Pikkukakkonen kesällä 2014

Joo en mä ainakaan raaski uutena ostaa mammavaatteita! Pihi olen ja lapsillekin ostan hyvin hyvin paljon kirppareilta vaatteita. Harvoin uutena ostan, tai sitten on superalessa. Ja kun eipä sitä rahaakaan nyt niin kauheesti meidän perheellä ole. Kirpparilta saa tosi kivoja ja hyviä! =)

Me asuttiin kahden lapsen kanssa kaksiossa kerrostalossa siihen asti kun pienempi oli reilu 7kk. Meillä oli vanhempien sänky olkkarissa ja tytöillä oli oma huone, jossa vaatehuone. Hyvin mahduttiin, ja oltais siinä edelleenkin jos anoppi ei olis tarjonnut kolmiotaan meille käyttöön. Eli nyt asutaan anopin omistamassa rivarikolmiossa, tähän meinataan mahtua kolmen lapsen kanssa. Ei oo rahaa isompaan, eikä olis ees tähänkään oikeesti. Anopille kiitos. Sit joskus kun palaan töihin otetaan isompi asuntolaina ja ostetaan isompi oma asunto. Tuo meidän kerrostalo kaksio oli/on meidän oma, joten se on tällä hetkellä vuokralla. Kasvatetaan siinä nyt arvoa ja myydään se sitten pois kun halutaan isompi ostaa.

Mun mielestä sopu sijaa antaa, eikös se niin mee. Se on ihan asennekysymys miten sopii asumaan, meile tää on ihan fine, jollekin toiselle se ei olis. Mä en vaan tajuu niitä, joilla pitää olla sitä tilaa niin äärettömästi ja jokaiselle omat huoneet.. mikkäs siinä jos raha olis, mutta kun täällä pk-seudulla ainakin asunnot on hirmu hintavia.. :/

Mitenkäs muut asustelevat?

 

Mä oon tilannut h&m:ltä, ainoat suht edulliset äitiysvaatteet. Ja toki ostan paljon käytettynä

Me asutaan 80-luvun omakotitalossa, tässä on kolme makuuhuonetta, kodinhoitohuone, tilava kylpyhuone ja sauna sekä iso olohuone ja iso tupakeittiö. Tää on meille just sopiva, tilaa on tarpeeksi mutta ei liikaa. Eikä ollut hinnalla pilattu

Just valmistui meidän uusi keittiö,oon niin onnellinen! Kaikki on niinkuin pitikin, kyllä tuohon firmaan kannatti luottaa.

 

Me asutaan rivarikolmiossa. Kahden lapsen kanssa mahtuu tietenkin ihan hyvin, mutta meillä käy aika paljon viikonloppuvieraita (sukulaisia muualta suomesta), niin vierashuoneelle olis myös tarvetta.. Sen takia esikoinen nukkuu vieläkin meidän makkarissa, mutta nyt ollaan suunnittelemassa siirtoa. Sitten en tiedäkään kuinka vieraat majoitetaan mukavasti (ja mihin niiden tavarat saa..)

Asutaan myös pk-seudulla, ja ei olla ostamassa isompaa, ennen kun mä olen ollut taas jonkun aikaa töissä. Periaatteessa haluaisin että olis yksi vierashuone (siellä vois mies säilyttää myös harrastusrompettaan), ja lapsille omat huoneet. Kun ovat pieniä, voisi toinen olla leikkihuone ja toinen yhteinen nukkumahuone. Mutta katsellaan mihin sitten on varaa.. Nyt mennään näin!

Täällä pientä kuvotusta. Pitäis varmaan syödä säännöllisemmin. Esikoisen kanssa pahoinvoinnin aikaan maistui ainoastaan puuro ja hedelmät, onkohan se kohta edessä..

 

Moro naiset!

Miten siellä jaksellaan? mulla on oireina edelleen sama "menkkajomotus" alavatsalla iltapäivisin (ei kuitenkaan jatkuva), kuten alusta asti, mutta eilen illalla nukkumaan mennessä tuntui muutaman minsan ajan oikeassa nivusessa tosi kovaa menkkakipua. Se oli niin kova, että se säteili jopa oikeaan yläreiteeni. Sitten se meni ohi. Mitään vuotoja ei ole ollut!

Soitin aamulla neuvolaan ja kysyin asiasta, niin sieltä sanottiin, että tuo kuulosti normaalilta kohdun kasvukivulta, jos se ei ole jatkuvaa, eikä vuotoja ole. Hän kehotti silti seuraamaan tilannetta, ja jos alkaa tulla jatkuvaa kipua nin pitää lähteä päivystykseen.

Olen silti aika helpottunut, vaikuttaa että kaikki olisi kuitenkin kunnossa vaikka kyllä pelästyin .

Neuvolassa sanottiin, että uudelleensynnyttäjän kohtu on kuin kasaan painunut, kerran puhallettu ilmapallo, joka uudelleen kasvaessaan saattaa kasvaa nopeilla isoilla pyrähdyksillä aiheuttaen noita kipuja.

Silti ihmettelen, miksi kipu on juuri toispuoleista? Varhaisultrassa lääkäri kuitenkni sanoi kaiken näyttävän ok:lta... Inhoan tätä arvuuttelua!! Pakko vain odottaa sinne ekaan oikeaan ultraan asti ....

5+6 (muistaakseni)

 

Mulla ei oireita oo juuri ollenkaan ja siksi koko ajan pelkäänkin ettei kaikki oo hyvin. Tein tänään jopa r-testinkin! Huh, onneksi vahvaa plussaa näytti, edelleen!

Välillä vaan rinnoissa tuntuu jotain ja ihan pikkasen kuvotusta sillon tällön.. en tiiä, kun toisaalta toivois oireita, niin tetäis ainakin olevansa raskaana, mutta sit kuitenkaan en haluis mitään jatkuvaa oksenteluakaan. Huuh.. kun koko ajan saa pelätä ettei kaikki oo hyvin. Millon sitä voi huokasta, ei millonkaan. Sit myöhemmässä vaiheessa raskautta taas pelkää koko ajan, että joutuu synnyttämään kuolleen vauvan jne.. kamaluuksia. :/

Ehkä sitä pitäis vaan olla ajattelematta liikoja! Haluisin vaan näistä peloista eroon.. ois kiva jossain vaiheessa nauttiakin raskaudesta.

 

Niin ja piti vielä sanoa, että TURVOTTAA ihan hrmuisesti! Nytkin oon juuri menossa yövuoroon ja hui tätä mun mahaa. Vaaálle en uskalla enää mennäkään.. kamalaa jos tässä vaiheessa jo alkaa kiloja kertymään ja maha näkymään! Maha näyttää ihan karseelta.. läskiltä löllykältä.. :/ Ja kauhee olo, ähky.. tai jotain.. :O

<3 4+6 <3

 

Väsyttää, taidan mennä kohta nukkumaan, eli se viime kerrastakin tuttu ankara väsytys on iskenyt.. nyt vaan ei ole samalla lailla mahdollisuutta maata sohvalla torkkumassa iltaisin Ja välipaloja pakko napsia kun nälkäkin on koko ajan.

Me asutaan vähän turhankin väljästi, omakotitalossa, hirveesti siivottavaa ja lainaakin ihan riittävästi. Mutta me asuntaan minun lapsuuden kodissa eli ostettiin mun vanhempien talo kuitenkin suht edullisesti -eli vastaavaan ei kyllä olisi varaa ihan vapailta markkoinoilta. Oikein kiva talo, olisi myös kiva kun olis enempi rahaa ja aikaa laitella oman näköiseksi, mutta pikkuhiljaa ja kaikki aikanaan Lapsille on siis omat huoneet, mutta ainakin alkuun vauva nukkuu kyllä meidän kanssa samassa huoneessa (todennäköisesti kainalossa )

Itsekin tein uuden raskaustestin vielä ennen ekaa neuvolaa, kun alkoi kaikki epäilyttämään, mutta onneksi vahva viiva ilmestyi heti - aina se vähän mieltä rauhoittaa! Itse pitäisi varata aika siihen verikoeseulontaan, se täytyykin täällä nykyään käydä erikseen antamassa se verikoe etukäteen, viimeksi meni samalla kertaa ultran kanssa.

 

Me asutaan kerrostalossa, 3 huonetta + olohuone, +muuta. Suunnilleen 85 neliötä.
Tää on meijän oma, mut ens vuoden puolella heitetään tää myyntiin ja katellaan omakotitaloa. Tässä on kyllä hyvin tilaa ja hyvin me tässäkin mahduttais asumaan, mutta kumpaakaan meistä ei innostais kauheen montaa vuotta enää asua kerrostalossa. Naapureissa ei oo mitään vikaa ei tosiaan tässä asunnossakaan, mutta kun molempien mieli kaipaa sitä omakotitaloa ja siellä asumista. Ja onhan se myös eläimien sekä lapsien kannalta helpompaa ja turvallisempaa.

Mä en joudu niin hirveesti mammavaatteita kumminkaan ostamaan. Lähinnä sellaisia mitkä menee sit siinä raskauden loppuvaiheessa, kun se on sit jo kumminkin kevättä/kesää. Ja esikoinen kun syntyi tammikuussa, niin noi mammavaatteet on aika syksy-talvi painotteisia. Kirppariltakin oon yrittäny katella, josko löytyis mutta kun ei tällä päin kirppareilla noit oo. Ja esikoisen aikana sain ystävältä niitä ja neki on kyllä tallessa vielä tuolla jossain.

Turvotus on hirmuista täällä edelleen.
Etova olo tulee lähinnä jos en oo mitään pariin tuntiin - tuntiin syöny.
Huippausta on välillä, mutta ei onneks niin usein.

Äksymamma täälläkin on, ainakin silloin jos en itke.
Mulla menee vähän väliä niin, että yhdessä hetkessä itken ja toisessa oon sit hirmu äksynen. Ja molemmat tulee ihan pienistäkin jutuista.

Susanna#1 & Pupunen 7+3 <3

 

Me asutaan kerrostalossa 3 makuuhuonetta, keittiö, olohuone, kylpyhuone + sauna, parveke. On omistusasunto, mutta suunnittelemme tällä hetkellä paluumuuttoa kotiseudulle ja omakotitalon rakennuttamista. Ei ole tämä kaupungissa ja kerrostalossa asuminen meitä varten! Aikoinaan tuli opintojen perässä muutettua, mutta nyt olisi hyvä hetki alkaa tehdä paluuta. Todennäköisesti ensi syksynä alkaa tontin raivaus/ perustusten teko.

Täällä ei ole äksymamaa vaan erittäin väsynyt mama. Iltapäivisin väsymys on ihan mieletön... voisi vaan nukkua. Mutta kyllä sitä iltaa kohti piristyy, kun ei vaan jää makaamaan. Esikoinen pitää onneksi liikkeessä!

Elinasics 6+6

 

Huh, tajusin just että tämä saattaa olla viimeinen kerta kun oon raskaana, jos kaikki menee hyvin. Nyt pitää nauttia! Voihan se olla että joskus vielä vuosien päästä kolmas tulee, mutta pidän todennäköisempänä sitä että tähän se jää.
Aika haikeaa

Tänään on kyllä ollu aikamoiset olot, ei oo paljoa naurattanut
Ja hirveä väsy, meillä valvottiin hampaan takia. Ja kun puoli kuusi vihdoin saatiin unta, oli tosi ihana herätä seitsemältä odottamaan putkimiestä joka olikin sitten 2 tuntia myöhässä.

Anteeksi avautumiset,

eggie ja 6+4

 

Kauhiaa meno ollu koko päivän päällä, ni nyt vast tuli mielee, et vois tännekki kirjotel. Hyvään aikaan joo ja täällä ei vieläkään näy sitä väsymystä.

Ny se pahoinvointi löys kunnol tänneki.. Tää melkei koko päivä on ollu sellast oksennust vastaa taistelemist. Ja ainoo mikä tähän auttaa on suolakurkut.. Tai lähinnä, et jos on syöny suolakurkkua niin helpottaa vähäks aikaa.
Toivottavasti tää menis nopeesti ohi..

Nyt en jaksa enempää kirjotella. Taidan kömpiä kohta sänkyyn nukkumaan, josko se uni tulis.. Mun siskokin on täällä käymässä ja jutellaan varmaan vielä hetki tässä ja sit tosiaan painutaan pehkuihin.

Meil on maanantaina ensimmäinen neuvola, jossa ultrataan samalla, joten sitten näkee, että miten tuolla masussa menee. Pikkasen laittaa jännittää.

Ja tosiaan hyvää marraskuuta kaikille!

Susanna#1 & Pupunen 7+4<3

 

Susanna#1 Koita kestää, pahoinvointi ei onneks jatku kovin kauaa (ainakaan mulla viime raskaudessa ei kestänyt kuin muutaman viikon)! Muuten, miten ihmeessä sait ultran jo ekaan neuvolaan? Eikö se normaalisti tule joskus myöhemmin vasta? Meillä on eka neuvola 2 viikon päästä, ja olen silloin viikolla 8, mutta siinä ei ultraa vielä ole.. :/

Mullakin on nyt ollut lievää kuvotuksen tunnetta, se alkoi muutama päivä sitten ja on lähinnä voimistunut. Kertaakaan ei ole tarvinnut oksentaa, mutta tämä etova olo on silti tosi ällö, varsinkin aamulla herätessä!

Miten te muuten jakselette? Mulla ne menkkatyyliset kivut ovat vaimentuneet, niitä on enää todella harvoin. Toivottavasti se on hyvä asia. Panikoin nimittäin jokaisesta muutoksesta..

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

6+0

 

Täällä myös hiukan ällöä oloa.. Ei kuitenkaan vielä mitään sellaista mitä oli esikoisen kanssa. Ja mulla sitä kyllä sillon kesti monta monta viikkoa. Aamulla ja päivällä oli ihan loistava olo, mutta illat meni sohvalla maatessa, eikä mikään ruoka maistunut. Onneksi oli päivätyö! Toivon tosiaan, että nytkin vältyttäis aamu/päivä pahoinvoinnilta, niin olis miehestä apuja esikoista hoitamaan. Nyt se kevyt huono olo on kyllä ollut lähinnä päivisin, joten nähtäväksi jää..
Aika kultaa muistot! En muistanutkaan miten kamalaa se huono olo oli, ennenkun nyt, kun on ollut vähän tätä etovaa oloa..

Mun on vähän vaikea saada nukuttua öisin. Vaikka olis kuinka väsynyt päivällä ja illalla, niin kun menee nukkumaan, väsymys katoaa. Tai sitten herään yöllä valvomaan. Normaalisti nukun ihan hyvin (liian vähän tosin, mutta heräämättä kuitenkin). Onko kellään muulla samanlaista? Mulla on myös alkanut jo yöllä vessassa ravaaminen. Ei millään pysty olla koko yötä käymättä pissalla. Muistan että esikoisen kanssa oli ihan sama juttu jo alkuraskaudesta. Johtuukohan hormooneista? Eihän se kohtu nyt vielä voi virtsarakkoa painaa.

tähtisilmä12 6+2 (kai?)

 

Mäkin voisin tähän ketjuun liittyä, jos vielä mahtuu! =)

Täällä mennään nyt 9+3 eli kesäkuun 4. olisi laskettu aika. Esikoinen, tyttö, syntyi 07/12.

Tää raskaus on ollut toistaiseksi helpompi - pahoinvointi on kohtalaista, mutta siedettävää. Väsymys on kyllä kovaa, iltaisin sänky kutsuu melkein heti kun olen saanut tytön unille, eli 20 jälkeen.. Hän ei kaikenlisäksi vielä nuku edes kokonaisia öitä, vaan herää vähintään kerran. Ja herää myös hirmuisen aikaisin. Tosin mäkin ehdin jo elokuun alusta palata töihin, eli arkena se aikaisin herääminen ei niin haittaa, mutta viikonloppuna olisi joskus mukava nukkua yli kuuteen.. Mutta kyllä sitä toivoo, että hän alkaisi nukkua kokonaisia öitä mahd.pian.

Vessassa ramppaamista mulla on ollut öisin ihan alusta asti. Pari kertaa täytyy käydä vähintään. Nukun alkuyöstä tosi sikeesti, mut sit vessakäynnin jälkeen on välillä vaikea saada unta, ja sit sitä kohta alkaa alitajuntaisesta odottaa, että koska tyttö herää. Ja sit kello soikin iiiihan liian aikaisin. No, jos se tästä kohta helpottaisi, kun tää pahin syksyn pimeys helpottaa.

Maanu ja Möykky 9+3

 

Terve taas! Pari päivää on juossut viime kirjoituksesta, kaiken olen kyllä lukenut mitä täällä on tapahtunut

Tänään oloja säikäytti aika kova menkkamainen kipu, lievä kouristus? alavatsalla reippaan kävelyn päätteeksi. Ei tarvinnut pysähtyä tai maata kaupan lattialla, mutta säikäytti kun ei moista tuntemusta ole ollut aiemmin. Pahaolo kyllä tuli sitten melkein heti kun tuli nälkä, voi etoa.

Alavatsakipujen googlettelusta tulen hulluksi (ja vainoharhaiseksi) mitä te luulette? Meneekö normaalien kipujen piikkiin? Kohdunkasvukipuja? Kivun voimakkuudeksi arvioisin ehkä 3/10, enemmän ehkä voimakas tuntemus kuin kipu siis. Päähän tässä hajoaa, syytän googletusta.

Oireina edelleen vaihtelevat väsymys (helpottanut viime päivinä), palelu (palasi eilen) ja paha olo (joka päivä jonkin asteista, vkloppuna oksensin ekan kerran yh). Mahan turvotus on jokailtaista ja tukka rasvoittuu minkä ehtii.

Autrakaas/lohduttakaas rouvaa mäessä tuon mahajutun suhteen, vuotoja siis ei ole, aiemmin kipuina lähinnä niitä vihlaisuja. Lohdutusta kaivataan!

Masia ja jotain 7+

 

baby-mama, eiköhän tässä kestetä.
Esikoisen aikana pahoinvointi alko vasta viikkoa -kahta myöhemmin, mutta ei sitte myöskään kestäny hirveen kauaata.
Ja kyllä tää jo nyt on jo helpottanu, välillä tulee oikee kunnon pahoinvointi puuskia, mut nyt ei onneks tarvitte ihan koko aikaa olla syömässä.
Meillä oli esikoisen aikanakin jo näinkin alussa ensimmäinen ultra.
Ja viikkoja tulee huomenna 8.

On ollu niin kiireinen viikonloppu ni ei ol tännekkää hirveest ehtiny.
Mun sisko oli täällä käymässä ja touhuttii kaikenlaista.

Turvotusta on riittämiin ja sen takia mut näkeekin useimmiten lökärit tai muut vastaavat housut jalassa. Ne ei paina niin paljoa tosta yhdestä kohtaa.
Kyllä välillä näkee jalassa ihan farkutkin, mut ne on aika harvoin jalassa.
Töissä ei kumminkaan tartte pitää mitään farkkuja, eli sielläkin mennään joko legginseillä tai lökäreillä.
Väsymys ei oo edelleenkän löytäny tänne.
Mä oon muutenkin jotenkin kauheen huono nukkumaan, joten sen takia toivoisin sitä väsymystä.
Ja sit kun nukkuu ja herää vessaan, niin kestää tunnin verran ennen kuin saan taas unta..

Susanna#1 & Pupunen 7+6

 

Masia mulla oli ainakin esikoisesta alussa koviakin kasvukipuja ja välillä ihan kaksinkerroin piti olla. Silti kaikki meni hyvin ja muuten raskaus olikin tosi oireeton Toki jos kivut jatkuu tai kovasti huolettaa, niin voithan käydä ultrassa jos mahdollista. Kohdunulkoisessahan on kovia kipuja, mutta ne on käsittääkseni niin kovia, ettei enää kotona pysty juuri olla..

Eltsu 6+2

 

Tervetuloa Maanu!

Masia mulla oli esikoisen kanssa alussa aika koviakin vatsakipuja (erilaisia kun menkkakivut). Joku terkkari/kätilö sanoi puhelimessa, että ei kovat vatsakivut tavallisesti kuulu raskauteen. Pyysi sitten näytille. Lääkäri taas totesi, että alussa voi olla koviakin kipuja kun kohtu kasvaa (eikö kasva kokoajan, en siis tiedä miksi kipuilisi erityisesti vaan alussa), ei siis pitänyt mitenkään erikoisena. Mulla ne kivut sitten tosiaan hävisi, kunnes jossain vaiheessa tuli jonkinlaisia liitoskipuja, ja loppuraskaudessa muuten tukalampi olo. Mutta samanlaisia kipuja kun alussa, ei enää tainnut tulla.

Mutta tämä oli vain minun tarinani. Jos kovasti tuntuu oudolta tai huolettaa, kannattaa varmaan soittaa esim. neuvolaan!

Täällä etova olo jatkuu päiväsaikaan, päiväunet on tarpeen..

 

Masia et ole ainoa, joka googlettelee alavatsakipuiluja ja muita raskausoireita! Itselläni on ollut jonkun aikaa nyt outoja raskausoireita, joita ei edellisellä kerralla ollut. Näitä ovat mm. toispuoleinen alavatsakipu, ja eilen illalla vihloi alaselkää tosi hennosti..
Tuo alavatsakipu ei ole menkkamaista, vaikka sitäkin olen tuntenut iltaisin koko alavatsan alueella. Tuo toispuoleinen kipu on.... polttavaa, pistävää ja sitä tuntuu aina hetkittäin. Viime yönä heräsin siihen :/

Voitte siis arvata että olen todella vainoharhainen, kun tällaiset kivut yhdistetään yleensä negatiivisiin asioihin raskaudessa!! Olenkin tänään menossa lääkäriin (muista syistä), ja aion samalla kysyä näistä oireista. Olen hieman huolissani, vaikka yritän olla rauhallinen... Toisaalta jos jokin on vinossa, tahdon tietää siitä heti.
En ole puhunut näistä peloista kellekään (paitsi miehelleni), sillä esim. äitini menettäisi yöunensa.

Sitten asiasta toiseen.. Oliko teillä ekassa raskaudessa baby showerit? Haluaisitteko juhlia showereita myös kakkosen kanssa? Mulle järkättiin yllättys-babyshowerit kun odotin esikoista. Ne oli parhaimmat yllätysjuhlat ikinä! Mutta en kyllä odota tällä kertaa mitään.. Ilmiö on kaiketi vielä sen verran uusikin Suomessa, ettei mitään pysyvää "käytäntöä" ole... Vai järkätäänkö juhlia yleensä jokaisen odotuksen yhteydessä, vai pelkästään ekan? Toisaalta en edes haluaisi tällä kertaa mitään hössötystä, sitä tuli viime kerralla riittämiin !

Olen saanut muuten mielenkiintoisia reaktioita, kun olen nyt kertonut olevani raskaana. Tietysti omat vanhemmat suorastaan hyppivät riemusta, mutta muutama ystäväni on ollut todella "viileä" asian suhteen.. Outoa! Itse innostun aina vauvauutisista, ja luulin kavereidenkin olevan innoissaan. Aika erikoista, eikö! Kovin moni ei kylläkään vielä tiedä, vain lähimmät ystäväni + perhe.
Esikoisellemme paljastamme uutiset ekan neuvolan jälkeen..


6+4

 

Täältä voisi liittyä mukaan yksi kakkosen odottaja. Esikoinen on syntynyt 10/11 eli nyt tuollainen kaksivuotias ilopilleri. mulla ois nyt viikkoja 9+5 ja la on 4.6.14, jollakin muulla tais olla sama kun luin ketjua, ei vaan jäänyt mieleen vielä kenellä. eka neuvola oli viime viikolla ja nyt odotellaan kutsua nt-ultraan joka parin viikon päästä viimeistään kyllä pitäisi olla..

Me asutaan rivari kolmiossa ja tässä tullaan mahtumaan kun vasta kesällä tähän muutettiin. Esikoinen on nukkunut puolivuotiaasta omassa huoneessa ja kesällä jätettiin pinnis pois.

Baby showereita ei esikoisesta ollut, mutta nyt mä ne haluaisin. Olen kovasti miehelle koittanut hyvin selkeästi asiasta vihjailla, että haluan ne ja haluan et ne on yllärit (olen itse kova järkkäämään muille ylläri kekkereitä). Pidän toivoa yllä, että mies on hoksannut asiasta puhua yhdelle kaverille joka on joskus jotkut showerit järkännyt.

Niin ja kummankin vanhemmille ja läheisimmille kavereille on jo kerrottu, koska mun maha turpoaa ihan hulluna

Tsude 22v/ 9+5

 

Minullakin on LA 4.6.! =) Mulla on tuo np-ultra tulossa 25.11.. Ja veriseulaan pitäisi mennä huomenna, vähän ahdistaa. :/ Viime raskaudessa käytiin läpi helvetti johtuen väärästä hälytyksestä seulassa!

baby-mama, mulla myös toispuoleista alavatsakipua (vasemmalla), juuri tuollaista polttavaa ja pistävää. Sitä on tainnut olla ihan oviksesta saakka, luulin jo vaikka mitä, kunnes tulikin plussa testiin! Luin jostain, että se voisi olla keltarauhasen toiminnasta johtuvaa, jotenkin sitten pitäisi häipyä, kun se istukan toiminta alkaa kunnolla, ilmeisesti voi olla rinnakkainkin..

Mulla oli esikoisesta kahdet babyshowerit, nyt en ehkä niin kaipaa.

Maanu ja Möykky 9+5

 

Maanu tulin juuri lääkäristä, ja hän sanoi noiden toispuoleisten kipujen olevan normaaleja kohdun kannattimien tms kasvukipuja, ja tokassa raskaudessa vaivoja on kuulemma vielä enemmän kuin ekassa. Sen tarkemmin lääkäri ei alkanut erittelemään vaikka sanoin jopa heränneeni tuohon polttavaan kipuun. Ilmeisesti ei ollut hälyttävää!
(samaa sanoi tosin myös neuvolantäti, jolta kysyin asiaa vielä uudelleen kun olin niin epäilevä)

Lääkäri teki myös ultran, jossa näkyi n. 5 mm kokoinen pikku ihmisen alku. Jopa sydänäänet kuuluivat/näkyivät, vaikka viikkoja on kasassa vasta reilu 6..

Olen niiiin helpottunut!

 

Maanu, mulla myös on np-ultra 25.11. saadaan jännäillä samaan aikaan LA 10.6.

Varhaisultrassa ei olla käyty, joten sitäkin enemmän odotan tuota ultraa... Siskolle tuli kerrottua viikonloppuna. Muilta yritän edelleen pitää kyllä salassa tuonne ultraan ja turvallisemmille viikoille asti.

Babyshoweria ei ole ollut esikoisesta, enkä kyllä sellaista ole osannut kaivatakaan. En tälläkään kertaa sellaisesta haaveile. Mieluummin viettäisin ehkä nyt jotain tyttöjen iltaa muuten kuin vauva-aiheen merkeissä

 

Hienoa, onnea hyvistä uutisista! :heart:

Jeps, luultavasti toisessa raskaudessa on kaikenlaisia kolotuksia enemmän. Mäkin oon muistaakseni yöllä herännyt tuohon. Tuntuu vähän samalla kuin "pistos" lenkillä!

 

Saisinko tulla tänne tarinoimaan vaikka odotankin kolmatta lasta? En haluaisi vielä ”rekisteröityä” minkään kuun odottajiin, mutta johonkin on nyt pakko avautua.

Eli minulla semmoinen tilanne, että tulimme raskaaksi aika yllättäen ja todennäköisyydet sille olivat suoraan sanoen olemattomat. No… näin kuitenkin kävi. Meillä ennestään 3,5-vuotias ja 2-vuotias.

Muutama viikko sitten plussasin ja pienoisessa shokissa on siitä lähtien oltu. Nyt sitten mies vihdoin sanoi mielipiteensä ja totesi ettei tätä lasta halua. Sanoin siihen, että arvostan hänen rehellisyyttään, mutta nyt ei auta muu kuin sopeutua tilanteeseen. Hän sitten sanoi, että on meillä muitakin vaihtoehtoja. En jäänyt kuuntelemaan näitä ”muita vaihtoehtoja”. Mieheni siis todennäköisesti haluaisi minun tekevän abortin. En sitä aio kuitenkaan tehdä vaan kantaa vastuuni. Toivottavasti mies tottuu ajatukseen.

Jostain syystä minulla on todella syyllinen olo. Ihan kuin olisin toisen kiusaksi hankkiutunut raskaaksi. En tahtoisi tuhota meidän niin loistavaa parisuhdetta ja perhettä. On todella vaikeaa olla tämän asian kanssa yksin, kun ei voi puhua kenellekään. En voi puhua miehelleni, koska tiedän mitä hän ajattelee. En myöskään voi kertoa muille, koska ei tunnu reilulta levitellä asiaa ulkopuolisille ennen kuin olen selvittänyt asian mieheni kanssa.

En ymmärrä miestäni. Kyllä nyt luulisi aikuisen ihmisen ymmärtävän mitä voi tapahtua jos harrastaa seksiä ilman ehkäisyä. Minun mielestäni kolmas lapsi on tervetullut vaikka vähän hirvittääkin, miten pärjätään. Olen menossa kahden viikon päästä varhaisultraan katsomaan, onko vatsassa elämää ja kuinka pitkällä olen. En ole vielä kertonut tästä miehelleni. Ehkä kerron kun on tuo aika ja anna hänelle mahdollisuuden tulla mukaan. Olen jotenkin aivan sekaisin ja peloissani. Kärsin kovasta pahoinvoinnista eikä todella ole henkisestikään hyvä olo. Kotona ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tavallaan kuvitellaan, että jos asiasta ei puhu, sitä ei ole olemassa. Ahdistaa….

Anteeksi avautumiseni. Toivon vain saavani jotain tukea ja ymmärrystä.

Haluaisin teidän muiden tavoin nauttia raskaudesta ja olla onnellinen. Laskettu aika on kuukautisten mukaan 1.7.2014, mutta tosiaan tarkka aika selviää sitten ultrassa.?