Pikkukakkonen kesällä 2014

Susannalle osanotot läheisen menettäminen on aina hirveetä ja vielä nyt odotusaikana kaikki tunteet on voimakkaampia, ainakin itsellä

Täällä tyttö potkii ihanasti masussa ja pää alaspäin on nyt ainakin pari viikkoa pysynyt voikun pysyisi loppuun asti! Tuplat on hankittu ja iso kasa ihania tytön vaatteita löytynyt kirppikseltä<3 Olen nyt vasta tajunnut ton kirpparin ja pojallekin löytänyt sieltä ekaa kertaa muutamia ihania merkkivaatteita kaikki esikoisen vauvavaatteet ostettiin kaupoista, kun en ymmärtänyt kirppiksistä mitään pinnasänky löydettiin halvalla huutonetistä, kun päätettiin että esikoinen tarvitsee vielä omaa pinnistä, mistä ei pääse heti karkuun muut ovatkin tallella esikoiselta, joten ei tarvitse mitään ostella

Esikoinen 1v 2kk ei tosiaan tajua vielä yhtään että vauva tulossa. Nyt muutenkin hänellä alkanut olla vähän uhmaa puree ja lyö kun haluaisi jotain sanoa, muttei vielä osaa ja vauhtia riittää ihan sairaasti, kun kiipeilee koko ajan pöydille ja kaikkialle ja tekee kaikkea kiellettyä. Välillä olen ihan puhki, kun en saa ikinä hetkeäkään istahtaa sohvalle, kun pojalla heti tarve saada huomiota Onko muilla samoja meininkejä? Välillä kun poika lyö, niin tietenkin kiellän ja sen jälkeen näytän että voi silittää, niin tekeekin niin. Mutta voikun tämä vaihe menisi ohi ennen vauvan syntymää! Ja olisi niin kiva, että poika alkaisi oppia sanoja (muutakin kuin äiti), että osaisi sanoin ilmaista itseään. Muuten poika on aina ollut niin iloinen ja hyväntuulinen ja ns helppo tapaus. Mutta nyt selkeesti turhautuu, kun ei löydy sanoja ja ei saa tarpeeksi minulta huomiota, kun olen niin väsynyt ym.

Täälläkin supistuksia paljon,mutta nyt vähemmän kuin pari viikkoa sitten. Silloin oli yhtenä päivänä 30 supistusta. Ja välillä kans tulee kova paineen tunne alas, mutta menee sitten ohi. Neuvolalääkärissä pari viikkoa sitten kohdunsuu vielä ihan kiinni ja kohdunkaulaa hyvin jäljellä, joten ei ollut supistuksen mitään aiheuttaneet, onneksi alkuraskaus sujui ihmeen hyvin (pahoinvoinnista huolimatta), mutta nyt selkeesti on kroppa paljon huonommassa kunnossa kuin esikoista odottaessa kunto on huono (vatsalihakset eivät edes ehtineet palautua esikoisen synnytyksen jälkeen) ja nyt on tullut suonikohjuja :S (niitäkään ei esikoisesta tullut) ja painokin nousee taas yhtä kovaa vauhtia kuin esikoisesta, vaikka lähtöpaino oli vielä muutaman kilon enemmän. Olen onneksi hoikka, mutta silti kroppa kärsii hirveesti, jos painoa tulee taas yli 20kg vaikka syön aivan samalla tavalla kuin ennen raskautta, mutta aineenvaihdunta on vaan niin paljon hitaampi.

Mutta kyllä täällä nautitaan raskaudesta on ihana ajatella, että saadaan pieni tyttö tähän perheeseen ja jossain vaiheessa on pojallekin leikkikaveri kotona<3 synnytystä odotan jo innolla vielä ei osaa yhtään jännittää, muuta kuin miten esikoisen hoito järjestyy ja ikävöikö kovasti äitiä ym. Mutta odotan niin sitä jännitystä ja että saisi pienen jo syliin<3

AurinkoL + pikkusisko 30+1 <3

 

Osanotto Susanna

Ihana aurinkoinen päivä kääntyi lievään draamaan. Pötköttää tällä hetkellä Kättärin päivystyksessä, ja sain reilu tunti sitten supistuksen estolääkkeet, nyt odotellaan et tehoaako ne. Kohdunsuu ei onneksi vielä ole auki, mut supistuksia tulee paljon ja kohdunkaula on vähän lyhentynyt mut sitäkin on vielä jäljellä reilu 3cm. Alaselkä sen sijaan on ollut koko päivän tosi kipeä, ja aina liikkuessa on noita supistuksia tullut. Jos estolääkkeet tehoaa niin pääsen kotiin, mut muussa tapauksessa joudun jäämään osastolle. :/

Mammala 32+1

 

Pääsin kotiin - mut jo paluumatkalla supisti kerran. No katsellaan mitä tästä tulee...

Tarttee varmaan alkaa pakkailla sairaalakassia valmiiksi, jos tulee tilanne, että joutuu sairaalaan ja sinne tarttee jäädä esim. pidemmäksi aikaa makoilemaan. Mitäs teillä on sairaalakassivarusteina, jotka täytyy saada ehdottomasti mukaan?

MammaLa 32+2

 

Hei kaikille jälleen pitkän tauon jälkeen!

Susannalle suuri osanottoni Todella ikävä uutinen. Tsemppiä ja voimia kaikesta huolimatta <3!!

Täällä on nyt siis 35+3 meneillään, helteet on alkaneet verottaa vähän: kamala turvotus on iskenyt jalkoihin pohkeisiin ja käsiin. Tää on inhottavaa!! Teen kylmiä suolakylpyjä päivittäin, mutta turvotus on tosi tiukassa eikä tahdo enää kadota edes yön ajaksi pois. Korkkareille oon joutunut sanomaan jo hyvästit...

Mulla on nyt vuorossa synnytystapa-arvio, siellä nähdään sitten minkä kokoinen vauva on ja onko wanha sektioarpi hyvässä kunnossa. Jännittää kovasti!!

Synnytyskassi on jo semi-valmis, se sisältää ihovoidetta, bellybinder-tukivyön synnytyksen jälkeen, imetysliivit sekä liivinsuojia. Vauvan vaatteita en ole tainnut valita vielä ollenkaan, mies saa tuoda synnärille sitten ne kun pääsemme kotiin.

Mua jännittää tosi paljon synnytys... maha ei ole vielä kyllä edes laskeutunut vaan on hyvin korkealla, silti tuntuu että vauvan pää suorastaan PORAUTUU tonne jalkojen väliin.. lienee ahdasta??

Hyviä vointeja kaikille helteistä huolimatta ja se facebook-ryhmä kiinnostaa kovasti, kunhan se olisi sitten salainen koska täällä on tullut kerrottua tosi henkkoht juttuja Lol!

Kirjoitellaan

baby-mama & rakkaani 35+3

 

Täällä sitä taas pötkötetään sairaalassa, supistusestolääkkeet on päällä ja vauvan keuhkoja kypsyttävät piikit on saatu. Pari päivää pitää olla levossa vielä, ja sit varmaan pääsen pois, kun 34+0 on täynnä. Kyllä on kiire maailmaan tällä meidän toisella pojalla. Tosin voihan olla, että syntyy vasta joskus heinäkuun lopulla. Tylsää on, kun pisin matka mitä saa liikkua on vessaan ja saman kerroksen ruokatilaan, ja ylimääräiset kävelytkin on kielletty. Onneksi oli sairaalakassi pakattu valmiiksi... Ja anteeksi oma napaisuus.

Kertokaahan miten teillä menee?

Mammala 33+5

 

Susannalle osanotot Mekin suru kohdattiin ja eräs lähisukulainen kuoli äkisti. Mutta eteenpäin mennään ja tämä sukulainen sanoikin,että ei kannata surra kun elämässä yleensä niin menee,että kun yksi lähtee niin toinen syntyy. Viitaten siis meidän syntyvään lapseen. Ja jos vauva on "oikeaa" sukupuolta niin toiseksi nimeksi annetaan tämän edesmenneen sukulaisen etunimi.

Tämän sairastumisen, kuoleman ja hautajaisten takia on meillä muutto jäänyt todella viimetinkaan mutta nyt olisi sopiva asunto löydetty ja jos kaikki hyvin menee niin muutto olisi parin viikon päästä. Toivotaan toivotaan, haluaisin kuitenkin kaiken olevan valmista ennen vauvan syntymää ja alkaa olemaan jo aika kiire. Siis mihin tää aika on taas kadonnut ja ollaan jo näin pitkällä raskautta? Vastahan sitä tuli plussa testiin

Toivotaan mammala,että pysyt vielä yhtenä kappaleena eikä vauvalla kovin kova kiire kuitenkaan tähän maailmaan olisi. Ja toivottavasti kaikilla muillakin menee hyvin loppuun asti. Itselläni on aika vahva aavistus,että tämän raskauden kanssa ei ainakaan yli lasketun ajan mennä. Mistä lie johtunee?

Toivottavasti kaikilla on hyvin asiat,kun täällä on ollut niin hiljaista jo vähän aikaa. Mutta itse ainakin yritän taas aktiivisemmin käydä kirjoittelemassa ja lueskelemassa kuulumisia!

Hk 35+0

 

Kiitoksia hurjasti kaikille osanotoista! :heart:

Harjoituskappale, osanotot sinnekkin suuntaan. :heart:

Joo meillekkin moni on sanonut, että niinhän se menee, että yksi kuolee ja toinen syntyy.
Ja isä haluais kumminkin, että me jatketaan elämäämme niin normaalisti kuin tässä vain voi. Ja kyllä tässä elämä on jatkunut ja elämää on jatkettu niin normaalisti kuin vain voi.

Onneks meillä on noi muuttohässäkät ohi. Me ollaan nyt tänään asuttu tasan 2kk omassa omakotitalossa, hurjan nopeesti tässäkin on aika mennyt.
Ja tärkeintä oli saada kaikki valmiiksi ennen vauvan syntymää ja eilen löysi näin 2 kuukautta muuton jälkeen viimeinenkin tavara paikalleen.

Joo, täällä viikkoja huomenna kasassa 38+0 ja yhtenä kappaleena ainakin vielä.
Hurjan nopeesti menny aika, ettei enää perässä pysy. Täytyy aina oikeen kalenterista katsoa, että missä päivässä mennään, niin pysyy viikoissakin mukana.

Limatulppa tuli kokonaisuudessaan edellispvän ja eilisen aikana ja tänään kun oltiin ystävän ylppärijuhlissa, niin tuli sen verran napakoita suppareita, että joutu oikeen istumaan välillä.

Saas nyt nähä millon flikka meinaa syntyä.

Onko täältä jo joku jakautunut?

Susanna#1 & Flikka 37+6

 

Susannahan on jo hyvillä viikolla - jännää nähdä, koska tässä ketjussa aletaan jakautumaan.

Itse olen yhdessä koossa ja kotona taas, hermot tosin riekaleina ja muutenkin on tosi ärtynyt/ärsyyntynyt ja kiukkuinen olo. Eilen iltapäivällä tuli taas napakoita supistuksia n. 3 tuntia (2-3min välein n. 1min supistus), mut sit ne loppui. Mä oon niin hajalla, jos tätä kestää viikkokausia. Pientä flunssaa meinaa myös iskee päälle ja poitsu myllää mahassa ihan hulluna, joten tääkään ei kohenna oloa. No jospa tää tästä tavalla tai toiselle

MammaLa 34+2

 

MammaLa, juu hyvillä viikoilla olin. Eikä onneks enää tarvitte viikkojen perässä pysyä ja niitä katsella.

Täällä kun jakauduttiin tänään! (En ois uskonut, että 2viikkoa ennen laskettua aikaa, saati näin nopeasti. )
Eilen sitä oltiin vielä yhdessä koossa kirjoittamassa, mutta ei olla enää.
Jos joku olis eilen sanonu, että huomenna syntyy, ni mä oisin hulluks haukkun ja joutun sit myöhemmi pyytämää anteeks ja sanomaa, et kuink oikkes olika.

Ihana pieni prinsessamme syntyi siis 2.6. Klo 10:24, painoltaan hän oli 3650g ja pituudeltaan 51,5cm. Synnytys kesti reilut kaksi tuntia.

Mun pakko laittaa tännekin tää, kun miehelle vähän huvittelin jo tätä. Meijän esikoinenhan on siis syntynyt 2.1.13, kuopus, eli tänään syntynyt vauva syntyi siis 2.6.14. Mies on syntynyt 8.3.93 ja minä 8.4.94.. Emmä tiedä tajuaako ketään, mitä yritän havainnollistaa tai selitää, mutta mua nauratti toi kun tajusin.

Nyt palaan ihailemaan prinsessaa.

Susanna#1 & prinsessa 4h ikäinen

 

:heart: :heart: :heart: :heart:
Ihanaa Susanna!! ja kovasti onnea koko perheelle

Aika mahtavat päivät teidän perheessä! Teette vielä pari lasta joilla on synttärit joko helmikuun 2. tai 8. pv ja toukokuun 2. tai 8. pv - mä kyllä koen jotenkin maagiseksi aina, jos päivissä on jotain jatkumoa.

 

Onnea Susanna! Virallisesti ketjun eka prinsessa on syntynyt !!!! Tulehan kertomaan lisää synnytyksen kulusta ym. kun jakselet ja ehdit

Mäkin tahdon jo niiiin nyytin syliin... <3

36+4

 

Wau, isot onnittelut Susannalle!!! :heart: Olipa nopeaa toimintaa! Kerro tosiaan vielä vähän miten meni, varmaan tuli aika kiire teille!

Toivottavasti täälläkin alkaisi kohta tapahtua, mutta ei kyllä mitään sen suuntaisia fiiliksiä... 38+2 kasassa jo Kai sitä voisi sairaalakassin pakkailla, mutta eipä sinne ihmeempiä mukaan tarvitse - jos siis kaikki menee ok ja pääsee nopeasti kotiin. Vauvan turvakaukalo ja sänky ja vaatteet odottaa kyllä jo valmiina. Vaippojakin muistin ostaa Rattaista pitäis vielä kankaat pestä, kun ovat esikoisen puistoreissujen jäljiltä jokseenkin hiekkaiset...

 

MammaLa, koko perhe kiittää!
Joo, noi päivät on kyllä mahtavat. Mies ei tajunnut sitä, vaikka kuinka selitin. Mutta kun kirjotin paperille, niin jo tajus mieskin.
Joo no tulevaisuudessa ois kyllä tarkotus vielä lapsia hankkia, että katotaas miten syntyvät. Mutta nyt en kyllä mieti sinne asti.
On noissa kyllä jotain pientä maagisuutta. Tai ainakin jotain jännää.

baby-mama, Kiitos! Juu, virallisesti on syntynyt. En kyllä ihan heti ajatellut, että mä oon ensimmäinen, joka synnyttää. Mutta flikka oliki päättäny toisin ja tulla 2 viikkoa ennen laskettua aikaa maailmaan.

Mariska*, Kiitos! :heart:
Joo, no tulihan tuo lähtö nopeasti ja yllätyksenä.
Tosin olin vielä kotona 3 tuntia ennen kuin lähdettiin ajamaan synnärille, mutta siellä synnytys etenikin sitte jo hurjaa vauhtia.

Me päästiin eilen kotiin ja ensimmäinen yö kotona meni hyvin. Flikka nukkui hyvin ja heräsi pari kertaa syömään ja vaipanvaihtoon.
Tuota tuhisijaa vois tuijottaa koko ajan.
Esikoinenkin on ylpeetä isosiskoa, haluaa vähän väliä pusutella pikkusiskoa.
On he ihania ja suloisia.

Ja jos pientä kertomusta:

Vähän sellaset kivuttomammat ja lievemmät supistukset alko siinä neljän maissa su-ma välisenä yönä. Ne oli sen verran kestettäviä, että annoin siinä sitte miehenkin vielä nukkua rauhassa. Itselläni ei uni enää sen jälkeen tullut.
Puol seiskan maissa supistukset voimistu sen verran, että oli jo pakko herättää mies, joka unesta herättyään totesi, että ei se vielä mihinkään synny, että esikoinenkin meni yli lasketun ajan. Kunnes sit heräs kunnolla ja kysys, että syntyyk se ny oikeest. Ja tais se mun ilmeestä nähdä, että tosi o kyseessä.
Mies autto mulle vähän fiksummat vaatteet päälle ja laitto itselleenkin vaatteet ja sitten soitti anopille, että vois lähteä tulemaan meille esikoisvahtiin.
Anopin tulossa meni kymmenisen minuuttia, oli lähteny kiireellä, yöpuvussa ja jättäny kotio vaan miehelleen lapun. Appi jäi sitte heijän 5v:n ja 2v:n kanssa kotiin.
Ja sitte lähdettiinkin, meinas sairaalakassikin siinä tohinassa unohtua, mutta onneksi sitte muistin sen.
Kello näytti seitsemää kun päästiin lähtemään ja varttia vaille kahdeksan oltiin sitten perillä. Ja siitä pääsin sitte pienen häslingin jälkeen tutkimukseen.
Siinä vaiheessa olin 3cm auki. Ja juteltiin siinä sitte järkeviä ja ei-niin-järkeviä miehen kanssa.
Tunnin päästä, eli ysin maissa "pullahti" vedet ulos, kun siinä huoneessa kävelin. Ja tosta jokunen minuutti, niin tuli oikeen kunnon napakka ja kipeä supistus.
Ja kätilö tutki ja 2cm edellisestä auki. Eli yhdeksän jälkeen olin 5cm auki.
Sen jälkeen supparit jatku, mutta ei ihan yhtä kivullisina.
Puol kymmeneltä alko taas tulemaan kipeitä suppareita ja kymmenen maissa alko olemaan jo sen verran tukalat paikat. Kätilö tutki ja tais siinä sitte sanoa, että ei epiä ehditä enää laittaa sä pääset synnyttämään (olin siis aiemmin pyytänyt epiä, mutta no.. Sitä ei tosiaan ehditty laittamaan). En tosiaan ajatellut, että toisen lapseni synnytän luomuna, mutta niin se vaan oli. Toinen kuten ensimmäinenkin syntyi siis ilman mitään.
Siinä kymmentä yli kymmenen sain vihdoin alkaa ponnistamaan ja 14 minuuttia myöhemmin olikin pieni pirpana ulkona ja huusi ensimmäisen parkaisunsa oikeen kunnolla.

Ja niin syntyi klo. 10:24, täyden kymmenen pisteen tyttö, joka omistaa ihanan vaalean ja oikeen tuuhean tukan.

Ei tikkejä, eikä repeämiä. Luojan lykky!

Jäi kyllä positiivinen fiilis synnytyksestä, jos nyt niin voi sanoa.
Hoitohenkilökunta oli aivan ihanaa, ja kannustavaa.
Mutta pakko myös sanoa, että ilman miestä en ois tosta selvinny. Miehen tuki ja tsemppaus oli tärkeää. Ja vaikka hänen käsi nyt vähän kärsikin, kun puristin, niin ei valittanut ja osas sanoa ja tehdä juuri oikeat asiat.

Tsemppiä kaikille loppuraskauteen ja odotukseen, kohtahan on jo teilläkin nyytit sylissä.

Susanna#1 & flikka 3pvä

 

Susanna onnea ihan mielettömästi!<3 Vitsi että nyt on pino korkattu,hienoa!Ihanan kuuloinen synnytys, jos nyt niin voi sanoa. Ei mtn turhaa kärvistelyä ja lopputulos täydellinen niin sun kun vauvankin osalta.

Kukahan on sit seuraava.. Alkaa olla jännät paikat!Tunnetteko muuten vauvan kallon alakautta?Mä tunsin esikoisesta pvää ennen kun syntyi, mut nyt tunnen jo, viikkoja siis 33+0!Ilm.on ainakin laskeutunut..Mäkin toivon et syntyisi nyt ennen laskettua aikaa, viimeksi meni sen reilun viikon yli.Nyt ei kuitenkaan ehdi tai pysty lepäillä niin voisi syntyä mun puolesta sit rv 37 jälkeen.

MammaLa, onpas sullakin ollu nyt jännät paikat!Toiv.et nyt joudu kauan kärsimään suppareista vaan lähtis bebe pian syntymään.

Jännittääkö teitä ihmiset synnytys?Mua jonkin verran..tai no ehkä ennemmin mietityttää miten kaikki tulee menemään, jaiks!Onneks synnärille matkaa vaan pari minuuttia ettei autossa joudu kauan kärvistellä ainakaan..

Baby-Mama perustetaanko kaksin oma salainen ryhmä faceen?D Vai oliko muita halukkaita?

 

Melissa84, Kiitoksia paljon! :heart:
Jep pino on korkattu. Mutta pakko myöntää, että en odottanut, että mä oon se, joka tän korkkaa. Kun esikoinenkin syntys viikko LA:n jälkeen. Mieskin sano kun herätin hänet sitte, että ei se sieltä vielä mihinkään tuu. Ja sen sanomisen jälkeen näki mun ilmeeni ja sano, että syntyykö se ny oikeest.
Oli kyllä positiivinen synnytys, tai siis, että jäi hyvä fiilis sekä olo. Mä pelkäsin koko ajan, että tulee jotain ongelmia tai vastaavaa, kun esikoisenkin synnytys oli melkeinpä yhtä "helppo".
Joo, ei mitään sen kummempaa turhaa kärvistelyä. Mutta ne supistukset muistan. Mä olin jo päättänyt, että nyt mä haluan ainakin epin, mutta ehei, eihän sitä sitte ehditty ees laittamaan. Siinä vaiheessa pikkuisen jännitti ja jopa pelotti, mutta hengissä siitä selvittiin ja syntyi ihana tyttö.
Ja miehen käsi koki kovia, siinä näkyy vieläkin jäljet, kun sitä puristin.
Mutta oli tuo mies kyllä ihana ja täydellinen tuki taas kerran, osas tehdä ja sanoa juuri oikeita asioita.

Tyttö nukkui viime yönäkin melkein koko yön, pari kertaa heräsi syömään ja sitte taas tuhisi vähän ajan päästä sängyssään.

Ollaan menossa huomenna kummipojan ja tämän pikkuveikan syntymäpäiville.
Ja mä katson tarkkaan, ettei ketään edes koske pikkuiseen, ennenkuin on kätensä pessyt. Eli klähmäkäpäläisillä ei toivoakaan vauvan lähelle pääsemisestä.
Kun mä en voi kumminkaan syntymäpäiville yksin mennä, kun en ajokorttia omista ja sikälikään, koska ei mies vois muutenkaan jäädä vauvan kanssa kaksin kotiin, kun imetän. Kun kerran maitoa tulee. Toki hätätapauksissa pulloa käytetään ja jos vanhat merkit pitää paikkaansa, niin imetys loppuu kuukauden päästä. Niin kävi esikoisen kanssa, kun maito loppui. Ja niin on käynyt myös mun siskoille, heidän molempien lastensa kohdalla. Kumpikaan ei ole voinut kuukautta enempää imettää lapsiaan. Toinen tais pystyä imettämään 3kk. Mutta kyllä me pullolle opetetaan.
Esikoinen oli pulloruokinnassa kuukauen ikäisestä ja on tasan kerran ollut kipeenä elämänsä aikana.
Nelli on muutenkin pirtsakka tapaus. Enkä mä koe, että äidinmaito ois jotain taikamaitoa, mitä juodessaan vauva ei tule ollenkaan kipeäksi. Ja tosiaan Nelli on tasan kerran ollut kipeä, muuten on terveenä.
(Joo, tosiaan. Esikoisen nimi on Nelli-Maria. Mä oon nyt niin laiska tapaus, että kirjoitan ihan hänen nimellään. )

Susanna#1 & flikka 4pvä :heart:

 

Meillä poika ei lukuisista yrityksistä huolimatta oppinu ikinä pullolle, saati tutille..:/ Kaikki eri mallit ja merkit kokeiltiin, mut ei..Niinpä imetin 1v. 4kk ikäiseksi asti.Siitä alkoikin veden juonti kun mtn korviketta ei saatu sopimaan.. Mutta siis pointti.. Et mun mielestä korvike on ihan yhtä hyvää kamaa, meillä kyllä sairasteltu ja paljon imetyksestä huolimatta!!Siskon neljästä lapsesta yksi ollut korvikelapsi ja se ollu kaikkein tervein, että niin.. Ekojen viikkojen maidot on ne tärkeimmät. Tsemiä imetykseen kuitenkin, helppoahan se kyl on kun on aina maitoa tarjolla valmiina.

 

Pitkän hiljaisuuden jälkeen piti tulla kertomaan ettämeilläkin on nyt vauva Pikkuveikka syntyi 19.6. käynnistettiin 40+4 koska oli vähän verenvuotoa ja sydänäänet putosi supistuksissa. Synnytys oli nopea ja pelkällä ilokaasulla tuli mentyä, ylläri, mutta pojalla kaikki hyvin ja äkkiä se ainakin meni alle 3h... eikä tikin tikkiä onneksi! strategiset mitat: 3385g ja 50cm, siskoaan vähän pienempi nyytti siis.

hauskaa juhannusta kaikille, meille tuli vähän erilaisia juhannusmuistoja tänä vuonna!

 

Onnittelut Mariska!! :heart:

Täällä kärvistellään jatkuvien supistusten kanssa, jotka ei näytä aiheuttavan mitään :kieh: olo on ärtynyt ja ärsyyntynyt! Varmaan menee reippaasti yliaikaiseksi, kun kerta ei tunnu lähtevän mitenkään järkevästi käyntiin. No kai tähän pitää yrittää suhtautua, että tulee kun tulee... Jatkuva olotilojen pohdinta ja kyttääminen + supistusten arvioiminen on hermoja raastavaa!

Hauskaa Juhannusta!

MammaLa 36+6 & Himmailija

 

Onnea! Täällä rv 36+2 ja vauva luultavasti kääntynyt pt, maanantaista aikaa odotellaan kätilölle. Eilen alkoi jo jännittää kun yht äkkiä kipeämmät supistukset ja kesti jonkin aikaa, kestäis vaan sen aikaa että päästään ultraan ja tietäis miten päin ja saadaan kokoarviota.

Esikoisen (1v 4 kk) kanssa jouduttiin juhannus aattona illalla päivystykseen, kun otti juoksuspurtit eteisessä ja jalat ei kerenny mukaan.. hänelle odotellaan hammaslääkäri aikaa, mutta onneks ei käynyt pahemmi :/

 

Heissan,

Mites täällä menee? Minni88, miten päin teidän tyyppi kohdussa lepäili, ja vieläkö on kyydissä?

Täällä supisteluja tulee ja menee, alkaa kroppa olla aika väsy. Eilen kokeiltiin käynnistämiseen seksiä, saunaa ja vyöhyketerapiaa, tänään aamu alkanut siivouksen merkeissä - muita merkkejä ei sitten olekaan... Vyöhyketerapian ja saunan etuina oli kuitenkin se, että sain nukuttua yön ihan superhyvin, joten ei sekään huono juttu ole. Kärsimätön olen sen tiedän, mutta kun esikoinen syntyi 37+5 niin tottaikai oletus oli, että tämä toinenkin syntyy vähintään samaan aikaan tai aiemmin :stick:
. Sain gradun valmiiksi(itse asiassa jo toukokuussa), ja valmistuin, joten nyt olen puuhaillut kaikkea vähemmän tärkeää, pääasiassa notkunut netissä ja pohtinut, että jokohan tämä synnytys ois käynnissä

MammaLa 37+6

 

Mariska paljon onnea!!

Täällä yhtenä kappaleena, viime viikolla oli lääkärineuvola ja paikat niin kiinni kun olla ja voi.Nice. Varmaan menee elokuulle meikän synnytys..Ei ole yhtäkään kipeää supistusta tullu, harkkasuppareitakin laiskasti..Taitaa tää kesä mennä ihan venailuun, mut onneks ei ole nätimpiä ilmoja niin ei harmita.

Jaksamista viimeisiin viikkoihin, ihanaa olla loppusuoralla jo!!

 

Ja hassua ettei aamulla voi tietää miten ilta päättyy... Perjantai-iltana hieman ennen puolta yötä saimme syliin 3,5kg 50cm pojan :heart: - synnytys oli 'luomu' ja helppo - kesti reilun 4 tuntia, joista alle 2 oltiin salissa. Vaurioita korjattiin kahdella tikillä.

Mammala ja Muru 2vrk

 

Oi, ihanaa MammaLa ja onnea!!:flower: :heart: Hienoa et sullakin meni noin kivasti synnytys ja olipas tosiaan hauskaa et aamulla vielä purnasit täällä ja sit olikin jo nyytti sylissä illalla. Vitsi miten nopeita synnytyksiä kaikilla ollut.

Melissa 36+4

 

Mariska*, Paljonpaljon onnea pienestä nyytistä! <3
Nopia synnytys oli sulla.
Mä oon aina niin onnellinen ja ihan herkkis tilassa, kun luen, että joku tuttu (oli se sitten tuttututtu tai keskustelu tuttu) on synnyttänyt. Onnea vielä ihan mielettömästi!

MammaLa, Hurjan isot onnittelut sinne myös pojasta! <3
On sullakin ollu nopia synnytys.

Täällä oli sama fiilis. Ei koskaan voi tietää, miten seuraava päivä menee. Tai alkaa.

Täällä tyttönen saavutti 1kk iän tänään.
Hurjan ihana tapaus, ja niin suloinen, että tuota pientä vois suukottaa koko ajan.
Nellikin (Nelli-Maria, eli isosisko, eli esikoisemme), oli ja on aivan samanlainen tapaus.
Ja vaikka en tykkää vertailla lapsia, niin tytöt on täysin samanlaisia. Unenlahjat he on perineet isältään ja äidiltään kai hyvän ruokahalun tai hiukset.
Nellikin täyttää tänään jo 1,5 vuotta! Miten nopeesti tää aikaa menekään. Sitä vaan ei voi lopettaa päivittelemästä.

Joo siis tosiaan, esikoisen hiukset on ikäisekseen hurjan pitkä ja luoja miten paksut.
Ja sama kuopuksella. Pituttaa ei tosin vielä ole ihan niin paljoa, mutta ton tukan paksuus! Ja molemmilla vielä tuollaiset ihanat blondit tukat.

Tänään on molempien tyttösten neuvolat. Jännittää nähdä miten neidit ovat kasvaneet, esikoisen viime neuvolastakin kun on jo puol vuotta aikaa.

Ollaan siirrytty nyt aikalailla kokonaan pulloon. Imetyksestä ei tullut sen enempää, mitä edellisellä kerralla. Hitaasti ja varmasti se maidontulo väheni ja lopulta loppui, vaikka yritti mitä tahansa taikoja.
Mutta imetyksen loppumisesta huolimatta, nuorimmainen on nukkunut yönsä hyvin. Ensimmäiset 2-2½ viikkoa meni 2-3 yöheräämisellä. Mutta nyt mennään ollaan menty yhdellä heräämisellä. Eli täysin isänsä unenlahjat molemmilla lapsilla. Mies kun voi nukahtaa missä vain ja milloin vain ja vaikka missä asennoissa. Toista se on tällä äidillä, jolla nukkuminen ei ole niin helppoa. En siis nukahda missä vain, milloin vain ja saatika missä asennoissa vain.

Terveinä ollaan oltu, jos mun ihanaa allergiaani ei lasketa. Mutta onneks allergialääkkeetkin pystyin nyt aloittamaan. En tykkää tosin yhtään noita ottaa, mutta pakko se on, että olo on vähän siedettävämpi.

Jälkitarkastus aika on 17.7. Eli juuri meidän häiden alla. Silloin on synnytyksestä vasta pikaisella matikalla laskettuna about 6½ viikkoa, mutta katsotaan miten käy.
Ehkäisystä ollaan sen verran puhuttu, että nyt ihan alkuun otetaan ihan kondomi käyttöön ja jossain välissä myöhemmin katellaan sitte minipillereitä. Tosin jos noista pillereistä tulee hirveitä sivuoireita tai alan vuotaa kuin niagra, niin lopetan ne heti kuin mahdollista.

Ristiäiset on 2.8. Ja meillä on nyt valmiina jo kummit (Ystävä pariskunta, miehen veli ja tämän tuleva vaimo ja mun veli) ja nimikin on ollut jo hyvän aikaa valmiina. Vieraita ei olla vielä mietitty, mutta oletettavasti määrä on max. 30-35. Onneks tänne meille mahtuu. Päätettiin, että kaste tapahtuu meillä täällä kotona, niin ei tarvitse itse kahden lapsen kanssa ajaa edes-takaisin ja ei vieraidenkaan tarvitse suhata kirkolta meille, vaan ollaan sitte koko aika täällä.
Ja pääsee nekin vieraat, jotka ei ole vielä meidän tässä uudessa talossa käynyt, niin tutustumaan taloon ja kurkkimaan nurkat läpi.

Ja tässä on alkanut jo kunnon juhlarypäs, joka jatkuu aina tytön ristiäisiin saakka.
Viime lauantaina oli ystävän polttarit (itse olen hänen kaasonsa), tänä lauantaina on mun polttarit, seuraavana ystävä pariskunnan häät ja sen jälkeisenä viikonloppuna meidän häät, sitte tulevan kummitytön eli juuri tän pariskunnan lapsen ristiäiset ja sitte meidän tytön ristiäiset. Että eiköhän tässä oo juhlia riittämiin ainakin vähäks aikaa. Eikä huolta, isi hoitaa lapsiaan sinä aikana, kun äiti on poissa. Tulee isällekkin vähän kontaktia vauvaan ja kun vauvakin nyt pullosta syö, niin isä saa hoidettua syöttämisen. Kun äiti on kaasojen ja ystävien kanssa juhlimassa polttareitaan. Ikävähän siinä vaivaa koko ajan, ja toivottavasti saan lauantaina pitää puhelimeni, että voin soitella ja kysellä miten täällä menee. Mua hirvittää jo nyt, se ikävä mutta eiköhän siitä selvitä kunnialla.
Mutta onneksi tosiaan meidän häiden jälkeen rauhottuu. Ja viimeiset juhlat eli tytön ristiäiset on se juhlien huikea päätös.
Tosin syyskuussa on vielä miehen veljen ja tämän kihlatun häät. Mutta ne on "vasta" syksyllä.

Mulla on taas hirveesti asiaa ja suurinosa menee ihan aiheen vierestäkin. Mutta oon aina tällänen. Näkisitte mut face to face, niin teillä vasta hermot muhun meniskin. Mies joutuu välillä mulle jopa sanomaan, että hengittäisin välillä, kun joskus höpötän niinkuin papupata. Kuten nyt.

Ja tässä nyt kun uni ei enää varmaankaan silmään tule, tosin ajattelin mennä vielä tän jälkeen koittamaan, josko tulis. Niin hyvää huomenta ja hyvää heinäkuuta jokaiselle.
Ja voimia vielä teille ihanaisille, jotka masun kanssa odottelevat pientä maailmaan.
Ja onnea vielä kerran teille, jotka jo tulitte seurakseni, enkä ole ainut jolla jo pieni on maailmassa. Onnea! <3

Ja nyt tää papupata lopettaa.

Susanna#1 & Flikka 1kk! <3

 

Mariskalle ja Mammalalle onnittelut pikkuisista<3
Itse alan olla jo aika loppu tähän raskauteen. Kivahan tätä pikkuista on masunkin läpi silitellä, mutta kroppa alkaa olla jo ihan loppu:/ esikoisen kohdalla en näin huonossa kunnossa ollut. Nyt pari päivää tuntunut raskaalta kyykkiä esikoisen 1v 4kk perässä. Ja univelka on mahdoton, kun öisin ei pysty olla missään asennossa,kun sattuu lonkkiin ja pitää vessassa ja juomassa ravaa ja päivisin ei kerkee nukkua. Ja en vain malttaisi enää odottaa pikkuisen syntymää!<3 Lisäksi synnytystä odotan niin innolla ja jännityksellä

Susanna: kuulostaa niin ihanan helpolta teidän arki ja mikä helpotus, että teillä nukutaan jo nyt hyviä öitä! Meidän esikoinen alkoi nukkua kokonaisia/lähes kokonaisia öitä vasta 8kk iässä ja välillä on kausia, että heräilee edelleen. Olisi kiva kuulla miten teidän Nelli on suhtautunut vauvaan ja onko ollut vaaratilanteita ym?? Meidän poika on mahdottoman villi ja kiipeilee joka paikkaan ja nyt pussailee innoissaan kaikkia lapsia, mutta saattaakin yhtäkkiä puraista tai lyödä, kun ei vielä hallitse tunteitaan. Olen siis varautunut, että pitkään pitää vahtia oikein huolella esikoisen ja vauvan "kohtaamisia". Mutta miten ihanaa, että pojasta tulee isoveli ja jossain vaiheessa onvarmasti paljon seuraa toisistaan,kun pieni ikäero<3

AurinkoL + pikkusisko 36+6<3 (huomenna täysiaikainen<3)