... pakko sen on tietää hyvää (tai ainakin kosteaa ilmaa)
Niillä oli ihan selvä suuntakin, olivat nimittäin kaikki menossa samaan suuntaan eikä silleen sikin sokin niinkuin yleensä. Erikoista on siis ilmassa...!
Täällä ollaan raskaana toistaiseksi, siis kunnes toisin todistetaan!
Maman kyydissä on biologin sanoin ykkösluokan kaunis alkio! Eikä siinä kaikki: sai kaverikseen vielä toisenkin samanlaisen! Come to Mama! Ja tulihan ne! Siellä ne pikkuruiset, kauniit lapsosen alut (tulleet äitiinsä ) köllöttelevät massun turvallisessa pesässä. Äitin omat pikku söpöliinit, Taimi ja Kauno, pusi pusi, äitykkä pitää teistä huolta! Mikä parasta, roskiin meni vain yksi. Eli tänään olivat vielä kaikki neljä jäljellä, mutta se yksi oli niin huono, että roskiin meni. Yksi on meillä siis pakkasessa. Kyllä on kuulkaa hyvä fiilis nyt. Kuuden solun saaliista voi riittää pakkaseenkin vielä! (Ihan niinkuin se olis joku tavoite, mutta mulle se jotenkin tuo "suunnitelma B" varmuutta
)
Heh, nythän meillä alkoi varsinainen unien ryöpsäys... Mutta niinhän se on, että unissa me käsitellään asioitamme. Moni pelko ja vaikea asia tulee alitajunnasta pureksittavaksi.
Mut arvatkaa, mä olen nukkunut tällä viikolla todella hyvin ja sikeästi. Mullakin noita univaikeuksia on ihan yhtenään. Ennen punktiotakin nukuin kuin tukki. Mutta mies ei olekaan lauantain jälkeen nukkunut juurikaan...
Häntä on jännittänyt isolla J:llä.
Miesten ja naisten huumorin on eriasteista - aina joskus
Ja se mitä me ymmärretään samasta asiasta on kans mielenkiintoista. Kerronpa esimerkit viime päiviltä. Sunnuntaina illalla mies mietti maanantain punktiota, mihin aikaan lähdetään jne. Muisti, että eväät oli pyydetty tekemään ja alkoi miettimään mitä MEILLE evääksi. Ihmettelin sit vähän, että hänkin syö? Nimittäin mies ei koskaan syö ennen kuin iltapäivällä. Mies vaan toisteli, että yhtä kauan siellä ollaan...! Ja mä toistelen, ettet sä syö koskaan siihen aikaan...? Sitten mieshän alkoi selvittämään mulle melkein rautalangasta kauanko aikaa siihen menee: kaks tuntia valmisteluihin, kaksi tuntia toimenpiteeseen ja noin kaks tuntia tarkkailuun.... Oli muuten sitten ihan pihalla, kun naurultani en saanut selitettyä mitä nauran! No tänään sitten odoteltiin klinikalla siirtoon. Oltiin jo maksettu ja lueskeltiin piiitkäää listaa mistä oltiinkaan pulitettu. Mies sitten lausumahan: niin ja tähän tulee sitten vielä se testi päälle. Ai, mikä testi? No se, että onko onnistunut. Siis mitä? Se raskaustesti, se ultra! No, kyllä se me tehdään ihan kotosalla, pissin testitikkuun ja soitan tuloksen tänne. Niin niin, mutta sullahan oli aikakin tänne? Juu, se on SOITTOaika, että mikä on tulos. Mutta se aikahan oli jo 23.4.? Kyllä...!? (Tässä kohtaa mä olin jo pihalla). Niin niin, mutta miten tai siis näkyykö se raskaus muka JO silloin jossain pissatestissä?? Räjähdin nauramaan....!
Mä olen nauranut tätä aamusta asti ja mies ei ymmärrä mitä hauskaa mä siinä näen... Aih, mua sattuu alavatsaan, kun nauran...!
Miru Lääkäreillä on varmaan aikaa lukea, mutta ei ehkä aikaa kirjoittaa kuten meillä
Kohta kuullaan Stellastakin... =)