Voi vitsi, mä olen ollut pimenn... tai siis Turussa, ja sillä aikaa te olette kirjoitelleet romaanin! Erinomaista toimintaa! =) Täällähän oli ehditty vaipua epätoivoon, selvittää oma ja muiden päät, jollakin oli Monique saapunut kyläilemään, kansainvälisen sukka-räpylätutkimuksen tutkimustuloksien analysointia... Kyllä te ehditte...
Täällä kaikki hyvin. Vkonloppu meni tosiaan pimennossa. Hyvinhän se sujui. Tuli haahuiltua messuilla ja pötkötettyä sohvalla kissa kainalossa. Sunnuntai illalla jouduin ajamaan noin 1 1/2 autolla yhtä mittaa - aijai mitä kärsimystä - istuminen oli yhtä tuskaa pömpön kanssa.
Eilen aamulla oli punktio. Ei kyllä tuntunut missään muualla kuin päässä. Älyhyvät aamupäivä kännit sain, vau! Mua oikeen harmitti, kun koitin tarkentaa kuvaruudulle, jotta olisin nähnyt toimenpiteen, niin eihän siitä tullut mitään. Silmäluomet painu vuorotellen ja yhtäaikaa kiinni, ihan tiltti pois. Niin oli hyvät lääkkeet, että vasta myöhään iltapäivällä tuntui jotain seuraavaksi. Mutta mutta - huima 6 solun saalis saatiin
Parin tunnin päästä soitan ja saan kuulla onkos meidän pikkuriikkiset solut tykänneet toisistaan... "yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppii"... Oikeesti nyt mua jännittää, luonnon valinnalle kun ei voida mitään.
Gallup: kuulun näköjään siihen harvinaiseen ryhmään, joka ottaa aina sukat pois. Varpaakynnet on (muutenkin) aina lakattu, karvaisena naisena myös viidakon ja sääristön ajo metsätyökoneella kuuluvat aamun hommiin. Aamuyöstä pitää aina nousta sitä varten... Omistan tunikoita, mutta en laita sitä "näihin" tilaisuuksiin, vaan lyhyen puseron. Yksityisellä riisuuntuminen hoituu samassa huoneessa, julkisella laitan aina sen "lääkärintakin" päälle.
Turkulaisuudesta, en mä ole täältä kotoisin
Mutta mies on kolmannen polven turkulainen. Tulevista lapsistamme tulee, valitettavasti, aitoja turkulaisia. Vitsi vitsi. Täällä on oikeesti loistava asua. Sitä paitsi on sama missä asuu, kunhan elämä on asuinpaikassa mukavaa ja siellä on rakkaat läheiset ihmiset. Ja mulla on. Jopa mun äiti
(En olen jaksanut muutamaan päivään soittaa edes.. Ulp! Siitä ei koskaan hyvää seuraa mulle...!)
Eilen punktion jälkeen annettiin ohjeita: pariin viikkoon ei aerobicia eikä juoksemista, ei kiertoliikkeitä, muuten normaalia elämää. No, oli ihan pakko sanoa, että onpas vaarallista sanoa noin, mistä tiedät mikä on mun normaali elämä? Hoitaja meni hetkeksi sanattomaksi, jatkoin sitten: huomenna mulla on suunnitteilla keittiön tapetointi ja keskiviikkona ikkunoiden pesu. Sit hoitaja olikin jo ihan H:na, siis eikai? Ihan totta?? Tuota... Mun oli pakko sitten armahtaa ja sanoa vitsi vitsi :saint: Toivottavasti ei ihanaisen hoitsun päivä mennyt ihan sekaisin.
Tänään on muuten loistava päivä, noin niinkuin voinnin puolesta. Eilinen meni ihan makoiluksi, ei pystynyt yhtään istumaan, ja särki koko illan aika tavalla. (Panadolia olis voinut ottaa, juu tiedän.) Kissa toimi lämpötyynynä, tuli aina uudelleen ja uudelleen vatsan päälle pötköllen tai jos olin kyljelläni, niin kaivautui ihan viereen. Ehkäpä vaistosi, että mulla oli kipua? Nyt ei tosiaan satu mistään, painon tunne vatsasta on poissa, istuminen onnistuu taas - taidanpa pestä sittenkin tänään ikkunat ja vasta huomenna tapetoida...
Lopetan täältä tähän.