Heippa! Täällä ois vielä yksi lisää! :wave:
Olen tätä ketjua lukenut jo pidemmän aikaa, mutten ole kirjoitellut. Te olette ihan mahtavia naisia kaikki, jokainen jaksaa nousta pettymyksen jälkeen ylös!
Itsellä yritystä nyt takana noin 2v eli Lokakuussa -08 lopetin pillerit, mutta pientä ei kuulunut. Hoitoihin hakeuduttiin maaliskuussa -10. Spermanäytteessä todettiin, että miehellä huonot simpat, ne ovat epämuodostuneita, liikkumattomia ja niitä on vähän. Biopsiasta kuitenkin löytyi hyvänlaatuisia simppoja, jotka vastaa tuorenäytteessä olevia, joten se loi toivoa yhteisestä lapsesta, eli icsi hoidolla mennään
Tuo puolenvuoden odotusaika ensimmäiseen suunnittelukäyntiin oli yhtä h*******ä, meille sanottiin, että nyt tämä ajatus kannattaa laittaa mappi Ö:hön ja nauttia elämästä.. Onnistui muuten todella hyvin.. :|
Noh, suunnittelukäynnille päästiin sitte syyskuun puolessavälissä ja syyskuun lopulla laitoin procren -piikin. Viikon kuluttua piikistä alkoi vaihdevuosioireet, tämä likka on tällähetkellä aikamoinen hirviö, joka hikoilee myös :/ Ja tänään kävin ultrassa et katottiin limis, se näytti hyvältä ja huomenna eka gonal pistos sitten
![Hymy :) :)]()
Punktio ois tarkotus tehdä vko 44
![Hymy :) :)]()
Jännittää, hirvittää ja pelottaa!! Mulla on vilä kaiken lisäksi ihan hirveä fobia tosta gynen pöydälle kipuamisesta, jo pelkästään se on henkisesti hyyyyvin koettelevaa :/
Mun lääkäri sanoi mulle tänään ku olin lähdössä, et tää aika minkä olet tähän asti odotellut, on varmasti ollut raskasta, mutta tämä 1kk tästä eteenpäin tulee olemaan vielä raskaampaa ja et nyt mun täytyy vaan keskittyä pitämään itseni kasassa loppuun asti.
Nyt sitten vaan kovasti tsemppiä meille kaikille! :saint: