**Piinailijoista ekaan ultraan.. ja ehkä ylikin**

mur-mur: Toivotaan että thyroxinit tehoaa ja tuottaisi mieluisen lopputuloksen :heart: Kovasti tsemppiä!

Noopu: Voi harmi että tämä(kin) kierros meni pieleen. Kovasti jaksuja ja tsemppiä uuteen yritykseen! :heart: Ymmärrettävää että on ollut muutakin mielessä, suru-uutiset pysäyttää aina :hug: Kovasti jaksamista sulle ja miehellesi!

Salli: Voi ei, ihan sydämestä riipaisi kun luin tekstiäsi :hug: Kummasti elämässä joskus ilo ja suru kietoutuu toisiinsa. Ei masuasukille varmaan vahinkoa tule, en usko. Hirmuisesti voimia kaiken keskellä koko perheellesi, toivottavasti saatte vielä nauttia monen monista päivistä yhdessä :hug:

 

Salli Kauhea juttu, tuo siun äidin tilanne.... :hug: Voimia isosti sinne! Mie toivon kanssa paljon aikaa äidillesi täällä ja kivuttomuutta. Toivottavasti masussasi oleva uusi tulokas toisi paljon hyvää mieltä ja auttaisi teitä ja läheisiänne vaikeina aikoina... :heart: :hug:

 

Nostelen tätä ketjua ylemmäs...Jospa pian saisimme uusia piinistelijöitä, kun hoidot tuntuvat pyörähtäneen monella kunnolla käyntiin. =)

 

Nostelen kanssa, jos saatais tänne syksyisiä jännittäjiä? Itellä eka ultra 27.9 edessä. PP 9 lähtien kohtu supistellut todella kivuliaasti monta kertaa päivässä, joten pelko ettei ultrassa löydy mitään on suuri. Eilen eka krampiton päivä ja yö, tänään tissit ei enää kipeät niinkuin olleet jo viikoin, joten miealiala vaihteeksi maassa. Vaikka kai näitä oireita tulee ja menee, niinhän se on. Hitsi kun voisi unohtaa että on tämä keskenmenoherkkä koeputkiraskaus niin ei panikoisi ihan koko ajan. Viime kerralla sain olla pari viikkoa raskaana plussan jälkeen, aika näyttää miten tällä kertaa.

Josko tämä ketju taas heräisi henkiin?

 

Lumipuu:Mulla on myös noita menkkamaisia kipuja vähän väliä ja olen koko ajan ihan peloissani, mitä taas käy


Mulla oireet vaihtelee myös: välillä palelee ja välillä lievästi kuvottaa sekä masu pömpöttää. Mitään vuotoja tms. ei ole ollut, mutta suuri on epäusko. Jotenkin pelkään, että on taas tuulimuna. Tänään on rv 5+3, mutta ei kyllä ole mitenkään erityisesti sellainen tunne, että olisi oikeasti raskaana. Meillä ultra on 24.9 eli sinne saakka pitäisi kärvistellä.

 

Huoli on kova täälläkin, ultra on 20.9 :ttä ja toivottavasti vatsasta sitten löytyy joku. Menkkakipuja tuntuu vieläkin ja vessaan olen mennyt pari kertaa tarkistamaan että onko pöksyissä verta. Kovaa kipua tuntuu myös selässä

Oireet on aika voimakkaat ja olo on kaikkea muuta kuin hehkeä. Kaveri tuumasi tänään että näytän kurjalta...juu, tottahan se on, naama on kalpea ja olemus on kuin muumiolla. Olis paljon helpompi ottaa vastaan nämä elimistön muutokset jos vaan tietäisi että oikeasti kasvatan sisälläni ihmisen alkua.

Enemän kuin keskenmenoa pelkään tuulimunaa, se on jotenkin niin julmaa. Olet raskaana mutta kaikki onkin huijausta. Keskenmeno tuntuu "järkevämältä" raskaus keskeytyy koska jokin meni pieleen

 

Voi oliskohan tässä sellanen ketju, jossa vois tuntea yhteenkuuluvuutta Oon yrittäny tuolla odottajien puolella vähän käydä kuikuilemassa, mutta tekee vaan kiukkuseks jutut "kaks kuukautta yritettiin aktiivisesti ja sit klassisesti kun kolmannessa kierrossa lopetettiin yrittämästä, niin tärppäs", voi hyvänen aika, ei tuo oo yrittämistä nähnykään.. .. Joo, sori.. mutta tosiaan ei tunnu ihan omilta jutuilta. Vaikka täytyy sanoa, että lapsettomaksi oon itekin päässyt kyllä aika helpolla ja koen itteni aika aika pieneks ja nöyräks ajatellessani todellisia hoitojen veteraaneja.

Lumipuun ja vadelmaunelman kanssa taidetaan mennä aika samaan tahtiin Meillä eka ultra 27.9. ja nyt rv 5+5 jos laskee oviksen mukaan tai 5+3 jos menkkojen mukaan. Kumpaakohan kuuluis käyttää..? Mulla toivo ja pelko vaihtelee tasaiseen tahtiin, välillä uskallan jopa ajatella sinne toukokuulle saakka, mutta sitten taas nousee kylmä hiki ja miettii, miten hirmu pitkä tie tässä on vielä kuljettavana. Alettiin miehen kaa lukea yks ilta netistä, mitä minäkin raskausviikkona tapahtuu ja mun oli pakko lopettaa se kesken, ku alko hirvittää.. Niin monessa kohtaa voi kohtalo puuttua peliin. Haluais vaan olla onnellinen ja nauttia, mutta se on mahdotonta, paitsi hetkittäin onneksi onnistuu.
Mulla on oireina ollut koko ajan rintojen arkuutta ja alavatsan nipistelyjä, kuumotusta ja turvotusta, välillä enemmän välillä vähemmän. Ja mulla kans menkkakipuja tuntuu harva se päivä. Tää jännitys meinaa välillä tehä olon niin tukalaks, että sain tossa viikonloppuna ihan kauheen paniikkiraivarin ja voi kauheeta kun mä pelkäsin, että mä sillä oisin aiheuttanu keskenmenon. No ei kai sitä ihan niin vois käydä, mutta pelkää vaan niin, että menee sitten ite tyhmyyksissään tän pilaamaan..

Tsemppiä teille!! Jaksetaanhan uskoa, että me ja pienet murusemme jaksetaan sinnitellä sinne ihan finaaliin saakka

 

Hei! Minulla sama ongelma kuin kielovanamolla - ei tunnu olevan paljoakaan yhteenkuuluvuuden tunnetta odottajien kanssa! Plussasin lapsettomat 35+ palstalta toisen ICSI:n tuoresiirrosta - ja tänään on 7+0... Varhaisultra on nyt perjantaina, ja olen ihan kauhusta kankeana! Eilen illalla lueskelin typeryyksissäni blogeja, ja löysin useammankin joissa todettiin keskeytynyt keskenmeno varhaisultrassa... Yöllä näin tietysti sitten hirveää km-aiheista painajaista oikein kunnon trilleri-musiikin säestämänä. Millähän ihmeellä saisi itsensä rauhoitettua? Minullakin on huoli, ettei tämä panikointi tee alkiolle hyvää - eikä se kyllä kohenna omaakaan olotilaani. Taidetaan olla aika traumatisoituneita hoitorupeamien jäljiltä, kun tiedetään ehkä keskimääräistä paremmin kuin muut, etteivät asiat mene aina putkeen! Voimia kaikille :heart:

 

Pitkiä hermoja ja tyyntä mieltä täältäkin kaikille odotuksen odottajille =)

Itselläni neljäs raskausviikko meneillään, ensimmäinen ultra vasta yli kahden viikon päästä 29.9, eli aivan liian pitkän ajan päästä.
Tuntuu että aika menee aivan tuhottoman hitaasti, eikä mihinkään pysty keskittymään, kun koko ajan pitää kuulostella, miltä siellä mahassa tuntuu... vai tuntuuko mitään.... vai ovatko kaikki oireet hävinneet... eikä vessassakaan ole tarvinnut juosta niin usein

Sinänsä kyllä lohduttavaa lukea, että panikointia ja pelkotiloja esiintyy muillakin. Olen välillä tuntenut itseni täysin idiootiksi, kun hermoilen ja kuvittelen ja luulottelen vähän väliä, että jotain tapahtuu tai on jo tapahtunut. Olen viime viikon virallisten testitulosten jälkeen tarkistanut kotitestillä asian jo pariin kertaan, ja luultavasti tänään ihan varmuuden vuoksi teen vielä yhden testin... ja ehkä viimeisetään taas ensi viikonloppuna ...Harmi kun apteekit eivät myy tukkupakkauksissa raskaustestejään.

 

Jännittää tosi hurjan paljon. Varhaisultra on huomenna aamupäivästä. Pelottaa, että jos siellä ei olekaan elämää, niin mitä sitten. Kaavintaanko? :'( Menikö taas rahaa tosi paljon kuin kankkulan kaivoon :ashamed: Sanovat, että kaikki nämä ajatukset ovat kaikilla raskautuneilla, mutta niillä ekasta tärpänneillä ei varmasti ole mitään havaintoa tästä pelosta ja surusta, että mitä jos ei sittenkään onnistu ja taas menee lisää rahaa yrittämiseen.. Puhumattakaan siitä henkisestä puolesta, joka ei ainakaan helpota elämää. Kun ei ole vaan niin helppoa, että yrittää sitten luomusti taas seuraavana kuukautena, vaan pitää saada sovitettua hoitoaikataulut yms.

Toivottavasti ei tule kenellekään huonoja uutisia varhaisultrassa tai sitä ennen.:flower:

Kaz 7+1 (mikäli siirtopäivä on 2+2)

 

kaz Onnea huomiseen, pidetään peukkuja, että kaikki on kunnossa

 

Kiva kun tänne on löytänyt muitakin keskustelijoita ja odottajia On totta, että muissa ketjuissa tuntee itsensä tosi ulkopuoliseksi. Mulla on ennen tätä raskautta ollut 2 biokemiallista raskautta, 1 keskeytynyt tuplaraskaus rv 10+4 - se todettiin sattumalta ultrassa eli en nykyään usko siihenkään, vaikka syke nähtäisiin ja km:n riski kait huomattavasti pienenee sen jälkeen. Mullekin hoetiin silloin, että 95-97% syntyy sitten ajallaan. No ilmeisesti mun piti taas olla se tilastoheebo, jolla menee kesken ja ilman mitään oireita tai muita ennakkomerkkejä. Tämä raskaus siis alkoi 1. IVF:n tuoresiirrosta. 1PAS toi myös plussan helmikuussa, mutta se oli se tuulimunaraskaus. Ja nyt tämä on 2.ICSI:n tuoresiirrosta alkanut raskaus. Kovin on epäuskoinen olo sen suhteen, että tämäkään onnistuisi. Mulla siis on vielä määrätty nyt tukilääkkeeksi rv 36 saakka Fragmin -pistokset eli verenohennuslääke siltä varalta, että mulla olisi tukostaipumusta.

Kaz:Toivottavasti huomenna kaikki on hyvin. Mutta jos siellä ei sitä asukasta jostain syystä ole, niin yleensä tehdään lääkkeellinen tyhjennys. Itse olen sen kokenut kaksi kertaa Ekalla kerralla tuplissa ei meinannut onnistua ja kaikki lähti menemään niin pahasti pieleen, että päädyin päivystyspotilaana leikkuriin keskellä yötä viikonloppuna. Toinen sujui kotona "oppikirjan mukaan". Ei ne todellakaan mitään kivoja kokemuksia ole olleet....


Vadelmaunelma 5+4

 

Onnea teille kaikille!! Mä oonkin käyny 35+-ketjua lukemassa säännöllisesti ja meinannu kirjottaakin sinne, eli ootte monet nimimerkkeinä sillä tavalla "tuttuja". Ite oon ollu kesähoidot 2010- ketjussa.

Tsemppiä Kaz ultraan, voin kuvitella miten jännittää kamalasti! Siihen asti kun saa edes kuvitella, että siellä oikeasti on joku ihan oikeassa paikassa ja hyvin kasvamassa. Ja mikä ihana helpotus, jos niin onkin Hirveen pitkiltä tuntuu nyt nämä viikot ennen sitä ultraa..

Vadelmaunelma, toivotaan todella, että nyt menee kaikki hyvin!! Jotenkin tuntuu niin äärettömän karulta keskenmenot ja tuulimunat, kun ekaks ihmiset odottaa vuosia, käy läpi hoitoja, sitten annetaan pieni lupaus ja.. Se tuntuu niin väärältä. Ja just tuo, että kaiken todennäköisyyden mukaan, ei pitäis tulla ongelmia, mutta kuitenkin.. Mutta kyllä ihan oikeasti nyt uskotaan, että sulla menee kaikki hyvin!!

Meillä tosiaan jo toinen inssi toi toivotun tuloksen, eli päästiin paljon paljon helpommalla, mihin oltiin varauduttu. Mulla epäiltiin/epäillään endoa ja siittiöiden määrä oli yllättäen insseihin alentunut (ekassa vaan 0,9 milj pesun jälkeen ja tässä onnistuneessa 1,5 milj), joten oltiin aika varmoja, että edessä laparoskopia ja sen jälkeen ICSI. Aktiivinen lapsitoive/yritys ehti olla 2,5v, mutta meillä päin jonot hoitoihin oli niin pitkät, että vasta nyt loppukeväästä niihin päästiin. Niin ja puhumattakaan sitten niistä piiitkistä sinkkuvuosista, jolloin ehdin miettimään jo yksinadoptoimistakin, kun oon niin kokenut aina haluavani äidiksi. Ikää mulla on pian jo 36v ja on toivottu useampaa lasta, joten hiekka tiimalasissa on todella tuntunut käyvän vähiin. Jospa jospa tämä nyt olisikin totta..

 

Aamulla löytyi sydämen syke ja ihan oikeasta paikasta. :heart: Sanoivat naistentautien polilla, että tänne ei sitten sinun tarvitse enää tullakkaan, kun ei ole muita terveydellisiä ongelmia. Ainoastaan nt- ja rakenneultraan, mutta nekin tehdään synnärillä.

Varasin sitten samantien neuvola-ajankin omaan neuvolaan ja ensikäynti on 29.9. eli jo kahden viikon päästä.

Paljon onnea myös muille piinailijoille varhaisultraan :flower:

Minä taidan nyt uskaltautua tuonne odotuspuolelle, mutta käyn tottakai katsomassa aina kanssasisaria. Toivottavasti pieni jaksaa ihan loppuun asti ja saadaan vihdoin oma nyytti.

kaz 7+2

 

Ihanaa Kaz!! Onnitteluja sylin täydeltä!

On kieltämättä kiva huomata että muutkin hoidoista plussanneet on yhtä hermoheikkoja. Mulla on usko kyllä välillä tosi pienessä, pahat "lattiallakivussamakaamis-krampit" oli jo pois 5 päivää (normaalit kk-kipumaiset jatkui) mut sit taas palasivat eilen. Mä en tajua mitä hittoa tää on. Mitään muita oireita ei ole. Paitsi tissit on yhä isot ja masu aivan hillitön pallo. Takana on biokemiallinen raskaus ja siinä nivusta ja reittä särki ihan yhtäjaksoisesti, että onneksi kivut on nyt sentään ihan erilaisia kuin silloin!

Onko teillä muilla vatsaturvotusta? Mulle ei mahdu yhdetkään vanhat housut kiinni :O (tosin tämä hoito lisäsi painoa muutenkin mikä vaikuttaa osaltaan...) Perinjuurin kummalista silti.

Pikkukotka Jotenkin mäkin pelkään tuulimunaa kaikkein eniten. Vaikka kipujen takia kohdunulkoinen olisi ehkä järkevämpi pelko...

Se taitaa olla sitten Wabisabi seuraavana ultrattavana, pidän peukkuja! Melkein kaikki taitaa ehtiä käydä ennen mua, hitsi että on pitkä aika oottaa kun menin tekeen sen r-testin jo pp 10

Puuh on nämä jatko-piinapäivät kyllä pitkiä.

 

Mahtavaa, että tää ketju on herännyt henkiin jälleen!

kaz Tervetuloa odotuspuolelle, kun siltä tuntuu! Siellä on ketjut Kympin hoidoista plussanneille, Loppukevään hoidoista .. ja Touko-kesäkuun hoidoista plussanneille, joissa on tuttuja palstalaisia täältä puolen. Muissa ketjuissa on tosiaan aika erilaiset taustat ja siksi itsekin kokenut ne vieraiksi... Ei plussan kestoa osaa sellainen ihminen samalla lailla pelätä kuin sellainen, jonka on tarvinnut turvautua lääketieteeseen pienen ihmeen alkuun saamiseksi... KM:non kokeneet on sit tietty asia erikseen, mut sellasia ei mietitä nyt, vaan nauttikaa olosta ja "ihanista" raskausvaivoista!! :hug:

Joku sivu taaksepäin taisi olla lista, jos haluatte jatkaa sen päivitystä.

Onnea vielä kaikille ja tervetuloa odotuspuolelle, kun siltä tuntuu! =)

Nonna ja sukeltajat 16+2

P.S. Itsellä ei juuri mitään fiilistä, et ois raskaana - vain tuo masu kasvaa. Nää on tietty hyvin yksilöllisiä juttuja, mut varmasti vikalla kolmanneksella jokainen "pääsee nauttimaan" oireista...

 

Hurjasti onnea, Kaz! Olet varmasti seitsemännessä taivaassa - on niin iso helpotus päästä tuosta ultrasta Paljon onnea odotukseen!

Lumipuu, hermoheikkous on tosiaan päivän sana... Mulla ei ole ollut toistaiseksi vuotoja eikä kramppeja (muita raskausoireita kylläkin), mutta silti jännittää ihan hirveästi ja on vaikea uskoa, että kaikki olisi hyvin. Minullakin on kunnon turvotusta - vatsa on itseasiassa täydellinen potkupallo! Johtuu ehkä siitä, että joudun mussuttamaan jotakin parin tunnin välein, jotta etova olo pysyisi loitolla. No, onneksi bongasin kaapin perältä lököhousut, joihin toistaiseksi vielä mahdun

Kovasti jaksuja piinaan kaikille... Toivotaan, että tapahtuu ihme, ja aika alkaa mennä kuin siivillä!! =)

 

Onnea Kaz!

Sain aikaistettua ultran perjantaille eli enää huominen hermoilua...Mulla on maha ihan pallona, että kai siellä vatsassa ainakin jotain tapahtuu. Vaikka olen yritänyt ottaa ihan coolisti mutta kun raskausoireet on niin vahvat että jos nyt jotain on pielessä niin kyllä kirvelee. Vain yksi ystävä tietää raskaudesta. Ehkö tämä piinailu on senkin takia rankkaa kun ei voi kertoa kenellekään, sitä vaan kuulostelee oireita ja oireettomuutta itsekseen

Mulla on pitkä matka ultraan n. 100 km yhteen suuntaan. Mutta halusin kuitenkin mennä klinikalle jossa hoito on tehty, siltä varalta että jotain on pielessä ja joudutaan aloittamaan alusta tms.

 

Kiitos onnitteluista ja kiitos Nonna78 kutsusta. Olen minä käynyt katselemassa, mutta tuntuu, että kaikki niissä pinoissa on jo niin pitkällä odotuksessa :ashamed:

Turvotuksesta kun puhuttiin, niin itsellä oli ultrassa vielä munasarjat suurentuneet ja muistaakseni menee niin, että ne ei välttämättä nyt sitten laskekaan, kun pregnylistä johtuen tuli lievä hyper ja se sisältää istukkahormonia ja tosiaan mitäpä muuta hormonia sitä elimistössä nyt sitten raskauden myötä on kuin sitä Housut menee kyllä jalkaan, mutta vatsaa ei saa vedettyä oikein sisään.

wabisabi ei tässä vielä uskalla seitsemännessä taivaassa olla. Helpotus tuli siitä, että alkio oli oikeassa paikassa ja sydän löi, että ei ole ainakaan tuulimuna tai kohdunulkoinen. Vielä jännätään nt-ultraan ja sitten voi varmaan huokaista. Neuvolassakaan ei edes onniteltu kun soitin sinne, mutta OYS:ista onnittelivat kun ilmoitin sinne tuloksesta.

 

Ihanaa Kaz että kaikki näytti hyvältä! Tää on tällaista etapista toiseen kulkemista, uskaltaakohan sitä helpotuksesta huokaista vasta kun toukokuussa.. No ehkä hitusen kuitenkin joka päivä, joka on mennyt hyvin Nyt jännätään sitten pikkukotkan ja wabisabin ultria seuraavaks. Voi kunpa kaikki olisi teillä hyvin!!

Täällä myös on vatsa pinkeenä kun on niin turvoksissa, pakko pitää vaan löysiä vaatteita olon takia ja sen takia, ettei ala ihmiset kyselee.

Pitäisköhän tuonne odotuspuolelle perustaa uus ketju nyt kesällä/syksyllä plussanneille? Löytyiskö joltain siihen rohkeutta ja viitseliäisyyttä? Jospa meistäkin itse kukin sinne jossain vaiheessa uskaltaisi ja ennenkaikkea voisi siirtyä.

 

kielovanamo Minulla tekis mieli se pino perustaa odotuspuolelle, mutta kun ei tiedä, että miten tässä käy niin sitten joku joutuisi uuden pinon sinne perustamaan.:ashamed:

wabisabi ja pikkukotka Miten teillä ultrat meni? Toivottavasti vain ja ainoastaan hyviä uutisia

 

Oijoi, tänään tuplajännä päivä! Perustat vaan Kaz, sinä olet nyt niin raskaana kun olla voi ja eihän kukaan tiedä tulevasta. Tämä hetki on se millä mennään, niin itselleni hoen. Täänäänhän teitä varmaan siirtyy sinne sitten jo kolme ekan rajapyykin ylittänyttä, hui. Vaikka täällä tulee meille häntäpään odottelijoille ikävä, jos lähdette mut voidaan sitten käydä vakoilemassa odotuspuolella.

Eilen testasin cb:n viikkonäyttöisellä. Viikko sitten ke näytti raskaana 1-2 ja nyt to raskaana 3+. Eli usko siihen että kyllä siellä hormonia on ja nousu-suhdanne jatkuu vahvistui vaikka ei toi testi nyt verikoetta korvaakaan.

Varmaan johtuu tämä pallovatsaisuus näistä hoidoista. Pitäisi oikeasti ostaa uusia vaatteita kun vanhat kinnaa mahasta mutta kun toisaalta ei haluaisi jos kaikki meneekin pieleen. Tosin tuskin tämä vatsa ihan hetkessä tästä laskee vaikka olisi huonot uutisetkin viikon päästä...huoh, kai se on säkki-kaupoille viikonloppuna mentävä.

Työkaveri ilmoitti odottavansa vauvaa ja kävi ilmi että menee samalla viikolla kuin minä. Aika aikaisin toiset osaa olla varmoja tulevasta! Voi kun osaisi itsekin!

wabisabin ja pikkukotkan UÄ kuulumisia odotellaan näppis kuumana!

 

Nyt on pino perustettu. Tervetuloa mukaan

<3 Syksyn 2010 hoidoista plussanneet <3

 

Tiiättekö nyt iski yhtäkkiä ihan typerä ja järjenvastainen pelko, että mitenkähän tässä käy, tähän asti oon ollu ihmeen levollisella mielellä, mutta nyt alko pelottaa.. Kuulin vasta, että eräs läheinen ihminen on myös raskaana, ja jotenkin se sai aikaan tunteen, että ei voi mennä niin hyvin, että meillä molemmilla onnistuis ja yleensä kun minä ja mun mies ollaan oltu niitä, joilla asiat menee pieleen.. Ihan typerää, yritän itelleni tolkuttaa, että ei mitään syytä huoleen, mutta minkäs teet, kun huoli iskee, se iskee niin yllättäen ja kovaa.

Kaz, kiitti uudesta ketjusta! mä taidan sinne ultraan vielä oottaa ennenku uskallan sinne varsinaisesti tulla.. vielä reilu viikko siis siihen..huoh

kielovanamo ja sinnikkäästi matkassa toivottavasti pysyttelevä kultamurunen 6+1

 

Pikapäivitys ultrakuulumisia! Nyt on vain 5min aikaa - mutta kirjoittelen enemmän sitten paremmalla ajalla:

Nyt on siis 7+3, ja ultrassa näkyi ihan viikkoja vastaava alkio, jonka sydän jo hakkasi kovasti... Se oli aivan uskomaton näky: niin hirveän pieni piste, ja sillä on jo sykkivä sydän... Olin viikkojen piinailun tuloksena kehittänyt itselleni sellaisen shokkitilan, että otin uutiset ihan tyynesti vastaan. Lääkärikin näytti tunteitaan paljon enemmän kuin minä - ja hymyili oikein leveästi! Oma reaktioni tulee varmasti sitten jälkijunassa...

Joka tapauksessa: kaikille teille, jotka murehditte, miten paniikkinomainen jännitys ja negatiiviset ajatukset vaikuttavat alkion kehitykseen, niin eivätpä olleet ainakaan vaikuttaneet (näkyvästi!) tähän minun alkiooni. Muuten olisi ollut raukka jo aika huonossa jamassa - sen verran olen nimittäin ehtinyt panikoida tässä kuukauden aikana...

Toivottavasti pikkukotkalla meni hyvin! Ja kovasti jaksuja teille muille piinailuun... Ei voi kuin ihailla meidän kaikkien jaksamista! :heart