Pino alkuraskauden hermoilijoille

Kat: mä luin kerran, että senkin vuoksi pitäisi puhua lapselle omaa äidinkieltään, että ihminen ei kykene täysipainoisesti ilmaisemaan tunteitaan vieraalla kielellä. Tai siis, että tunnepainotus olisi jotenkin erilaista, ja lapsen emotionaalinenkin kehitys voisi jotenkin "kärsiä" siitä.
En nyt ole aivan varma, että olenko samaa mieltä. Voin rehellisesti sanoa puhuvani esim. sanastollisesti rikkaampaa ja kieliopillisesti korrektimpaa italiaa kuin italialainen kouluja käymätön keskivertopatu, joka ei ole juuri oppikirjoja elämässään päntännyt, vaan puheenaiheet kulkevat lähinnä fudiksessa tai autoissa. (Näin mulle italialaiset usein sanoo, itse uskon, että johtuu siitä, että olen aina lukenut paljon italiaksi runoudesta naistenlehtiin)
Eli todennäköisesti opettaisin lapselle parempaa italiaa kuin tuo fudista vahtaava Luigi... ;)

Mutta puuttuko siitä kieliopillisesti korrektista kielenkäytöstä sitten joku emotionaalinen juju, onkin eri juttu... .)

Näissä mun tuttavaperheissä äidit muuten vastaa lapselle aina suomeksi, vaikka lapsi puhuisikin italiaa, niin että kyse ei voi olla ainakaan sellaisesta äidistä johtuvasta kielen sekoittamisesta. Mutta kyllä ne lapset mullekin usein sanoo lauseita, jotka alkaa suomeksi ja loppuu italiaksi :LOL:
 
Kielistä, en mä ainakaan pakottamaan alkais, mutta sen mitä mä yritän tehdä, on kun lapsi sanoo mulle enganniks, niin mä toistan sen suomeks (esim, "äiti, I saw a cat" niin minä siihen,"ai sinä näit kissan" -paitsi etten oieesti puhu kirjakieltä :LOL:) Tää on välillä aika hankalaa,kun kolme ipanaa puhuu yhteen ääneen eri asiaa...neljäs ei vielä paljoa puhu.


Meidän pojilla tietyt sanat tulee vain suomeksi (äiti, isi, kakka, ym), ja sitten välillä tulee hauskoja sekoituksia; yks päivä 4vee oksensi, ja alkoi huutamaan hysteerisenä "Äitiiii, I have ripuli in my mouth!" Ei raukka muistanut oksnnus-sanaa kummallakaan kielellä :LOL:
 
Kat
Pienillä lapsilla toi on varmasti tosi yleistä. Mutta luulis jo kouluikäisten (?) tietävän, mitä kieltä milloinkin puhuu.

Mä voisin taas ollakin samaa mieltä tuosta emotiojutusta. Tunteet on tosi tärkeä juttu lapsen kasvaessa ja kehittyessä.

Mutta toisaalta mun miehen äiti puhui hänelle aina englantia, vaikka se ei ollutkaan anoppini äidinkieli. Ihan täyspäinenhän tuo on ja lämmin suhde äitiinsä ;) Toisaalta asuivat englanninkielisessä maassa ja isä natiivi. Eli heillä oli kielellisesti ehkä samankaltainen tilanne kuin mitä teillä. Mutta äitinsä äidinkieltä ei sitten osaakaan - ymmärtää vain hiukan :/ Uskon, että riittää, jos puhutaan vähintään toisen vanhemman äidinkieltä (jos siis lapsista ei haluta kaksikielisiä) - tällöinhän kotona on natiivi, joka osaa sit ne pienet vivahde-erot ja tämä kai luo sitä turvallisuutta =) Onpas kyl nyt hiukan kotipsykologiaa..
 
Leidi, voi reppanaa :LOL: Siis teiän 4v! ;) Joo, mäkin oon aatellut, että voisi olla hyvä metodi tuo toistaminen. Luin muuten jostain amerikkalaisen lapsigurun sivuilta, että muutenkin jollekin 2-3v:lle kantsii aina toistaa kaikki, kun se esim. saa jonkun hepulin tyyliin karkkia, karkkia, koska vaikka sen kieltää siltä lapselta, niin lapsi hyväksyy kiellon helpommin, jos äiti osoittaa sanan toistamalla, että on kuullut ja ymmärtänyt, mitä lapsi haluaa.
 
Katk: mä olen oikea kotikutoisen huuhaapsykologian intohimoinen rakastaja... No kyllä sentään jotain on tullut opiskeltua ihan virallisestikin :D

Joka tapauksessa toivon, että lapsi oppisi myös suomea, mulla on kauheet määrät suomenkielistä kirjallisuutta täällä luettavana :LOL: Lasten- ja nuortenkirjojakin vaikka mitkä pinot. Mieskin on luvannut opetella suomea, että ymmärtää sitten, ettåä mitä mä lapselle höpötän.

Itse muuten opetin yhdessä välissä enkkua, ja siinä käytettiin sellaista sveitsiläistä metodia, jossa pyritään opiskelemaan kieltä mahdollisimman paljon lasten tavoin, eli kuuntelemalla ja imitoimalla, kielioppi on siinä metodissa kielletty. Eihän pikkulapsellekaan mitään kielioppisääntöjä opeteta... Yksi tuttavaperheen itskuisä onkin oppinut suomea just yhdessä alstensa kanssa, ja vaikka ei ole koskaan asunut Suomessa, puhuu sitä tosi hyvin ulkkikseksi!
 
Kat
Hienoa, voidaan yhdessä kehittää uusia psykologian teorioita :LOL: Mä rakastan kans kirjoja. Varsinkin nuorempana tuli ahmittua useampi yössä. Omalle lapselle haluan lukea iltasadut suomeksi ja mies saa tehdä saman englanniksi.

Nyt tämä lähtee sohvalle odotteleen, et mies tekis ruoan. :D Palaillaan taas piakkoin!
 
Kielikeskusteluun sekaantuen ;) Meidän lapset on kielikylvyssä. Siellä lapsi oppii toisen kielen suhteen toiminnallisesti kaksikieliseksi. Aluksi opettajat/hoitajat toistavat hirveästi samoja fraaseja ja lapset sitten huomaamattaan alkavat oppia. Lisäks opettajat just sanovat esim. osan lapsen puheesta sillä vieraalla kielellä (kuten teidänkin esimerkeissä oli). Puolessa vuodessa (täysin ummikkona aloittanut) meidän silloin 5v ymmärsi vierasta kieltä ja jopa tuotti sitä. Tässäkin on eroja. Yleensä kaikki oppivat ymmärtämään kieltä, mutta sen puhuminen on toisille isompi kynnys kuin toisille. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö osaisi kieltä. Aikanaan myös puhe tulee mukaan. Mutta tietyt (uudet) asiat vilahtaa kotonakin sillä toisella kielellä. Esim. koulun aloittanu poikamme puhuu aina, että sitten kun meillä oli se "pitkä rasti" (välitunti) jne. No tästä vois jatkaa pitkäänkin, mielenkiintoisia nämä kielijutut.

Raskaudesta. Tänään on ollu outo olo vatsassa. Kuin ilmapallo. En tiedä tuliko jostain ruuasta vai mikä tää juttu on. Nyt olis nälkä, mutten tiedä, mitä uskaltaisin suuhuni laittaa. Kuvotusta ei vieläkään kuulu ja se alkaa tässä vähitellen oikeesti hermostuttaa (ku on aina alkanu rv6), huomenna "jo" rv 6+3... Olikos jollakin toisellakin tollanen ilmapallo-olo, vai muistanko väärin? Menikö ohi? Mulla alkoi nyt hirveä raskausepäilyolo ja ultrakin vasta viikon päästä... |O
 
Ultrasta Mulla ainakin ihan "tavallinen" gyne. Millasia ja missä on ultriin erikoistuneita gynejä? Onko ne näitä 4D-juttuja vai tavallisia? Mun gyne aavistuksen erikoistunut lapsettomuuskuvioihin. Siks ollu ihana, ku on ymmärtäny, et km:n jälkeen ei niin vaan "tehdä" uutta, niin kuin jotkut asian näkee. Tai sit ne sanoo, että onhan sulla jo kaksi. Se on tietenkin ihan totta ja oon lapsistani tosi kiitollinen ja ymmärrän, et joillakin ei oo ensimmäistäkään. Silti sitä vaan toive olis enemmän...
 
Tässähän tulee teille ihan kateelliseksi, kun oma kielipää ei ole parhaimmasta päästä.. Te, joilla on mahdollisuus opettaa lapselle pienestä pitäen useampaa kieltä, niin tehkää ihmeessä se! Se on kyllä tosi hieno lahja lapselle. Yksi ystäväni asuu Englannissa ja hänellä on kaksi lasta englantilaisen miehen kanssa ( eivät kyllä asu yhdessä ) . Lapset eivät osaa yhtään suomea! Minusta se on aivan järkyttävää ja surullista. Lapset käyvät joka kesä ja joulu Suomessa katsomassa serkkujaan ja muita sukulaisia ja eivät ymmärrä yhtään mitään mitä muut puhuvat. Olen monasti kysynyt ystävältäni, että miksi ihmeessä hän ei puhu kotona lapsilleen suomea, mutta lapset ovat kuulemma itse ilmoittaneet, että eivät he jaksa opetella suomea..

Itse olen jo vuosia käynyt samalla yksityisellä gynellä, aivan ihana nainen! Kävi nimittäin näin: menin n. 12 vuotta sitten äkillisen kauhean vatsakivun vuoksi sairaalaan ja päivystyksessä oireitani vain vähäteltiin. Kun tarpeeksi valitin, niin minut ladattiin niin täyteen särkylääkettä, että pääkin oli aivan sekaisin ja sitten käskettiin lähtemään kotiin. Kieltäydyin ja sanoin, että en todellakaan mene kotiin tässä kunnossa ja minut hyvin vastahakoisesti otettiin naistentautien osastolle yöksi. Siellä sitten olikin tämä gyne päivystysvuorossa ja tietysi kyseli mitä on oireina jne. ja sanoi välittömästi, että nyt kiireesti leikkaussaliin. Niin hän sitten leikkasi minut silloin yöllä ja munasarjoistani löytyi 20 cm pitkä kysta, mikä oli kiertynyt vartensa ympärille. Tuo kiertyminen voi aiheuttaa kystan puhkeamisen, jolloin olisi hengenlähtö ollut lähellä. Olen siitä asti ollut tuon gynen yksityispotilaana, sen verran vakuuttavaa oli hänen toimintansa. Ja ultrannut hän on minut monasti, joka vuosi tuon kystan jälkeen, kun seurataan onko se uusiutunut ja viimeksi kävin hänen luonaan alkuraskauden ultrassakin. Nyt kyllä se taitaa jäädä väliin..

Mutta voi tätä kuvotusta. En ollenkaan muista viime raskaudesta, että vielä tässä vaiheessa olisi kuvottanut oikeastaan yhtään ja vähän myöhemminkin vain iltapäivisin. Nyt tämä on ihan koko päiväistä ja painottuu varsinkin iltapäivään. Töissä on ihan tuskaa olla, kauhea kiirekin vielä ja selviän iltapäivistä vain niin, että hörpin koko ajan jotakin kylmää juotavaa. Ja tästä tietysti seuraa se, että pissalla pitää käydä vähintään tunnin välein.
Eilen muuten aivastin 2 kertaa ja kummallakin kerralla tuntui kuin koko kohtu olisi repeytynyt irti, sattui ihan mielettömästi, AUTS!

Ja taas töihin!
 
Huomenta kaikki! Onpa täällä ihanan vilkasta, käväisen vain pikaisesti vilkaisemassa kuulumisia ja niitäpä tosiaan on! Hienoa, ja mielenkiintoisia keskusteluja vaikka mulla ei kaksikielisyydestä kokemusta olekaan.
Varasin nyt ajan (yksityiselle, ultaäänitutkimuksiin keskittyvälle asemalle) varhaisraskauden ultraan, on ensi viikolla. Haluan varmistaa, että kaikki näyttää olevan kunnossa ja sykekin kuuluu, ja sen jälkeen kertoa vanhemmille. Mies jo suunnittelee (kaikkia todella outoja) miten kertoa vanhemmille... Hauskaa, että on niin innoissaan kyllä.
Väsymys on taas palannut entistä pahempana, viime viikolla olin jo kohtalaisen reipas mutta eilen taas ihan tajuton. Lievää huonovoitisuutta myös, ja tuo 'ripuli in my mouth' teki aika säväyksen :LOL:
Nyt taas töihin, vointeja kaikille!
 
Hui kun täällä on vilkasta, hieno juttu :)

Näin viime yönä aivan kamalaa km-unta. En ees viiti sitä tähän kirjottaa, se oli niin järkky. Olin kyllä onnellinen kun heräsin ja tajusin että se oli vain unta. Mulla oli viimeksikin näitä unia, ei oo kiva.. kai se on vaan sitä pelkoa joka siirtyy sitten uniin. Toukokuussa ennen sitä varhaisultraa jossa sitten todettiin alkion kehittymättömyys, näin unta edellisenä yönä että työnsin tyhjiä lastenrattaita :( Sori tää masentava aloitus!

Oireettomuus taitaa "vaivata" täällä muitakin..? Mulla on vaan kestoväsymys ja rinnat arkana, mutta muuten ei mitään. Nipistelyt alavatsastakin on kadonneet.. Yks päivä tunsin etomista, mutta en nyt oo varma johtuiko se jostain muusta ;) Hajuaisti on kai vähän tarkempi, mutta olen yleensäkin sellainen hajupoliisi :)

En kyllä mitenkään jaksais oottaa ens viikkoon ja siihen ultraan.. ja samalla mietin että onkohan se kuitenkin liian ajoissa.. Tosin 6+6 pitäis kyllä periaatteessa kuulua sydänäänet, mutta oon lukenu tarinoita ettei olekaan kuulunut, vaan vasta myöhemmin. No saa nähdä... Pitäis kyllä kehitellä itselleen jotain muuta ajateltavaa, keskittymiskyky on tällä hetkellä ihan nollissa ;) Onneksi tiedän että ens viikolla on paljon tekemistä töissä, ei pääse haaveilemaan :)
 
Tuomenmarja mulla on ollut siitä päivästä lähtien kun menkat jäi pois tosi turvonnut olo! Ja ilmaakin masussa... Mut oikeesti näytänkin jotenkin plösähtäneeltä :) eikä farkkuja voi pitää kun ne ahdistaa. Mun mielestä ihan outoa...

Täällä on monella kummallisia oireita ja se saa epäilemään. Ja toisilla ei juurikaan oireita ja sekin saa epäilemään. Hienoa, että me epäilijät voimme täällä saada tukea toisiltamme :)

Mä olin eilen kävelylenkillä ja ihmettelin jälleen tätä olotilaa! Olo on kuin viimeisillään raskaana!! Maha on jotenkin tosiaan plösähtänyt, kävely on raskasta ja eilen lenkillä tuli vielä liitoskipuja!?!? Ei aikaisemmat raskaudet kyllä näin menneet... Niin ja siis viikkojahan on nyt jotain 4+5 :LOL:

Ja unista... kävin eilen illalla netissä katsomassa pregnancy calendar -sivuilta 3D ja 4D kuvia siitä, miltä vauva eri vaiheissa näyttää. No viime yönä sitten unessani mun vauva jo liikkui kovasti ja pystyi ohuen ihon läpi näkemään miltä se näytti! Oli sellaisen 15-viikkoisen näköinen. Liikkeet sattuivat hirveästi ja pelkäsin, että se tulee ihon läpi :LOL:
 
Sini74 Olipas sulla hurja tuo kystakokemus. Itse oon saanut kokea kaikenlaista "käsittelyä" noiden keskenmenojen yhteydessä. Se on niin kamalaa, kun ei kuuluu minnekään. Ei työterveyteen, ei synnärille (liian vähän viikkoja), ei neuvolaan (ku ei oo vielä käyny) eikä tk:ssa välitetty... Tää on se syy, miks niin kovasti haluaisin jo soittaa neuvolaan ja saada itseni sinne "kirjoille", olis sit ainaki joku paikka, joka välittäis =) No, yritän edelleen tsempata sinne ens viikon ultraan (ke 2.7., rv 7+2).

Kuvotuksesta. Mulla on aiemmissa raskauksissa ollu ympärivuorokautista toi kuvotus. Tiedän siis mistä puhut. Oon aina ihmetelly, miks puhutaan aamupahoinvoinnista, koska mulla ainaki aina kiintyny iltaa kohden. Oon kulkenu raskausajat käsilaukku täynnä rusinoita ja hapankorppuja. Niitä sit suuhun vähän väliä. Jotkut pastillitki on joskus pelastanu tilanteista. Kunhan on saanu jotain suuhunsa!!! Nyt vaan epäilyttää tää raskaus niin valtavasti, ku ei kuvotuksesta tietoakaan :'( Mietin, et oonko laskenu rv:t väärin vai eikö vauveli vaan kasva...

Uusioäippä Nyt aamulla mun ilmapallo oli kadonnu (se siis alkaa aivan ylävatsasta asti...) ja pääsin vielä wc-istunnolle, niin tuntui helpottavan. Nyt vaan en tiedä mitä oikein söisin, ettei sama olotila palaa. Oon yrittäny muistella onko aiemmin raskauksien yhteydessä ollu vastaavaa, mutta en kyllä muista että olis. Niinhän säkin muistelit. Outo juttu kerrassaan. Vaikea tätä on kyllä raskausoireena pitää!
 
Jonniina Tsemppiä ultraodotukseen! Samassa veneessä ollaan sen suhteen. Rv 6 pitäis kyllä syke löytyi. Oon vuotojen vuoksi joutunu kerran käymään rv 5+, silloin ei vielä löytyny sykettä, mut vk sen jälk näkyi. Kerran olin ultrassa rv 6+0 ja silloinkin syke näkyi. Tosin gyne esitti toiveen, et seuraavalla kerralla (jos hermot kestää), kannattais ehkä venyttää rv 8, niin näkyis paremmin. Siks varasin tällä kertaa ultran "vasta" rv 7+2. Olisin varmaan venyttäny vielä viikolla, mut lähetään just rv 8+0 reissuun ja sitä ennen tää asia on pakko selvittää =)
 
Kärppänä heinälatoon Hyvää syntymäpäivää!!! B) Muistahan ottaa rauhallisesti etenki jos siihen on mahdollisuus. Ainut asia, joka voi tässä vaiheessa auttaa. Nuo kivut (etenkin ilta/yöaikaan) on todella stressaavia. Mutta hyvä jos tilanne helpotti.
 
kärppikselle oikein hyvää syntymäpäivää!
Nauti ja ota rennosti! Ja syö paljon ihanaa synttärikakkua! Kipuiluahan on niin monella, että pidetään sitä normaalina, ellei se kauheasti ylly, eikös vaan? :heart:

jonniina: tsemppi :hug: . On varmasti tosi ikävää, kun näkee inhottavia unia. Alitajunta sinne heijastaa näitä pelkoja, varsinkin jos niitä ei jaksa kohdata oikein päiväsaikaan. Toisaalta kyllä se alitajunnan työskentely unessa voi olla hyödyksikin, saa siellä kohdata pelot, niin ei tarvitse kuluttaa siihen huolehtimiseen niin paljon energiaa päiväsaikaan. :heart:

Sini74voi vitsit sulla on ollut dramaattinen ensikohtaaminen gynen kanssa! :eek: Huh huh! Mutta on varmasti upeaa, että on jo tuttu ja turvallinen gyne myös nyt. Mähän oon täällä ihan helisemässä näiden gynekologien kanssa...

Tuomis ja uusioäippä: siis mulla on ollut jo viikon verran niin turvonnut maha, että... oliskin pelkää turvotusta, mutta kun oon lihonut 10 päivässä yli kilon
no, hyvähän se, että ruoka maittaa... Mieskin sanoi, että hei, mullahan on jo ihan raskausmasu :LOL: Vielä kun oon tällainen kapealanteinen, niin mulla joku kilo näkyy heti mahassa... :kieh:

almaa: mullakin h-hetki ensi viikolla, tarkemmin ottaen ke! Huh, ei millään jaksaisi odottaa... :D

 
Soitin muuten äsken teratologiseen ja kysyin niistä silmätipoista. Ei kuulemma mitään haittaa. Sitten kysyin myös, että voiko näitten todella pirullisten italialaisten hyttysten pistoista olla jotain haittaa (mulla on varmaan jotain 30paukamaa, nää on paljon äkäsempiä kuin mitkään mäkäräiset, ja kaiken lisäksi pieniä ja äänettömiä!!! :headwall: ), niin mua kehotettiin ottamaan zyrtecia, koska sitä voi kuulemma ottaa ihan rauhassa myös alkuraskaudesta! Tosi ihana kätilö oli puhelimessa, on varmaan tottunut saamaan puheluita hysteerisiltä raskaana olevilta naisilta :LOL:
 
Onnittelut multakin kärppikselle :flower:

Hui noita sun unia. Mulla on kans aika vilkas toi unimaailma ja nään kyllä kaikenlaisia älyttömyyksiä unissa, onneks ne usein vaan naurattaa :) Mulla oli muuten kans sellainen epämääräinen olotila ennen sitä km:ää että kaikki ei oo ok. Kaipa sen periaatteessa voi jotenkin vaistota. Tosin, kyllä ne vaistotkin menee joskus mönkään (onneksi) ;)

Tänään on taas ollut sellaista pientä painon tuntua oikealla puolella alavatsaa ja ainakin luulen(!) että tunsin etomista aamupäivällä :) Kun periaatteessa sille etomiselle vois aina olla joku toinenkin syy. Ja tää on taas niin meikäläistä.. sitten kun tuntee jonkun raskausoireen, niin pitää heti olla analysoimassa että varmaan se nyt johtuukin jostain muusta.. Kun vois joskus ottaa vaan rennosti! :)
 
Uusioäippä Niinhän mä luulin, et se ilmapallo-olo loppui. Palasi nimittäin taas, kun vähänkin laitoin jotain suuhuni. Nyt sit taas huono olo siitä, ku ei syö kunnolla. Hirveä nälkä ja heikottaa. Mitähän tonne suuhun vois tunkea???

Sit alkoi henkisesti stressaava oire. Vasemmalla puolella alkaselkää kipu. Pelottaa. Voiko se olla merkki ku-raskaudesta tai tm:sta? Niitä en oo vielä kokenu, pelkkiä km:ja vaan. Mitähän ton kivun kanssa pitäis tehdä? Ja se ultra kun on edelleenkin vasta ens ke!!! Melkein jo soitin neuvolaan, mut sit arvelin, että eipä ne sielläkään osaa mitään sanoa eivätkä varsinkaan voi mitään tehdä... :(
 
Tuomis: tsemppi :hug: tuon kivun kanssa. Ei sille vissiin oikein mitään voi tehdä, ellet pääse ultraan jo aiemmin.

Ainoa mulle tulee mieleen tehdä italialaisittain 2 beta-hcg-verikoetta 48-72 tunnin välein, niin näet onko arvo kasvanut odotetusti. Yleensä se kasvu on hyvä merkki, vaikka vissiin 10% kohdunulkoisista voi myös olla normaali kasvu. Tuulimunassa kasvu on yleensä hitaampaa.

mutta liittyykö tuo selkäkipu välttämättä edes raskauteen? Itselläni on välilevyn pullistumia pitkin selkää, eli itselläni nuo selkäkivut tulevat usein esiin, jos olen nukkunut huonossa asennossa, ollut liikkumatta tai sitten vaihtoehtoisesti liikkunut venyttelemättä kunnolla. Ja mulla tosi usein lihakset vaan kramppaa tai venähtää, kun teen jonkun oudon liikkeen.

Eikä muuten selässä ala tuntua kipuja aika alussa myös silloin, jos kohtu on taaksepäin kallellaan?

Tsemppiä ja vauvaliimaa! :heart:
 
Tulin tänne kurkkimaan uteliaisuuttani ja on pakko nyt vähän tyynnytellä Tuomenmarjaa. Mulla on ollut alaselkä plussasta (oikeastaan alkoi jo vähän ennen) saakka kipeä (tänään 7+2). Toi kipu on ollut juuri vasemmalla puolella ja ristiselässä, eli ihan alhaalla. Eilen sitten menin selän kanssa lääkäriin, kun toissapäivänä en enää päässyt sängystä ylös. Välilevy siellä painaa iskias-hermoa ja kipu johtuu siitä. Käytiin myös varhaisultrassa ja pienellä oli kaikki siellä hyvin. Gyne sanoi, että tuo iskias-vaiva on tosi yleistä ihan alkuraskaudessakin, kun hormonit alkavat löysätä niveliä.

Toivottavasti sulla on "vaan" sama juttu! Ei tämä rampanakaan oleminen kovin kivaa tietenkään ole, mutta ainakaan en enää stressaa että kipu johtuisi raskaudesta. Mäkin nimittäin näin jo unta, että on kohdunulkoinen raskaus kun sattui niin paljon...

 
Lenttis ja Kvart över ISO KIITOS tyynnyttelyistä!!! Mulla todellakin on kohtu taaksepäin kallellaan! Aiemmissa raskauksissa on myös ollu sellasta selkäkramppityylistä kipua, mutta vasta paljon myöhemmin, reilusti rv 20+++.

Tää on kyllä hermoja raastavaa, vaikka miten päin asiaa pyörittäis. Tulis nyt edes se rasittava kuvotus, niin olis varmempi olo, mutta kun ei kuulu... Mitenkähän sitä sais ajan kulumaan nopeammin tonne ens keskiviikkoon?! Mielikuvitus on paha, kun se yrittää ottaa yliotteen.

Silloin kun odotin ensimmäistä ja toista, niin en jotenkin edes osannut ajatella, että kun vauva oli vihdoinkin pitkän yrityksen jälkeen sinne kohtuun saatu, että se tulis sieltä ulos. Km:n kaavan jo tiedän, että siks en sitä niin pelkää (tiedän mitä tapahtuu), mutta toi tm tai ku (etenki ku) pelottaa.
 

Yhteistyössä