SBT Hyvältähän nuo näyttävät, suuren suuret onnittelut!
Epävarmuuden tunteet on kyllä tuttuja täälläkin. En oo koskaan kokenut olevani mikään äitihahmo yleensäkään ja etukäteen sitte jännitin, epäonnistunko heti alkuun äitiydessä. Mut jo raskausaikana tajusin, et voin hoitaa äitiyden juuri niin, kun se itsestä hyvältä tuntuu, eikä tarvi yrittää seurata mitään stereotyyppistä äitiyden mallia. Ja oikeen hyvinhän tää on menny, just niin rennonletkeesti, ku toivoinkin.
Parin viimosen viikon aikana ylitin kyllä itseni, kun olin veljenpoikia vahtimassa. Siitäkin oli tosi epävarma fiilis, mut hyvinhän se lopulta meni, kun sai rytmin vaan päälle. Veljenpojat on 1,5v ja 5v ja oma poika menossa mukana 7kk, ni saihan siinä aika moneksi venyä. Siinä tuli just mietittyä, et esikoinen olis suunnilleen sen nuoremman ikäinen, jos näillä tienoilla onnistais. Oli ihana kattoa miten se puolitoistavuotias piti huolta meiän pojasta, vaikka itsekin on vasta niin pieni. :heart: Ja tosiaan hengissä tuostakin selvittiin ja vielä ois kolmisen viikkoa niitä vahtihommia jäljellä siellä veljen luona. Tuli roppakaupalla lisää itseluottamusta, ku huomas selviävänsä hyvin sen poikaporukan kanssa. Viikonloppu oman perheen kesken ja vain yhden lapsen kanssa onkin kyllä sitten ollut melkoista hermolepoa. Ihanaa keskittyä vain tähän omaan palleroiseen. Joka muuten on jo parantumaan päin. Pari päivää kolisutteli lämmöissä 39+, poikaressu.
Itekin alan jo parantua angiinastani ja tädin tuloonkin on jo ehtiny tässä sopeutua. Täällä kierron alkupäässä kuukausi tuntuu niin pirun pitkältä ajalta, mut eiköhän se tässä taas ihmeen nopeasti mahda kulua. 5kk on jo menny tässä yrittäessä ja tuntuu kuitenkin että vasta alettiin tositoimiin.. Täytyy nyt yrittää vaan olla liikkeellä avoimin mielin, pieni tulee kun/jos on sen aika tulla.
Lappitar Pahoittelut tädistä!
Luminka Pidän peukkuja, että tästä kierrosta teilläkin onnistais! :heart: Paitsi, että kukas täällä sitte noin ahkerasti päivittelee meiän listoja, jos sä lähet lipettiin?