Pömppömahaiset plussaajat!!

Voi Stella kultanen. Puit sanoiksi kaikkien meidän tuskan näiltä yritysvuosilta ja pystyn niin tietämään miltä sinusta tuntuu. Voisinpa nyt työtyä tästä ruudusta läpi ja rutistaa ihan oikeasti oikeaa ihmista.. :hug: :hug: :hug: :hug: Olen pahoillani puolestasi...vaikka voidaan luottaakin siihen, että noista soluista löytyy se yksi ainokainen edes, ymmärrän, ettei se juuri nyt lohduta lainkaan. Yksin tuossa tilanteessa ei pitäisi kenenkään olla - onneksi nuo ihmiset Fertinovassa ovat kultaakin kalliimpia. Jaksamista, toipumista ja sure rauhassa surusi. Kyllä sitä iloakin taas pääset kokemaan. :heart:

 

Stella, hurjan hurjan suuri :hug: Ensin onnea hyvin läpiviedystä punktiosta, vaikka kipuja olikin! :hug: Ja sitten valtavasti sympatiaa sinulle siitä, että olet tänään joutunut kokemaan tuon kohdusta saakka tulevan surun ja tuskan. Äläkä hetkeäkään ole pahoillasi siitä, että se tuli ulos siellä klinikalla, meidän kohtalotovereiden lisäksi ne ihanat ihmiset siellä ovat ehkä ainoita, jotka oikeasti ymmärtävät ja tietävät, miltä tämä tuntuu. Etkä varmasti ole ainoa, jolla se syvä ja kuristava suru ja epätoivo on siellä purkautunut. Et ollenkaan. Se on jopa luonnollinen paikka, ja nyt tänään oli sitten vaan sulle se hetki, kun et enää halunnut taistella sitä vastaan. Ja onneksi et taistellut, sillä se on päästettävä ulos. Ja jos vaan siltä tuntuu, niin jatka täällä, kuuntelijoita riittää. Mutta en epäile, etteikö Niklas ja hoitajat olisi osanneet antaa sitä parasta tukea sinulle tänään. :hug: Olen myös pahoillani siitä, ettei miehesi ollut tukena ja mukanasi. Se olisi varmasti helpottanut, ja jotenkin itse ainakin koen, että on tiettyjä hetkiä, jolloin tarvitsen sitä tukea ja kädestä pitämistä, ja vain itse tiedän, milloin se tulee kohdalle, ja silloin vaadin mieheltä myös osallistumista. Tosin aina se ei syystä tai toisesta ehkä onnistu. On vaan jotenkin kohtuutonta, että olet joutunut yksin käymään läpi tänään sen kaiken.

Toivon kovasti, että nettipimento ja viikonlopun päivät palauttavat vähän voimiasi ja saat olosi paremmaksi ja hieman omaa ihanaa iloista itseäsi takaisin. Kovasti rutistaen. :hug:

 

Nyt itken jo vähän onnen tunteestakin. Näin ihania ihmisiä langoilla ja kaikki ajattelette minua! Voi meitä kohtalonsisaria.

Kyllä tästä selvitään.

 

Namsku, kyllä vain, on uskomatonta, miten monia niin merkittäviä ja isojakin asioita tajuaa vasta usein sitten jälkikäteen. Välillä ihan pelottaa, että miten viisaaksi sitä tulee jonkin kokemuksen jälkeen, ja sitten aukeaa lähes uusi maailma. Mutta siis kokemusten kautta tätä elämää opitaan, onneksi. =)

Mä kanssa väsyin tossa joku aika sitten siihen "olen aina iloinen ja hyväntuulinen ja asiat on hyvin" -rooliin, ja siksikin halusin alkaa puhumaan tästä lapsettomuudesta. Mietin kyllä yhä, että kenelle kerron, sillä on aika kiusallista ja ikävää huomata, että jos aloittaa kertomaan jollekin ei-niin-läheiselle, ja sitten huomaa, kuinka toinen vaivautuu ja ei tiedä miten olisi ja alkaa sitten puhumaan paniikissa jotain muuta asiaa siihen päälle. Eli ei ole ollenkaan valmis ottamaan tietoa vastaan eikä tiedä miten reagoida - ja se on kiusallista kaikille. Sitä kyllä pyrin yhä välttämään.

Mutta hyvät ystävät ja muut läheiset on eri juttu, ja olen saanut kyyneitä aikaiseksi kertomalla tilanteesta, ja se oikeasti tuntui niin hienolta, että on ihmisiä, jotka välittävät sillä tasolla. :heart: Ja jotka oikeasti haluavat tietää ja olla tukena, myös näissä vaikeissakin asioissa. Suosittelen kyllä siis jatkamaan sillä osittaisella avoimuuden tiellä, jo ihan Namsku sun oman jaksamisen vuoksi. =)

Ja mulle kuuluu ihan ok, ja melko tyyni olen siis yhä. Kiitos kaunis kysymästä. Tosin nyt kun ollaan siirrytty huhtikuulle ja tässä kuussa pitäisi se seuraava yrityskin taas olla, niin kyllä sitä taas on hypätty siihen vuoristorataan. Hetken onnistuin pysyttelemään siinä ihanassa ketjukarusellissa, joka pyörii tasaisesti ja jossa voi heilutella jalkoja rauhassa siellä ilmassa. =) Mutta nyt taas alkaa se epätoivon siemen tuolla kyteä, mutta koitan silti ottaa mahdollisimman rauhallisesti. Ja tää on huomattavatsi helpompaa ilman hormoneja. Ihan tosi, eli siinä mielessä luomupas on ihan hyvä vaihtoehto, jos siis nyt Monique ja sitten ovis päättävät tulla käymään ihan jopa samassa kierrossa. Onneks on ollut muuta tekemistä, kuten keittiöremonttia ja työnhakua, joten ajatuksia on saanut myös muualle. Ja ehkä pikkasen olen onnistunut pysyttelemään täältä pinostakin pois, mutta vaan ihan pikkasen, kun onhan sitä pakko muiden kuulumisia lukea ja kommentoida. Minkäs sitä luonteelleen mahtaa niin.. B)

 

Stellalle lämmin halaus! Ja samalla onnittelut saaliista. Noita hetkiä varmasti on tullut eteen meille kaikille, vaikka kuinka aina yrittääkin olla rauhassa tuolla vastaanotolla. Minusta on hyvä, että jossakin on mahdollisuus/lupa purkaa tunteitaan.
Oma kuoreni murtui juuri viime viikolla hoitajan punktioneuvonnassa, kun olin juuri kuullut, että rakkulat eivät olleetkaan kasvaneet niin kuin odotettiin. Tuollaisessa tilanteessa, jos missä, näkee miten ihania ihmisiä he ovatkaan, jotka hoidoissamme on mukana. Osaavat todella lohduttaa ja tukea oikeilla sanoilla. Itse olen hoidossa siis julkisella, mutta pitää kyllä hattua nostaa myös niille hoitajille ja lääkäreille, parhaansa kyllä tekevät.
Nyt jatketaan positiivisin mielin kuitenkin eteenpäin, eiks je?

Siirto nyt takana ja pää pilvissä. Olin etukäteen todella hyvin valmistautunut keskustelemaan siirrettävien määrästä, kun kahta todella toivottiin siirrettäväksi. No, keskutelua ei tavittu, koska lääkäri/biologi molemmat ehdottivat kahden siirtoa. Selviytyneitä oli kaiken kaikkiaan viisi, joten pakkaseen meni nyt kolme alkiota. Siirretyistä toinen on ICSI-alkio(kuulemma erinomainen), toinen kaksisoluinen IVF-alkio. Nyt sitten vaan odotellaan ja otetaan rauhallisesti. Vai mitä Miru? Kaikki vinkit rauhallisesti ottamisesta ovat sitten tarpeen täällä päin. Kuitenkin tällä hetkellä - ihan hyvät fiilikset - mutta kuten tiedätte pakostakin sitä alkaa varmaan ensi viikolla jo selitellä itselle, mitä jos käykin huonosti.
Varsin lämmintä ja aurinkoista vkloppu teille kaikille!

 

Ella, ihanaa, olitkin juuri ehtinyt kuulumisesi päivittämään. Onnea kovasti hyvin sujuneesta siirrosta. Nyt tosiaan odotellaan r-a-u-h-a-l-l-i-s-i-n-a ja pidetään hyvää huolta kyytiläistämme. :heart: :heart: Sen rauhallisen odottelun voi käyttää vaikka Kelan kanssa taisteluun :kieh: NO, mulla on vielä toistaiseksi rauhallinen olo, siirrosta onkin kulunut jo huimat 2 päivää. Kyllä se pelko meitä nakertaa, ei siitä mihinkään pääse ja silloin vaan kaksplussan sivuille ajatuksia purkamaan. Tärkeintä kai ettei padota niitä pääkoppaamme, joka kieltämättä on niin täynnä kaikenlaista. Hassua, miten mulle sanottiin, että voin elää ihan tavallista elämää ja liikkua normaalisti paitsi nyt viikonloppuna, jolloin kiinnittymisen pitäisi tapahtua. No, sehän on selvää, että eihän sitä voi elää normaalisti. Kyllä minä otan niiiiin rennosti ja rauhallisesti kuin nyt suinkin työssä käyvän on mahdollista ottaa. En aio urheilla yhtään, en nauttia tippaakaan alkoholia ym. Sillä tiedän, että jos tulos ei olekaan positiivinen, itseni tuntien spekuloinnille ei tule loppua - oliko se silloin, johtuiko se tästä, vaikuttikohan tuo... Tiedän, että on ihan turhaa, ja ihailen niitä, jotka pystyvät elämään ns. normaalia elämää tässä tilanteessa, itse en sitä edes viitsi yrittää. :/
Minulle paras tapa rentoutua on hyvät kirjat - uppoudun niihin täydellisesti sohvalla loikoillessa, jopa enemmän kuin elokuviin.
Mies muuten jaksaa joka puhelussa ja joka tilanteessa muistuttaa: otathan iisisti... ja sehän tietää aika paljon myös passausta, mikä on luksusta =)

Mitä muuten kuuluu meidän Ulpulle? Kuinka hyvin rauhoittuminen siellä onnistuu?

Olette uskomattoman ihania ihmisiä ja niin korvaamattomia tässä tilanteessa. Kun jollain menee heikommin, on siellä vuoristoradan pohjalla, löytyy niitä, joilla voimat on eheät ja auttavat sitä hajonnutta vaunua nousemaan. En enää muista aikaa ennen teitä, vaikka lapsettomuuden kanssa ehdimme taistella 2 vuotta ennen kuin uskaltauduin tällaiseen joukkoon mukaan. Kuinka selvisin silloin? Tuntuu, että ainakin parisuhteemme oli silloin huomattavasti pahemmassa kriisissä kuin mitä nyt ajoittain. Se, että olen saanut pölyyttä ajatuksiani täällä ja jauhaa jauhamista päästyäni on helpottanut sitä milla tavoin kaadan tuskani mieheni niskaan. Vaikka tämä on yhteinen ja nimenomaan minun ja mieheni "ongelma", imisimme toisemme kuiviin ilman näitä muita tukijoukkoja. Iso kiitos siitä teille kaikille :flower:

 

Perjantai 4.4.

Ulpu78.......................2.ivf.....................................kp20/-/pp4
Miruliini......................1. ivf.....................................kp18/-/pp2
EllaElias.....................1.ivf.....................................kp/-/pp0
Stella75.....................2.ivf.....................................kp13/-/punktio 4.4
Taivaansilpoja............pas.....................................kp/-/siirto 7.4
Auringokukka.............odottelee viljelyhommia......kp/-/punktio 7.4
Kamilla.......................pas......................................kp31/-/pp
Kurreliini....................Pupuilua...............................kp29/-/pp
Ukkovalta..................Pupuilua/clomit.....................kp29/-/pp
mmm.........................4.inssi/clomit/puregon..........kp21/27-31/pp
Hobelix......................1.ivf......................................kp21/30-32/pp
Soleil76.....................1. inssi / Arimidex.................kp11/30-35/pp
PeePee77..................pas/zumenon......................kp9/29-31/pp
Minea81.....................Pupuilua..............................kp6/-/pp
Dreamer-88................pupuilua.............................kp3/-/pp
Sahrami73.................rentoutumista.....................kp/26-28/pp
Simmu.......................2. inssi.................................kp/-/pp
Haave........................pupuilua..............................kp/-/pp
Milja71.......................icsi.......................................kp /-/pp
Kinky cat....................ivf........................................kp/-/pp
Krisseli79...................ivf........................................kp/ -/pp
Nippe81.....................inssi....................................kp/-/p p

Plussanneet :heart:

 

Pikaisesti täältä heitän jotain ennen kuin lähden Lugettamaan, jee!
Miru: Rauhallisina juu odotellaankin. Siitä tulikin mieleeni, että milloinkas sulla on se suuri testipäivä edes?sä ja testailetko kotitestillä vai menetkö verikokeeseen? Mulla verikoe pe 18.4.
Ja tuosta tukijoukko asiasta olen kanssasi ihan samaa mieltä. On todella tärkeää päästä vaihtamaan ajatuksia samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa, koska silloin ei tarvitse kotona asiasta koko ajan miehen kanssa vatvoa. :|

 

Täällä sataa lunta niin odottelin jo kevättä ja takatalven tekas. Ei auta ku lkaivaa taas sukset esiin no ei nyt ihan.

Matti myöhänen onnittelee Ellaa :heart:

Pysykäähän nyt tyyninä ja tiineinä Miru ja Ella

Stellalle :hug: tästäkin selvitään ja virtuaalitukea ainakin riittää. Ja yksikin kyytiläinen riittää masun kasvatukseen, tsemppiä :heart:

Ja kaikille muillekkin taistelumieltä tuleviin koitoksiin!

:wave: mmm

 

Myös täällä tuntuu takatalvelta, vaikka lämpötila paria plussaa näyttääkin - toivotaan, että plussan puolella pysytään ja myös tässä joukossa pikkuhiljaa sinne päästäisiin. Kyllä paleltaa pienen ulkoilun jälkeen, hrrr..

Joko sinä mmm, läksit hiihtolenkille?? Mitkä sulla on fiilikset siellä? Ja millaiset ohjeet jatkosta olette saaneet, käynnistyykö ivf, ellei luomuplussaa kuulu? Olet kaiken kertonut, mutta tähän päähän ei mahdu, jokaisella kun sattuu ja tapahtuu niin paljon. Ne mun sulle tarjoamat vaaleanpunaiset pienet pallerot näkyykin menevän vanhaksi tässä kuussa, joten niille voin sanoa ainakin hyvästit.

Stella, onko mieli yhtään parempi eiliseen verrattuna ja joko sait tekstarin biologilta? Pidän sinulle peukkuja ja varpaita pystyssä täällä sohvan pohjalla..on menossa progekapselin ja pinaattikeiton sulattelu vaakatasossa...

Missäs muut pömppikset viilettää?

Ella, mun virallinen testipäivä on 16.4. ja kotona teen klinikalta mukaan saadulla testillä. Verikokeeseen vasta jos se näyttää lupaavaa. Eli ihan samat aikataulut, 2 päivää ennen sua niin kuin siirtokin.

Kysymys: miltä pitäisi kiinnittymisen tuntua??? Mulla ei ole varsinaisia tuntemuksia, vain ajoittaista satunnaista ja eri kohtiin paikallistuvaa vatsanippailua, jota on ollut punktiosta saakka, joten... :/ Voi kun voisi jotenkin sitä auttaa, mutta keinoa ei liene olemassakaan?

Pitäkäähän itsenne lämpiminä, Auris erityisesti haudothan muniasi hellästi =)

 

Olet niin oikeassa, Miruliini, ilman näitä ihmisiä sitä imisimme parisuhteemme loputkin ja voimat loppuisi lyhyeen. Onnea sinunkin matkaasi. :heart:

 

PeePee: :wave: Tervehdys pitkästä aikaa. Hienoa kuulla, että jo ensi viikolla liittyisit piinailemaan seuraksemme.

Mites Ulpu sinun piinailusi on lähtenyt käyntiin? Onko tuntemuksia?

ON: Täällä suunnalla on valloillaan ylienergisyyttä/levottomuutta , tiedä sitten mistä johtuu. Ei tosin ole voimissaan 24h/vrk, vaan sellaisina suhteellisen lyhyinä kerta-annoksina, mutta kuitenkin tavallisuudesta poikkeavaa. Tuollaisen hyperpyrähdyksen jälkeen sitten on ihan loppu, :heart: pamppailee hyvinkin tiheään. Pitkästä aikaa piinailun tuskallisuudesta huolimatta, vallitseva olotila on varsin hyväntuulinen ja iloinen. Elämä on sittenkin hauskaa! Vitsi kun vaan jaksaiskin jatkaa näin, mutta tietäähän sen, että kyllä se hymy alkaa hyytymään :ashamed: kun testipäivä lähestyy. Mutta onneksi siihen on vielä tovi aikaa. Nyt tämä miniDuracel-pupu painuu lugejen kanssa pehkuihin. Öitä kaikille!

 

Sunnuntai 6.4.

Ulpu78.......................2.ivf.....................................kp22/-/pp6
Miruliini......................1. ivf.....................................kp20/-/pp4
EllaElias.....................1.ivf.....................................kp/-/pp2
Stella75.....................2.ivf.....................................kp15/-/punktio 4.4
Taivaansilpoja............pas.....................................kp/-/siirto 7.4
Auringokukka.............odottelee viljelyhommia......kp/-/punktio 7.4
Kamilla.......................pas......................................kp33/-/pp
Kurreliini....................Pupuilua...............................kp31/-/pp
Ukkovalta..................Pupuilua/clomit.....................kp31/-/pp
mmm.........................4.inssi/clomit/puregon..........kp23/27-31/pp
Hobelix......................1.ivf......................................kp23/30-32/pp
Soleil76.....................1. inssi / Arimidex.................kp13/30-35/pp
PeePee77..................pas/zumenon......................kp11/29-31/pp
Minea81.....................Pupuilua..............................kp8/-/pp
Dreamer-88................pupuilua.............................kp5/-/pp
Sahrami73.................rentoutumista.....................kp/26-28/pp
Simmu.......................2. inssi.................................kp/-/pp
Haave........................pupuilua..............................kp/-/pp
Milja71.......................icsi.......................................kp/-/pp
Kinky cat....................ivf........................................kp/-/pp
Krisseli79...................ivf........................................kp/-/pp
Nippe81.....................inssi....................................kp/-/pp

Plussanneet :heart:

 

Sunnuntaihuomen kaikille! :flower: Mies tuli juuri lenkiltä ja kehui, miten upea juoksusää tuolla on. Haluu mukaan!!! Jos käy niin, että kesä vielä menee mahatta, niin odotan ihan älyttömästi uutta juoksukautta. Tuo ajatus tuo tänään jo tosi hyvän mielen. =) (Urheilukieltoon en enää jaksa uskoa, tässä on tullut jo sen verran muuta.)

Miru, kiinnittymistuntemuksista (kertoo nainen, jolla ei ole näistä minkäänlaista omakohtaista kokemusta): Lääkärit varmasti sanoisi, että ei tunnu yhtään miltään, ei voi tuntua. Täältä palstalta taas löytyy varmasti tuhannen voimakasta ja varmaa kiinnittymisoiretta. Koita nyt vaan nautiskella niistä hyvistä kirjoista levollisin mielin ja olla miettimättä oireita (heh heh). Ihana muuten, että lääkäri kehotti ottamaan rauhallisesti juuri nyt kiinnittymisen aikoihin. Tuollaista ohjetta en ole kyllä ennen kuullutkaan, mutta kiva ajatus. (ps. mullakin on jotenkin plussainen fiilinki sun suhteen, Miru.)

Stella, toivottavasti olet saanut lupaavia uutisia labrasta viikonlopun aikana. bd Milloin sulla on sitten se siirtopäivä - pitempään viljellään, eikö niin?

Kurre: *olet rauhallinen, mielesi on tyyni. Kehosi on rentoutunut. Tunnet kuinka jokaisella sisäänhengityksellä elimistösi täyttyy puhtaalla ilmalla ja keväinen raikkaus virtaa soluihisi. Jokaisella uloshengityksellä jännitys palleassasi vähenee, puhallat ulos rauhattomuuden ja epäilykset ja ne nousevat höyrykiehkuroina korkeuksiin kadoten pois...* Pidä mielessä opit hyvästä mielestä ja elämän pienistä iloista myös nyt uuden hoidon kynnyksellä. Olet askelta viisaampi ja kypsempi kuin viimeksi - kaikki menee hienosti. Ja ihana, että suunnitelmissa on luomusiirto. Tuo hormonien kanssa pelaaminen on kyllä ihan itsessään jo stressaavaa. Tulee fyysisiä oireita ja jotenkin se lääkkeiden ottaminen tuo niin konkreettisen muistutuksen kaikesta monta kertaa päivässä. Valtavasti onnea matkaan!

Itsellä tuntuu, että operaatiosta toipumiseen on tullut takapakkia perjantaista lähtien. Yhtäkkiä on kipuja ja kovia 'menkkasärkyjä' lääkkeistä huolimatta. Tämä voi hyvin olla ihan normaalia, mutta vähän on siipi maassa silti. Huomenna pitäisi jo mennä töihin tai sit hakea lisää sairaslomaa.

 

:attn:
Olen miettinyt oikeaa toimintatapaa pääni puhki tässä vuosien varrella. Miten te toimitte? Siis: otatteko myös sukat pois vastaanotolla siinä vaiheessa, kun otetaan pöksyt pois ja asetutaan takakenoon ronklattavaksi? Vai pelkästään housut? Toimenpidehommat on oma asiansa ja samoin talvikelit, kun/jos käyttää sukkahousuja. Mutta jos on vaan sukat? (Ja miksi toimitte juuri näin?)

 

Sahrami: En ota sukkia pois, koska en halua lääkärin näkevän mun varpaita No ei, mutta aina olen antanut olla sukat jalassa jostain syystä.

 

Tänks, Annuli! Kerron oman logiikkani vähän myöhemmin.
ps. Oliko tänä aamuna jo tasavahvat?

 

Voi himputinpirskatinsaamarin bittiavaruus!! Anna takaisin pitkä kirjeeni, jonka nielaisit TAAS!!! :kieh:

No, tässä vaiheessa oli tullut onneksi tosi tärkeä gallup, joten ihan uuttakin kommentoitavaa olisi. Olipa hyvä, että Nami otit tämän vaietun asian puheeksi. Kyllä näitä käytäntöjä on itsekin tullut miettyä ja hieman voisin tuota kysymystä laajentaa.. Kiinnostaa myös, kiusaako teitä yhtä paljon kuin minua se että joutuu hipsimään sieltä riisuutumistuolilta pylly paljaana ja sitten pahimmassa tapauksessa vielä istuskelemaan siinä reunalla lääkärin kanssa keskustellen ennen kuin piinasta pääsee. Olisi mahtavaa, jos gynellä saisi aina sellaisen sairaalapaitulin, jota telkussa näkee, olisi jotenkin inhimillisempää. Pyrin tietty aina lääkäripäivinä pukeutumaan johonkin pitkänmalliseen yläosaan, onneksi niitä on nykyään paljon, mutta ei sitäkään aika ole.
Itse siis menen sukat jalassa (ellei sukkikset) tuohon ronklaustuoliin. Syy: lattialla odottelevat sadat miljoonat pöpöt, jotka ovat valmiina tarttumaan jalkapohjiini ja aiheuttamaan kaikenlaisia hengenvaarallisia tauteja. Ne pöpöt on rakenteeltaan sellaisia,että sukkaan ne eivät pääse tarttumaan. Tämä oli siis tärkein syy, hieman vähäpätöisempi, muttei suinkaan olematon on se, että palelen ihan hirveästi ja erityisesti jaloista. Sukat tuovat pientä lämpöä siihen hytisevään olotilaan. Nykyään olen viisastunut käyttämään noina päivinä pitkiä ja lämpöisiä polvisukkia - niksi niksi

Nami, sinuna ottaisin lisää saikkua. En riskeeraisi millään varhaisella töihin menolla toipumistä - vastoinkäymisiä kun olet sinäkin jo osasi kantanut matkan varrella. Eikö vaan :heart:

Ella, nyt sitten Duracelit hyllylle muutamaksi päiväksi. Pikkuisesi siellä ovat kaivautumishommissa eivätkä osaa varautua maanjäristyksiin =)

Täällä on välillä myös sorruttu puuhailuun, mutta pulssi ja puuskutus kohoavat pilviin. Aamusta alkaen on myös nenä ollut tukkoisa, ja yritän parhaani mukaan häätää tuon flunssapirulaisen sinne Monikan kanssa samaan osoitteeseen - HUS!!

 

Moikka, Olen tuolla pas huhtikuun puolella, mutta tulin hetkeksi tänne kuokkimaan ja kommentoimaan asuvalintaani siirtoa tai gyneä varten.
Mulla on aina ollut siellä sellainen tunika tyyppinen paita, eli hieman pidempi, ettei pylly vilku kun siitä ponkaisee ylös, eikä pipari näy kaikelle kansalle kun menen siihen pöydälle tai siis toisin päin. Joo ja sukat on kans ollut aina jalassa.
Siis hame/mekkomainen paita ollut päällä.
Tsemmpiä kaikille tännekkin puolelle. :heart:

 

Tunikat on huippua! Onneksi sellaisia löytyy nykyään melkein bisneshenkisinä. Näköjään muitakin piparin/pyllyn vartijoita, tosiaan Marli, sitä kansaa on yleensä noissa toimenpiteissä tungokseksi asti
Onnea tulevaan pas:iin!

 

Gallup: Mulla sukat jalassa ultrassa kun paleltaa muuten ja nopeuttaa koko hommaa. Meillä aina odotetaan lääkäriä makuulla 'ihanassa' :kieh: keskiaikaisessa kidutusvälineessä. (Mä en ole niistä ikinä tykänny, missään maassa). Joskin meillä on päällä aina lakana. Kun ollaan sitten tosi hommissa, meille annetaan ihan sairaalamekko (peppu kivasti kurkistelee) :ashamed: ja on kaikki muutkin kuteet kuin sukat pitää ottaa pois, kun on maskit ja hiussuojat ja iki-ihanat, hiostavat muovitossut jalassa.

 

Loistava ohje Sahrami - ei siis vain Kurrelle ! *olet rauhallinen, mielesi on tyyni. Kehosi on rentoutunut. Tunnet kuinka jokaisella sisäänhengityksellä elimistösi täyttyy puhtaalla ilmalla ja keväinen raikkaus virtaa soluihisi. Jokaisella uloshengityksellä jännitys palleassasi vähenee, puhallat ulos rauhattomuuden ja epäilykset ja ne nousevat höyrykiehkuroina korkeuksiin kadoten pois...*
Meikäläinen olisi tarvinnut eilen tälläistä ohjetta. Mulla kun on todennäköisesti ruvennut endo kiusaamaan. (ei todettu, mutta ultrassa on munasarjoissa jälkiä). Ja kolmessa välikierrossa (siis tässäkin) on ollut kivasti tiputtelua ja vähän enemmänkin. No eilen olin sitten puhetta pitämässä ja piti melkein olla jalat ristissä loppuun asti ja laukata sitten vessaan :/ . Niiiiin ärsyttävää kun ei tiedä seuraavasta hetkestä ja saa kulkea kaksi viikkoa vaipat pöksyissä :kieh: Blääääh! Miten te ootte kestäny?
Miten muuten voi kiinnittyä alkio jos endo valuttaa? Tiedättekö? Mulla kun oli tässä kierrossa niin herkullisen kipeä ovulaatio ja ajoituskin sattui ihan kohdalleen (sattumalta) niin täällä nyt pähkäilen, että mitä jos ei kiinnity nyt kun valuttaa. Jos oli onnea mukana... =).

 

Onkoha vika koneessa, palstassa vai kirjoittajassa, kun taas kerran kävi niin kuin aiemminkin ja tänään Mirullekin, että juuri viime metreille teksti ottaa ja häipyy taivaan tuulliin. Kolmas kerta toden sanoo, joten yritänpä uudelleen.

Ihan ensiksi on pakko vastata Sahramin hienoon gallupiin. Eli täällä mennään samoilla linjoilla kuin marli ja Miru eli tunika päälle vaan "ronklauspäivinä". Tuo tunika on muuten tosi tuttu näky klinikalla, viimeksi juuri osui silmiini, kun tunikoita kulki sinne, tänne ja tonne. Itse siis hipsin tunika päällä ja sukat jalassa ultraan. Pukuhuoneessa useasti mietin, että pitäiskö ihan oikeasti käyttää niitä henkarissa roikkuvia suojatakkeja ja kenkäpusseja, mutta harvoin niitä käytettyinä kuitenkaan pyykkikorissa näkyy olevan. Tiedä sitä sitten! No onneksi täältä palstalta saa nyt edes hiukan selvyyttä siihen, ettei itse ihan oudosti käyttäydy. :headwall:

Mirulta :wave: kyselisin, että oletkos saanut jotain erityisohjeita rauhallisesti ottamiseen nyt lähipäivien ajan? Minua kun ei asian tiimoilta opastettu mitenkään. Sen verran paljon tuota energiaa tuntuu nyt kuitenkin olevan, että ihan ulos asti haravoimaan piti lähteä. Yleensä tämä on sellainen "kotihomma", joka kyllä jää minulta lähes poikkeuksetta väliin. No eihän mun energia ja kunto siellä kauaa kuitenkaan vaikuttanut, vaan jo pienen tovin jälkeen todella hengästyneenä päätiin siirtyä takavasemmalle ja koneen ääreen. :kieh:
Mirulta sen verran vielä utelisin, että onkos sulla jotain tuntemuksia vatsassa? Aamusella innostuin lueskelemaan vanhoja ketjuja kiinnittymisestä ja todella mietin, että voisiko sellaista hetkeä jotenkin tuntea? Eka synnytykseen asti edennyt raskauteni oli alkumetreillä tosi oireeton, oireet ilmaantuivat pääasiassa vasta viikko testin jälkeen. Pitkän odotuksen jälkeen silloin vaan jotenkin tuntui siltä, että jotain ihmeellistä omassa kropassa on tapahtunut. Kahdessa inssi-alkuisessa tuulimunaraskaudessa sen sijaan oireita oli todella varhain jo ennen testausta, mutta mistähän minä sitä tiedän, tulivatko oireet oikeasti raskautumisesta vai esim. lugeista. No oireita kuitenkin selvästi oli, kunnes sitten vähitellen laantuivat ja loppuivat kokonaan.
Toivotaan nyt kuitenkin, että kaikkien tämän palstalaisten oireet ovat ihan niitä oikeita oireita ja toisaalta taas oireettomuuskin tuottaisi ajallaan kuitenkin sen positiivisen testituloksen. =)

 

Ella, vika on aina palstan, ei koskaan käyttäjän. Olen varma, että jossain on kadonneiden kirjoitusten kätkö - se sama, jonne mustien sukkien parit katoavat pyykistä :kieh:

Tosissaan sain vain iisisti ottamisen suhteen tuon lausahduksen. Ja kun tarkensin, että sohvalla siis maataan, naurahti hoitsu, ettei sentään - kunhan välttää kovimpia jumppia ja tärähtelyliikuntaa, kuten ratsastusta. Ja kai se kiinnittyminen yleensä tapahtuu siinä 4-5 päivän kuluttua siirrosta. Ei mulla ole mitään muita oireita kuin tuosta valtavasta hormonimäärästä johtuvaa ja jo punktiopäivästä alkanutta rintojen arkuutta ja niitä vatsan nippailuja. Jostain syystä hengästyn hirveän helposti ja pulssi kohoaa, mikä voi johtua progeista, siitä ainakin johtuu huimaus ja valtava väsymys. Mullahan alkoi tokasta clomikierrosta vuosi sitten raskaus, joka vasta vko 10 neuvolassa (en käynyt varhaisultrassa) todettiin menneen hyvin varhaisessa vaiheessa kesken. Siihen astikin oireet oli hyvin selkeät ja raskaustestiä tehdessäni tiesin 100% olevani raskaana - oireet ja olotila muutoinkin oli kiistaton.

Itse haluaisin tutkiskella itseäni mahdollisimman vähän - tiedän, että siitäkin saan yhden stressin aiheen lisää- ja olla analysoimatta jokaista tuntemusta. Helpommin sanottu kuin tehty =)

 

Sunnuntai 6.4.

Ulpu78.......................2.ivf.....................................kp22/-/pp6
Miruliini......................1. ivf.....................................kp20/-/pp4
EllaElias.....................1.ivf.....................................kp/-/pp2
Stella75.....................2.ivf.....................................kp15/-/punktio 4.4
Taivaansilpoja............pas.....................................kp/-/siirto 7.4
Auringokukka.............odottelee viljelyhommia......kp/-/punktio 7.4
Kurreliini....................Pupuilua...............................kp31/-/pp
Ukkovalta..................Pupuilua/clomit.....................kp31/-/pp
mmm.........................4.inssi/clomit/puregon..........kp23/27-31/pp
Hobelix......................1.ivf......................................kp23/30-32/pp
Soleil76.....................1. inssi / Arimidex.................kp13/30-35/pp
PeePee77..................pas/zumenon......................kp11/29-31/pp
Minea81.....................Pupuilua..............................kp8/-/pp
Dreamer-88................pupuilua.............................kp5/-/pp
Kamilla........................pas/zumenon.....................kp2/29-31/pp
Sahrami73.................rentoutumista.....................kp/26-28/pp
Simmu.......................2. inssi.................................kp/-/pp
Haave........................pupuilua..............................kp/-/pp
Milja71.......................icsi.......................................kp/-/pp
Kinky cat....................ivf........................................kp/-/pp
Krisseli79...................ivf........................................kp/-/pp
Nippe81.....................inssi....................................kp/-/pp

Plussanneet :heart: [/quote]