Uusis, tuo on just niin totta, että varsinkin avioerolapset "joutuvat" useinkin kypsymään liiankin nopeasti, varsinkin jos toisella/kummallaan vanhemmista ei ole muuta tukea, vaan esim. sitten purkautuu lapsille.
Varsinkin miehen tytär on kauhean herkkä muiden tunteiden suhteen, ja tämä äiti on vielä oikein mestari syyllistämään. Ja kuitenkin tytär oikein janoaa huomiotani, koska ei sitä omalta äidiltään saa, ei ainakaan usein eikä yleensä positiivisessa mielessä.
Ja pahinta on, että vaikka miehen ex joutuu näyttelemään, että teki silloin aikoinaan oikean valinnan lähtiessään (kun kukaan muu ei käsittänyt tätä ratkaisua) niin oikeasti hän vaikuttaa todella onnettomalta. Ei ole kyennyt vakaisiin ihmissuhteisiin, ja lapsetkin ovat joutuneet tutustumaan aivan liian moniin sulhaskandidaatteihin. Nyt he eivät enää suostukaan kiintymään miehiin, joita siellä kotona parveilee, ja nainen ei kutsukaan heitä enää poikaystävikseen niin kuin silloin alussa.
Ja kun nainen ei edes käy töissä (mieheni maksaa todella anteliasta elatusapua, niin että naisella on hyvin mukavat oltavat näinkin), niin hänellä ei ole oikein mitään muuta kiinnekohtaa elämässään kuin nuo lapset. Mutta sitten naisen puheista saa aina sen käsityksen, että lasten hoitaminen on kauhean rankkaa, ja että hän ei jaksa jne. Siis viikolla lapset ovat koulussa klo8-15 (ihan normaalia Yhdysvalloissa) ja viikonloput mummollaan, että äiti saa "rentoutua"...
Kyllä mekin olemme toivoneet, että joku näistä miehistä osoittautuisi siksi oikeaksi, mutta kun aika harvalla miehellä on niin pitkä pinna kuin omalla miehelläni, eikä kai naiselle tule mieleen, että hänen omassa käytöksessään olisi jotain korjattavaa, kestihän miehenikin valittamatta hänen temppuiluaan.
Siinä ehkä onkin se mieheni suurin vika, joskus hän on aivan liian kiltti, aina yrittää mieluummin sopia kuin riidellä, antaa aina periksi joka asiassa, ettei vain menettäisi lapsiaan. Kun taas joskus mielestäni olisi parempi sanoa suorat sanat. Nyt viimeksi lapsia tavatessaan mies oikein suuttui, kun näki missä kunnossa lasten huoneet ovat, ja mitä kaikkea roskaa he syövät jne. Oikeastaan ensimmäinen kerta vuosiin, ehkä mies jotenkin rohkaistui, kun tulin raskaaksi, ja hän alkoi kokea, että on hänelläkin joku oikeus puuttua lasten kasvatukseen.
Niin itse asiassa miehen sanat saivat jonkinlaista vaikutusta naisessa, koska miehen sitten palatessa Italiaan nainen SIIVOSI taloa (nainen on aina vihannut siivousta, myös silloin kun oli kotirouvana ennen lasten syntymää, lasten syntymän jälkeen nyt ei varmaan aikaa siivoamiselle vaippaiässä ollutkaan) ja oli ostanut hedelmiäkin!
Mieheni vaikuttaa välillä jonkinlaiselta isähahmolta tälle naiselle, jolla tosiaan oli turvaton lapsuus (äiti eronnut 5 kertaa, eli ei vakituista isähahmoa), vaikka heillä ei ikäeroa olekaan. Mutta monesti naista pitäisi ikään kuin ojentaa ja kasvattaa niin kuin lasta, mitään rahan tajua ei ole, vaan kaikki mitä tulee, myös menee. Ruokaa ei osaa/jaksa laittaa, käyvät ravintolassa syömässä 3-4 krt. viikossa, muina päivinä syödään hampurilaisia. Lounaaksi jäätelä ja sipsejä, ja illalla sit ravintolaan. Lapset eivät ole oppineet pesemään hampaitaan (8- ja 6-vuotiaat), mitäpä sillä väliä, kun mieheni maksaa hammaslääkärilaskut. Tytär on reilusti ylipainoinen, mutta se on kuulemma rakenteellista, eikä liity mitenkään tuohon epäterveelliseen ruokailuun.
Mieheni itsetunto oli tosi matalalla eron jälkeen, mietti kauheasti, että kyllä hänessä on jotain niin kauhean vialla, kun ex otti ja lähti, ja olenkin aina sanonut niin kuin sinä, että he eivät vain olleet ne oikeat toisilleen exän kanssa. Ja olen kyllä sanonut miehelleni, että olen ihan 100% varma, että sittemmin nainen on katunut ratkaisuaan. Minä vain toivon, että nainen saisi jonkun otteen elämästään vaikka ammattiauttajan avulla, se olisi lapsille parasta.
Mutta nainen ei halua myöntää, että hänen elämässään olisi mitään korjattavaa, vika on aina muissa ihmisissä, erityisesti miehissä. On aika helppo nähdä, että tämä miesten syyllistäminen ja pahanolon maksattaminen kulloisellakin miehellä juontuu juuri tuosta isättömyydestä, hänen isänsä siis (kuulemma, tiedä sitten totuutta) petti hänen äitiään, eivätkä lapset saaneet olla isänsä kanssa enää missään tekemisissä. Jotenkin kai hän yrittää sitten maksattaa muilla noita lapsuuden kärsimyksiään.
Kaikenlaisia ihmiskohtaloita, pitää aina muistaa olla tyytyväinen siitä, mitä itsellä on, koska aina jollain on asiat vielä huonommin.
:heart: lentoemo ja lentäjän poikanen 7+2 :heart:
Lasten isän eli exäni kaikkia toilailuija en tietenkään ole ymmärtänyt, mutta en KOSKAAN olisi/ole lapsillemme näistä valittanut tai moittinut isää. Jokainen lapsestaan välittävä vanhempi tietää mikä on lapsilleen parasta. Ja oman äidin/isän haukkuminen lapselle on yksi pahimmista mitä voi tehdä.