Tässä ilmoittautuisi joukkoon myös yksi pitkään esikoista yrittänyt. Ikää minulla on vajaa 28-vuotta, mies 34-vuotias. Toivottu lapsi olisi kummallekin se ensimmäinen.
Ehkäisy jätettiin aika pian suhteen alussa. Olimme seurustelleet n. 10k (kihloissa esiinävaiheessa 7kk). Emme uskoneet tärpin käyvän heti, muttemme voineet kuvitellakaan, että se näin kauan kestäisi. Ehkäisy jätettiin toukokuussa 2006. Eli 4-vuotta tuli täyteen tuossa jo pari kuukautta sitten.
Ensimmäisen kerran kävin lääkärissä ihmettelemässä 6kk pillereiden lopettamisen jälkeen, kun menkat olivat tulleet vain yhden kerran tuona aikana. Lääkäri lähetti kotiin odottelemaan menkkoja. Uudelleen menin , kun 11 kuukautta oli kulunut pillereiden jätöstä ja siinä vaiheessa 2 kertaa oli menkat tulleet. Silloin sain terolutia lyhentämään kiertoja. Viimeisen kerran kävin terveyskeskuslääkärillä, kun toivomista oli takana jo reilu vuosi ja lopulta sitten saimme lähetteen jatkotutkimuksiin. Siinä vaiheessa alkoi olla selvää, että kierrot eivät minulla palaudu ihan helpolla.
Jatkotutkimuksia tehtiinkin siitä sitten seuraava 3 vuotta. Aika harvakseltaa sinänsä mitään on tapahtunut, koska aina vain lähettivät lääkkeiden (clomifen, metforem, lugesteron, terolut) kanssa kotiin jatkamaan yritystä. Yksi kohduntähystys minulle on tehty ja monta ultraa, joissa kaikki yleensäottaen näyttää ihan hyvältä.
Lopulta saimme sitten lähetteen taas jatkoon lapsettomuuspoliklinikalle, jossa ensimmäinen käynti 11/09. Sain reseptin clomifeniä jota napsin siinä 6kk ajan. Ovulaatio onneksi tulee clomifenillä, mutta sattui joko pitkillä juhlapyhille tai sitten sille ainoalle lomareissulle kevättalvella. Tammikuussa olisi jo saanut mennä inseminaatioon, mutta ei. Lopetin clomifenit, kun kesätauko hoidoissa läheni ja lääkkeettömässä kierrossa se ovis sitten löytyi jo perjantaina. Ensimmäinen inseminaatio tehtiin reilu kaksi viikkoa sitten ja tämän 4-vuotta toistuneen kaavan mukaan, testitulos oli negatiivinen.
Nyt elelen taas uutta kiertoa clomifenin kanssa ja odottelen syksyä. Yhden inseminaation ainakin vielä tekevät. Sitten en tiedä, että tekevätkö enää mitään ylipainon takia. Kesä olisi nyt aikaa sitten hankkiutua paljosta painosta eroon.
Välillä tämä kysyy kovastikin sitä henkistä kanttia. Tässä toiveilun aikana on parhaimmillaan syntynyt 3 lasta ystävilleni ja useimmille vähintäänkin se yksi. Joskus tuntuu, että ei oikein jaksaisi enää yhtään.
Viesti taitaa olla aika sekava, mutta toivottavasti siitä nyt jotain tolkkua saa. Toivottelen plussaista kesää kaikille pitkään toivoneille