Pitkään esikoista yrittäneet-2010-tervetuloa uudet!

Heip, luonto se selvitti oman kantansa asiaan ja kp1:lla pistetään tämä kuukausi käyntiin. Nyt on vähän pölähtänyt olo! Ihan että mitä! Tuntuu että tämä tie alkaa olla jo nähty, nyt taidan pitää vähän taukoa tästä lapsitouhusta kun ei tästä näytä tulevan mitään, aivan sama lopputulos käyttipä rahaa satoja euroja vaiko nolla.

Nyt on sellainen muutosten syksy muutenkin, että tässä lähiaikoina lähden aika pitkälle ulkomaan komennukselle, jota varten taidan nyt alkaa ihan urakalla valmistautua ja pistän rahaa säästöön. Myös työn puolesta tapahtuu perhepiirissä suuria muutoksia, joten muuta ajateltavaa löytyy nyt vihdoinkin yllin kyllin.

Taidan pistää oman pääni hetkeksi lepoon, kiitän ja kumarran tuestanne naiset tähän asti! Jatkossakin sitä varmasti tarvitaan! Mutta nyt tuntuu siltä, että saatan vetäytyä (ainakin viikoiksi) taustalle näiltä palstoilta ja näistä ajatuksista, että saa mieli ja keho levätä. En aio aloittaa uutta clomifen kuuria, en aio ottaa selvää mitä nyt pitäisi tehdä, en aio nyt olla muuta kuin syksystä nauttiva MarieClaire joka imee joka ikisen solunsa täyteen muuta maailmaa ja nauttii täysin sydämin matkustamisesta maailman ääriin

 

Moi pitkästä aikaan.

Hoksasin tuossa tänä aamuna että enpä ole käynny pitkään aikaan tällä palstalla, kevät ja kesä oli yhtä hulinaa. Ja kun kiertokaan ei osunnu oikeille päiville niin en ole päässyt toisessa inssissäkään käymään, mut nyt näyttäis seuraava kierto olevan sellainen että pääsee tokan issin hoitaan.. mikäli menkat alkaa oikeana päivänä.

Kappas, olen listaltakin jo hävinny

Joten HalleB tässä mun tiedot: yritys aloitettu 11/05 ja toinen inssi tulossa.

 

MarieClaire, nautihan syksystä ja uusista tuulista

 

Heippa kaikki
Meillä yritystä jo kesästä 2001 asti. Kokenut olen 2 kohdunulkopuolista, 4keskenmenoa. Yritetty on inseminaatiolla ja koeputkihoidolla.

 

Juu, piinailut loppui nyt joksikin aikaa. Selvääkin selvempi nega tuli tänään testiin ja soitin jo IVF-hoitajallekin ja sain luvan lopettaa Lugen käytön, jos itsestä tuntuu siltä. 1. PAS olisi sitten marras-joulukuussa.

Niin, minulle voisi laittaa oikeastaan, sitten kun muokkaa ekaa sivua, että 2.ICSI:n 1.PAS marras-joulukuussa.

Tervetuloa uudet.

 

MarieClaire :hug: toivottavasti tauko tekee hyvää oli se minkä pituinen tahansa!

onlyer mukava kuulla susta! lisäsin sun takaisin toivottavasti menkat tajuaa alkaa oikeana päivänä ja toka inssi voidaan tehdä!

Peppi lohtu:hug: oon pahoillani, et ei vieläkään tärpänny..teillä jo niin pitkä matka jatkuu.. Toivottavasti tuleva PAS onnistuu

 

Kiitos HalleB listalle pääsystä

Peppi1981 Nopeasti kiitäviä kuukausia Sinulle:hug:

Hunajabubu, miten teillä hoidot jatkuu?

ON Missä mun ovis viipyyyy???? Clomit on tuonut mukana viikon kestävät oviskivut ja tuntemukset Pitäis nyt päästä epäonnistumaan tokaan inssiin....

 

Vauvakuumetta tuo lista vaan on kyl aika pyllystä, ku tuntuu että en saa pidettyä sitä ajantasalla..ei mitään hajua mitä nimiä sieltä pitäs poistaa ja mitä jättää, et siitä tulis selkeempi? En halua kuitenkaa ketään loukata sillä, et nimi puuttuu..takaisin pääsee heti, ku pyytää!
Toivon, et ovis löytyis pian ja pääsisitte tekemään sen inssin! Mites monta te joudutte niitä tekemään ennen, ku siirrytte "seuraavalle tasolle"?

 

Heippa!
Mukavaa alkanutta syksyä kaikille! Olen ollut poissa kauan, ja meinaan olla tästä eteenpäinkin. Ovulaation induktio Menopureilla ei tuottanut minkäänlaista tulosta, ja päädyttiin miehen kanssa siihen että rahan vieminen yksityiselle klinikalle saa toistaiseksi jäädä. Sain lähetteen julkiselle puolelle, jonne on aika helmikuussa. Sen sijaan päätimme mennä naimisiin ensi vuoden toukokuussa :heart: Joten vauva-asiat on nyt siirretty taka-alalle, ja keskitytään häiden järjestelyyn. Omituisinta on se että kun oltiin tämä päätös tehty, niin mun hormonitoiminta tuntuis palautuneen ehkä hieman normaalimpaan; oli hurjat oviskivut masussa kp16 ja hienot limat myös kp15 ja 16. Innolla odotan tulevia menkkoja, josko tulis yhet oikeet tänä vuonna =) Mutta mutta, minut voi kaiketi listalta poistaa, käyn kyllä salaa kurkistelemassa teidän kuulumisia. Tsemiä kaikille ja muistakaa nauttia elämästä. Ympärillä on paljon ihania asioista, joista voi ja pitääkin olla kiitollinen, älkää hukkuko lapsettomuuteen, ettei elämä aja ohi.

 

HalleB
Tässä kun alkaa olemaan mummo iässä, 38v, niin ainakin hoitojen alussa sanottiin, että kaks inssiä katotaan, ja sitten pitäis päästä koeputkihedelmöitykseen. Pääsis nyt edes sinne tokaan inssiin...ei oo ovista vieläkään näkynyt. Kun vaaaan ei menis lauantaille! Kuukausi on niin pitkä aika!

 

Heipähei kaikki!
En muista oonko jo tukkeutunu tähän pinoon aikasemmin, mutta näin hoitojen alettua kesätauon jälkeen on aika tehdä se taas. Yritystä on melkein jo 5 vuotta ja toinen, tai no ensimmäinen toteutuva inssi lähenee..
Kaipaan aivan hirveästi vertaistukea, niihin lohduttomiin hetkiin jotka meidät jokaiset valtaa, eli ehkäpä privaatit ja sitäkautta vielä henkisemmät tuet olis, olis jotain mahtavaa.

 

Lapseton: Tervetuloa. Meilläkin on viisi vuotta yritystä takana ja monesti on kyllä näistä keskusteluista ollut apua, kun on tavannut kohtalontovereita. On huomannut, että en olekaan yksin, vaikka niin joskus tuntui, koska ympärillä olevat kaverit ja sukulaiset saavat lapsia, mutta itse ei ole edes haaleaa viivaa raskaustestiin saanut.

 

Moi! Tervetuloa kaikille uusille! Itse olen taustaillut ja välillä pitkäänkin ollut lukematta sivuja, neljännen tuloksettoman inssin jälkeen (kesäkuussa). Äkkiä on aika vierähtänyt ja parin viikon päästä on edessä IVF-hoidon suunnittelukäynti. Tunteet ovat viimeisen kuukauden heitelleet laidasta laitaan ja parisuhde kiristynyt. Välillä en halua yhtään noihin rankkoihin hoitoihin ja nyt taas päätin että täytyy edes kerta yrittää, ettei sitten myöhemmin kaduta. Pelkään tällä hetkellä vakavia haittavaikutuksia niistä lääkkeistä ja sitä miten selviän raskaassa työssäni hoidon ajan. Työnantajakaan ei oo velvotettu maksamaan palkkaa, jos oon sairaslomalla. Näin siis oletan, ilmeisesti on paljon paikasta kiinni.

Ennen hoitojen aloitusta ei ollut kriisiä tästä lapsettomuudesta, mutta niiden aloituksen jälkeen todellakin! Ja meillä kohta 7 vuotta lapsettomuutta takana...

 

Lacrima tsemppiä häiden järjestelyyn! :heart:

Vauvakuumetta mites inssin kanssa kävi?

Tervetuloa lapseton81 :flower: tsemppiä hoitoihin ja muutenkin :hug:

Terhi :hug: pitkä matka on teilläkin jo takana..jospa tuo IVF-hoito olisi viimein se joka toisi sen kaivatun raskauden.. Tsemppiä suunnittelu-käynnille ja muutenkin

on En oo varma oonko täällä jo maininnut yhestä kirjasta, josta olen saanut paljon voimaa. Tommy Hellsten, Saat sen mistä luovut. Kannattaa lukea!

 

HalleB Kiitos, inssiin päästiin viime perjantaina, krjotinkin tuonne inseminaatio puolelle siitä kokemuksesta. Kesti aika pitkään, yhteensä tunnin, mutta nyt on ohi, ja odetellaan tuloksiaopcorn:. Olen myös lukenut tuon, ja monia muitakin Tommy Hellstenin kirjoja, ja hyviä on ollut.

Tsemppiä kaikille hoitoihin!

 

Vauvakuumetta hienoa! Toivottavasti tuottaa toivotun tuloksen :heart:
Kävin lukemassa sieltä kokemuksesi.. Ai kamala, ku tuli mieleen oma aukiolotutkimukseni ja alkionsiirtoni..:x
Hyvä ku hoitaja kyseli jossain ultrassa, et jännittääkö punktio, ni mä sanoin et enemmänki jännittää miten se alkionsiirto onnistuu..se nauro mulle, et sehän on ihan simppeli toimenpide, etkä huomaakkaan, ku alkio on jo kohdussa!
Juu-u ihan simppeli..homma kesti varmaan tunnin ja kolme eri lääkäriä kävi kokeilemassa alkionsiirtokatetria paikalleen, kunnes onnistu..Mun koko kroppa täris ja mä vaan itkin ja rukoilin, että se onnistuu, koska meinasivat jo että pakastavat sen mun ainokaisen rupu-alkion ja laittavat sen myöhemmin, kunnon suonensisäisen kipulääkityksen kanssa.. Siellä se mutka oli edelleen joka oli esteenä jo aukiolotutkimuksessa..
Mies oli ulkopuolella ihmeissään, ku porukkaa lappas huoneeseen ja hakivat vaikka minkälaista vekotinta..:kieh:

 

Minullakin on jokin este tuolla, kun insseissä jouduttiin käyttämään jo IVF-hoidossa tarkoitettua katetria ja nyt viimeisessä alkionsiirrossa, jouduttiin ottamaan jäykempi käyttöön. Oli inhottavaa, kun rakko oli ihan täynnä ja eikä toimenpide meinannut millään onnistua. Tuntuu vähän, että siinä ekassa alkionsiirrossa se alkio meni jonnekkin muualle kuin kohtuun, kun sitä katetria ei näkynyt siinä ultrassa, eikä se lääkäri tehnyt kovinkaan kauan töitä sen eteen. Onneksi nyt se ainakin meni oikeaan paikkaan, kun näkyvyys oli paljon parempi, vaikkei alkio sitten kiinnittynyt.

 

HalleB ja Peppi1981,
Luulin, että olen lähes ainoa, jolla on "mutkia" matkassa Meillä kun oli siinä kaksi lääkäriä ja hoitaja ihmettelemässä, ja kumpikin lääkäri oli vielä n. 50 vuotiaita, mutta silti ilmapiiri oli ihmettelevä... Oli hyvä kuulla myös teidän kokemukset:flower:.

Kaikki katetrit tosiaan taipui mutkalle, ja simpatkin oli verestä punaisia, kun ne lopulta lähti matkaan. Kipua tuli siitä aika paljon, kun lääkäri tökki tunnin verran erilaisilla katetreilla kohdun kaulan seinään. Suurin paniikki oli siitä, että inseä ei saatais ollenkaan tehtyä. Vaikka en kyllä usko, että tuottaakaan tulosta...

:attn: Lisään vielä tännekin puolelle uusia inssiläisä varten, että MITÄÄN traumoja tai pelkoja ei jäänyt, ja että suurimmalla osalla inssi on paaaaaaaaaljon helpompi ja lähes kivuton.

 

Noniin. Menkat päätti sit alkaa kaks päivää aikasemmin kuin normaalisti ja varsinaiseksi ongelmaksi tuli puregon, meidän kylän apteekista sitä ei olis saanu oikealle päivälle kun viikonloppu sotki kaiken mutta onneksi naapurikylän apteekista saivat sitä maanantaille jolloin mun piti jo itseäni pistää.
UÄ on ens viikon maanantaina ja inssi sit varmaankin 24.9, ainakin toivottavasti.
nämä menkat kun ei tunnu olevaan mitkään normaalit. kolmena eka päivänä ei tullu oikein nimeksikään ja nyt kp4 on niin hirveät tuskat, en tiennyt että näin kovia tuskia voi olla mulla edes. oli pakko ottaa kipulääkkeeksi panacodia kun ei mikään muu enää auttanu.
Mitähän lie mun kroppa suunnittelee kun kun eka pari kertoa oli kaks päivää pitemmät ja nyt kaks päivää lyhemmät.. toivottavasti ei nyt kovin paljoa rupea kierrot heitteleen kun ne on tavallisesti aina ollu 28päivää...

 

Saanen liittyä ketjuun.. En muista olenko jo aiemmin ollut jossain ketjussa keikkumassa, mutta tullaan nyt uutena tänne mukaan...

Yritystä meillä on takana jo 3 vuotta, hoidot aloitettiin 2v sitten.. Takana on Clomit - tuloksetta 3 kiertoa, 2 inssiä - tuloksettomina ( Puregon+ Pregnyl ) ja nyt lokakuussa alkaa IVF hoidot.
Taustana meillä on minun PCO, ei minkään asteista kiertoa

 

Viime viikolla on sitten käyty IVF suunnittelukäynnillä ja seuraavasta kierrosta sitten alkaa sumuttelut. On se vaan jännää kuinka nopeasti kuitenkin meni tää 6kk odottaessa. Nytten sitten jännitän, ett tuleeko kystia ennen seuraavaa ultraa, kun on ollut sen verran tuikkailuja massussa ja kipeet menkat. Toiv ei tuu. Miksi aina jostain pitää stressata. Kävin myös pelkäämään tulevaa punktioo jo siellä suunnittelukäynnillä ja nytten pelkään sen mahdollisen alkion siirtoa. Eli sitä katetrii, joka mullekin on aiheuttanut pari kertaa insseissä kipuu. Mullahan kuitenkin se toimitus on kestänyt vaan sen 5min joka kerta, eli oon aika helppo tapaus. Mutta luulen myös, ett mitä enenmpi jännään, sitä enempi sattuu.. Kerran oli niin, ettei sattunut yhtään ja sillon en ollut käynyt vessassa ennen inssiä. Mulle ei ainakaan oo neuvottu, ett pitääkö olla rakko tyhjä, täynnä, siltä väliltä. Voi voi, mutta homma etenee, siitä olen iloinen!!!

 

Taas piti käyttää tätä "kakkosnimimerkkiä" kun ei tuo toinen vaan vörki...

Täällä ollaan edelleen palstoilla vaikkei juuri mitään ole kirjoiteltu. Kävin eilen antamassa yhden verinäytteen joka on seissyt jo 3 tai 4 kk tekemättömänä. On vaan ollut kaikenmoista muuta vääntöä ja oli se kohdun tähystys ja kaikkee. Ei ole kiinnostanut paljoa ovulaatiota tikutella kun ei ole ollut lupaa yrittääkään... Kaikki muuta veriarvot oli testailtu jo aikoja sitten mutta tämä jäi roikkumaan...

Tämä kuukausi nyt taas oli perus kuukausi ja ovulaatio kellontarkasti samana kiertopäivänä kuin aina ennenkin. Nyt siitä olisi 8 päivää joten maanantaina alkaapi mensut 99% varmasti.

Järkyttävän hirvittävän kamala flunssa iski eilen ja joka ikisestä kehon reijästä lentää jotain ulos. Vielä en oo ykäillyt, mutta sekin ihme voi yöllä tapahtua jos mahan kramppailuun yhtään on uskominen. Yritin viimeiseen asti vältellä ibuprofeiinia mutta nyt on ollut pakko vetää sitäkin kun kuume heittelee miten sattuu ja joka ikinen lihas huutaa hoosiannaa.

Eli jos tästä kierrosta tulee plussa niin se olis jo tekovaiheessa osoittautunut täydeksi pissapääksi. (jotkuthan ovat saaneet ensioireena flunssan oireita niin täähän olis megakauhee tai vaihtoehtoisesti ainakin vitoset)

Sääli että täällä on taas näin paljon epäonnea ollut ihmisillä matkassa mutta toivottavasti nyt kesän jäljiltä hoidot lähtee kaikilla käyntiin ja tuottais tulosta. Mulla ainakin on nyt kova haave päästä ennen vuodenvaihdetta johonkin kokeiluun käsiksi. Toivottavasti jo seuraavassa kierrossa...

 

Vauvakuumetta ei mullakkaan sinäänsä mitään raumoja jäänyt.. Sillon hoitaja kysyi, et kestänkö mä, ni vastasin, et "mitäpä sitä äiti ei tekis lapsensa takia" Mulla oli siillon hullu uho päällä, et "jumalauta täähän onnistuu, pakko onnistua!" Mun mielestä toi fyysinen puoli näissä hoidoissa on se helppo osuus ja henkinen puoli on asia ihan erikseen..

onlyer toivottavasti pääsette tekee inssin vaik kroppa vähän oikuttelee!

Tervetuloa Mizze77:flower: Tsemppiä ja onnea tulevaan hoitoon!

Smirg ihanaa, et noin nopeasti alkaa tapahtua!

83yrittäjä mulla kans ollu kolme viikkoo jo flunssa..mitään ei oikeen jaksas tehä..mustikkakeittoa ja vitamiinipillereitä on tullu vedettyä

 

Sieltä ne monsuunit tulee sitten ja huomenna on kuin onkin kp1... Tuhruttelee jo...

Eilen olin häissä töissä missä morsian porsii joulun tienoolla ja kaaso pari kk sen jälkeen. Juhlakansassa oli parikuisesta lähtien tenavia ja minä siellä lämmittelin niiden sapuskoita ja katselin illan menoa tietäen että taas meni tämä kierto harakoille ja tuhrua tulee.

Isäntä ilmoitti jo että pitää alkaa tihentämään yrityskertoja ja tsemppaamaan tän yrittämisen kanssa ja sehän tässä vielä vähän lisää rassaa. Aloin miettimään, että en edes osaisi ajatella olevani raskaana enää. Ennen se oli ihan helppo kuvitella ja yleensäkin rakaaksi tuleminen ja testin tekeminen yms oli ihan helppoja ja "lähellä" olevia ajatuksia. Nyt ne on jossain niin valovuosien päässä olevia ja tavoittamattomia.

Mitenkä nää ajat nyt näin juokseekin? Kauan sitten tekemäni "elämänsuunnitelman" mukaan mun piti saada kolme lasta ENNEN kun täytän 30v mutta hemmetti taas tuli vuosi lisää ikää eikä mitään... Ehkä en saa ikinä aikaan kuin yhden jos sitäkään?? Kaikki arvot ja jutut mitä on testattu ovat erinomaisia niin miehen kuin minunkin puoleltani. Kaik on siis ihan jees...

Eilen aamuyöstä kun ajelin puolisen tuntia vesisateessa kotia kohti niin romahti taas maailma. Enemmän ja enemmän annan itselleni periksi ja alan katkeroitumaan ja säälimään itseäni ja meitä. Taistelutahto tuppaa muutoinkin aina kierron taitteessa valahtamaan lattianrakoon mutta nyt oli erityisen paha. Mitään hoitosuunnitelmaa kun ei taaskaan ole ja odottelen julkiselle kutsua. Toivottavasti ensiviikolla yksityisellä päästäisiin eteenpäin sillä olen päättänyt notkua siellä kunnes julkisella puolella alkaa tapahtua.

Jotenkin ketuttaa kun tiedän että tämä on vielä lastenleikkiä siihen mitä on tulossa kun alkaa oikeat hoidot. Jos nyt saan arvata niin pari ekaa kierrosta varmaan menee ihan sujuvasti kun kaikki on uutta ja toivo on korkeella... Mut juu.... Kyllä tää vähän vakavaksi vetää... Toivon vaan että ei menis kovin montaa vuotta enkä päästäis itseäni katkeroitumaan tämän enempää... Tuo lapsettomuuskirja mitä tuolla puheltiin niin sitäkään en uskalla lukea koska varmaan imen sieltäkin vain katkeroitumisoppeja itseeni...

 

Noniin, ilmeisesti viimeinen inssi keskiviikkona, jos ei onnistu tässäkään on seuraavaksi ivf jonoon mentävä... Joten keskiviikosta alkaa piina viikot