Kiitos tervetulotoivotuksista!
Mulla kanssa oli maha ihan "pöhöttynyt" eli turvoksissa alkumetreistä alkaen. Jo pari viikon jälkeen sain sanoa hyvästit käyttämilleni vaatteille ja kaivaa kaapin pohjalle jemmaamani "läskivaatteet" esiin, vaikka vaa'an mukaan pari iloa olisi mukamas jopa lähtenyt.
![Iso virnistys :D :D]()
Lisäksi mulla oli esikon (pojan
![Vinkkaa silmää ;) ;)]()
) jälkeen jäänyt hieman tuota mahareppua vielä, joten maha on nyt jo melkoinen. Lyhyenä ihmisenä mulla ei maha tullut esikostakaan mitenkään sillai "söpösti" pienenä pallona alavatsalla esiin, vaan lähti jo alusta alkaen melko korkealta pyöristymään. Toisin sanoen, en siis näytä välttämättä vieläkään raskaana olevalta vaan ainoastaa keskivartalolihavuudesta kärsivältä, vaikka bmin mukaan olisin ihan normirajoissa... :ashamed: Hitsit, kun olen kateellinen niille pitkille ja hoikille naisille, joilla on yleensä sellaiset upeat vauvamasut!!
Miten teillä muuten on yleisesti ottaen tämä toinen raskaus eronnut ensimmäisestä? Itselläni ensimmäiset kolme kuukautta olivat henkisesti ja fyysisesti todella rankat. Kärsin pahoinvoinnista 24/7 ja jo sängystä nouseminen otti koville, saatika sitten tuollaisen puolitoistavuotiaan viikarin hoitaminen. Kamalinta oli, kun jopa elämäni aarteen, esikon, ominaistuoksu alkoi tuoksua nenääni hieman epämiellyttävältä. Silloin suoraan sanoen vihasin tätä raskautta... No, onneksi nuo ajat ovat ohi ja nyt elämä taas hymyilee. =)
Toivottavasti Kellopeliappelsiinin lääkäri on sujunut hyvin.
Pöhinä