*Pikkukakkosta odottavat 2011*

Sf-mittauksesta
Esikoisesta ainaki mittasivat aina polvet koukussa, niinhän se pitäski niin en ymmärrä miks jotkut sitten tekee toisin?

JiiMii
Kiva ku neuvolassa ultrasivat :)

SuzZ
Mitäs ne tuumas synnytystapa-arviossa vai jäitkö sille reissulle jo synnättämään? :whistle:


3viikkoo pitäs oottaa neuvolalääkäriin jossa toivon et ultraavat. Onneks siitä ei pitäs kauan mennä np-ultraan niin siellä ainaki saa sitten tietää miten asiat mahassa on...
Kauhee saamattomuus päällä ja väsyttää... Ruoka ei maistu vaikka nälkä on, jotaki pakko kuitenki vääntää...

Salainen toive ja Torsti rv.8+6 (7+6) :heart:
 
Joo, elikkäs polilla kävin:

Paikat oli pehmeät (ollu jo 33+5) Kaulaa 2cm (3cm 33+5) ja sormella oli auki vissii sisäsuu, jos oikein käsitin. Että jotain on edistystä tapahtunut, mutta en tiedä onko siitä mitään apua. Et millon tää päättääpi tulla. Kivut alkaa olla jo niin kovat noitten sukkapuikkovihlasujen takia että alan oikeesti toivoa että nopeasti olis ohi. Tänäänkin itkua tuhersin sohvalla ku vauva alko porautumaan eikä kyennyt liikkumaan yhtään. Pysty vaan hengittämään ja itkemään :(
Onneksi noita ei ihan koko aikaa ole, mut pienikin määrä alkaa vaikuttaa muhun henkisesti :(

SuzZ + masukki 37+0 POKS!! :)
 
minttumi
Onnea maanantaiseen ultraan :) Säki jo noin pitkällä! :)

SuzZ
Niin noistakaan ikinä tiiä et kuinka kauan vielä menee et vauva päättää syntyä... :whistle:
Jaksamisista odotteluun, hienoa kuitenki että vauva on pysyny mahan suojissa tänne asti :)


Tänään ollu miltei koko päivän ilman pahoinvointirannekkeita, pikkusen välissä yökötys hentona meinannu iskee mut muuten olo aika normaali... Olisko tuo ällötys sitten helpottamassa :) *koputtaa puuta*
Vähän tässä mietiskelly josko kävisin töissä nyt keväällä ettei ihan tippus kärryiltä... Syksyllä ollu 2v töistä poissa ja jos tämän toisen kanssa oon vuojenki vaikka kotona vielä niin sitten olisin ollu poissa työelämästä 3vuotta putkeen... :whistle:
Oliko täällä muita vielä hoitovapaalla olevia? Ja mahollisesti olis suunitelmissa käyä mutkaa töissä ennen äitiysloman alkua?

Tänään ollu jotenki luottavaisempi mieli tän raskauden kanssa vaikka silti kovasti mietityttää ja jännittää onko mahassa oikeesti elämää ja kaikki hyvin...

Salainen toive ja Torsti rv.9+1 (8+1) :heart:
 
Nostetaanpas vähän pinoa :)

Mulle on tullu jotain ihan karseeta kutittavaa ihottumaa käsiin, argh! Ja lisääntyy vaan, sellaisia pieniä rakkuloita. Mitähän lienee...

Salainen toive täällä ollaan hoitovapaalla mutta aion kyllä olla kotona koko ajan :)

hemari 17+4
 
Hiljaiselo on minun kohdallani jatkunut edelleen. Voin siis edelleen huonosti. Hankalaa, kun en halua kenellekään kertoa syytä tähän. Sanon olevani kipeä, sen enempää selittelemättä.

Neuvolassa meni kaikki hyvin. Ei kuunneltu sydänääniä, mutta otettiin verikokeet ym. Pääsen np-ultraan vasta kolmen viikon päästä eli vasta silloin saan tietää onko kohdussa mitään eloa. Aika raastavaa tämä odottaminen, varsinkin pahoinvoinnin kourissa.

Salainen toive, olen edelleen kotiäitinä monen sattuman summasta. Ei mikään kiire töihin, niitä ehtii paiskia niska limassa loppuelämänsä, lapset ovat pieniä vain kerran. Jos en olisi nyt raskaana, niin luultavasti palaisin töihin piankin, mutta tuntuu vaivalloiselta selitellä raskauttaan ja suunnitelmiaan. Olen luultavasti toisenkin lapsen kanssa kotona sen kolme vuotta, ellen pääse opiskelemaan haluamalleni alalle. Päivä kerrallaan mennään.

Tänään on neuvolan laskujen mukaan 10+0 eli neljännes raskaudesta takana. Neuvolan laskurin mukaan laskettu aika siirtyi päivän, mutta sitä on turha vielä muuttaa listaan, tarkentuu sitten vasta ultrassa.

Oletteko te muut suunnitelleet millaisia lapsilukuja perheeseenne? Toivoisin kovasti isoa perhettä, mutta nyt tämän pahoinvoinnin kourissa tuntuu, että tämä toinen jää viimeiseksi.
 
Dalila tsempit pahoinvointiin :hug: Itsekin olin miettinyt isompaa perhettä, mutta tämä raskaus on ollut kyllä niin kamala että saa nähdä ryhdynkö tähän enää. Tosin nyt alkaa taas jo se alun kärsiminen unohtua :) Vaikka siis edelleen tämä on raskas raskaus.
Niin ja mun oli kyllä pakko kertoa heti alussa raskaudesta, kun olin niin huonovointinen ja oksentelin koko ajan. En halunnut että ihmiset alkaa karttaa minua "vatsataudin" takia :)
 
Kiitos hemari =) En edelleenkään ole oksentanut, mutta "kestokrapula" vain jatkuu ja jatkuu. Ensimmäisen odotus ei kyllä ollut näin rankkaa. Koti on kuin pommin jäljiltä, välttelen tapaamisia, harrastukset katkolla ym. Tylsää :'(

Sen olen jo sisäistänyt, etten voi saada neljää viittä lasta ihan jo ikäni takia. Olen 30+ enkä taida jaksaa montaa lasta pienillä ikäeroilla. Minusta ei vain valitettavasti ole siihen. Mutta nyt tämä raskaus on saanut pohtimaan onko realistista toivoa edes kolmea lasta.
Parempi kai olla suunnittelematta liikaa, harvoin ne suunnitelmat kuitenkaan toteutuvat. Ei tule sitten kovia pettymyksiä. Ehkä joku muistaakin, että haaveilin kevätvauvasta ;) Tässä sitä nyt odotetaan syysvauvaa sitten.
 
Dalila meillä oli ihan sama. Koti oli ihan kamalan näköinen monta viikkoa, harrastukset jäi välistä, en jaksanu nousta edes sohvalta ylös. Kamalinta oli se kun en jaksanu viedä esikoista ulos ja kun en pystynyt menemään keittiöön oksentamatta niin ruokailut oli ihan kamalia. Sanoinkin neuvolassa että mitä teen kun esikoinen joutuu pärjäämään viikkotolkulla pelkällä leivällä ja maidolla :( Onneksi mulla osu joulu siihen pahimpaan aikaan niin oltiin mun vanhempien luona yli viikko niin esikoinen sai kunnon ruokaa :)
 
Dalila
Ootkos sä kokeillu pahoinvointirannekkeita? Ite oon kans huomannu et jos ei juo tarpeeks niin meinaa iskee ällötys...

hemari
Mä kans en oo millään jaksanu lähtee esikoisen kanssa ulos :ashamed: Ensinnäkin meillä pukeminen on lähes aina ollu kauheeta tappelua :kieh:
Nyt on onneks ällötys helpottanu huomattavasti mut väsyttää sikana...

Meillä loppu imetys vajaa 2vko sitten ja on kyllä vähän haikee olo... Vaikka hyvä et esikoinen luopu tissistä noinki helposti :)

Mä sain tänään vissiin ekaa kertaa sydänäänet kuuluviin! :heart: Mietin vaan et miten näin aikasin jo? Millaset äänet siitä istukasta voi kuulua? Kovasti kyllä mielestäni samalta kuulosti ku mitä esikoisesta mut...
Yöllä saa juosta pissalla varmaan kolme kertaa ja kauhee janoki tuntuu olevan koko ajan...

Salainen toive ja Torsti rv.9+5 (8+5) :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Dalilalle jaksuja!:hug: Tiedän tunteen.. tosin ite käyn joka päivä esikon kans ulkona, mut poden huonoa omaatuntoo siitä, jos joku päivä on sellanen, et ollaan vaa sisällä! Ja joskus, ku en oo yksinkertasesti jaksanu tehä lämmintä ruokaa, niin poika on joutunu leipää, jogurttii yms syömää.. Sääli oli suuri toista kohtaan! Mutta ku itekki yh olen, niin on pakko vaan joskus kestää ja tajuta se, ettei aina voi jaksaa!
 
Perheluku Meillä päättyy tähän toiseen lapseen. Minusta se on meille sopiva lukema, ja tämän toisenkin eteen piti melkein 4-vuotta vääntää kättä ukon kanssa, että se lähtee sitä tekemään. Ja olen kyl TODELLA onnellinen että hän sit päättikin lähtä tekee toista lasta. Välistä tuntu et mun koko tulevaisuuden näkymä oli pilalla ku en saakkaan mitä oon halunnut. Mut hyvä näin.. :)

Vauva on laskeutunut hyvästi masussa että on ollut jo vähän helmpompi olo. Supistuksia tulee säännöllisesti iltaisin edelleen mut ei oo vielä tullu niin pitkää väliä että synnärille tulis lähettyä. Eikä mulla ole sillee ollu hätä lähteäkkään ku sinne on 3-5min ajomatka tästä..

Ei muutaku tsemppaillaan, osalla teistä alkaa jo pahoinvoinnitkin olla takanapäin. :heart:

SuzZ + masukki 37+5
 
AJ
Moikka Moi.

Kaipa minäkin sitten jo uskaltaisin tänne liittyä. Lueskellut olen jo jonkun tovin, mutta jos nyt sitten liittyisi. Kuumeilin tuolla pikkukakkosta yrittävien pinossa. Elikkä nimimerkin AJ takaa löytyy 30-vuotias 2 vuotiaan pojan äiti (esikoinen 12/08). Toinen toivotettiin tervetulleeksi joulua ennen, kun hormonikierukka otettiin pois. Edellisessä kierrossa sain kohdun ulkoisen, joka onneksi itsestään poistui ihan alkuvaiheessa. Sitten tärppäsikin seuraavasta kierrosta tämä kyytiläinen. Eli viikkoja on nyt 5+5 ja LA on 22.10. Ensimmäinen neuvola on varattu ja ihan ehdottomasti olen menossa alkuraskauden ultraan, jotta selviää että varmasti kohdussa kasvaa. Nyt sitten vaan odotellaan, että viikkoja kertyy. Tää alkuraskaus on niin hidasta touhua, mutta ainakin esikoisesta kävi niin, että kun tästä pääsi, niin kohta huomasikin olevansa jo äitiyslomalla:)
 
Lapsiluvusta...
Musta olis mukava vaikka neljä lasta mut ei olla oikeestaan lopullisesta lapsiluvusta kauheesti puhuttu...

Tervetuloa AJ :wave: Kerrotko vielä mihin oot menossa synnyttämään niin lisään senki listaan? :)



Huomenna vaihtuu viikotki taas...
Vähän epäilen etteivät neuvolalääkärissä ultraa ku kuulemma yks tietty lääkäri siellä miltein aina ja ainakaan mun ystävällä ei ollu ultrannu vaikka viikoista ei ollu varmuutta ja kohtuki taaksepäin kallistunu jollon käsikopelolla viikojen arvioiminen on kuulemma hankalaa...
No onneks tuosta lääkäristä ei voi mennä kauaa np-ultraan... Ainot vaan et mies ei ehkä sillon ole kotona niin olis kiva jos aikasemmin jo ultraisivat niin pääsis mieski paremmin tähän odotukseen mukaan...

Salainen toive ja Torsti rv.9+6 (8+6)
 
Tervetuloa AJ, kiva saada "tuttuja" tänne puolelle kun eka kuumeillut samassa paikassa. Täytyy sitten perustaa tuonne syntyneiden puolelle pikkukakkosten pino kanssa:)

Lapsiluvusta: mä oon jotenkin aina ajatellu että meille tulis kolme lasta. Ja mies on aina kans ajatellut kolmea. En tiedä johtuuko siitä että me ollaan molemmat kolmelapsisesta perheestä. Toisaalta on varmaan sen kolmannen jälkeen vaikee ajatella että tää oli nyt tässä. Ehkä aika näyttää.
Täällä odotellaan ekaa neuvolaa kans ja ultraakin. Mulla ei ole mitään käsitystä että koska sinne ekaan ultraan pääsee. Ollaan näiden kahden lapsen välissä muutettu toiselle paikkakunnalle niin en tiedä uuden kuntamme käytännöistä. Esikoisen kanssa oltiin neuvolassa ekassa ultrassa rv 10+2, np-ultraan ei haluttu joten tossa vaan katottiin että sydän lyö ja missä kohtii kasvaa ja että vastaa viikkoja. Rakenneultra oli sitten 19+2. Np-ultraa ei haluttu eikä haluta nytkään joten saa nähdä koska päästään. Sen verran olis kiva tietää että sais noi viikot selville tarkemmin kun laskureiden mukaan mulla olis rv 5+5 mutta mun mielestä mulla pitäis olla 5+2 jos oon ovista yhtään osannu aatella oikein. Kaipa tuokin selviää.
 
Ihanaista perjantaita kaikille!

En oikein vieläkään ole sisäistänyt raskautta, ehkä johtuu siitä ettei koko päiväisiä oireita ole....Välillä iskee paha olo, mutta toisaaltaa sen voi pistää nyt kolmatta päivää kestäneen migreenin piikkiinkin! Rinnat asjoittain kipeät, varsinkin illalla kun ottaa rintsikat pois. Ja väymys nyt on mitä on....viime päivinä ei enää ole ollut niin kovia alavatsa nippailuja.
Tosiaan keskiviikkona heräsin kaameaan toispuoliseen päänsärkyyn sekä oikean silmäpohjan särkyyn, särky helpottaa hetkellisesti kun painan silmää kiinni ja isäntä sanoi että on silmä puoli tangossa. Panadolista ei juurikaan apua :( todella kurjaa, taidan kuulua niihin "onnellisiin" joilla raskaus laukaisee poissa olleen migreenin!

Yritin eilen soitella Neuvolaa, mutta oli oma terkka lomalla vielä tämän viikon, ensi viikolla sitten. Olin ensin ajatellut odottavani mörköviikkojen yli, kun sain marraskuussa keskenmenon vkolla 7. niin jotenkin en uskalla iloita tästä ennen kuin sen yli on päästy, enkä haluaisi tilata neuvolaakaan ennen sitä... höhlää :ashamed: Mutta nyt kun tämä migreeni alkoi ja niskatkin niin jumissa, että paras olisi päästä sinne jutulle ajoissa! Saisi mahd. nopeasti lääkärille ajan, niin saisi jotain tujumpaa lääkettä tuohon migreeniin ja ehkä lähetteen fysioterapiaan. Viime raskaudesta en olisi selvinnyt, jos en olisi päässyt fysioterapeutilla käymään, sen verran selkä ja niskat huonossa kunnossa kilpaurheilun jäljiltä! :(

Meillä jotenkin aina ollut selvää, että lapset tehdään aika suurella ikäerolla ja että kaksi on juuri sopiva määrä meille! Esikoinen kun syntyi, niin aika pian sain päähäni, että haluan olla raskaana, kun poika aloittaa koulun, jotta olen sitten kotona pikkuisen tukena ainakin ensimmäisen kouluvuoden. Pojan kasvaessa, isännälle alkoi tulla olo, että kannattaako tässä enää alkaa uudestaan siihen vauva-arkeen!? Mutta kyllä se vauvakuume sitten viimein siihenkin iski :heart:

Miina ja möntti 5+5
 
Tervetuloa uudet

Salainen toive Minullahan oli käytössä ne kuuluisat itse väsätyt pahoinvointirannekkeet, mutta kyllästyin niihin, kun olivat niin hankalat pukea. Ostin nyt käytetyt Sea Band -rannekkeet, hyvässä kunnossa, ei ilmeisesti tosiaan käytetty kuin muutaman kerran. En ole varma toimivatko, mutta sinnikkäästi yritän pitää. En uskalla ottaa riskiä, että olo pahenee. Se jaksaa kyllä naurattaa, että on siinä rannekkeilla katetta :LOL: Aika simppelit ovat ja hintaa uutena vähintään 15€.

Nyt on takana pari todella huonoa päivää. Edelleenkään ei ole oksennus tullut, mutta lähellä on käynyt. Iltaisin olen niin huonovointinen, etten oikein pysty syömään, menen vain suosiolla nukkumaan. Aamuisin olo on siedettävä. Eli se siitä aamupahoinvoinnista.
Onneksi mies tekee paljon töitä kotoa käsin ja pystyy jonkin verran säätämään itse työaikoja, joten on avuksi esikoisen kanssa. Mutta toisaalta tekee myös aika täysillä remonttia, joten on päiviä jolloin en saa häneltä oikeastaan mitään apua. Koti on myös sen näköinen. Esikoiselle olen kysellyt puolipäiväistä päiväkotipaikkaa, mutta suhtautuvat todella nihkeästi, kun olen nyt kotona.

Matilda Olen nyt pahoinvoinnin ja väsymyksen kourissa alkanut pohtia onko minusta vauvaruljanssiin enää. Esikoinen on jo neljä ja aika itsenäinen. Ehkäpä ajatus alkaa tuntua mukavammalta, kun pahoinvointi helpottaa. On se elämä vaan niin helppoa isomman lapsen kanssa, joka osaa itse laittaa itselleen (ja joskus äidillekin ;)) voileivän, käydä vessassa, jää mieluusti hoitoon esim. mummolaan ja ennen kaikkea nukkuu yöt hyvin ym. Vauvan kanssa ensimmäinen vuosi on aika hektistä.

Kuinka moni teistä osallistui tai osallistuu veriseulaan? Minulle ei sitä muistaakseni edes tarjottu ensimmäisessä raskaudessa tai ainakaan en muista, mutta nyt neuvolatäti oli ihmeissään, kun kieltäydyin. Olen lukenut nuo "Toisia sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä"-ketjut eikä ne tarinat kyllä rohkaise osallistumaan. On ilmeisesti todella yleistä juuri veriseulan hälyyttävän, vaikka mitään vikaa ei sitten olekaan. Neuvolatäti yritti kyllä väittää muuta, mutta mielestäni ketjussa oli ihan joku tutkittu lukukin tästä. Jo pelkkä ikä saattaa aiheuttaa hälyytyksen ja minulla on sen verran ikää, että pelkään sen vaikuttavan. Osallistun kuitenkin ultraseulontoihin, niissä kai tulee harvemmin vääriä hälyytyksiä. Onhan se hyvä tietää etukäteen, jos lapsella on joku poikkeama, jolloin esim. suunniteltu sektio on ihan pakollinen. Näin olen seulonnat omassa päässäni miettinyt ja mies oli samaa mieltä, joten ei tarvitse vääntää hänen kanssaan kättä asiasta ;)

Nyt taas pakko syödä jotain pientä, paha olo alkaa hiipiä takaisin.

Jatkuvasti puputtava D 10+3
 
Enpä muistanut eilen käydä poksumassa. Vielä täällä supistuksien kanssa ihmetellään ku ne tulee ja menee.. Taaskin joutuu nakkaa hanskat tiskiin, et tuskimpa on vähään aikaan tulossa vaikka hyviä merkkejä oliskin..

SuzZ + masukki 38+1
 
Dalila
Eiku niin sähän se olitki se jolla oli ne tsi-rannekkeet :D

Veriseulasta...
Esikoista oottaessa otettiin se nyt ei vielä tiietä...


Mulla itellä täällä on tänään ollu vaan pienen pientä etovaa oloa eli on kyllä selvästi vähenemään päin... *koputtaa puuta* Esikoisesta loppu joskus rv.9+
Maha on jotenki pullahtanu ja on välissä kauhee piilottelu :D

Salainen toive ja Torsti rv.10+1 (9+1) :heart:

SuzZ
Tsemppiä odotteluun :)
 
AJ
Huomenta kaikille.

Onko noista pahoinvointirannekkeista oikeasti hyötyä? Mä voin aika kurjasti, vaikka en oksenna. Suusta ei oikein saa mitään alas kun kaikki ällöttää. Yllättävästi kahvia kyllä joisin vaikka kuinka paljon. Pahoinvointia tulee iltapäivä ja iltapainotteisesti, aamuisin yritänkin sitten syödä enemmän. Mies ei jotenkaan ollenkaan ymmärrä, kun ei minulla kuulemma esikoisesta näin huonoa oloa ollut. AI JAA, ihan niinkuin en tietäisi, hän ei vaan oikein ymmärrä ettei ne raskaudet ole samanlaisia. Välillä ottaa toisen kommentit niin paljon päähän kun pitää yrittää töissä ja muualla näyttää ihan normaalilta vaikka vatsassa velloo. En nimittäin halua koko raskautta vielä julki. Sitten kotona yrittää saada jotain aikaiseksi ja esikon kanssa touhuta ja toinen kysyy vieressä, että miksi olet noin hiljainen ja koita nyt syödä ja onko sulla taas pahaolo ja että onko hän nyt tehnyt jotain, mikä ottaa päähän jne...plaah. Anteeksi purkaus, helpotti:)

Veriseulaan mennään, niinkuin esikoisestakin. Meille se on itsestäänselvyys vaikka eihän se mikään varma juttu ole ollenkaan. Pitäisi tässä varata aika sinne varhaisraskauden ultraan, koska viime kierron kohdun ulkopuolinen kummittelee mielessä. Muuten tässä mennään päivä kerrallaan.

SuzZ: Loppusuoralla siis:) Viimeiset viikot on aika pitkiä. Tsemppiä paljon koitokseen. Jännittääkö?
 
AJ Aika sekalaisia tunteita on. Välillä se on pelkoa ja välillä jännitystä. Mut liikkuminen ja oleminen on jo niin hankalaa, että kyllä sitä odottaa niin paljon jo että pääsis synnyttämään. Varsinkin mun tapaukses ku tätä on joutunu odotteleen jo sieltä 34 viikoilta lähtien ku meinasi syntyä. Nyt alkaa taas pahasti näyttää siltä ettei oo tulossa vähään aikaan.. :)

SuzZ+masukki 38+2
 
Moikka taas kaikki hiljaiselon jälkeen...
Mut sitten savustettiin pois töistä. Raskaus oli ihan selvä syy, vaikkei virallisesti oikea syy ollutkaan... en vain "sopinut sen työnkuvan profiiliin"... että näin. Olin siis koeajalla, joten viikkoa ennen koeajan päättymistä ilmoitettiin tällainen kiva asia.

Muutenkin tuntuu, että koko maailma kaatuisi päälle. Vähäsen alkaa jo olemaan valkuaistakin pissassa, joten mahtaako taas tulla raskausmyrkytys..?

Tässä halunnut edes yhden hyvän päivän kaiken pahan keskelle ja ajattelin sen eilen saavani, kun oli kihlajaispäivä miehen kanssa... No en saanut edes halia...
Lopulta päätin lähteä yksin jonnekin. Vein itseni yhteen ravintolaan syömään pitkän kaavan mukaan. Sekin ravintola oli täysin tyhjä, kunnes joku NIIIIN rakastunut pari tuli viereiseen pöytään ja kun niitä hetken katselin, niin päätin ottaa kihlasormuksen pois sormestani.
Lopulta kävelin meren rannalla ja yksinkertaisesti vain itkin.

Kotona mies tiesi tasan tarkkaan miksi en halunnut edes päin katsoa. Puoli kahdeksalta illalla hän sitten hyppäsi autoon ja kävi ostamassa viisi pirkkatulppaania (nekin oli sitten homeessa) ja suklaalevyn. "HYVÄÄ KIHLAJAISPÄIVÄÄ!"... eipä paljoa lämmittänyt enää.
Kolme vuotta kihloissa riitti... yhdessä aion pysyä lapsen (ja tulevan toisen) takia jotta heillä on isä lähellä tärkeät vuodet. Hyvä isä hän sentään on. Nyt aion omat tarpeeni pistää taka-alalle ja pidän vain lapsista huolen.

Aika kurjaa, kun toinen ei välitä tai ymmärrä miten kurja olo mulla on koko ajan. Raskaus herkistänyt muutenkin ja sitten se sorto töissä ja ulossavustus. Tuntuu, ettei ketään ystäväkään ota yhteyttä nyt kun on raskaana. Miehestä en olis koskaan uskonut tuollaista... edellisenä päivänä kyllä tiesi tasan tarkkaan mikä päivä oli tulossa ja tiesi miten tärkeää se mulle oli.
No, tasan ei käy onnen lahjat todellakaan.

Tästä raskaudesta en ole ehtinyt nauttimaan hetken vertaakaan ja nyt olen vissiin jossain 24-25 raskausviikon välissä (muistaakseni). Toivottavasti sieltä ei synny jotain ihan stressihirviötä, kun on saanut mun adrenaliineja tuntea tuolla masussa jatkuvaan tahtiin. Jos totta puhutaan, niin haluaisin vaan hermolomalle jonnekin, vaikka sairaalaan...

Katsotaan, jos olo tästä jossain vaiheessa paranisi. Oon vaan niin väsynyt itkemään joka päivä niin paljon. Mun esikoiseni onneksi tuo paljon iloa ja ylpeyden aihetta. Ilman häntä mä oisin varmaan täysin romahtanut jo.

Nyt kuitenkin toivon taas teille kaikille hyvää raskauden jatkoa. Toivottavasti teillä mielet korkeammalla, kuin täällä. Nyt mennään näköjään hetki matalaliitoa... :'(
 
AJ
Mulla on ne rannekkeet ja ainaki mulla ne on toiminu :)

Mullakaan esikoisesta ei olo ollu näin paha. Sillon oli vain pikkusta etomista mut nyt meni ihan sohvalla makaamiseks. Oksentanu en ole tälläkään kertaa ja nyt onneks alkanu helpottamaan. Esikoisesta ällötys loppu melkein ku seinään rv.9+

SARIE :hug:
Tieskö ne sulla töissä raskaudesta?
Koittakaan kuitenki miehen kanssa puhua asioista, ethän vielä sentään lyö hanskoja tiskiin...
Varmasti nuo työ asiat ja raskauskin nostaa tunteita pintaan...


Reilu viikko olis neuvolalääkäriin...

Salainen toive ja Torsti rv.10+3 (9+3) :heart:
 
SARIE Voi että. Kuulostaa tosi tympeeltä. Ainahan sitä kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Mullakin esikoisen aikaan meidän koira kuoli, joten stressiä oli kerrakseen, eikä siitä lapselle onneksi mitään sit lopulta siirtynyt, mut murehdinpa sitäkin sitten vielä sen kuolleen koiran lisäksi. Muutenkin esikoisen raskauden aikaan tapahtui paljon ikäviä asioita. Mies ryyppäsi paljon ja riehu sitä kännissä ja mollasi.. Onneksi siitä ollaan kasvettu pois. Mut koitahan piristyä.. kyllä asiat vaan järjestyy, tiedä vaikka äitiysloman jälkee löydätkin unelma duunin..

Sit vähän omaa turhempaa valitusta. Oon ollu nyt tosi masentunut. Jotenkin tuntuu että kestää ikuisuuden tää loppumetri ja palstallakin äidit joilla on myöhempi laskettu-aika ovat jo synnyttäneet. Pitäs olla onnellinen kaikkien puolesta mut täl hetkel mua vaa raivostuttaa et pitää kärsii selkäkuvista, ei pysty liikkumaan, esikoinen kaipaa jatkuvaa huomioo, flunssa päällä, koirat pitäs lenkittää.. niin paljon olis asioita mitä en enää kykene tekemään ja masentaa iha kauheesti. Olis jo perkele ohi tää raskaus

SuzZ + masukki 38+3
 

Yhteistyössä