Pitkään esikoista yrittäneiden löpinät jatkuvat täällä. Uudet tervetuloa mukaan!

Jaksuja murpalle, toivottavasti saat pian sokerit kuriin, niin että yritys voi taas jatkua.

ciconillalle :hug: tuhruilusta.

halleberry, kamala toi sun aukiolotutkimus. mulle tehtiin se samainen viime viikolla, mutta vaikka se oli epämiellyttävää, niin ei se nyt noin tuskallista ollut. mulla se tuntui lähinnä (kovilta) menkkakivuilta, ja illalla tuli ne kuuluisat(?) hartiapistokset, mitä en edes silloin tajunnut mistä on kyse, kun ei lääkäri siitä sanonut. jotenkin muutenkin vähän tuntuu siltä, että voisi lääkäri vähän enemmän selostaa eri asioita, mutta toisaalta muuten oon siihen tyytyväinen.

ON. Meillä oli torstaina inssi. Itse toimenpide meni tosi kivuttomasti, mutta ei kuitenkaan ihan murheitta. Eli miehen tulokset oli nyt paljon huonommat kuin silloin alkukesästä. Lääkäri totesi, että näillä tuloksilla inssi kannattaa vielä tehdä, mutta jatkoon suositteli miettimään samantien IVF/ICSI:ä. Me kuitenkin mietittiin, että varmaan kokeillaan vielä toinen inssi jos(kun) tästä ei onnistusta. Oviksen aikainen ajankohta oli yllätys, joten pidättäytymisaika jäi vain 2 päivään (tai ihan oikeasti 1,5 päivään). Ja vähän jäi oviksen ajankohtakin mietityttämään, joten halutaan kokeilla vielä kerran "ihan kunnolla". Onhan se toki kustannuskysymyskin...
 
KEV
Täällä odotellaan taas kerran kierron päättymistä. Kyllä ihmismieli on typerä, lähes joka kuukausi mietin tässä vaiheessa että jospa ei kuukautiset alkaiskaan, kuinka kertoisin miehelle tai äidille tai isälle tai että nyt ollaan raskaana. Ja joka kuukausi se pettymys on niiiin kamala, minä en varmaan totu tähän koskaan. Minä kerroin vanhemmille jo vuonna kirves että lapsia ei niin vain tule, kerrotaan jos on jotain kerrottavaa. No äiti on siitä asti syytellyt itseään että varmaan hän on minua odottaessaan tehnyt jotain ja aiheuttanut tämän ja nyttemmin kun olen sanonut etten jaksa toista kertaa hoitoja sitten syyllistää etten edes yritä. Muuten ihan kiva äiti. Isä ei puhu asiasta mitään ja siitä enemmänkin olen saanut epäonnistuneen olon kun en saa tehtyä vanhemmistani isovanhempia.

Nostan hattua teille kaikille jotka jaksatte kuukaudesta toiseen, täällä käydessä ja näitä juttuja lukiessa itsellekin on tullut pikkuhiljaa sellainen olo että jos vielä kerran uskaltautuisi mutta siitä en kyllä puhu en kenellekään. Paitsi miehelle ehkä pitäisi.. :saint: . Teidän hoitokokemuksia lukiessa nämä viime vuodet ikäänkuin katoaa pois ja ne omat kokemukset vuosien takaa tulee tuoreempana mieleen. Tuosta aukiolotutkimuksesta, minulla se oli aikanaan myös tosi kivulias ja muistan kyllä kun kyyneleet silmissä purin hammasta ja lääkäri (mies) huokaisi hyvin kyllästyneenä ja sanoi ettei tämä ole kuule vielä mitään sen rinnalla että pusket täältä jotain nelikiloista ulos. Että osasikin valita sanansa hyvin, tahdikas mies :LOL: , jäi niinkuin elävänä mieleen tuo kokemus.

Kaikille yrittäjille onnea matkaan, ollaan hengessä mukana!!!!
 
maikkis mähän menin siihe tutkimukseen sillä asenteella, et "pikku juttu, ei satu yhtään"..olikin aikamoinen yllätys se kipu sitten..mulla on kohtu niin taaksepäin kallistunu, et se joutu vetää sen jotenki suoraan, et letku menis kohdun kanavasta läpi..ooohh..taas tuli heikko olo, ku ajattelinki..sattuukohan inssi yhtä paljon? joo niin mullekkin tuli ne hartiapistokset..huimas ja oksetti..särkylääkettä sai vetää ihan olan takaa(mä en yleensä suostu särkylääkkeitä syömään) iltaan asti olin kyllä työkyvytön..onneksi oli vapaapäivä!!
toivotaan, et simpat ois riittäny ja pikkuinen tekis pesän mahaasi :)

KEV mä oisin varmaan potkassu sitä lääkäriä, jos ois noin sanonu!!
Uutta yritystä vaan!
 
Halleberry, ainakaan mulla sitä inssiä ei juuri edes huomannut. tietty siinäkin tuli se katetri, mutta mun mielestä se oli paljon vähemmän epämiellyttävää kuin siinä aukiolotutkimuksessa. mä olin vähän hämmästynyt, kun lääkäri sanoi että se toimenpide oli siinä :D esim. papan otto on musta monin verroin epämiellyttävämpää. tietty se, että siinä taustalla on aika positiivinen asia, voi myös auttaa niitten tuntemusten kanssa ;) parasta siinä oli se, että inssin jälkeen lääkäri vielä ultrasi, ja siinä näki kuinka neste lähti etenemään munista kohti. Ihan huimaa!
 
Halle, kauhee toi sun aukiolotutkimus. Näköjään näissäkin on paljon eroavaisuuksia. Erilaisiahan me kaikki ollaan ulkoisesti, kuten varmasti sisäisestikin. Kiva kuitenkin kuulla, että homma etenee. Kyllä se vaan kummasti helpottaa!

MotherTobe, tervetuloa joukkoon. Toivottavasti teillä tärppää. Tuuhan kertomaan kun saat testailla. Itselläni ei taida olla mahdollisuuksia maksaa yksityisestä hoidosta ainakaan vielä. Jos sais sponsorin :)

Maikkis hirveesti peukkuja sinne, että inssistä tulis tuloksia.

KEV toi mitä eka kirjoitit, on niiiiin mun pääkopasta tänään.

Tuhru lakkas eilen illalla ja täällä nyt alkaa taas toivonkipinä herätä. Koitan toppuutella, mutta tuntuu et välillä unohtaa hengittää kun niin jännittää. Kaks unetonta yötä takana, kun tunnustelee taas kropan jokaista liikettä. Tää on piiinaaaa!
 
KEV
Halle, karseasta aukiolotutkimuksesta huolimatta inssiä en kyllä huomannutkaan. Itseasiassa muistan että se meni niin äkkiä ohi että olin vähän niinkuin pettynytkin kun lääkäri (se sama mies muuten joka teki sen ao-tutkimuksekin...) sanoi että homma ohi, ei kun kotiin odottelemaan. Olin jotenkin odottanut paljon dramaattisempaa toimitusta :D

Ciconillalla on ilmeisesti jännät paikat, tsemppiä piinailuun. Samaten muille piinailijoille odottaille ja toivojille :wave:
 
Moikka taas tauon jälkeen.

Halle oletpas ollut ruodittavana! Kyllä se inssikatetri on pienempi, niin kai pääsee vähän pienemmällä kidutuksella...toivottavasti! Jotenkin lohdullista, että on selkeitä syitä, tai en tiedä miltä teistä tuntuu? Miten mies on suhtautunut? Joka tapauksessa tsemppiä seuraaviin kuvioihin!!! Ymmärsinks oikein, että inssi oli vasta marraskuussa edessä?

Maikkis ja Ciconilla pidetään peukkua.

Itse olen ihan hiljaiseloa vietellyt, kun odotellaan että pääsisi alkamaan IVF:n. Tohtori laittoi mut ajoittamaan prosessia ihan e-pillereillä, niin nyt ei sitten todellakaan tarvitse piinailla yhtään tässä kuussa. Ihan rentouttavaa tosi pitkästä aikaa, ja tekee hyvää seksielämälle ;). Toivottavasti olen sitten tosi iskussa lokakuussa, ei malttaisi odottaa..
 
Hei!

Mahtuisko mukaan? Meillä yritystä takana 2,5 vuotta, saldona 2 varhaisraskauden keskenmenoa. Minä 36 v. ja mies 39 v.Nyt keväällä mentiin tutkimuksiin ja mitään syytä ei löytynyt. Miehellä hieman alentunut liikkuvien siittiöiden määrä,samoin hieman kohonnut epänormaalien määrä. Mutta hänellä on 3 lasta edellisestä liitosta, joten ei kait ihan menetetty peli. Minusta ei ole löytynyt mitään vikaa. Nyt tänään sovittiin ekasta inssista ja vähän jännittää. Hormoneilla tuetaan, rupean piikittämään itseeni clomifeenia ja sit se irrotuspiikki. Vähän jänskättää, kun ensi kuussa melko kriittiseen aikaan jo aikoja sitten sovittu ulkomaantyöreissu, johon lentoliput jo ostettu ja jota en voi perua...Hitto kun tulee pahaan aikaan.
Toisaalta on hyvä päästä asioissa tositoimiin, toisaalta tänään lääkärin kanssa hoitosuunnitelmaa tehdessäni huomasin, että psyykksesti on iso harppaus sieltä "vähän vaikeuksia vauvan saamisessa" puolelta lapsettomuuspuolelle. No, turha sitä on liikaa funtsia.

Uuden kierron pitäisi alkaa ensi tiistaina ja siitä sitten 3. kp:stä piikkiä nahkaan. Mies raukka varmaan pyörtyy jos sattuu näkemään, se kun ei kestä piikkejä lainkaan. :)

Yritän psyykata itseäni jotenkin kliiniseen oloon, ettei olis toiveet liian korkealla. Se tulee olemaan tosi vaikeaa.

Tsemppiä kaikille!
 
Heips!

Olen viettänyt hieman hiljaiseloa iltavuorojen takia ja muutenki oon halunnu ottaa etäisyyttä palstaan ku meinaa vähän ahdistaa taas vaihteeksi tää lapsettomuus :snotty:
Päivitän listan huomenna tai ylihuomenna ku oon vapaalla :)
 
Duffy :hug: ja huokaus. Ajoittain ahdistaa enemmän, silloin on hyvä rauhoitella tilannetta. Tosin se on helpommin sanottu kuin tehty.

Kiitos KEV ja Paiju peukkuja tässä tarvitaan.

Tervetuloa Diodium, meillä kans aika samantyyppiset diagnoosit. Joskus olis helpompaa, jos olis löytynyt selkeä syy.

Täällä on nyt piinapäivän nro 12 aamu (kp 27) Eilen illalla vaaleanruskeata pyyhkiessä ja tänään sama meno jatkuu. Toivo ei ole siis vielä ihan mennyt. Jotenkin on vaan ihan sika ankea viikko. Miehen kanssa ollaan oikeestaan enemmän mietitty ja itketty jo jatkohoitoja, vaikka vielä ei ole vahvistusta sille, etteikö neljäs clomikierto olisi voinut auttaa.

En uskalla vielä toivoa. Hiukka jakomielitautinen olo... Ja oon huolissani mieheni puolesta. Hänellä on ollut taipumusta masennukseen ja on aikoinaan syönyt lääkkeitäkin vaivaan. Ja nyt tää näyttää vaikuttavan häneenkin huolestuttavalla tavalla. Hän on ihan hermoraunio eikä saa nukutuksi. Yritän olla lisäämättä vettä myllyyn ja olla puhumatta oireista tai kuvitteellisista sellaisista :|
 
Halleberry Halit kurjasta aukiolotutkimuksesta! :hug:

MotherToBe Hienoa kuulla, että asiat lähtivät viimein liukkaasti liikkeelle. Nyt vain kovasti onnen säteitä ja paljon vauvaliimaa alkiolle, että tarraisi oikein tiukasti kiinni :heart:

Kev Iso hali :hug: Kovasti täältä lähetten voiman rippeitä vielä uuteen hoitoon lähtemiseen.

Ciconilla Tiedän niiiin tuon piinaavan tunteen ;) Kovasti voimia ja tsemppiä sulle ja miehelle :hug:

On: Hcg:tä olen nyt kaksi kertaa käynyt mittaamassa. Eka arvo oli 150 ja toinen 5 päivän päästä oli 1800 eli ihan hyvin noussut. Varhaisvarhaisultran gyne halusi jo ensi viikon tiistaille, silloin vasta rv 5+6. En odota, että sydämen syke näkyisi, mutta ehkä gyne haluaa tarkistaa, että onko siellä jotain ja oikeassa paikassa.

Kovasti jaksuja, tsemppiä ja plussatuulia kaikille! +++++++++++++++ :whistle:
 
maikkis tsemppiä inssin jälkeiseen piinailuun!

Keville täältä myös :hug: Samoissa tunteissa lähes joka kuukausi,ja aina yhtä pettymystä enemmän saa matkaansa jatkaa..

Kaikille uusille :wave: Ja peukutuksia!

Duffy tekis varmaan itellekin hyvää ottaa etäisyyttä tänne palstoille,mutta vaikee täältäkin on enää pois pysyä kun on kerran innostunut. Alkaahan tääällä todella välillä omat asiat ahistaan aivan liikaa,mutta toisaalta tuo lohtua se, että ei olla täällä yksin, vaan meitä on (liian)monta samassa tilanteessa kamppailevia ja täällä onneks aina joku ymmärtää kuinka pahalta tää kaikki tuntuu...

Alisa toivottavasti kaikki on hyvin ultrassa! Pidähän nyt mieli tyynenä ja rauhallisena! (taitaa olla kyllä hieman liian koomisen kuuloinen ohje ainakin minun suustani...)

ON: Juttelin gyneni kaa,ja se oli sitä mieltä, että katotaan ensviikolla folli-uä kp 12, että mitä ne clomit siellä aikaan saa,vai saako enää mitään.. mä siitä kyselin, että olisko jo aihetta tutkia enemmän mua ja miestä,kun mitään hormonikokeita tms. aukiolotutkimmuksia ei oo koskaan tutkittu, mutta gyne oli sitä mieltä,että siinä on jo hormonikoetta ja miehen simppa-testiä aika hyvin testattu, sillä, että raskaus on saatu aikaseks, eli piti siis sillai kuitenkin meiän tilannetta hyvävä.. Hitto,ku se ei silti paljoo lohduta.

Asiaa ei yhtään ainakana paranna se, että musta tuli tänään viidettä kertaa täti..sisko sai aamuyön tunteina neljännen lapsensa.. Aivan ihanan suloinen pikku nyytti :) taas siis tulossa ristiäiset eli suku koolla ja varmasti taas ihmettelyä,että koskas teille.. mä en kestä sitä tilannetta.. voi kumpa jollain ihmeellä olis raskaana ennen niitä ristiäisiä.. mä en taida enää jaksaa edes haaveilla olevani..jospa mun kohtalo onkin jäädä lapsettomaks.. :headwall:

Jaksuja meille kaikille :hug:

Plussatuulia kaikille piinaileville :heart: +++++++++++ :whistle:
 
KEV
Omaa vuodatusta, sorry...

Täti tuli tänään kolme päivää myöhässä ja pillitin vain vähän aikaa suihkussa, joskus on mennyt ihan koko päiväkin. Eikä muuten helpottanut yhtään että kävin kaverin kanssa lenkillä päivällä ja se ilmoitti olevansa suunnittelematta raskaana. Kiva hänelle, joutui käymään vuosia hoidoissa toista lasta yrittäessä ja nyt edellinen on siis juuri vuoden täyttänyt. Oli niinkuin napsahtanut ennen kuin ehtivät kuukautiset kunnolla uudestaan alkaa.

MUTTA. Tästä suivaantuneena minä päätin ottaa miehen kanssa hoitosuunnitelmat puheeksi, olen tässä miettinyt että viiden vuoden päästä saatan olla pirun katkera akka jos en sitten kuitenkaan tehnyt mitään asian eteen. Että täytynee viikonloppuna jututtaa miestä ja soitella gynelle ensi viikolla.. =)

Kiitos teille kaikille, jos en olisi palstalle eksynyt niin tuskin olisin tätä päätöstä enää tehnyt. :hug:
 
heippa,
oon jonkin aikaa taustaillut ja ajattelin esittäytyä, jos vielä mahtuu mukaan.
Pillerit jäi pois vuoden 08 alussa ja yksi keskenmeno takana. Ei olla aloitettu hoitoja, kun viimeksi lekurin tuomio oli, että mulla on jotain häikkää toisessa munasarjassa, mutta toinen toimii normaalisti. Eli siis ovulointi voi jäädä vähemmälle joka toisessa kierroksessa [tähän mies sanoi, että ei haittaa vaikka joutuu välilä "turhaan" harjoittelmaan ;) onneksi suhtautuu vielä tähän ilman suurempaa stressiä]. No, tällä hetkellä me ei olla vielä alettu puhua hoitoihin menosta - jotenkin vielä luullaan, että kyllä tämä vielä luomupupuilulla onnistuu. Mutta voisin kuvitella että jossain vaiheessa pitää ruveta henkisesti valmistautumaan. Nyt siis näin... Eli mulla tuskin on kauheasti tätösten käyntien välillä raportoitavaa.

Seurailen kuitenkin mitä teille muille kuuluu. Eli tsemppiä kaikille jännittäjille ja piinaviikkoilijoille ja Alisalle superteholiimaa, jotta pieni jaksaa pysyä mukana!
 
Alisa ihanaa, kuulostaa hyvältä. Tsemppiä ultraan!

Murmelin kyllä meidät tutkittiin molemmat, vaikka yksi raskaus olikin alkanut. Toivotaan, että gyne on oikeassa. Kyllä se kysymysmerkkinäkin olo on ärsyttävää. Tutkimuksissa saa sentään varmuuden, eikä tarvi arvailla. Ja voimia sulle! Vaikka tädiksi tulo onkin ihanaa, ei se sama asia ole. Ristiäisissä on vaikea pidätellä kyyneleitä.

KEV :hug: Aaargh, niin rasittavaa! Hyvä, että sisuunnuit. Juuri noin kannattaa ajatella. Vaikka hoidot rassaa niin kyllä se harmittais jos ei olis antanut sitä mahdollisuutta.

Täällä tuhruiltiin taas eilen illalla. Yöllä ei mitään ja nyt taas kp 28 aamuna ei mitään. Vatsaa kouristelee kuitenkin pahaenteisesti. Yö oli taas uneton. Onneks on viikonloppu! Töissä ei oikein jaksa keskittyä...
 
Uusille MOI ja :flower: tervetuloa!

KEV yhyy puolestasi. Olen kuitenkin samoilla linjoilla, että jos siltä tuntuu niin paras yrittää kunnes tuntee yrittäneensä tarpeeksi. Ja harmitus ja masennuskin voi helpottaa kun kokee tekevänsä sen mitä voi (ainakin väliaikaisesti ..).Tällä logiikalla on nyt tässä maanantaina alkamassa IVF touhut. En tosiaan toivonut tai uskonut itseäni tähän tilanteeseen, mutta maisemat muuttuu kun elämä etenee.. Tsemppiä siis!

Ciconilla peukkuja kaksin kappalein!

Duffy onko siinnyt uusia iloisempia ajatuksia tai tuntemuksia?

IVF on nyt sitten todenteolla alkamassa, en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella, tähän asti on ollut niin helppo ja toiveikas olo ja nyt alkoi hirvittämään kaikki pistokset ja pieleenmenon mahdollisuudet sun muut kaikki kerralla. No ei auta...
 
Moi!

MotherToBe mult oli jääny jotenki huomaamatta tois sun kirjotus :ashamed:
:hug: teillä on jo pitkä taival takana tän asian kanssa ja hienoa, kun rohkaistuitte yksityiselle lähtemään! Toivottavasti pikkuinen tarraisi nyt oikein kovasti kiinni :heart:

maikkis ja KEV kiitos, kun kerroitte omista inssi kokemuksista! Ei pelota enää niin paljoa..:)

Ciconilla :hug: tsemppiä piinailuun! Toivottavasti tuhrut ei enteile tätiä ja toivottavasti miehesi mieli ei synkkene liikaa.. :/

Paiju niin on tosiaan helpottavaa, et on löytyny syitä..pelkäsin sillo ennen tuloksia, et jos ei löydykkään mitää, ni on aika hankala juttu..
Sillo kesän alussa, ku mä otin itteäni niskasta kiinni nousin ylös sieltä itsesääli-katkeruus-masennus-suosta, ni tuntu et mies alko vast ahdistua tästä asiasta, ku sitä ennen oli ollu tjot-meiningillä..nyt, ku tulokset tuli, ni se on sitä mieltä, et tästä asiasta ei saa ikinä kertoa enää kenellekkään mitää ja se on puhunu miten tää asia on sillä joka päivä mielessä painamassa..muutaman päivän se oli mustasukkanen kauppakäynneistä ja tekstiviesteistä(mistä ei oo ikinä ennen välittäny), kunnes vakuutin hänet, että oli sen tulokset mitä tahansa, ni mä rakastan sitä ja me ollaan menossa naimisiin..onhan meillä aivan ihana suhde, vaikka ei olekkaan lapsia(tai juuri siksi)! kauheesti se on kyl kyselly multa eri hoitomuodoista, lääkkeistä ja hinnoista yms..ja pystytään tosi avoimesti puhumaan mistä vaan:)
Kiitti tsempeistä! Nykyään on kuulema sellanen laki/sääntö, et pitää miehen antaa 3kk päästä ensimmäisestä kontrollinäyte ja sen jälkeen voidaan alkaa vasta hoitaa..eli, ku meil on 24.11 pariskunta aika, ni sillo sovitaan eka inssi :heart:
Tsemppiä teille hoitojen odotteluun! enskuu on jo lokakuu!

tervetuloa diodium ja mirkas :flower:

Duffy :hug:

Alisa kiitti haleista! Onnea utraan!:)

Murmelin toivotaan ja uskotaan, että teillekkin tulee vielä pienokainen/pienokaisia! Onnea nelinkertaiselle tädille :flower:

KEV nyt vaan rohkeasti keskustelua asiasta miehen kanssa ja soitto gynelle!

on: eiliseen asti oli menkkakipuja siitä aukkarista ja kolme päivää kesti verinen vuoto..
tänään tuli CB: digitaaliseen ovulaatio plussa B) ja halut on katossa! onneksi mies tulee illalla :D :p
 
Hellurei pitkästä aikaa!

Kaikenlaista tuntuu täällä tapahtuneen, uusia on tullut mukaan ja plussakin saatu. Hienoa! Mulla on palstailu jäänyt vähemmälle armottoman työstressin ja kiireiden vuoksi.

ON: Me yritämme saada aikaa lääkärille, jotta tietäisimme, mikä on seuraava askel. Oon soitellu ties kuinka monta kertaa, enkä vain saa sopivaa aikaa meille. Oma lääkäri on sairaslomalla ja pari muuta, jotka näistä asioista jotain tietävät, on niin vähän aikoja, jotka ovat aina jo menneet, kun minä pääsen puhelimella läpi...
Mies on siis tutkittu ja kaikki kunnossa. Multakin on otettu verikokeet, papa ja klamydiatesti. Papassa puhtaus oli luokkaa 2, mitä se sitten tarkoittaakin. Muissa normaalit arvot ja klamydiakin negatiivinen. Kai se mun aikiolotutkimus (Hallen kokemus vähän kammoksuttaa) sitten seuraavaksi olisi vuorossa.

Tämä kierto lähenee loppua. Ovulaation tikuttelin viime viikonloppuna (varsin myöhään olevaksi kp 20). Ovulaatio toki hyödynnettiin ja jotenkin taas toiveet nousee, vaikka niin monta pettymystä on jo takana. Peukut ja varpaat pystyssä luomuplussalle ja sille, että saadaan pian aika lääkäriin ja asiat eteenpäin!
 
Syksyistä sunnuntai-iltaa kaikille! :flower:

Mirkas tervetuloa jutustelemaan tänne meidän joukkoomme :wave:

KEV saitteko juteltua viikonlopun aikana? :hug: Yllätysraskaudesta, hitto,kun toiset pystyy tollaseen, jotkuthan raskautuu menkkojenkin aikaan, mä en oikeesti voi ymmärtää miten se voi olla mahdollista, ja niin epäreilua! :(

Ciconilla Peukut pystyssä, että tuhru ei olis mitään tädin tulosta kertovaa!! Ristiäisiä todella odotan kauhulla..kesäkuussa oli mun pikkuveljen lapsen ristiäiset,ja niissä pappi puhu jotain suuresta ihmeestä,ja mä koitin leikkiä vaan nuhasta ja yskiä aina sillon tällön,ettei kukaan huomaa,että mä oikeesti itken.. oli se kova paikka.. ja varmasti tulee taas tää oleen.. Onnellinen olen siskoni puolesta, aidosti, vaikka se pahalta tuntuu syvällä sisimmässä,että miks mä oon jääny tässä väliinputoojaks...

Paiju Tsemppiä IVF:n alotukseen!! Peukutuksia :heart:

Halle on kyllä tosi tärkeetä,että on hyvä suhde, ja että voi puhua miehen kanssa mistä vaan. Ei tällästä lapsettomuuttakaan oikein jaksais yksin ja huonompi suhde saattais vaikka kaatuakin tälläseen... Onnittelut oviksesta! Sitähän sanotaan,että joskus aukkarin jälkeen raskautuu helpommin! Peukut pystyssä sullekin! :heart:

pipopi luomoplussan metsästykseen paljon myös peukkuja!

huh, tulipa peukuteltua :) Toivottavasti jollekin oikeesti olis hyötyä ja saatais tota plussalistaa avattua! Vaikka eikähän Alisa jo kuulukin sinne plussanneitten onnelliseen listaan :flower: Mä taidan jättää oviksen tikuttelun nyt ainakin toistaiseks,kun kerran torstaina ultrataan, niin jos siellä on hyvänkokonen folli kasvamassa,niin ehkä sitten voin koittaa tikutella, mutta tuskin näillä 30pv:n kierroilla ovista vois tapahtuakaan ennen tota torstaina olevaa kp 12. säästyypä sitten tikkuja seuraaviin kiertoihin.. Nyt on tullu tois vähän sivuvaikutuksia clomeista, en tiä onks se hyvä vai huono asia... mahassakaan ei ollenkaan jomottele sillai kun viimekierrossa jo heti clomien syönnin jälkeen alko jomotella.. no, torstaina sen sitten näkee..

Plussapuhuri nyt tänne meille kiiitooss!! +++++++++ :whistle:
 
Toivottavasti Halle saitte ovisplussan hyvin hyödynnettyä ;)

Tsemppiä pipopille piinailuun ja paijulle alkavaan ivf:ään.

tervetuloa mirkas :wave:

KEVille kanssa tsemppiä jatkoon. Onhan se päätös jo niistä hoidoista yksi askel eteenpäin.

Murmelinille tsemppiä kanssa tulevaan oviksen metsästykseen. Toivottavasti ultrassa näkyisi hyvä folli :)

Entä mikä on ciconillan tilanne?

).( Olen noin 90 % varma, ettei ole tärpännyt (nyt pp11). Mulla ei ole ainuttakaan raskausoiretta, mutta niiiin perinteisiä menkkaoireita kyllä... Että ainoa piina mikä on jäljellä on se, että pysyykö täti poissa progesteronin avulla koko viikon. Normikierrossa odottelisin tätiä varmaan huomiseksi, ja tuhruilu olisi jo alkanut joskus viime viikolla, mutta onneksi sitä ei ole nyt ollut. Eli jotain positiivista sentään.

Nyt kun uusi kierto rupeaa jo mietityttämään, niin rupeaa kanssa mietityttämään valittava hoito. Inssin jälkeen ajattelin että kokeillaan sitä inssiä vielä kerran, mutta nyt sitten kun epäonnistuminen siintää silmissä, niin vähän mietityttää, että pitäisikö siihen ivf:ään siirtyä kuitenkin suoraan. Täytyy siitä vielä yhdessä jutella ja miettiä vähän niitä kustannuksiakin...
 
Niin siinä kävi (tietysti) että kp 28 muuttuikin kp ykköseksi perjantai-iltana. Täti tuli tosi ryminällä. Tänään heti soitin Naikkarille ja lekurille mennään sitten 5.10. miettimään jatkoja. Aikas ankea viikonloppu. Kävin treffailemassa kavereita ja piti sitten kohdata yksi viikolla 27 raskaana oleva ystävä. Mun tekohymy oli varmaan aika irvistys, mutta kyllä siitä selvittiin. Mies kävi lääkärissä ja sai Zoloftia mielialalääkkeeksi. Ei kuulemma pitäis vaikuttaa hedelmällisyyteen merkittävästi. Toivotaan näin. Mutta vaikka vaikuttaisikin, niin pakkohan hänet on ensin kuntoon hoitaa. On kuitekin mun elämäni ykkönen...
 
Ciconilla sama tunne. Taloyhtiössä on juuri yksi perhe saanut esikoisen ja on tietty onnellinen siitä. Mulla on sellainen tunne, että en halua tavata koko porukkaa, liukin pakoon (itkemään) kun satun näkemään.

Kuukautiset alkoi perjantaina jo kp 25. Tuli sitten taas tosi lyhyt kierto. Laskeskelin kalenteria viikonloppuna: minulla on keskimäärin 13 kiertoa joka vuosi (oli ylhäällä viimeiset 4 v.) ja nyt lähti jo yk 30 käyntiin. Tämä on ihan toivotonta. Nyt päällä ovisjomotukset jo, mutta ei yhtään innosta enää.
 
Voi Vaapeli on tää meidän elo surkeeta. Että voi masentaa...

Koitan nyt ottaa tän kierron ajan vähän etäisyyttä asioihin, enkä aio tuijotella kalenteria/laskea päiviä. Lekurissa käydään ja sit siitä eteenpäin. Nyt hengähdetään vähän.
 
Pipopi toivottavasti tulee plussa! jos ei, ni toivottavasti saisitte pian lääkäri ajan:)

Murmelin kiitos tsempeistä!jospa siellä to näkyis hyvänkokonen/kokoset johtofolli/t b:)d
ja sulle tsemppejä ristiäisiin! seuraavat ristiäiset onki sit teidän vauvalla ;)

maikkis kyllä hyödynnettiin ovisplussa oikein huolellisesti ;) mies oli nähny unta, et raskaustesti oli positiivinen:heart:
Tsemppiä vielä viimeisiin piinapäiviin b:)d

ciconilla :hug: tädin johdosta.. Hienoa, et miehes sai apua! toivottavasti lääke on hänelle sopiva:) mun isä söi tota joskus..
Ihana toi "On kuitenki mun elmäni ykkönen..."

Vaapeli :hug: tädistä...ja toinen :hug: toivottomuuteen.. niin luomunako jatkatte?

on: miten tää p*netus vaan jatkuu vaik ovis on ohi..? :eek:
 
Luomuna kai me jatketaan, kun ei tuo mies innostu (omien sanojen mukaan vielä) rankempiin hoitoihin. Hemmetti, kun olis selvä syy lapsettomuuteen, kannattaisi kuulemma hoitaa miehen mukaan. Mutta kun kummallakin kaikki kunnossa (heh toimii loistavasti), miksi kannattaa hoitaa. Jaksaa luottaa yhä edelleen luomuun.

Itse selitän tämän selittämättömän lapsettomuuden sillä ettei lääketiede vain osa löytää syytä. Jokuhan on pakko olla pielessä kun ei onnistu.

Mietin täällä käynkö kysymässä lugesteroneja jatkoon. Kahdesta kierrosta tänä vuonna (joissa käytössä olleet clomit ja luget) olen saanut (tosin testiajan jälkeen) First Signal raskaustestiin selvän haamun. Ja molemmilla kerroilla oli kuukautiset erilaiset normaaleista. Minä yritän aina venyttää testaamista yli 28 vrk:n, mutta nyt harmittaa olisiko pitänyt noilla kerroilla testata aikaisemmin (testasin kp 33 ja 32). Olivatko haamuja, kemiallisia tai negoja. No vastausta enää saa.

Clomieja ei kai enää jatketa. En uskaltanut nostaa niiden annosta kuin vasta tähän viimeiseen kertaan (vaikka lääkäri suositteli niin tekemään kolmanteen kertaan jo). Kun tutkimuksen mukaan itse ovuloin, niin pelkäsin mitä lääkkeen nosto saisi aikaan. Pyh, turhia pelkoja, minäkö muka joskus raskaana.

Kuulin muuten huonoja uutisia yhdestä viimeisillään raskaana olevasta tutusta. Oli jouduttu leikkaamaan yöllä pahentuneen raskausmyrkytyksen vuoksi ja teholla ovat molemmat. Mieli maassa heidän puolestaan. Esikoinen tuli heille. Toivottavasti kaikki kääntyy hyvään päin.
 

Yhteistyössä