tilanne ihan kunnolla? Näin ymmärsin ainakin. Saikkua tuli kolme päivää, mutta kipuja ei ole ollut tuskin ollenkaan.

Kurre :hug: :hug: teille molemmille. Kyllä se aurinko paistaa meille risukasaankin, joskus ja pakkohan se on.

Miru esikoinen täyttää ensi kuussa 9v ja sisarusta toivoo taas kerran syntymäpäivä lahjaksi :'( Ei vaan pysty toivetta täyttämään....Mites neuvolassa? Oliko se tänään?

Marli voimia teille :hug: Onneksi Maukat kunnossa.

Vappishuhuuuuu?????

).( Vähän rankat viime päivät. Kuulin tuossa viikonloppuna, et veljelle tulossa kolmas lapsi. Kun tää uus syntyy, niin heillä sit kolme alle viisivuotiasta En kyllä ole siinä mielessä yhtään kade/katkera, mutta kyllä se kieltämättä hieman vihlasee sydämessä. Tosin kovilla ovat varmasti noin monen pienen kanssa, huh huh. Meillä tyttö uutisen kuultuaan pillahti itkuun ja hoki, että epäreilua, miksi ne saa noin monta. Niin kova paikka on yrittää saada lapsi ymmärtämään, etteihän se ole meiltä pois jos muille syntyy vauvoja:'( Ja kanttia se kysyy yrittää olla itsekkin itkemättä. Ja itkuhan se tulee sit kun on yksin. No elämä ei ole aina reilua ja niinkuin tytöllekkin sanoin, hän on meille niiiiiin arvokas ja rakas, että aivan pakahtuu joskus, kun häntä katselee.
Ja tänään kävin katsomassa työkaverin pientä poikavauvaa. Ihana poika olikin ja vanhemmilleen niin rakas
:heart:

Nyt pakko jatkaa töitä, hyvää alkavaa viikkoa kaikille

mmm

 

Hei kaikki ihanat pömppisystävät!

Ihan ensimmäisenä isot pahoittelut, kun olen pitänyt teitä uutispimennossa, vaikka yksi sun toinen on huhuillut perääni. Murphyllä oli sormensa pelissä perjantaista asti. "Käväisin" työmatkalla loppuviikosta, ja mun piti olla takaisin sieltä perjantai-iltana. Paluumatkani kuitenkin tyssäsi Tukholmassa jatkolennolta myöhästymiseen, joten vietin ylimääräisen yön Arlandassa. Aina tyyni ja rauhallinen vappis oli sillä hetkellä yhtä hymyä :headwall: ! Noo, en sitten alkanut testailemaan reissun päällä - halusin ehdottomasti olla sillä hetkellä kotona ja oman kullan lähettyvillä. Testaus siis siirtyi sunnuntaille ja PHKR jatkui koko illan ja yön.

Kotiuduin sitten viimein lauantaina puolen päivän kantturoissa ihan romuna ja rättiväsyneenä, mutta kuitenkin mukavasti kihelmöiden ajatuksella sunnuntaiaamun testauksesta. Kihelmöinti kuitenkin lopahti, sillä Moniquen retale (ilmeisesti siitä viisusta lopullisesti suivaantuneena) aloitti pilkuttelemaan lauantai-iltana, ja sunnuntaiaamuna ei enää pilkuteltu vaan lorotettiin ihan valtoimenaan. Pakkohan se kuitenkin oli testillä varmistaa, ja ruutuun ilmestyi teksti "tämä(kään) arpa ei voita, kiitos kannatuksesta".

Eihän siinä muu auttanut, kuin kasata ajatuksia, tirauttaa itkut :'( ja soittaa tänä aamuna klinikalle ajanvaraukseen. Jostain syystä olen kuitenkin ihmeellisen tyyni asian kanssa. Luulen, että muutama sivu aiemmin kertomani totalitaarinen romahdus ja puhdistautumisitku oli sen verran voimallinen kokemus, että nyt tämän jaksaa ottaa käsittämättömän rauhallisesti. Tai sitten tämä on tyyntä myrskyn edellä, ja parin päivän päästä arki lyö oikeasti avokämmenellä ja hajottaa pään ihan pirstaleiksi. Tämä on sellaista tunteiden tukkijokea, että mikäpä noista etukäteen tietää. Sitä paitsi olen tässä hoitohässäkässäni vasta ihan pikamatkojen juoksija verrattuna moneen teistä rakkaista pömppiksistä, jotka olette kokeneet tämän asian kanssa useampia maratoneja. Uskoa ja toivoa siis vielä riittää, joskin ikäni (38) alkaa hiukan jo hirvittää. Esikoisen "uisteluun" se on jo kohtuullisen korkea lukema. :|

Uuteen nousuun tästä siis on vain lähdettävä. Olen vielä epävarma sen suhteen, tehdäänkö perään toinen inssi, vai haluammeko jo "putkihommiin". Mutta ehkäpä olen tässä asiassa viisaampi konsultoituani lääkärin kanssa.

Kurre kultaseni, iso :hug: Sinulle, kanssapiinaaja. Uskotkos, että meidän syntymättömät vauvat ovat leikkineet keskenään niin innokkaasti, että ovat unohtaneet tyystin ajan kulun, ja huomaamattaan missanneet kotiinlähtöajan. Leikkikööt nyt vielä tovin keskenään, sillä meidän vuoro tulee kohta. Ponkaistaan vaan vähän vauhtia tuolta listan häntäpäästä. Jaksathan, rakas pömppis!

Sissus, Nami! Käsittämätön ihme ja uskomaton yllätys! Olen ihan sanaton tämän edessä. Ja minä kun loitsusin Moonikaa kimppuusi vielä muutama päivä sitten :ashamed: . Olen niiiiiin onnellinen puolestasi! Tällaiset onnistumiset valavat entisestään uskoa meihin kaikkiin pömppiksiin. Voi Oikein Hyvin! :flower:

PeePee, laitan kädet ristiin ja toivon ihmeiden jatkuvan myös Sinun kohdallasi. Lämmin voimahalaus. Anna toivon olla suurempi kuin pelon!

Miru, liikutuin kyyneliin lukiessani neuvolakäynnistäsi. Uskomatonta! Tuplapömppeli =)

mmm, hienoa, että selvisit operaatiostasi, joskin lopputulema oli melkoista luettavaa. Huh huh! Ja nuo muiden vauvauutiset...niistä avauduinkin jo tuossa vähän aikaisemmin. Ne ovat ihania ja ne sattuvat... Jaksu!

Kaikille muillekin pömppiksille iso :heart:, sekä tervetuloa uudet tulokkaat.
Jaksetaan tahkota, Siskot

vappis, kp 2

 

Vappis :hug: Sinä ihmeellinen nainen, joka oman pettymyksenkin keskellä kannustat ja tsemppaat muita. Eipä se, kuinka alussa menee hoitojen suhteen juurikaan surua tai pettymystä helpota, eikä kannata sellaista itseltään vaatiakaan. Onneksi vaihtoehtoja on vielä paljon - niin ajattelin itse inssien aikana ja se pitikin paikkansa. Kannattaa kuunnella omaa tuntumaa, miten jatkatte eteenpäin.

Kovasti halaan täältä ja toivon palauttelevia päiviä myös noiden työkiireiden jälkeen. :hug: