Pömppömahaiset plussaajat!!

Perjantai 16.5.

Vappuviuhka..............1.inssi................................kp28/28/ktt13
Kurreliini....................pas.....................................kp30/-/ktt10
Hobelix......................hystero+laparoskopia.........kp34/30-32/ktt
Taivaansilpoja...........icsi (syys)............................kp26/-/ktt
Neilikka78..................inssi/kesä..........................kp25/27/ktt
Stella08.....................pupuilua.............................kp24/27/ktt
Sahranami......1.ivf (pitkä kaava), esikierto........kp23/26-28/ktt
Kamilla.......................Pupuilua.............................kp21/29- 31/ktt
Auringokukka.............Pupuilua.............................kp21/-/ktt
Dreamer-88................clomit.................................kp11/-/ktt
mmm.........................hysteroskopia......................kp7/27-31/15.5
Ukkovalta..................Pupuilua..............................kp6/33/ktt
Merikeiju.....................2.ivf....................................kp4/-/ktt
Minea81.....................Pupuilua..............................kp/-/ktt
EllaElias......................Pupuilua.............................kp/-/kt t
Ulpu78.......................pupuilua.............................kp/-/ktt
Retuli82......................1.ivf...................................kp/-/ ktt
Simmu.......................2. inssi.................................kp/-/ktt
Haave........................ivf (esikierto).......................kp/-/ktt
Milja71.......................icsi.......................................kp /-/ktt
Kinky cat....................ivf........................................kp/-/ktt
Nippe81.....................inssi....................................kp/-/k tt

Testailijat
Vappuviuhka - La 17.5
Kurreliini - Ti 20.5

Plussanneet :heart: :flower:
Miruliini + Papu & Nuppu (neuvola 19.5)
PeePee77 + Hippunen (+)
Marli + Maukat (+ & +)
Krisseli79

 

Muina naisina ajattelin, että ihan vaan tästä tempaisen kuulumiset kuin ei mitään taukoa oliskaan ollut...

Täällä siis ollaan, edelleen. Lämmin ilo ailahti ja läikkyi sisälläni eilen, kun päivitin reilusti yli viikon tauon jälkeen kuulumiset.

Kirjoitin eilen kaikki ennätykseni ylittävän, eli objektiivisesti arvioiden ihan oikeesti PITKÄN sepustuksen mutta ilmeisesti olin kirjoittamistauon selättämisestä turhan tohkeissani koskapa Auriksen neuvo tekstin kopioimisesta ei ollut iskostunut tajuntaan ja kas kummaa, kun painoin "Vastaa", koko 2+ ilmoitti olevansa nurin seuraavat 2 tuntia...Hetken kiroilin ja sitten alkoi naurattamaan.

(.) Kävin laparoskopiassa ja endoahan siellä oli - kaikkien muiden yllätykseksi paitsi itseni (huom! ) Leikkaavan lääkärin mukaan sitä oli ihan selkeästi mutta ei nyt kuitenkaan "aggressiivisesti". Ilmeisesti enemmänkin "lievähkö/keskiverto", ei siis myöskään "lievä". Hehe, siinäpä tarkka tasoluokitus. Toinen munis oli muuten oikein huolella liimaantunut ihan vääriin sisäelimiin ja se saatiin irrotettua. Saa siis nähdä, josko seuraavissa ivf:ssä toisen muniksen punktiointi muuttuisi vähemmän kovia otteita vaativaksi harjoitukseksi...Nimim. muistissa on kun kaikki biologista lähtien painavat mahaani, jotta punktioneula saataisiin oikeaan kulmaan. Nojoo. Leikkauksesta olen jo toipunut fyysesti aika ok, henkisesti olen luonnollisesti ihan saman vuoristoradan kyydissä kuin ennenkin, ehkä nyt sentään vähän jo maan pinnan yläpuolella.

Lapasta vielä sen verran, että kun ilmoitin tietysti klinkalle sähköpostilla, että by the way, lapassa löytyi endoa ja se on nyt poistettu (lievällä näpäytys-sävyllä, pakko myöntää - sen verran epäileviä kommentteja tästä itse-diagnosoimastani endosta olin saanut...), niin vastaus oli aika neutri: ei kuulemma vaikuta ivf:ien onnistumiseen vaikka endoa olisikin, mutta sen poistaminen on toki hyvä juttu ja on kuulemma mahdollista, että endon poistaminen saattaa joissakin tapauksissa lisätä luomu-onnistumisen mahdollisuuksia. Hmm... En jaksa käsittää miksi endo ei vaikuttaisi ivf:n onnistumismahdollisuuksiin jos se kerran vaikuttaa luomuraskauksiin (siis oikeesti, eihän tossa väitteessä ole logiikkaa paitsi jos lähdetään siitä, että endon ainoa lapsettomuutta aiheuttava oire/vaiva olisi se, että se tekee mahdottomaksi munasolun/siittiön kohtaamisen ja/tai alkion siirtymisen kohtuun), mutta en tietenkään viitsinyt alkaa väittelemään asiasta, varsinkaan meilitse. Vähän silti tuli (taas) sellainen olo, että jaahas: millään mahdollisilla minuun, siis vain minuun, liittyvillä erityisseikoilla ei siis sinänsä näytä olevan hoitoja ja hoitokaavoja tehdessä niinkään väliä koska suurin osa pareista saa kaipaamansa avun näistä hoidoista ihan perussetillä, joten kyllä se tepsii jossain vaiheessa minuunkin - - - hormoneja piikkiin ja vatsanahkaan vaan, sitten solut yhdessä maljaan ja siitä ineen ja se on sitten herran haltuun! Ja jos ei tärppää hyvien alkioiden siirronkaan jälkeen, niin se on sitten "selittämätöntä" miksi ei. Tiedetään: "Ei":n selityksenä tarjotaan standardivastauksena, että 50% ongelmista johtuu alkioista, 50% naisesta. Mutta jotenkin tuo jälkimmäinen 50% tunnutaan unohtavan niin kauan kuin soluja saadaan punktioitua/roiskittua pieneen purkkiin! Vähän katkeroituneen kuuloista, mutta siltä välillä tuntuu. Mua kun on alkanut kiinnostaa enemmänkin se, mistä tietyt asiat johtuvat, eikä niinkään se "fakta" että mulla on ilmeisen huono lääkevaste, kun valtavillakaan hormonimäärillä ei ole saatu aikaan enempää hyviä soluja (1.IVF: 15 rakkulaa, 9 solua, 4 normi-hed, jotka siis kaikki jo siirretty, 2. IVF: 10 rakkulaa, 7 solua, 3 normi-hed, joista siis 2 surullisen kuuluisaa blastoa ja yksi 4 päivään pysähtynyt morula, jota ei pakastettu pysähtymisen takia) Olisi esim. kiinnostavaa, onko endo voinut vaikuttaa hormonivasteeseen ja/tai munasolujen laatuun, vaikuttaako se vielä pitkään (vaikka se on nyt poistettu) ja voinko ihan oikeasti (kuten ulkomaiset kirjat ja nettisaitit väittävät) esim. ruokavaliolla vaikuttaa a) endoon (eli varmistaa ettei sitä tulisi uudestaan) b) munasolujeni laatuun. Nojoo, eiköhän tämä nyt riitä. Ymmärrettävistä syistä ajatukset ovat pyörineet nyt viime viikot endossa, sallinette anteeksi!

Joka tapauksessa: halusin tulla kertomaan, että I'm back, koska kaipasin teitä liikaa. Lisäksi halusin tulla kertomaan ja tunnustamaan, että pahimman masennuksen aalloissa löysin itsestäni Marlin huonoimpien ystävien vikaa: tässä taisi käydä vähän niin, että opin kyllä jakamaan kanssanne täällä suruja mutta en sitten viime pettymyksen hetkellä ja sen jälkeen kestänytkään niitä muiden iloja. Osasin kyllä iloita teidän puolestanne ihan aidosti jollakin tasolla, lempeästi kadehtien, mutta jokaisen plussanneen onnea ajatellessani oma suonsilmä tuntui jokaisella henkäyksellä entistä syvemmältä ja kylmemmältä. Niin kauan kuin itse oli ktt, muiden plussat olivat ehkä maailman ihanimpia ja muiden negat vastaavasti todella suuria pettymyksiä. Mutta kun yhtenä keväisenä aamuna olin enää vp (v*tutuspäivä), en jotenkin salamaniskusta pystynytkään enää käsittelemään sitä, että minä tosiaan olin se, joka en edelleekään onnistunut mutta nyt nuo tutut muut ystävät saivat siirtyä seuraavaan vaiheeseen... En tietenkään toivonut kenellekään negaa mutta jotenkin käänteisesti se oma nega tuntui vaan koko ajan vieläkin onnettomammalta. Ymmärrätte kyllä.

Niin tai näin, täällä ollaan. Ei ehkä ihan niin aktiivisesti kuin ktt aikoina, mutta silti. Jännitän ihan sydän sykkyrällä vappiksen ja Kurren testauksia!

Tänään muuten tuli tapailtua sitä Vappiksen aiva mahtavaa Moniquen lähdetyslaulua kotona peilin ääressä vessassa kun aloin etsiskelemään pikkuhousun suojia. Ja kuulkaa: sen verran siinä laulussa jotain taikaa oli, että sain aikaan omaan päähäni sellaisen ihmeellisen ja täysin epärealistisen toiveen, että mitäs jos mulla ei menkat nyt alkaisikaan...Että jospa kuitenkin sen lapan ja kaikkien niiden opiaattien höyryissä olisi käynyt luomuihme... Ja sitten ryntäsin pikkuhousut nilkoissa vessasta pari askelta ulos keittiöön kalenterille ja aloin laskemaan, että hetkinen, mikäs kierronpäivä mulla nyt oikein on (koska en oikeasti ollut ihan perillä, go figure that !!!!! Noh, se oli siis kp 24/27) Miehen ilme eteisestä (suora näky keittiöön) oli näkemisen arvoinen... Oikeasti (ja ihan realistisesti, koska Moniquen terveisiä tippuu tippuu tipetipetippuu) odotan tietysti häntä saapuvaksi tulevana viikonloppuna seurakseni todistamaan kun Leijonat voittavat mutta halusin silti kertoa tämän pienen tarinan todisteena siitä, että kyllä täältä pohjamudista noustaan, hitaasti mutta varmasti. Ja Ulpu, kun syksy tulee, on meidän aikamme.

Halauksin
Stella

 

Stella!! Ihana kuulla sinusta. Ei voi sanoa, että hienoa kun endo löydettiin, mutta hienoa kun se saatiin pois. :hug: Lääkärin kommentit hieman kohotuttavat kulmakarvoja täälläkin. Voi kun olisi sellainen taho, joka IHAN OIKEASTI paneutuisi jokaisen yksilölliseen tilanteeseen eikä vetäisi liukuhihnameiningillä. Yksityisellä se tehdään ystävällisesti ja ihanien ihmisten ympäröimänä, mutta eipä siitä liukuhihna-assosiaatiosta oikein pääse sielläkään. Tunteesi muiden plussiin ja onnistumisiin on varmasti asia, jonka jokainen meistä on kokenut prosessin aikana lukemattomat kerrat. Välillä saa toivoa, välillä sitä katkeroituu entisestään. Luotan vahvasti siihen, että ne hyvät uutiset odottavat sinuakin jo nurkan takana. Ja jos ei muusta syystä niin oman ja miehen iloksi kannattaa välillä pistääkin jalalla koreaksi PHKR:n merkeissä

ps. Niin kova kiire oli tulla sulle vastaamaan, että yritin kirjautua salasanalla Stella, kas kun ei taaskaan tyhmä tietsikka ymmärtänyt mistä on kyse

 

Joo, hehe...Meillä olisi tästä pinosta lähettää aika voittamaton PHKR-edustus tohon "So you think you can dance" -formaattiin

Viikonloppuja!

 

Stella 12 points, endo 0 point! Hyvä, että siivoiltiin sulta kiusaamasta. Mä luulen, että mulla olis ihan sama tilanne: vähäisiä löydöksiä, jotka sitten paljastuisi enemmäksi. Ehkä vielä mäkin pääsen siivoukseen. Olen samaa mieltä, että endolla voi olla enemmänkin vaikutuksia kuin arvataankaan. Joissakin asioissa naisen intuitio ja terapeuttinen leveys on vahvempi kuin lääkärin tieto. Joillakin endosta huolimatta homma hoituu, mutta kuulunkohan itsekin siihen %:tiin ettei systeemi toimikaan. Sen aika näyttää.
Voin vaan kuvitella sun miehesi ilmeen, kun olet siellä kotona kalenterille juoksennellut

 

Huomenta Pömpöt! Takkiin tuli jääkiekossa, mutta se tarkoittaa vain,että viikonlopun muissa tavoitteissa onnistutaan.

Vappikselle tulin toivottelemaan viime hetken plussatuulia +++++++

Toivottavasti Kurre-murren olo on pikkuisen parempi kuin eilen, onhan??

Kaikille muillekin oikein ihanaa ja ainakin tällä hetkellä hyvinkin aurinkoista lauantaita. :wave:

 

Huomenta myös täältä!

Stella, vallan hurjan iso rutistus ja tervetuloa taas matkaan!!!! :hug: :heart: Kyllä sua on kaivattu! Hieman vakavaksi veti tosin kertomuksesi, sillä helpolla ei pientä ihmistä päästetä.. Ja toi, ettei oikeen luota saamaansa hoitoon, tekee kaikesta uskomattoman raskasta. Ihan kuin se ei sitä ois muutenkin. Hyvä kuitenkin, kun sun erittäin pätevä omadiagnoosi vahvistui ja asialle on myös samantien tehty jotakin, eli suunta on oikea. Ja siis koska takkiin tuli lätkässä, niin uskotaan sen tarkoittavan positiivisia asioita sitten muissa merkeissä! :saint:

mmm, onhan kaikki ok? Vai kismittääkö eilinen matsi vielä pahasti? Parempi voitti, se oli kyllä selvä.

Vappiiiis, tulehan päästämään meidät piinasta, joohan muru? Plussa, plussa, plussa!!!

Miru, toivoisin oloni olevan rauhallisempi ja mielen fiksumpi, mutta ei. :headwall: Tää on taas vaan niin hirveetä ja verenpainekin lienee huippulukemissa, kun mielessä pyörii jatkuvasti pelko ja kauhu. Mutta te tiedätte tunteen, eikä sille mitään voi. Jotenkin sen negan läpikäynti mielikuvin etukäteen kuitenkin on se tapa, jolla siitä jotenkin ehkä selviää. Ei se sitä tuskaa ja pettymystä yhtään vähennä, mutta se pudotus jyrkänteeltä ei ole niin yllättävä. Ehkä. Ahdistaa. Big time!

 

PeePee... :'( :'( :'( :hug: :hug: Itken. Elämä on vaan liian julmaa. :'( Rakas ystävä, sanothan, jos on jotain mitä voisin tehdä... :'(

 

Jos voisin henkäistä yhdenkään
raskaan huokauksen puolestasi,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.
-Marleena Ansio-

 

Voi PeePee :hug: Mä oon tosi pahoillani sun puolesta.
Hirveesti voimia, mä en tiedä mitä sanoisin, kun tiedän, et ei ne sanat kauheesti lohduta. Anna sen itkun vaan tulla.

 

Haluaisin liittyä seuraanne, ystäväiset, hyvät pömppärit!

Muutama tuttu nimi täällä jo vilahtaakin. Olemme selittämättömästi lapsettomia ja yritystä on ollut vähän päälle kolme vuotta. Takana on tuloksettomia inssejä ja kolmatta kertaa yritämme yhä ensimmäistä IVF-hoitoa, sillä siirtoon asti emme ole päässeet. Ensimmäisellä yrityksellä kasvoi yksi munasolu, toisella kertaa kuusi, joista yksikään ei sitten hedelmöittynyt. Tällä hetkellä elimistössäni vaikuttaa jarrupiikki (Procren) ja olen siitä niiiiiin kiitollinen, kun ei tarvitse huolehtia päivittäin. Inhosin sumutella Synarelaa, ymph! Se maistui nielussa pahalta ja tuntui, että sumu levisi aina jotenkin erilailla nenässä. Tuntui ihan kuin en olisi osannut käyttää sitä... Nyt odottelen tätsykkää kylään ihan näinä päivinä. Ultra on 28.5. ja sitten alan pistelemään, mutta en vielä tiedä mitä. Punktio on suunniteltu kesäkuun alkupuolelle, viikolle 24. Olen taas aivan intoa täynnä! Välillä on käyty pohjamudissakin ja välillä on niin ihana fiilis. Oikein vuoristorataa mennään. Kesälomakin odottaa parin viikon päässä!

 

PeePee. :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:
Voimia lähetän ja rutistan lujaa. Muistan, kuinka plussasit edellisessä pinossa, jossa olin. Sanat vain pyörii päässä, voi miksi. :'(

Olet ajatuksissa. :heart:

 

Soraya, sydämellisesti tervetuloa mukaan joukkoomme! :flower: =) Tosi kiva saada uusia pömppiksiä jakamaan tätä taivalta. Ja teilläkin punktio koittaa tosi pian jälleen, eli jänniä aikoja elellään.

 

PeePee, EIEIEI..hajosin uutisestasi. Miten voi elämä olla näin epäoikeudenmukaista ja julmaa. Itkettää kovasti täälläkin :'( :'(

 

Täällä ollaan ja hengissä!

PeePee mun sanat ei riitä pahoittelemaan :hug: :hug: Tää on vaan niin järkyttävän väärin :'( Muista, et me ollaan täällä ja ihan sua varten.

Vappis ?????

Stella kiva kuulla susta ja Welcome back :heart:

).( Infertilitas septa uteri... on siis diagnoosi. Eli mitään polyypimaista limakalvoa ei löytynyt, kaavintaa ei tarvittu ja hysteroskopia tehtiin spinaalipuudutuksessa. Joten kipuja ei ole juurikaan ollut ja vuoto vain vähäistä. Kohdussa on siis jonkin verran seinämää ja on muuten ollut siellä aina. Mutta tilaa siellä on, toinen puoli kehittyneenpi kuin toinen? Ja seinämän vuoksi keskiraskauden keskenmeno riski suurempi. Mitään vaikutusta ei siis ole raskautumiseen tai keskenmenooni. Ja tuskin mitään riskiä olisi keskiraskauden kmon, koska yhden raskauden olen jo saanut vaikeuksitta loppuun asti. Eli näin meillä. Paska reissu, mutta tulipa tehtyä. Palataan taas alkuruutuun, mitään syytä ei siis löytynyt vieläkään. En kyllä käsitä, mitä se toinen lääkäri on sitten nähnyt Ja mitä parasta :kieh: lääkäri tahtoo tehdä vielä yhden inseminaation!!! Kun ei kerta kesätauon takia eteenpäin päästäisi kuitenkaan. Niin no riippuu tietty siitä, milloin menkat alkaa ja onko silloin polilla lääkäreitä :kieh: :kieh: Ei kun laittoi reseptit postiin. No laittoi sitten clomireseptin ja minä sit soitin apteekkiin ja sain kuulla et clomeja saatavilla vasta vko38. Tästä viisastuneena soitin sitten polille ja kohta lääkäri soittikin takaisin. Ajattelin jo, et joutuu antamaan periksi lähetteen suhteen, mutta EI. Aikoi kirjoittaa uuden reseptin vaikuttavalla aineella, jonka voisin sitten noutaa Ruotsin puolelta. Valitettavasti asustellaan rajan tuntumassa ja Ruotsissa ilmeisesti vastaavaa lääkettä saatavilla. Että näin, olo on siis tällainen :headwall:
Ei vieläkään lähtenyt homma rullaamaan, ilmeisesti joku raha kysymys tai sitten tää meidän lääkäri on saanut päähänsä, et mä todellakin raskaudun hänen kätösien avulla Ei kai se muukaan auta ja toisaalta samapa tuo, kun ei sinne ivf:ään pääse muutenkaan kun syksyllä. Toivottavasti lähetteen saaminen ei sitten hidastuta kovin paljoa syksyn hoitoja. Lähetteen saan sitten tän viimeisen inssin jälkeen. Täytyy vaan ihmetellä ja ääneenkin kyllä osaston sihteerille puhelimessa päivittelin, et toinen näkee toista ja toinen toista. Mitäpä tässä taas uskois. Pääsis vaan äkkiä sinne Väestöliittoon. Siellä luulisi ainakin olevan asiantuntevaa porukkaa ja perehdytään paremmin asiakkaaseen. No soittelihan tää meidän lääkärikin perjantaina kolmesti asian tiimoilta vaikka varmaan oli kova kiire. No otti vaan niin päähän, että annoin tulla vähän höyryjä ulos. Luulisi ottavan tosissaan jatkossa

Hobsku hskopia ei siis ollut mitenkään paha ja tehtiin siis puudutuksessa, joten nukkumattia ei tarvittu ja toipuminen nopeampaa. Hermoilin kyllä aika pahasti mutta anestesiahoitaja siis oli MIEHENI VELJEN VAIMO ja hän piti huolen, että mömmöt oli sellaist että olo oli suorastaan taivaallinen Mitään en siis tuntenut ja vuotokin niukkaa. Joten tsemppiä, äläkä jännitä turhaan, jos toimenpide on sama. Kotiinkin pääsin samana iltana. Jouduin tosin odottamaan operaatiota aamusta kahteen asti iltapäivällä. Se olikin rankkaa ja onneksi laittoivat tippaan ja väliin tiputtelivat päänsärkylääkettä migreeniin. Mulla nimittäin iskee niin mahdoton jysäri jos toi verensokeri pääsee heittelemään pahasti. Mutta oleppa syömättä ja juomatta edellisestä illasta asti ja odottele iltapäivään asti. Meinas siinä hermo katketa useampaan otteeseen :kieh: Onnellisesti ohi on, mutta hullua hurskaammaksi ei tultu.

Kurrelle vielä :hug: Raskaana kunnes toisin todistetaan :heart:

mmm

 

PeePee, :hug: Tiedän mitä on maata ilman housuja sielä vastaanotolla ja kuulla kaikkein kamalimmat sanat, mitä voi olla. Ymmärsin, että onneksi miehesi oli mukana, etkä joutunut olemaan yksin.
Kukaan ei voi lohduttaa teitä tarpeeksi. Ei, vaikka olisikin kokenut samaa. Keskenmeno lapsettomuushoitojen jälkeen on niin selittämättömän kamalaa, että se jättää jäljet varmaan koko elämäksi.
Olen itse ollut melkein kuukauden sairaslomalla ja suosittelen myös psykologilla käyntejä. En mahda mitään, kun teidän tilanne, repii täälläkin sydäntä niin, että itkettää. Jos haluat purkaa pahaa oloa, niin täällä kuuntelija ja olkapää. Tukekaa toisianne ja itkekää yhdessä.
"...Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne kestettävä on, jotta juuri minä syntyisin..."

:heart: :hug: :heart:

 

PeePee, kovasti voimia tuon surullisen uutisen takia! :hug: :hug: :hug:

 

PeePee - :hug: mä luin sun uutisen aamusta ja .... en tiedä mitä sanoisin... :hug:
Soraya - tervetuloa...
mmm - Hyvä etta sulla meni hyvin. Tulikin mieleen että pitää varoittaa hoitsuja että migreeni on mullakin ihan takuuvarma tossa tilanteessa. Ma joudun menemään edellisenä päivänä sairaalaan, täällä kun ei tehdä mitäan hommaa ns. polikliinisesti. Ja varmuudella ne nukuttaa, ettei vaan olis hankala potilas. Ja nyt sitten viikon odttamisen jälkeen ajattelin mennä kylpyyn ja eiköhän se vieraskin silloin rynnannyt paikalle. Kaikki muut keinot joita ehdotettiin ei auttanut. Joten soitellaan huomenna sairaalaan...

 

PeePee, Lähetän sinulle voimia täältäkin :hug: :hug: Yhdessä on piinailtu ja iloittu odotuksesta ja yhdessä jaetaan tämä kamala surukin :'( Itkettää niin sun puolesta! :'(

Tuo Ulpun runo on ihana....itkee :'(

 

PeePee Eikä Voimia!! :hug:

 

Luin tuolta toisesta ketjusta PeePeen suru uutisesta. Olen niin pahoillani teidän puolesta. Voimia teille molemmille.


Syntymättömän lapsen rukous

Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?

 

PeePee:lle kovasti pahoitteluita vielä tän palstankin kautta :'( :'(
Eilinen ilta töissä meni kyllä niin alamaissa meidän puhelun jälkeen... En voinut millään uskoa todeksi että näin voi käydä :ashamed: Olin niin varma että kaikki menee hyvin loppuun asti kun pikkuisen sydänäänetkin kuului niin aikaisin... On tää niin saakelin väärin, miks ensin annetaan suuri onni ja sit vaan julmasti viedään pois... En voi ymmärtää!!! :kieh: Koita murunen jaksella, yritän tukea sua niinkuin sinä oot tukenut mua epäonnisen PAS:n jälkeen :hug:

 

Mihinkäs kaikki pömppikset ovat hävinneet? Juhlimaan Suomen voittoa Ruotsista kenties?

mmm:lle halusin tulla sanomaan, että hienoa, että kaikki sujui hyvin. Ja sekin (vaikka tietysti kyseenalaistaa koko toimenpiteen tarpeellisuuden) on hyvä, ettei kuitenkaan mitään hälyyttävää löytynyt. Sun lääkäri tuntuu olevan erityisen tykästynyt noihin clomeihin, kun olemassa on kuitenkin vastaavan tyyppisiä, joita nyt ei ehkä Ruotsista asti tarvitse noutaa. Mutta.. toivotaan, että tämä olisi nyt se kerta - viimeinen ja toivottuun tulokseen johtava. Miten vanha teidän esikoinen nyt onkaan?

Jaahas, täytyy lähteä pihahommiin, jotka ankeasta säästä huolimatta on tänään meillä täydessä vauhdissa. Ei muuta kuin pihaa laatoittamaan - siis ihan oikeilla pihalaatoilla

 

Uusi olen täällä saitilla ja nyt toukokuussa eka ivf takana - siksi olenkin tuolla Toukokuun IVFläisissä kirjoitellut. Mutta mielelläni täälläkin kävisin visiitillä...

Viime keskiviikkona sain kuulla että alkiot oli heikkolaatuisia ja alkoi epäilys siitä että munasoluni tässä olisivatkin kaiken epäonnistumisen takana. Silloin aloin lueskelemaan näitä eri pinoja ja mm. teitä Pömppämahaisia. Ihan sain nauraa välillä ääneen, ihania juttuja teillä oli ja on täällä! Nyt enemmän suruja, PeePee, myös mitä otan osaa isoon suruunne, plussan jälkeen ei saisi enää sattua... ei saisi!

Kun lueskelin teidän pitkää pinoa läpi, jäi mieleeni esim. Stella75 ja olin pettynyt kun hän katosi tauolle. Nyt sitten oletkin takaisin, hienoa!
Stella75 - mulla oli vahva epäilys endosta ja se todettiin vuosi sitten laparoskopiassa. Sen jälkeen julkisella ei suostuttu aloittamaan hoitoja puoleen vuoteen, koska "laparoskopian jälkeen mahdollisuudet luomuraskauteen ovat kasvaneet". No nyt vihdoin olemme jonossa ivf:ään Naistenklinikalle, mutta sitä ennen tosiaan tehtiin yksityisellä nyt ensimmäinen ivf (käsittääkseni sama paikka kuin missä olet). Totesivat siellä, ettei endo selitä lapsettomuuttamme - en tiedä miksi. Mutta samantapainen kokemus jäi itselleni ivf:stä kuin sulla: paljon munarakkuloita (21) ja kiitettävästi munasoluja (9), mutta alkioita vähän (4) ja kaikki huonolaatuisia, eikä mitään pakkaseen. Seurasin kiinnostuneena sun blastokystaviljelyä ja toivoin, että siellä on toivottu vastaus (samaa hoitoa kun itsekin olen ajatellut). Olin tosi pettynyt kun blastotkaan ei tuottaneet plussaa. Voimia!

Jos siis sopii jään tänne enemmän vähemmän vakkaristi mukaan... on se hassua miten nämä omat fiilikset heittää; välillä ihan jees olo ja tykkää kirjoitella ja jakaa kokemuksia, välillä niin ahdistaa ettei kestä mitään. Ja kaikki me toivomme samaa, loppuun asti vietyä plussaa.

 

PeePee, rakas. Esitit kysymyksen, jota me kaikki pyörittelemme mielessämme varmasti lähes päivittäin. Kysymyksen, johon ei omasta mielestäni ole kuin yksi vastaus, mikä ei riipu omasta nykytilastani: Kyllä voit. Se ainoa asia, joka toki välillä katoaa lähes loputtoman tuntuisen matkan päähän, mutta joka kuitenkin on pinnan alla ja pitää meidät kaikki hengissä läpi koko tämän koettelemuksen on usko. Usko siitä, että jokainen meistä voi saada oman lapsen tavalla tai toisella jonakin päivänä on se voima, jonka tarvitset tuosta hirveästä menetyksestäsi toipumiseen ja uuden mahdollisuuden antamiseen - itsellesi ja tulevalle lapsellesi. :hug: :hug: