Me ollaan kotiuduttu sukulaisreissulta. Oli mukavaa, mutta aina ihaninta on omassa kotona =) Vilkkaan lapsen hoito vieraassa paikassa on aikas kuluttavaa... kuitenkin on ihanaa nähdä sukulaisia. Lisäksi lapsi vierasti aika paljon enojaan, ja mä olen siitä todella tyytyväinen, koska ei ole aikaisemmin vierastanut ja olen ollut huolissani. Nyt ainakin tiedän että kehittyy siinäkin suhteessa normaalisti.
Pienestä ikäerosta... mua ei sinänsä hirvitä mutta tietty mietityttää. Pienellä ikäerolla kuitenkin haluttiin lapset, ja ollaan onnellisia että kaikki meni näin ihanasti! Meillä on ikäeroksi tulossa 1v 1kk 2vk... esikoisen kanssa vauva-aika oli helppoa, en kokenut yöheräämisiä kovin hankalina eikä lapsi itkeskellyt paljoakaan. Poika ei myöskään nukkunut päiväunia ikinä ennen kuin 4kk iässä, jolloin alkoi ottaa yhdet tunnin unet(nykyäänkin niin) joten olen joutunut aika paljon karsimaan ylimääräisiä kotitöitä. Edelleen on mussa tosi kiinni, seuraa kaipaa ja perässä kulkee, lahkeessa roikkuu
Kantoliina on maailman paras keksintö! Kuitenkin, välillä hirvittää että kun olen päässyt pojan kans niin helpolla, niin mitä kun toinen lapsi saattaa olla ihan päinvastainen tapaus
Mutta mitä sitä turhaan etukäteen pelkäämään, aika näyttää. Just sanoin yks päivä miehelle että onpas vuoden päästä ihanaa kun pojalla on oma seuralainen täällä kotonakin äitin lisäksi...
:heart:
Mulla on pesänrakennusvietti aika voimakas tätä nykyä, vaihtelen järjestystä ja mietin kaiken maailman säilytysratkaisuja... meillä on rasittavan vähän kaappitilaa täällä. Nukkumisjärjestelyt myös mietityttää. Pikkuiselle on hommattu Koala-riippukehto ekoiksi kuukausiksi, se on jo meidän makuuhuoneessa, kun poikakin nukahtaa siihen iltaisin(siirretään omaan pinnikseen siitä sit). Ja poika nukkuu sitten vielä pinniksessä, kun laps syntyy... mutta mua on alkanut pelottaa, että se oppii pian kiipeämään sieltä ulos, kun nyt on jo yritys kovaa... punnertaa käsillään ylöspäin ja etsii jalansijoja pinnoista. Sitten jos sen oppii, niin yhtäkkiä täytyy löytää jostain jatkettava sänky. Joten se täytyy varmaan hommata varoiksi aikaisemmin.
Raskaus sujuu tällä hetkellä oikein hyvin lukuun ottamatta selkää, joka on tosi kipeä. Välillä kaikenlainen eteenpäin nojautuminenkin on tuskallista, saati sitten pojan nosteleminen... mulla on tukivyö, joka on vähän onneksi auttanutkin. Neuvolantäti vetosi mieheeni, että auttelethan sitten iltaisin kun tulet töistä
On se kyllä autellut minkä on vaan pystynyt, ihana.
Mulla on aina näin keväisin kaipuu maaseudulle(haluisin muuttaa maalle), me asutaan kerrostalossa ja mua aina ahdistaa kun olisi niin ihanaa kun olisi oma piha, eläimiä ja puutarhaa... ei autoja pihalla eikä häiriköitä viikonloppuisin. Parveketta sitten vaan koristellaan kesäkuntoon
Tosin onhan täällä kaupungissa hyvätkin puolensa, pääsee kävellen ostoksille ja muille asioille nopeasti.
Hauskaa alkuviikkoa, täytyy minun alkaa valmistautua uloslähtöön(poika nukkuu vielä mutta oletettavasti herää pian).
Vib, lillukan juuri 26+3