Pistetään pystyyn palstauskis pino

Hei luokitteletteko te kaikki ev.lutit uskovaisiksi?

Mä ainakin luokittelen. Siis siinä mielessä, että jos henkilö kerran kuuluu johonkin uskonnolliseen yhteisöön, niin sen perusteella hän on "uskis".

 

En kuulu kirkkoon mutta uskon eräänlaiseen jumalaan, ja mulla on tavallaan myös uskonto, tai oikeastaan elämänkatsomus johon uskon vahvasti. Ev. lut.uskonto ei vaan ole mun juttuni. Mutta ei siitä sen enempää. =)

 

Uudestisyntynyt kristitty.

 

Minä olen hukassa.

Aikoinaan olen kastettu. Rippikoulu tuli käytyä. Uskoin uskovani.

Sain lapsen. Toisen, kolmannen ja neljännen lapsen menetin. Sen jälkeen ei lapsia ole siunaantunut. Menetykset ovat olleet tuskallisia, ja tulleet myöhäisillä viikoilla.

Toki sanotaan, että jumalalla tai jumalilla ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä. Minkä kanssa sitten on? Rukous ja usko eivät ole auttaneet siinä, että olisin saanut lapset syliin asti hengissä. Sen sijaan moni narkkis ja muu väärinkäyttäjä ovat saaneet? Kuinka moni onkaan abortoinut raskautensa, kun se ei ollutkaan toivottu?

Vääryys on niin huutava, että hylkäsin kirkon. Hylkäsin jumalan. Hylkäsin uskon. Miksi uskoisin mihinkään? Miksi uskoisin, että tämä on parhaakseni? Perheemme parhaaksi? Esikoisen parhaaksi? Että tällä kaikella on jokin suurempi merkitys?

Paskanmarjat sanon minä. Minua ei enää huijata uskomaan siihen, että elämässä on toivoa. Että rukous auttaa. Että joskus saan "henkisen rauhan", kun vain uskon... Näin ei käy.

Olenko katkera??? Olen!! Edelleen haaveilen lapsesta, eikä siinä auta uskonveljien ja -siskojen rukouspiirit tai mikään muukaan. Minä olen maho, ja siinä ei jumaluudet tai usko auta.

 

Mä olin aiemmin eklektinen pakana, mutta niin vaan musta tuli suomenuskoinen

No ni. Pakanauskovainen
Mun on vielä hieman vaikea minkäänlaisia jumalhahmoja omaan maailmankatsomukseeni sisällyttää, mutta mistäs sitä tietää mitä tapahtuu kun enemmän asioita tutkii ja pähkäilee. Kaikki (ainakin melkein) ovet ovat avoinna

 

En kuulu kirkkoon mutta uskon eräänlaiseen jumalaan, ja mulla on tavallaan myös uskonto, tai oikeastaan elämänkatsomus johon uskon vahvasti.Ev. lut.uskonto ei vaan ole mun juttuni. Mutta ei siitä sen enempää.

Voisin vastata tähän näin myös.

 

Hei luokitteletteko te kaikki ev.lutit uskovaisiksi?

En tiiä kenelle kysymys on suunnattu, mutta mä ainakin luokittelen vain ne jotka todella uskovat, muut on vain tapakristittyjä.

 

Hei luokitteletteko te kaikki ev.lutit uskovaisiksi?

Mä ainakin luokittelen. Siis siinä mielessä, että jos henkilö kerran kuuluu johonkin uskonnolliseen yhteisöön, niin sen perusteella hän on "uskis".

Mä kun luulen taas, että kun suomen kansalaisista 80 % kuuluu ev.luttiin, niin suurin osa ei miellä itseään uskovaisiksi. En minäkään aiemmin, vaikka kuuluin samaan "sarjaan" ennen uskoon tulemista ja kuulun kyllä edelleen.

 

Mä kun luulen taas, että kun suomen kansalaisista 80 % kuuluu ev.luttiin, niin suurin osa ei miellä itseään uskovaisiksi. En minäkään aiemmin, vaikka kuuluin samaan "sarjaan" ennen uskoon tulemista ja kuulun kyllä edelleen.

Mielipideasia. Ne 80% tuskin pitäisi muakaan uskovaisena, vaikka itse itseäni pidänkin...vieläpä varsin hartaana uskovaisena

 

Hei luokitteletteko te kaikki ev.lutit uskovaisiksi?

Mä ainakin luokittelen. Siis siinä mielessä, että jos henkilö kerran kuuluu johonkin uskonnolliseen yhteisöön, niin sen perusteella hän on "uskis".

Minä en taas ymmärrä ollenkaan tapauskovaisia jotka kuuluu kirkkoon vain kun "kaikki kuuluu". Sikäli olen itse iloinen ettei minua ole liitetty kirkkoon lapsikasteessa. Noh, pari omista lapsistani on kyllä kastettu lapsena koska exäni kuului valtakirkkoon ja hänen suvulleen se tuntui olevan elintärkeä juttu että kastetaan. Miulla ei ollut mitään sitä vastaankaan siten kun itse en kuulunut mihinkään kirkkokuntaan enkä silloin erityisen paljon uskonasioita elämässäni painottanut.. Itsepähän saavat päättää kuitenkin isompana käyvätkö rippikoulun vai valitsevatko toisen tien.

Usko merkitsee miulle itselleni ainakin sellaista asiaa etten huvikseen aikuisiällä haluaisi kirkon kirjoilla roikkua jos en kokisi olevani uskossa. Kutsun itse valtakirkkoon kuuluvia ei varsinaisesti uskossa olevia jäseniä vain luterilaisiksi, en uskovaisiksi.

 

Uskon Jeesukseen :heart:
Kuulun Nokia Missio Churchiin.

Piti ihan googlata että joko ne tämmöisen Churchin on perustaneet. Ja näemmä oli, ja Happeningiäkin löytyi.

Itse ev. lut. Nokia "Missiossa" olen käynyt siihen aikaan, kun se kokoontui Nokian seurakuntatalolla., eli joskus vuonna kuokka ja kirves.

Juu, onhan siitä kauan jos viimeksi olet silloin käynyt. Nyt on monessa paikkaan ympäri Suomen happeningiä itse käydään Tampereella.

No mun tietääkseni täällä E-Pohjanmaalla ei kyseinen lahko ole pitänyt Happeningejä. Ei ainakaan meidän pikkukaupungissa.

Juu ja et näytä tietävän sitäkään, että ei ole mikään lahko!!

Lahkolla tarkoitetaan kirkosta eronnutta uskonnollista ryhmää. Eikös tämä pidä paikkansa?

 

Olen muslimi ja ollut jo vajaa 10 vuotta. Palasin islamiin, kun huomasin, että Jumala on kaiken takana, ei kukaan muu. Sen jälkeen elämä on ollut hyvinkin antoisaa ja rikasta.

Harjoitan uskontoani hyvinkin tarkasti. Rukoilen joka päivä vähintään 5 kertaa, pidän huivia, noudatan tarkasti ruokavaliotamme, opiskelen uskonnostani lisää ja yritän olla jatkuvasti erittäin hyvä uskovainen. Erinomaiseen ja ystävälliseen käytökseen panostan koko ajan hyvin paljon.

Kiteytettynä: olen äärettömän onnellinen muslimi.

Oletko työelämässä ja jos olet, miten hyvin pystyt yhdistämään rukoushetket työhösi?

Muilla on tupakka- ja kahvitauot, meillä rukoustauot. Se on vain neuvottelukysymys

 

MIKSI juutalaiset ja muslimit ei voi syödä possùa?

Siassa on yli 50 sairauksia aihettavaa bakteeria, joten luonnollisestikin Jumala halusi kieltää sellaisen lihan syönnin.

 

Muilla on tupakka- ja kahvitauot, meillä rukoustauot. Se on vain neuvottelukysymys

Hieno juttu Mä olen joutunut tinkimään oman uskoni mukaisista tärkeistä päivistä - tiettyjä rukoushetkiähän mun uskontooni ei kuulu - ja viettämään niitä sitten hieman väärinä, mutta työelämän kannalta sopivampina ajankohtina. Tosin en kyllä koskaan kysynytkään työnantajalta, että olisiko muu järjestely ollut mahdollinen. Nyt olen yrittäjä, mutta edelleen joudun viettämään pyhäpäiväni asiakkaitteni toiveiden mukaisesti.

 

Minä olen hukassa.

Aikoinaan olen kastettu. Rippikoulu tuli käytyä. Uskoin uskovani.

Sain lapsen. Toisen, kolmannen ja neljännen lapsen menetin. Sen jälkeen ei lapsia ole siunaantunut. Menetykset ovat olleet tuskallisia, ja tulleet myöhäisillä viikoilla.

Toki sanotaan, että jumalalla tai jumalilla ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä. Minkä kanssa sitten on? Rukous ja usko eivät ole auttaneet siinä, että olisin saanut lapset syliin asti hengissä. Sen sijaan moni narkkis ja muu väärinkäyttäjä ovat saaneet? Kuinka moni onkaan abortoinut raskautensa, kun se ei ollutkaan toivottu?

Vääryys on niin huutava, että hylkäsin kirkon. Hylkäsin jumalan. Hylkäsin uskon. Miksi uskoisin mihinkään? Miksi uskoisin, että tämä on parhaakseni? Perheemme parhaaksi? Esikoisen parhaaksi? Että tällä kaikella on jokin suurempi merkitys?

Paskanmarjat sanon minä. Minua ei enää huijata uskomaan siihen, että elämässä on toivoa. Että rukous auttaa. Että joskus saan "henkisen rauhan", kun vain uskon... Näin ei käy.

Olenko katkera??? Olen!! Edelleen haaveilen lapsesta, eikä siinä auta uskonveljien ja -siskojen rukouspiirit tai mikään muukaan. Minä olen maho, ja siinä ei jumaluudet tai usko auta.

Meillä ei ole vielä lapsia. Yksi keskenmeno takana. Muslimit uskovat ja luottavat joka asiassa Jumalaan, ja tiedämme että Hän antaa ja ottaa silloin kuin Hän on niin päättänyt. Meidän ei auta muuta kuin hyväksyä tilanne, ja keskittyä elämiseen, ei murehtimiseen. Elämä on silloin monin verroin helpompaa.

Me emme myöskään sano koskaan JOS olisin tms. Ihmiselle tapahtuu juuri ne asiat jotka hänelle on tarkoitettu ja juuri silloin kun on tarkoitettu. Mitään ei tapahdu vahingossa tai muka väärään aikaan. Kukaan ei myöskään voi estää Jumalan suunnitelmia, joten sen vuoksi jossittelu on täysin turhaa.

Olen huomannut miljoona kertaa käytännössä, että joka ikisellä tapahtuneella (positiivisella tai negatiivisella) asialla oli merkitys, ja kaikki tapahtuneet kääntyivät lopuksi minulle hyödyllisiksi asioiksi. Ihminen ei vaan heti ymmärrä tapahtuneiden merkitystä.

 

Hei luokitteletteko te kaikki ev.lutit uskovaisiksi?

Mä ainakin luokittelen. Siis siinä mielessä, että jos henkilö kerran kuuluu johonkin uskonnolliseen yhteisöön, niin sen perusteella hän on "uskis".

Minä en taas ymmärrä ollenkaan tapauskovaisia jotka kuuluu kirkkoon vain kun "kaikki kuuluu". Sikäli olen itse iloinen ettei minua ole liitetty kirkkoon lapsikasteessa. Noh, pari omista lapsistani on kyllä kastettu lapsena koska exäni kuului valtakirkkoon ja hänen suvulleen se tuntui olevan elintärkeä juttu että kastetaan. Miulla ei ollut mitään sitä vastaankaan siten kun itse en kuulunut mihinkään kirkkokuntaan enkä silloin erityisen paljon uskonasioita elämässäni painottanut.. Itsepähän saavat päättää kuitenkin isompana käyvätkö rippikoulun vai valitsevatko toisen tien.

Usko merkitsee miulle itselleni ainakin sellaista asiaa etten huvikseen aikuisiällä haluaisi kirkon kirjoilla roikkua jos en kokisi olevani uskossa. Kutsun itse valtakirkkoon kuuluvia ei varsinaisesti uskossa olevia jäseniä vain luterilaisiksi, en uskovaisiksi.

Ihmisiä on erilaisia. Minä kuuluin kirkkoon, kun tulin uskoon, en käynyt siellä, kun en ollut uskovainen. Kuulun edelleen kirkkoon, vaikka en siellä käykään juuri koskaan. Ja vaikka olen uskovainen

 

Muilla on tupakka- ja kahvitauot, meillä rukoustauot. Se on vain neuvottelukysymys

Hieno juttu Mä olen joutunut tinkimään oman uskoni mukaisista tärkeistä päivistä - tiettyjä rukoushetkiähän mun uskontooni ei kuulu - ja viettämään niitä sitten hieman väärinä, mutta työelämän kannalta sopivampina ajankohtina. Tosin en kyllä koskaan kysynytkään työnantajalta, että olisiko muu järjestely ollut mahdollinen. Nyt olen yrittäjä, mutta edelleen joudun viettämään pyhäpäiväni asiakkaitteni toiveiden mukaisesti.

Olen miltei satavarma, että työnantaja olisi suostunut pyyntöihisi Kuitenkin aika harvoin kukaan pyytää uskontoonsa liittyviä asioita työpaikoilla.

Omassa uskossaan vahvana pysymisessä auttaa ehdottomasti se, että yrittää noudattaa uskontonsa säätöjä kirjaimellisesti. Tietyllä tavalla ei joustoja, mutta tietenkin kaikki ympärillä oleva huomioiden

 

Uskon Jeesukseen :heart:
Kuulun Nokia Missio Churchiin.

Piti ihan googlata että joko ne tämmöisen Churchin on perustaneet. Ja näemmä oli, ja Happeningiäkin löytyi.

Itse ev. lut. Nokia "Missiossa" olen käynyt siihen aikaan, kun se kokoontui Nokian seurakuntatalolla., eli joskus vuonna kuokka ja kirves.

Juu, onhan siitä kauan jos viimeksi olet silloin käynyt. Nyt on monessa paikkaan ympäri Suomen happeningiä itse käydään Tampereella.

No mun tietääkseni täällä E-Pohjanmaalla ei kyseinen lahko ole pitänyt Happeningejä. Ei ainakaan meidän pikkukaupungissa.

Juu ja et näytä tietävän sitäkään, että ei ole mikään lahko!!

Lahkolla tarkoitetaan kirkosta eronnutta uskonnollista ryhmää. Eikös tämä pidä paikkansa?

Lahko on sellainen kuin esim. mormonit ja JT
Nokia Missio on luterilaisen kirkon sisällä syntynyt herätysliike että tiedät tänkin sitten vastaisuudessa.

 

Minä olen hukassa.

Aikoinaan olen kastettu. Rippikoulu tuli käytyä. Uskoin uskovani.

Sain lapsen. Toisen, kolmannen ja neljännen lapsen menetin. Sen jälkeen ei lapsia ole siunaantunut. Menetykset ovat olleet tuskallisia, ja tulleet myöhäisillä viikoilla.

Toki sanotaan, että jumalalla tai jumalilla ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä. Minkä kanssa sitten on? Rukous ja usko eivät ole auttaneet siinä, että olisin saanut lapset syliin asti hengissä. Sen sijaan moni narkkis ja muu väärinkäyttäjä ovat saaneet? Kuinka moni onkaan abortoinut raskautensa, kun se ei ollutkaan toivottu?

Vääryys on niin huutava, että hylkäsin kirkon. Hylkäsin jumalan. Hylkäsin uskon. Miksi uskoisin mihinkään? Miksi uskoisin, että tämä on parhaakseni? Perheemme parhaaksi? Esikoisen parhaaksi? Että tällä kaikella on jokin suurempi merkitys?

Paskanmarjat sanon minä. Minua ei enää huijata uskomaan siihen, että elämässä on toivoa. Että rukous auttaa. Että joskus saan "henkisen rauhan", kun vain uskon... Näin ei käy.

Olenko katkera??? Olen!! Edelleen haaveilen lapsesta, eikä siinä auta uskonveljien ja -siskojen rukouspiirit tai mikään muukaan. Minä olen maho, ja siinä ei jumaluudet tai usko auta.

Uskoahan juuri testataan elämän kipukohdissa.

 

Uskon Jeesukseen :heart:
Kuulun Nokia Missio Churchiin.

Kauheaa rienausta. Tuli ihan kauhee olo, kun kävin katsomassa sivujanne.

 

Olen miltei satavarma, että työnantaja olisi suostunut pyyntöihisi Kuitenkin aika harvoin kukaan pyytää uskontoonsa liittyviä asioita työpaikoilla.

Omassa uskossaan vahvana pysymisessä auttaa ehdottomasti se, että yrittää noudattaa uskontonsa säätöjä kirjaimellisesti. Tietyllä tavalla ei joustoja, mutta tietenkin kaikki ympärillä oleva huomioiden

Nyt kun noin sanot, niin luultavasti työnantajani olisivat suostuneet. Mulla on kuitenkin ollut etätyömahdollisuus ja työni ei olisi kuitenkaan jääneet tekemättä.

 

Jumala on sanonut, että ei koettelemukset siihen lopu, kun löytää uskon. Juuri päin vastoin, koska ei-uskovaisia ei tarvitse testata heidän uskovaisuudestaan, koska sitä ei ole.

Uskovainen on juuri se, joka luottaa Jumalaan ja Hänen suunnitelmiinsa ja pytää hädässään apua. Apu tulee, ja yleensä silloin kun sitä enää vähiten odottaa.

Jos muistaa Jumalaa, niin Jumala muistaa ihmistä ja jos ei muista Jumalaa, niin Jumalakaan ei halua muistaa ihmistä.

 

Uskon Jeesukseen :heart:
Kuulun Nokia Missio Churchiin.

Kauheaa rienausta. Tuli ihan kauhee olo, kun kävin katsomassa sivujanne.

Rienausta? Tiedätkö edes mitä se tarkoittaa? :|

 

Lahko on sellainen kuin esim. mormonit ja JT
Nokia Missio on luterilaisen kirkon sisällä syntynyt herätysliike että tiedät tänkin sitten vastaisuudessa.

Kysyn koska en oikeasti tiedä näistä mitään, mutta miksi esim mormonit on lahko mutta missio ei? Ja mikä on jt?

 

Hienosti on ketju lähtenyt käyntiin :heart: muistakaa sitten, että täällä ei tapella vaikka uskostaan kertookin.